Nojapyöräfoorumi

Mullakin on vielä viidenkin vuoden harjoittelun jälkeen tekniikka vähän hakusessa vaikka yritän muistutella itseäni siitä aina välillä. Tai ainakin mä kuvittelen että on. Polvia en ole kyllä saanut vähään aikaan kipeäksi, että ehkä oikeaan suuntaan ollaan menossa. Jotenkin vaan tuntuu että jos haluaisi oikeasti pyörittää, klossit pitäisi saada taaemmaksi, mutta ne ovat nyt jo taaimmassa asennossaan. Sellanen asento niissä yhdistettynä jalkoihin ei oikein täysillä kannusta kevyeen pyöritykseen, vaikka kammetkin vaihtuivat lyhyemmiksi.

Salsa sulla voi olla plantaarifaskiitti tai sen riski. Lääkäri suositti minulle korkealla jalkaholvin tuella varustettuja kenkiä, kuten lenkkareita. Jumpatkaan ei riittäneet. Specialized kaupoista ainankin mountainbikeshop.fi käyttää mittalaitetta sopivan pohjallisen koon ja jalkaholvituen korkeuden määrittämiseen kolmesta korkeudesta. Lapsena olin lähellä lättäjalkaa, joten paljain jaloin kävelyä käskettiin tekemään. Siksi oli ylläri, että mulla onkin korkea jalkaholvi. Tuki maksoi 30€ ja on uskottavan jäykkä, jottei se litisty ja menetä tukea runtattaessakaan. Kuulemma nyrkkisääntö pyöräilijöille on, että holvituki tuntuu epämiellyttävältä kävellessä, mutta ei ajaessa. Jury is out, kun en ole pitkiä lenkkejä tehnyt. 90 min ei ongelmaa.

Itse sain neuvon aikanaan tuohon lukkopoljin pyörityksen opetteluun seuraavasti: ajattele liikuuttavasi jalkoja edestä taakse, eli ei alas-ylöspäin... Tuntui aluksi tosi typerältä, mutta kun sitten lähti ajamaan ilman klossikenkiä meinaisi jalat lipsua pois polkimilta. Tuota kannattaa kokeilla aivan aluksi Tämä siis pystypyörällä, sitten pitää vain siirtää nojakkiin ajattelu toisinpäin.

Premnas kirjoitti:

Mullakin on vielä viidenkin vuoden harjoittelun jälkeen tekniikka vähän hakusessa vaikka yritän muistutella itseäni siitä aina välillä. Tai ainakin mä kuvittelen että on. Polvia en ole kyllä saanut vähään aikaan kipeäksi, että ehkä oikeaan suuntaan ollaan menossa. Jotenkin vaan tuntuu että jos haluaisi oikeasti pyörittää, klossit pitäisi saada taaemmaksi, mutta ne ovat nyt jo taaimmassa asennossaan. Sellanen asento niissä yhdistettynä jalkoihin ei oikein täysillä kannusta kevyeen pyöritykseen, vaikka kammetkin vaihtuivat lyhyemmiksi.

Hmph täytyypä tutkia asiaa, kiitos vinkistä

Saukki kirjoitti:

Avausviestissä mainitsin, että polvi tulee kipeäksi. Varsinkin vasen polvi tuli pitemmillä lenkeillä kipeäksi. Siihen löysin ratkaisun siirtämällä kampia noin sentin eteen päin. Alkuperäinen säätö oli, niin, että kantapää juuri ja juuri ulottui polkimelle polkimen kauimmassa asennossa. Nyt puomin säätö on niin, että kantapää ei aivan yllä polkimelle kauimmassa asennossaan, eli vähän liian kaukana.

