Niskatuelle on tarvetta jo nyt. Kyllähän tuo Vittoria Voayager Hyper 37-622 pehmensi menoa selvästi ja mahdollisti ainakin lievissä ylämäissä startin ilman alkuvauhtien ottoa. Olen surkea osumaan polkimiin alkujuoksun päätteeksi ja vaikken täydellisesti onnistukaan starteissa paikaltaan tasaisellakaan, juosten homma oli kustu vielä suuremmalla epäonnistumisprosentilla. GPS sanoi, että nopeimmat vauhdit olivat 39,6 km/h ja niissä oli jo välitykset loppuneet kesken kohtuullisen suurela kadenssilla, kun kyseessä oli saman alamäen sahaaminen samalla lenkillä. Nousut välillä 3,3-14,5 km/h. Lintsi 13,3-14,5 km/h nousukohdissa. Jyrkempiä mäkiä oli lenkillä ja tuntuu kyllä vammautuneissa kohdissa toi 3,3 km/h ilman kahvoista vetoa kiemurrellen. Noususta jyrkissä mäissä ei tullut mitään, jos en vetänyt kunnolla käsillä. Tietää nousutreeniä tehneensä käden kunnosta, huominen työ pelottaa, koska luultavasti käsi turpoaa ja kipeytyy. Saa jumpata ja venytellä tosissaan. Kontrolli oli yllättävän hyvää 13+ km/h ylämäissä kovaa tangoista vetäen.
Vielä ei voi sanoa, pääsenkö pyöräillen työmatkaa, mutta tri pyörä on käytössä, jos luulen käden kestävän ajamisen. Sen verran pitkä matka ja jyrkkiä pitkiä mäkiä, että hirvittää. Ei ole kontrolli hyvää, mutta ratkaisujakin löytyi. On tosi tarkkaa istuminen keskiviivalle, tai hallittavuus putoaa heti. Kun Ventisitissä on kitkaa paljon takkiani vasten, oli vaikeaa saada peffa istuimen ja selkänojan kulmaan. Usein piti startin jälkeen punnertaa polkimia vasten peffaa nostaen, jotta sain peffan pudotettua alas asti.
Starteissa aluksi luulin, että pystymässä asennossa istuen startti olisi parempi, muttei loppujen lopuksi onnistumistiheys ollutkaan suurempi kuin nojaten. Tasoihin päätyivät.
Lähtö ja kuntoni kärsivät, kun renkaan vaihdon jäljiltä sain paljon ylimääräistä ohjelmaa. Tuplalenkille meni ketju. Prikat lentelivät, okean asennon läöytäminen sekä prikoille, ketjulle ja vaihtajalle vei eräänkin yritelmän. Säädin molemmat rajoittimet, b-ruuvin, barrel adjusterin, vaihdekaapelin jännityksen, vaihtajan korvakkeen sijainnin mutamaan otteeseen, änkesin prikan siirtämään kiekkoa sivuun sen verran, että vaihtaja ylettyisi surimmalle taklarattaalle. Ei riittänyt, piti poistaa prikka vaihtajan puolelta, jotta vaihtaja siirtyi kohti napaa. Vasta sitten sain käyttöön kasivaihteisesta 1-7. B-ruuvi oli silleen ihanassa asennossa, että mokoma osui konversiokitin eteen menevään putkeen, kun yritin päästä pidemmille välityksille, joten säätämällä vaihtajan putoamisella alemmas sain pienimmät rattaat paitsi 11 piikkisen käyttöön, nyt surin käytettävä on 13 piikkinen. Käisn pyörittäen hitaasti vaihtoi isoimmille valityksille, vaikka kuinka avasin H limit ruuvia. Ajaessa vaihtoi nopeammin, muttei nousu ja lasku kumpikaan nopeaa ja ongelmatonta ole. Olisi hiottavaa. Jarru takana on liian löysänä, joten retki katkesi alkuunsa. Voi pojat, miten hankalaa on, kun oikean längen sivuttaissäätöruvi on tyhjän panttina. Pyörii ja ei tee mitään riippumatta vasemman puolen asetuksista. On aika monta kättä ja hienosäätöä sekä arvausta ja iteraatiota vaativa homma kiristää jarruvaijeri sellaiseen paikkaan, että palat osuvat yhtä aikaan, jarruttavat tarpeeksi ja eivät hinkkaa. Meni niin monta yritystä, että usko ja mielenkiinto loppui. Siksi toinen pala liippaa hieman osassa kiekon kierrosta, kun ei nappaa räplätä ja oletan jarrutuksen olevan liiankin tehokasta. Ei passaa hätätempaisua tehdä tai lähtee oikea kylki edellä sivuluisuun. Pienestäkin vauhdista säädön jälkeen kokeillessa. Ei sentään on/off jarru ole. Minusta on liikenteessä turvallisempaa aggressiivinen nopeasti toimiva voimakkaasti jarruttava jarru kuin alkuperäinen lähes oletmattomasti jarruttava perän noston vastustaja, joka ei juuri vauhtiin vaikuta ja lisää ihan liikaa jarrutusmatkaa. Turvallisuuden kannalta korostetusti kaupungissa, mutta missä vain voi milloin tahansa tarvita pikaista pysähtymistä.
