Nojapyöräfoorumi

Hieno on Sakarin SH, jälleen kerran.

irakas kirjoitti:

Seisontajarru on tosiaan paikallaan, kun tukikaaresta otetaan tukea. Yksinkertaisimmillaanhan se on kuminauhalenkki, jolla jarrukahva lukitaan. Kahville pysähtymistä varten on kahdet jarrut. Etupyörät pysähtyvät yhtäaikaa yhdestä jarrukahvasta vetämällä ja takapyörä omasta vivustaan.

Mitä jos haet Motonetista sellasia tarranauha-siteitä ? Ovat valkoisia ja toisessa päässä hahlo josta voi tehdä lenkiksi. Sopisivat kenties myös seisontajarru käyttöön ja muuten tavaran sitomiseen reissun päällä.

Itse otin niitä pussillisen kulkiessa, tarkoitus vedellä runkoon tai stemmiin kiinni ylimääräisiä kamppeita jos joutuu niitä lenkin aikana vähentämään, tai ottamaan varalta mukaan illan viilenemisen takia. Tai vararenkaan pitämiseksi paikallaan.

Kiitos vinkistä!

Täytyypä käydä katsomassa.

Sakari

Tässä on lähtö taivaaseen tapahtunut istuin mukana:

Minulle on tarjottu mahdollisuutta testata SH22:n toimivuutta ikääntyneiden tarpeisiin paikallisissa Luhtisen ja Telkänpesän päiväkeskuksissa alkukesällä niiden liikuntapäivillä. Olen ollut noissa keskuksissa jo aiemmin tässä keväällä kertomassa polkupyörän historiasta ja omien nojapyörieni rakentamisista. Jännittävää on nähdä miten SH22 selviää testeistä.

Itse olen jotakuinkin vakuuttunut, että tämän tyyppinen kulkuneuvo on aktiivisten ikääntyvien tulevaisuuden ajopeli, varsinkin sähköavusteisesti varustettuna.

Sakari

irakas kirjoitti:

Tässä on lähtö taivaaseen tapahtunut istuin mukana:

Minulle on tarjottu mahdollisuutta testata SH22:n toimivuutta ikääntyneiden tarpeisiin paikallisissa Luhtisen ja Telkänpesän päiväkeskuksissa alkukesällä niiden liikuntapäivillä. Olen ollut noissa keskuksissa jo aiemmin tässä keväällä kertomassa polkupyörän historiasta ja omien nojapyörieni rakentamisista. Jännittävää on nähdä miten SH22 selviää testeistä.

Itse olen jotakuinkin vakuuttunut, että tämän tyyppinen kulkuneuvo on aktiivisten ikääntyvien tulevaisuuden ajopeli, varsinkin sähköavusteisesti varustettuna.

Sakari

Tänään sitten olin Luhtisen päiväkeskuksen liikuntapäivillä SH18:n kanssa ja aika moni lähiseudun ikääntynyt uskaltautui kokeilemaan nojapyörällä ajoa. Minä tietenkin olin silmä tarkkana, miten homma onnistuu.
Video:
http://www.youtube.com/watch?v=1U32de3p ... e=youtu.be
ja kuva:

Sakari

Olen ajellessani SH22:lla hakenut käsille sopivaa asentoa. Siinähän on välillinen alaohjaus. Käsiä on välillä ollut mukava pitää etuhaarukoiden päällä varsinkin vastamäissä, jolloin on ollut mahdollista saada myös ponnistusvoimaa lisää ja ylävartalolle harjoitusta.

Asensin 25 mm:n AL-putkesta kädensijat haarukoiden päälle jolloin ohjauksesta tuli varsin suora. Seuraavassa trikessä onkin tarkoitus tehdä tuollainen ohjaus, jossa kädensijat jarru- ja vaihdevipuineen muodostavat haarukoiden vaakaosat.

Sakari

Löysin Pappatrikeen kirpparilta poppanaliinan. Ajaminen on nyt melkein yhtä mukavaa kuin istuminen pirtin keinutuolissa!