Voisiko tästä säädöstä olla hyötyä myös pyörittämisen oppimisessa? Jos jalkaa on pakko hieman ojentaa, niin sillä on "pakko" myös vähän kuopaista.
En tosin tiedä onko jalkaterän kääntäminen hyvä asia pyörittämiselle, vai huono. Mutta ainakin se jakaisi liikettä laajemmalle lihaksistolle. Ja tuon pakollisen asennon ja suunnan muuttumisen vuoksi kulmikkuus olisi väistämättä hieman pienempi?

Jos englannin lukeminen onnistuu, niin tässä hieman erilaista näkemystä polkemistekniikasta: älä stressaa polkemistekniikasta, polje niinkuin se luonnollisesti sujuu. Se on sinulle sopivin ja paras tekniikka.

Lukematta artikkelia ja perusteluja sekä olematta lääketieteellisesti koulutettu, epäilen. Tuntui luonnottomalta ekan viikon pyörittely. Helposti lipeää runttaukseen varsinkin suurella vaihteella liian pienellä kadenssilla. Rutiinit tappaa. Silti opittuani riittävän pienellä vaihteella ja suurella kadenssilla pyöritys tuntuu normaalilta ja luonnolliselta. Ja runttaus huonolta hyötysuhteelta niin suurella erolla, että kyseessä ei ole henkilökohtainen sopivuus, jota minulla ei voi olla nojakissa, kun en ole tuoreena kuskina ehtinyt kehittää pieniä lihaksia. Ero on yö ja päivä luokkaa suuruudeltaan ja selvästi havaittavissa.

Parissa aiemmassa viestissä on sotkettu mukaan myös tekniikasta riippumatonta tekijää pyörän säätöjen sovitusta. Näissä asioissa on hyvä muistaa erottaa säätöjen ja tekniikan erot, kun päätellään, mikä toimii kenellekin. Ja vielä tärkeämpänä mikä toimii nyt vs mikä on opittavissa ja sopeutumisen jälkeen toimii paremmin kuin runttaus.

Nyt luettu ja katsokaa lähdettä, miettikää motivaatiota ja katsokaa perusteluita ja suositusta. Toivottavasti löysitte kaupallisen ketun hännän bike fitteriltä, joka suosittaa bike fittingiä pystäreillä, kun lanteen lihakset ovat jäykät monilla ja ei muka tietoisesti tai automaattisesti osaa pyörittää. Hogwash if ever i saw it. Totta kai pitäisi treenata, nojakin lihasten käytön lähtökohta eroaa pystäristä jo vetovoimasta ja istuimen tuesta johtuen ja totta kai tietoisesti voi sprintissä ohjata pyöritystä. Siellähän se on helpointa ja eniten iloa tehon tuotossa tuovaa. Tuo jätkä puhuu niin paljon palturia, että ei siihen voi sanoa kuin markkinointi ja kuluttajansuoja Pöh humpuukia. Sen startin jälkeen en viitsinyt hukata aikaani kommentteihin, vaikka oletettavasti noin höpönlöpön jälkeen ei kai taso ole noin olematonta. Sen verran luotan pyöräilijöiden tietoihin.

PS sprintissä vasta keskitynkin tietoisesti pyöritykseen, joten teinkö Stevestä valehtelijan, vai tekikö hän sen itse?

PPS varpaiden ja kantapään korkeus suhteessa pystärin polkimeen ei vaikuta tekniikan valintaan runttaus vs pyöritys, kun molemmissa tekniikoissa kaikki kolme jalkaterän asentoa on käytettävissä, jos venyvyys riittää ja se on treenikysymys. Asia jota Steve ei suosita. Pitäisikö hänen hautakivessään lukea sohvalta kylmiltään maratonille?