Ketju ottaa kiinni pystärin etuhaarukkaan kiinni ennen kuin ylettyy 11 piikkiselle rattaalle. Kova H limitti siis
Vaatinee aika paljon puljaamista, että saisi siirrettyä kiekon toista puolta kohden, jotta ketju ei rajoittuisi haarukkaan ja vaihtaja ylettyisi pienimmälle rattaalle. Vaati päinvastaiseen suuntaan kiekon siirtoa, jotta ylettyi surimmalle rattaalle. Ei taida noin vain löytyä kapeampia rataspakkoja? En ole purkanut pakkaa, vaikka siivousvaraa onkin ja pakan saa helpoimmin puhtaaksi irrottamalla pakan kiekosta. Pyörässä, jossa vaihtaja ei irtoa keikkoa irrottaessa
Nyt siis ei niin helppo juttu, kun vaihtajan korvakeen voi saada kiinni pikalinkkuun niin, että kolmeen kohtaan jumittaa kiinni vaihtaja, kun pikalinkun slkee. Vain yhdessä asennossa saa käyttön 1-7 välitykset. Tiesän sen siitä, että osuin oikeaan loppusijoitukseen vasta kolmannella sijaintiyrityksellä useammalla kokeilukerralla. On useampi osa edessä rungosta vaihtajan tiellä kahdessa epätoimivassa sijainnissa.
Jos tämä kasipakka käyttäytyy kuin useampirattaiset takapakat Shimanolta, joita olen kokeillut, pitäisi olla joku rattaista irrotettavissa ja h limitillä estettävissä ketjun putoaminen pakalta. Siksi kuullostaa houkuttelevammalta poistaa 13 piikkinen ratas pakasta, jos mahdollista ja jos vaihtaminen toimii molempiin suuntiin, kuin alamäki/sprinttivaihteen puute. Vaikka kustannukseksi tuleekin suuri hyppy piikkien määrässä kuudennesta seitsemänteen välitykseen. 7/8 välitystä ei ole paha asia, kun vain mäkien kiipeäminen olisi helpompaa.
tuntui Tivolitien ylikulkusillan töyssyt varsinkin, mutta monet mutkin epätasaisudet käyttämäläni radanvarsilenkillä Pasilasta Helsinginkadulle. Siksi on ihan selvää, että suurempi ilmatilavuus on kova juttu myös taakse. Kun kontrolli on edistymään päin ja silti vaarallisen puuttuva epätasisilla alustoilla suurissa vauhdeissa, tarvitaan lisäkilsoja kipeästi. Ongelma onkin, voiko edes myöhemmin siirtyä pienemmän halkaisijan kiekkoon takana, kun iskunvaimennusta tarvitaan. Ilman mittausta takanavan leveydestä on selvää silmämääräisesti, ettei 406 etukiekko, joka mulla on vapaana, ylety haarukoihin. Nykyinen 622 näyttää vähintäänkin omituiselta, ikään kuin navan leveyttä jatkettaisiin molemmalla puolella mustilla palasilla. Saattaa olla osa Cruzbiken konversiokittiä, en tiedä, kun en ole nähnyt paketin dokumentteja.
Ongelmani on siinä, että viitisiikö laittaa rahaa 622 renkaaseen leveänä, vai purkaako takakiekon nähdäkseen, onko navan molemmin puolin irrotettavia levikkeitä, joiden avulla saisi 406 kiekon taakse. Sitten pitäisi miettiä kiekon pienennyksen järkeä ja laskea ilmatilavuudet erikokoisista 622 ja 406 renkaista iskunvaimennuksen arvioimiseksi. B välivaihteoehtokin on ja huomioiden hallintahavainnoista sen ,että mun pitää nojata reilousti taakse pää kaukana takana, ei pystyssä, jotta vatsalihakset rentoutuvat ja keskivartalo hanskaa ohjausta sekä iskunvaimennusta parhaiten, on niskatuen tarve pakollinen pitkiin ajoihin jo nykyisellä 30-622 Mara Racerilla takana, puhumattakaan minkäänlevyisestä 406 renkaasta. Koska lokari on rajoilla 32 millin renkaan kanssa ja se on levein koko, mitä multa löytyy käytettynä, nollan sentin investoinneista painavan CST Amber 3D 32-622 voi laittaa kokeeksi taakse iskunvaimennusdatan hankkimiseksi. Poisunut malli hiton hyvällä kuviolla ja jonkinmoisella pistosuojauksella reilusti suuremmalla massalla on ollut tosi kätsy puhkeamisen välttelyssä, kun on pari tonnia tappajasepelillä lumella ja ilman takana ilman puhkeamisia ja rengas näyttää aika tuoreelta. Ehhheheh. Poks...