Sain Nokialta ostettua napavaihderummulla varustetun takakiekon, johon asensin 8-lehtisen rattaiston. Kun edessä on kolme ratasta, on siis vaihteita nyt yhteensä 3 x 8 x 3 = 72, ja kyllä täällä Keski-Suomen mäkisessä maastossa molemmat ääripäät ovat osoittautuneet tarpeellisiksi. Ei ole sähköistyskään juuri kaipaillut.

Kerroppas sitten kun kokemusta kertyy että millaista tuollaisella kolmivaihteistoisella on ajaa? Olen itse miettinyt omaan SRAM napa+pakka -vaihteisiin lisätä kiekkoa etteen, mutta en ole vielä keksinyt (hyvää) syytä. Ja pelkään jakomielitautia kolmen vaihdevivun kanssa.

Hyvä poppana.
Mielestäni tuo vielä vaatisi metallinväriset valkoisella takaraidalla varustetut pitkät lokarit. Ja ehkä pystyt valot molemmille puolille.

TKorho kirjoitti:

Kerroppas sitten kun kokemusta kertyy että millaista tuollaisella kolmivaihteistoisella on ajaa? Olen itse miettinyt omaan SRAM napa+pakka -vaihteisiin lisätä kiekkoa etteen, mutta en ole vielä keksinyt (hyvää) syytä. Ja pelkään jakomielitautia kolmen vaihdevivun kanssa.

Hyvä poppana.
Mielestäni tuo vielä vaatisi metallinväriset valkoisella takaraidalla varustetut pitkät lokarit. Ja ehkä pystyt valot molemmille puolille.

Olen ajellut nyt reilut 700 km 72-vaihteisella Pappatrikellä ja kokemukset ovat hyvät. Napavaihteen vaihtajavipu on kiinni oikenpuoleisen pyörän haarukan varressa. Siitä voi nopeasti vaihteen siirtää. Tavallisesti tulee siirrettyä suoraan ykkösestä kolmoseen ja päinvastoin. Muut vaihteet ovat normaalin pystypyörämäisesti alhaalla olevassa ohjaustangossa. Ei oo tullut jakomielitautisia kohtauksia niiden kanssa. Pienimmällä vaihteella jyrkätkin mäet nousee ja on muhkeeta, kun vielä yli 30 km/h nopeuksilla voi polkea vielä aivan rauhallisesti.

Mitä lie tarkoitat pystyillä valoilla, mutta etuhaarukoiden yläpäähän voisi hankkia akulla toimivat valot, kun vain löytäisi sopivat.

irakas kirjoitti:

Napavaihteen vaihtajavipu on kiinni oikenpuoleisen pyörän haarukan varressa. Siitä voi nopeasti vaihteen siirtää. Tavallisesti tulee siirrettyä suoraan ykkösestä kolmoseen ja päinvastoin.

Jos nopeutta haluaa optimoida, niin napavaihde kannattaisi olla pääsääntöisesti kakkosella, eli suoralla vaihteella. Silloin napa on häviötön. Jos ei tehohäviöistä piittaa, niin sittenhän sitä napaa käytetään jatkuvasti, koska se nyt vaan toimii niin sujuvasti ja mukavasti.

tavasti kirjoitti:

irakas kirjoitti:

Napavaihteen vaihtajavipu on kiinni oikenpuoleisen pyörän haarukan varressa. Siitä voi nopeasti vaihteen siirtää. Tavallisesti tulee siirrettyä suoraan ykkösestä kolmoseen ja päinvastoin.

Jos nopeutta haluaa optimoida, niin napavaihde kannattaisi olla pääsääntöisesti kakkosella, eli suoralla vaihteella. Silloin napa on häviötön. Jos ei tehohäviöistä piittaa, niin sittenhän sitä napaa käytetään jatkuvasti, koska se nyt vaan toimii niin sujuvasti ja mukavasti.

Täytyypä ottaa onkeen. Enpä ole tullut ajatelleeksi asiaa.

Joo, kyllä se vaan tosiaan toimii kätevästi ja nopeasti. Eikä tartte ketjuvaihtajien säätöjen kanssa rassailla.

