Nojapyöräfoorumi

Voisin kuvitella että tilaa löytyy koska metroa ei ole vielä saatu sinne asti, mutta taitaa sitä joku parempikin paikka löytyä tampereen suunnilta tulevalle. Mihinköhän muut sieltä päin tulevat meinaa pysäköidä?

Ajat kohden Ruoholahtea ja käännyt vikasta ennen Hietaniemen hautuumaata oikeelle. Siellä on rannassa ilimaset paikat.

Ottaako Petri tarvittavan määrän työkaluja autoon mukaan jotta saadaan tarvittaessa tehtyä vaikka uusi runko kinneriin? Ei tosta romusta aina tiedä mille päälle sattuu ...

Ruotsalaiset meteorologit tarjoaa koko reissun ajaksi myötätuulta.

Reissu heitetty, kiitos järjestelyist ja matkaseurast, mahtavaa taas.
Eka päivä Tallinna - Rapla, ajoin hitaammassa ryhmässä. Pysähdyttiin joka kioskilla, aurinko paisto. Illallinen ja sauna majapaikassa.
Toka päivä läksin Rikun vetämään nopeempaan ryhmään, Vähän nopeempi matkavauhti, vähemmän ja lyhyemmät pysähdykset. Yks hutilenkki ajettiin kinnereiden peräss vauhdin huumas ja sen kanssa matkaa tuli Pärnuun reilu 100km. Sääret aika punaset. Ilta veny yöhön monelta, keskustassa ja rannalla - monen mielijuoma oli alkoholi, mie otin Saku Tumen jos sitä oli tarjolla. Matkaseurana ja Viro-oppaana meill oli Virolainen ketwiesell kuski. Hää hoiti ansiokkaasti pyörävartioinnin nukkumalla makuupussissa hotellin nurmella. Terveisiä Ainille, pyöränikokeilu jäi ensikertaan!
Lauantaina lyöttäyvyin kuulttuuriryhmään jota perinteisesti vetää Markku ja Osmo Mangolla ja Wawilla. Tässä ryhmässä näkee eniten, saa parhaat juomat ja ruoat, löytyy uimapaikat ja ajettiinkin välil kovaa. Majapaikassa Kehtnassa taaas yhteissauna ja maailmanparannusilta.
(Muokkausta) Koeajot jäi vähän vähiin MBB:tä muutama kokeili, yks tuomio oli "Vaikee ajaa, humalassa". Spiritillä tais ajaa parikin pystäri naista ja pientä nojakki kuumetta Hepon naisjaostossa saattaa olla.
Sunnuntaina lipsahdin nopeeseen ryhmään, silti pääsin uimaan pari kertaa. Sakussa pysähdys panimobubissa jonka jälkeenTallinna tuli nopeesti vastaan, reilu 70km päivämatka. Mukavia pikkuteitä kyläst toiseen.
Oma ajo suju vaihtelevasti, aina tauon jälkeen vähän tukkosta mutt välill kulki ihan hyvin reilu 30km/h matkavauhtia. Pyöräkin (MBB) toimi kohtuullisesti,välillä taas vaihteen palautus ei pelannu mutt siihenkin löyty ainakin osa syy ja välillä sitt taas pelas.
Ensi vuotta jään odottamaan, erilaisia ajatuksa virisi matkan aikana Vironkoluamis-suunnitelmiksi.

Petri

Mut hei! Tää pyörähän sopisi virkamiehelle kuin nenä päähän

Kiva kun laitoit kuvia ja matkakertomuksia! laittakaa muutkin

Siin loput kameraräpsyt.

Kiitos Petri hienosta matkan yleiskuvauksesta. Ja iso kiitos vielä Annille huoltoajosta ja molemmille elilisillan kyydistä Sipooseen, jossa täällä aitatalkoilen vielä muutaman päivän.

Koska Petri jo kertoi yleisen matkan kulun, kerron vain muutamia hajahavaintoja omasta retkestäni.