Spectra brändinimeä käyttävä CST rengas on pehmeämpi kuin Marat käsikokeessa taipuisammasta pistosuojasta ja mahdollisesti sivuseinien joustavuudesta johtuen. Onhan jonkinmoinen pehmennys satavissa noinkin, mutta en tiedä, onko vaivan arvoista? Kun ajaakin pitäisi. Ehkä kun kilsakisa etenee ja tällit ärsyttävät ja tarvitsee välipäivän polkemisesta, voi olla varteenotettava vaihtoehto nostaa ajoasentoa parilla millillä. Kun ei ole kiire tiputtaa perää 406 kiekolla johtuen aivan riittävästä haastavuudesta kontrollissa nykytaidoilla.
Sen verran heikosti saan jo nykyisellä istuinkorkeudella juostua vauhtia, ettei riittävään vauhtiin pääse, kun polkmille osuminen on surkeaa ja vauhti loppuu ennen kuin saan polkemisesta vauhtia, että ei ole asiaa nostaa istuinta. Siirtämällä sitä eteen. Joten jos on tarve jatkossa sirtää jalkoja eteen lisää, on se tehtävä selkänojaan lisää iskunvaimennusmateriaalia lisäämällä.
varustepuolella tuli tenkkapoo, kun etupuolella mahtavan tavarankuljetuskyvyn tarjoava Windproof Smock brittiarmeijalta on kankaaltaan niin kitkaista Ventisitiä vasten, että parhaan kotrollin tarjoavaan asenton pääsy on hankalaa. Eivät liu'u matskut riittävästi toisiaan vasten, mikä voi olla turvallisuuden kannalta hyvä asia ponpuissa, jotka heittivät jalkoja polkimilta, jos en keventänyt peffalle ja ristiselälle iskua ponnistamalla selkänojaa vasten. Silloin lisäpaine polkimille auttoi noin 25 km/h melko ikäviin töyssyihin osuessakin jalkojen polkimilla pysymiseen. Kun startit eivät ole aina onnistuvia, ei okein lukkopolkimet taida sittenkään olla vielä hyvä juttu, mutta reikiin osuessa on realistinen vaara kaatumisesta tai jalan putoamisesta maahan ja vääntymisestä ja/tai katkeamisesta. Siinä sitä on puntarointia, kun ajoin tuttua testipätkää. Miten sitten pahemmissa paikoissa vierailla pätkillä tai ei nin tutuissa paikoissa, joissa joka kohta on tuttua? Kun täällä pieni otos teistä työmatkallakin muuttuu joka kesä usean kerran tietöistä johtuen. Kertoo iskunvaimennuksen tarpeesta leveällä renkaalla myös takana.
Etupäästä ei ole tarvinnut optimoida renkaan leveyttä vielä katsomalla etäisyyksiä pyörän muihin osiin Vittoriasta, kun on niin iso sählinki tyhjää rengasta änkeä jarruista läpi jo nyt. Mikä tekee leveämmän renkaan laittamisesta taakse, missä etäisyyttä runkoon on enemmän, mielenkiintoista. Jos 406 kiekkoon vaihtaa, tulee joka tapauksessa jarrun vaihto, joten nou brainer, mutta jos jättäytyy retkimäisempään asetuksen 622 kiekolla... Dataa ajamalla tarvitaan ja ajatustyötä sekä pisimmän välityksen kasvattamista 13 piikkisestä 11 piikkiseksi. Jäisi sprinttinopeudet jälkeen viimevuotisesta välitysten puutteesta johtuen luultavasti 13 piikkisellä. Kreuzotteria olisi kohta tarkoitus katsella vertailuna 13 vs 11 piikkiä.