Vielä semmoinen juttu, että jotta napa/pakka vaihteisto toimisi hyvin on se viritetttävä huolellisesti. Napavaihteen vaijerissa ei saa olla yhtään klappia, muuten aina jonkin vaihteen kohdalla rupeaa kuulumaan rusahduksia, eikä vaihde toimi. Keskimmäinen vaihde on vaikein saada kohdalleen.

irakas kirjoitti:

Napavaihteen vaijerissa ei saa olla yhtään klappia, muuten aina jonkin vaihteen kohdalla rupeaa kuulumaan rusahduksia, eikä vaihde toimi. Keskimmäinen vaihde on vaikein saada kohdalleen.

Minusta tuntuu että nämä vivut ja navat on mitoitettu jollekkin tietylle vaijeripituudelle. Jos vaijeri on kovin paljon lyhempi se venyy vähempi ja kaikkia pykäliä ei senkään vuoksi saa kohdalleen. Tiukat mutkat, huono voitelu tai paljon suunniteltua pidempi taas venyy enempi.

Jukka

jviirret kirjoitti:

irakas kirjoitti:

Napavaihteen vaijerissa ei saa olla yhtään klappia, muuten aina jonkin vaihteen kohdalla rupeaa kuulumaan rusahduksia, eikä vaihde toimi. Keskimmäinen vaihde on vaikein saada kohdalleen.

Minusta tuntuu että nämä vivut ja navat on mitoitettu jollekkin tietylle vaijeripituudelle. Jos vaijeri on kovin paljon lyhempi se venyy vähempi ja kaikkia pykäliä ei senkään vuoksi saa kohdalleen. Tiukat mutkat, huono voitelu tai paljon suunniteltua pidempi taas venyy enempi.

Olet varmasti oikeassa. Lyhyen vaijeriin voi lisätä jousen kuvaamaan pitkää vaijeria. Pitkän vaijerin pitää olla myös paksu, jotta jousto ei pilaa säätöjä. Näillä keinoin myös "väärän mittaiset" vaijerit voi saada toimimaan.

Teräsköyden venymä näyttäisi olevan vähintään kaksinkertainen teräslangan venymään nähden.
http://www.certex.fi/fi/tekninen-maarit ... det__11736
Pyörässä lisävenymää aiheuttaa vielä vaijerikuori, jonka venymäksi voi pienillä voimilla, kuten vaihteen säätö, laskea suuremmankin. Aina ne vaijerikuoren päät eivät ole niin suorassa ja tiukasti holkkien pohjissa.

Mikäli oikein tulkitsin noita vaijerien joustoja, niin metrin mittaisen vaihdevaijerin pitäisi joustaa noin millin jokaista 10 kg painoa vastaavaa voimaa kohti. Vaijerikuori joustaa summittain saman verran toiseen suuntaan, eli lisää joustomatkaa kahteen milliin / 10 kg kuorma. Vaijerin voimat lienevät useamman kilon painoa vastaavia voimia suurimmillaan ja takeltelu aiheuttaa myös osansa, joten millin asemointi eron helposti voisi kuvitella ilmaantuvan pitkän ja lyhyen vaijerin erilaisten joustojen takia. Jos vaijeri ei kulje putkessa liukkaasti ja / tai vaijerissa on jyrkkä mutkia on tuo ero vieläkin suurempi. Pitkä vaijeri saa olla paksumpaa (jarruvaijeria), mutkat loivia ja sovitukset holkkeihin hyvät ja joustamattomat.

Olikos tästä jo jossain puhetta? Mä teen nykyään vaijerille niin että suhautan sen pari kertaa näppien välistä, näpeissä pidän herkällä ja lyyrisellä otteella hentoista hiomapaperia. Sitten öljyä ja hups. Hyvin toimii.

Sain viimeinkin SH22:een tältä foorumilta saadun vinkin avulla kunnon valaisimen: http://dx.com/p/singfire-sf-90-cree-xm- ... xsoXPl_vTo
Tilaus kesti monta viikkoa, kun tuote oli loppunut, ja joutuivat hankkimaan Kiinasta lisää.

Valaisin on kiinnitetty vanhan pyörän pumpusta leikatulla muovipuken pätkällä, 6 mm:n pultilla ja mukana tulleilla kumilenkeillä. Laadukkaan tuntuinen tuote.