Minun reissuni jäi valmisteluiltaan hätäiseksi, koska jouduin lähtemään kotoa sukulaiskierrokselle, josta suoraan aitatalkoisiin ja myöhään jatkuneista talkoista aamuksi laivarantaan. Passi jäi kotiin ja jotain muutakin, mitä piti ottaa, mutta eivät puutteet matkaa enemmin haitanneet. (Kukaan ei onneksi passia kysynyt.)

Hätäpäissään lähtöaamuna öljysin ketjut ja pumppasin renkaat ja rakensin taas uuden puurimatyyppisen tavaratelineen, jonka asensin vasta Kansalaistorilla kaksi minuuttia ennen lähtöä. Tarkoitus oli myös edellisten Viron retkien opetusten perusteella asentaa paksumpi, kaikilta puoliltaan pistosuojattu ja 42 mm leveä rengas eteen alle, mutta jäi ajanpuutteen takia vaihtamatta ja otin renkaan vain mukaan. Tällä kertaa rengas ei sitten puhjennutkaan, vuosi vain hiukan, mistä syystä matka Pärnusta Kehtnaan tuntui loppuvaiheessa aika raskaalta. En heti älynnyt, että vika oli ilmoissa. Liian kuumassa ulkoilmassa ja liian vähäisessä ilmamäärässä renkaissa. Viimeisen päivän ajo oli älyttömästi helpompaa, kun aamulla ilmaa lisättiin eturenkaaseen. Kaikenkaikkiaan virolaiselle tiestölle sopii paremmin vähän (tai enemmänkin) leveämpi rengas. Iso osa tienpinnoitteista on öljysoraa, jossa leveämpi kulkee tasaisemmin, eikä ole niin ronkeli paineen muutoksista.

Yhdistetty tavarateline-niskatuki osoittautui vasta reissun lopulla alapäästään liian pitkäksi ja lopulta viime metreillä tökkäsi laivasta ulos ajettaessa ajorampin reunaan ja katkesi. Kaaduin komeasti jalat kiinni lukoissa rampille. Jostain syystä takajousituksella on ominaisuutena hitaasti pidemmällä reissulla laskeutua alemmas ja alkumatkasta ihan käypäisellä maavaralla pienenetä käyttökelpoisuuden rajoille ja yli, kuten nyt. Nyt oli niin kuuma, että on mahdollista, että narut kovassa helteessä viruivat. -Mikäs ihme tuo, kun ajellaan Virumaalla. Olisi se maavara ollut pelkästään hihnoja kiristämällä ollut nostettavissa alkuperäiseen säätöönsä, mutta jäi vain tekemättä.

Ekan päivän ajoin shortseissa, kun ajoaikaa oli vain vähän, ja oli jo iltapäivä. Muiksi päiviksi laitoin valonaran ihoni takia ajosandaaleihin sukat ja mustat pitkät trikoohousut, joita hiukan hävetti käyttää ihmisten ilmoilla, kuten laivalla, jossa ei välttämättä tajuta, että tällainen paksumaha onkin pyöräilyvarusteissa. No, nyt se on sitten tehty ja tulin siis venyttäneeksi seksuaali-identiteettiäni niin, että rohkenin mennä laivaan trikoissa, kun shortsit olivat ensimmäisen päivän (heti ketjunrasvauksen jälkeen) ajetun matkan takia melko "öisen aavikon camot".

Nämä trikoohousut eivät sitten pidä aivan täysin aurinkoa, eikä edes paarmojen pistoja, joita tuli trikoon läpi monelle meistä –puhumattakaan shortseissa ajaneista. En tietenkään käyttänyt aurinkorasvaa jaloissani, kun oli ne housut, mutta näytti siltä, että noiden housujen suojakerroin on vain vähän enemmän, kuin 50+ aurinkovoiteen, jota käytin 1-3 ajopäivinä. Iltaisin iho tuntui aurinkoa saaneelta ja olen reissun jälkeen selvästi ruskettunut jaloistani. Tuskin se ainakaan kokonaan oli sen noin kymmenen minuutin ajopätkän syytä pelkissä uikkareissa uimapaikalta kaupalle.