Huoletta voi sanoa, että monenlaisia vaihtoehtoja etenemiseen on pyörän tuunauksessa käynyt mielessä ja mikään muu kuin ilmainen 32 milliseen 622 renkaaseen vaihto ei tunnu järkevältä nyt, kun ajaakin pitäisi. Jos ei tarvitisi kilometrikisailla, olisi no brainer kokeilla 13 piikkisen rattaan lemppausta 11 piikkisen käyttöönottamiseksi ja nopeustestiksi. Toistaiseksi en uskalla niin kovaa sotkea, että pitkään alamäen jälkeen pitäisin 13 piikkisellä viitsisin ajella, joten iso hyppy alemmasta piikkimäärästä 11 piikkiselle kuullostaa riskaabelilta. Tosin oletan ajavani mutenkin mieluiten retkiajossa niin hitaasti, ettei 13 piikkiselle olisi muutenkaan normaalisti asiaa, joten ei kai kuin poikkeustianteissa kaipaisi tuota välitystä. Pitkässä loivassa alamäessä 11 piikkiä voi olla liikaa ja mikä ikinä kevyempi kuin 13 piikkinen on seuraavaksi suurin, voi olla rajaava tekijä. Pitää rullailla sitten. Nyt ainakin tuntui ihan kivasti, on noja-ajosta ja nelipäisen reisilihaksen treeneistä ollutkin puutetta. Tämä pyörä noin pitkällä lyhyimmällä välityksellä selvästi tuo treeneihin tehoja mäkien luona, joten kaksiteräinen miekka, joka kai palkitse pitkässä juoksussa ja äidyttää pahoissa mäissä varsinkin pitkillä reissuuilla. Lyhyempi tehokkaampia reissuja sitten kai.
Ainakin sanovat, että eka tunti treeniä hyvä, seuraavat huonoja oksidatiivisen stressin puolesta. Ennen wanhaan kestävysurheilijat saivat syövän usein. En tiedä, miten paljon antioksidantteja pitäisi syödä ja milloin tarkalleen hengityksen lisäämien vapaiden radikaalien sitomiseksi ennen kuin ne lisäävät syöpäriskiä. Pahalta kuullostaa ekan tunnin jälkeen napsia hapen santia rajaavia aineita kesken lenkin. Sen tiedän, ettei vatsani ksestä Moringa -nimistä valtavan monta antioksidanttityyppiä sisältävää ainetta. Hyvästä tilanteesta varpusiin yhdellä teelusikalla. Ai että on muuten pahanmakuista tököttiä! Pakko olla terveellistä, mutta vaikuttaako minun tapauksessani, kun poistuminen on nopeaa, ehkä lian syvällistäkin imeytymistä ja syöpää estävän vaikutuksen aikaansaamista ajatellen? Ei paljon tien päällä oteta, kun saa vauhdista kurvata tieltä kyykkyyn lennosta housuja pudottaen ilman kovaa fyysistä rääkkiäkin. Mittakaavana kuulemma lepoon verrattuna kovaa urheilessa voi hapen kulutus viisinkertaistua tunnin suorituksessa. Melko polttava/ruostuttava lisäys reaktiivisen aineen tuomisessa kroppaan, jota ilman on aika nihkeää ajaa. Suo siellä vetelä täällä grr
Ei voi voittaa, aina kaikesta kivasta on hintana jotain epämiellyttävää meh 
Vasemmalla puolella polvi hakkaa tosi usein jarruvaijeriin. Muutenkin ohjaustanko on turhan lähellä korkeussuunnassa polvea, joten sitäkin ajatellen voisi mennä jännäksi siirtää penkkiä eteen, kun polvi nousisi ylemmäs. Kun eteen siirrossa olisi kyse vain sentistä parista, tuskin polvi ohittaisi korkeimmillaan käydessään etupuolelta ohjaustankoa. Aika ylhäällä näytti ohjainkannatin olevan ohjaintolpassa, joten voi mennä haasteelliseksi ohjaustangon nosto. Ainakin ilman nousevan kannattimen käyttöä, lyhyt tri pyörän kannatin olisi vapaana, kun olen tehdasmallia pidemmän kannatttimen lisännyt tri pyörään. En tiedä, mitä käy käsillä ohjaukselle, jos laitan lyhyemmän (muistaakseni) ylös hieman nousevan ohjainkannattimen tilalle. Pituus pitää tarkastaa, kun ehdin. Teoreettista siihen asti ainakin, kunnes olen mitannut, onko ohjaintolppa samanlevyinen kuin ohjainkannattimen aukko. Kaikkea ei ehdi hetkessä tarkastaa päivässä. Tuli vasta mieleen.
Etureisissä ja paikoin jyrkimmissä mäissä ilman tangoista vetoa pakaroiden ulkoalakulmissa tuntui aikamoiselta rasitukselta alkuunsa. Talviruosteet karistettava ja nojalihasten herättely sekä kehitys taas edessä. Onhan tässä kautta jäljellä onneksi. Hyvä, että tuli edes vähän juostua pohjalle jalkojen vahvistamiseksi.