Ylenmääräinen herkkyyteni auringolle sai minut kehittelemään toisen päivän aamusta lähtien auringinkokatosta, joka lopulta toimikin loistavasti. Se oli toisen päivän aamuna kaupan eteisestä löydetystä olutlaatikosta kyhätty ja matkan aikana edelleen jeesusteipillä ja risusta viritelty systeemi, joka jo noin toimi erinomaisesti. Kehittely kuitenkin jatkuu ja kerron siitä lisää myöhemmin toisessa ketjussa.

Saku Hele oli erinomaista, samoin seljankat. Niitä varten kannattaa tuo reissu tehdä ensi vuonnakin. Löytyi myös erinomainen uusi oluttuttavuus, FinAle. Finaali on napakasti humaloitu vahvahkomakuinen pintahiivaolut, jonka maku vielä entisestään parani kauniin ympäristön ja paikalleen sopineen taukopaikan takia Sindissä juuri ennen Pärnuun saapumista -ja tietenkin myös Pärnusta pois lähtiessä– niin hyvää se oli.

Ensimmäinen Ecotrip takana, hyvät fiilikset jäi. Kiitokset siitä kaikille mukana olleille.

Uskaltauduin Wackyn vetämään nopeampaan ryhmään, ja pysyin jopa mukana vauhdissa, vaikka alku vähän takkuista olikin. Keli oli lämmin, onneksi ajoviima hieman jäähdytti. Hitaammassa ryhmässä olisi kinnerissä hiki virrannut varmasti enemmän.

Yksi rengasrikko osui kohdalle, kun takarenkaasta (Schwalbe Marathon Racer) repesi runko ja sisägummikin puhkesi siinä samalla. Sotkuista touhua, kun sisärenkaassa oli litkut. Lisäksi toinen eturengas (ghetto-tubeless -viritys) alkoi vajuuntua reissun edetessä kiihtyvällä tahdilla, joten vaihdoin viimeisenä aamuna sisärenkaan tilalle. Tiivistyslitkua ei enää renkaan sisällä kauheasti ollut.

Mangon vilkkukytkin alkoi myös pätkiä aiempaa enemmän, ei mukava ominaisuus loppumatkasta Tallinnan kaupunkiajelussa. Menee siis vaihtoon lähiaikoina.

Kuvatuksia löytyy tuolta:
https://picasaweb.google.com/1101933213 ... directlink

Koostin pienen videon: http://youtu.be/srDFMBiOyTs

Wacky kirjoitti:

Koostin pienen videon: http://youtu.be/srDFMBiOyTs

Esimakua tulevasta maasto-Ecotripistä...

Voih! Ajarmala jäi kiinni rysänpäältä, vai pitäisikö sanoa letkun varresta. Nyt kyllä saattaa Pyhäin Kinnerien Veljeskunnan kurinpitojaosto rokottaa armottomasti kinnerien kulkuvauhdin salaisuuksien paljastamisesta

Olikos tiet siellä minkälaisessa kondiksessa?
Minkälaisilla rengastuksilla esim. velonautit siellä ajeli?
Rikulla ei varmaan ongelmaa ollut renkaiden kanssa.....

Stapani kirjoitti:

Olikos tiet siellä minkälaisessa kondiksessa?
Minkälaisilla rengastuksilla esim. velonautit siellä ajeli?
Rikulla ei varmaan ongelmaa ollut renkaiden kanssa.....

40-milliset oli Mangossa edessä ja takana, siihen asti kunnes takarengas repesi. Vaihdoin tilalle 28-millisen Duranon, ei sillä ongelmia ollut ainakaan nyt ajetuilla teillä. Rikulla ei ongelmia ollut, eihän läski-Metalla edes tunne eroa, ajaako asvaltilla/öljysoralla vai ojan pohjalla .