Tuli yksi artikkelin kirjoittaman hepun kommentti vielä mieleen. Että muka polkaistessa toinen jalka tekee työtä toisen levätessä. Ei näin niinkään pyörittäessä riittävän hyvin riippuen pyörityksen puhtaudesta. Mitä puhtaampi pyöritys, sitä suuremman osan pyörähdyksestä voiman tuotto tulee stereona ja ideaalitapauksessa melko suuressa osassa kierrosta lähelle tasatehoilla jalkojen välillä. Kammen asennosta riippumatta. On selvää, ettei pienet lihakset täysin vastaa suuria lihaksia joissain kohdin pyöritystä, mutta se ei ole ongelma, kun molemmat jalat liikuttavat kampia koko ajan ja toinen jalka painoltaan ei ole kuolleena painona jarruttamassa toisen jalan työtä. Tårta på tårta, kun molemmat jalat siirtävät kampia ja mikään ylimääräinen ei jarruta kammen liikettä and you can have that cake and eat it too

vaaka kirjoitti:

Pöh humpuukia.

Steve on kertonut omat meriittinsä ja sen mielipiteet perustuu aika pitkään kokemukseen. Se on nähnyt aika paljon asian tiimoilta, sillä on ihan kokemusta. Jos kerrot omat meriittisi, niin on helpompi mieltää humpuukiväitteen realistisuus.

Muodollinen pätevyys tunnistaa markkinointipuheita noin aluksi Esitin vastaväittämilleni perustelut ja jos niihin ei usko, ei kannata uskoa ainakaan minun meriitteihini, koska mieluummin näen ihmisten uskovan luonnon lakeja kuin titteleitä. Koska titteli ei osaa mitään, tittelin haltijakaan ei välttämättä (turhan usein) osaa mitään, mutta toivottavasti edes jotain. Totuutta etsiessä ei kannata niinkään luottaa ihmisiin ja tutkintoihin kuin luonnon lakeihin. Siksi kannattaa kokeilla itse ja lukea tieteitä. Kaikki kunnia hänen tutkimuksilleen anatomian oppikirjoihin, mutta jos kaverin päätelmä sen perusteella on, että moni asiakas on jäykkä, joten ei kannata treenata sanon öö? Ja kävelen pois, en ostaisi kyseiseltä hepulta bike fittingiä, vaikken ketään klielläkään sitä tekevän. Omat on rahat ja äänestän lompakollani ilman parempia perusteluita, joita voi taustalla olla, vaikkei niitä esittänytkään. Alkupuhe vain pisti säästämään aikaani jatkon lukemiselta kommenteista.

Minulla ei ole tarvetta käännyttää ketään uskomaan mitään ja minua kaikkein vähiten, joten en lähde pippelinvertailuun hepun kanssa. Kokeilkaa itsellenne, mikä toimii parhaiten, mutta muistakaa liian nopean päätelmän teon vaara kokeissa. Usein porukka uutta kokeillessa kokeilee hetken ja jos heti ei toimi, tapa on paska ja vika on tietysti viestin tuojan. Vai oliko se sittenkin siinä, ettei vielä alkuun osanutkaan tehdä kuin ammattilaiset? Silloin voi jäädä harjoittelematta jotain, mistä voi olla apua ja joka on opittavissa. tätä olen nähnyt paljon urheilijoissa. Hopealuoteja on harvoin tarjolla ja siten niitä on epärealistista odottaa saavansa säännönmukaisesti. Oma tappio, jos ei treenaa riittävästi, ei minulta pois. Ei minulla on sen enempää tarvetta vääntää asiasta ja jos halua olisi, kyselisin aiemmin mainitsemiani asioita häneltä ja katsoisin perusteet vastauksille noihin asioihin ennen kuin päättelisin, mitä tuo kaveri poikeasti tietää ja suosittaa. Alku ei vakuuttanut ja mielestäni tietojeni perusteella kaveri on hakoteillä, jos ei suosita porukalle treeniä, kuten venyttelyä. Relevanssi asiaan on pieni, kun nojaten polkeminen käyttää hepun esinnostamaa psoasta eri tavalla kuin pystäreillä. Siksikin ei kiinnosta tunkeutua syvemmälle aiheeseen hepun kanssa.

Enhän mä titteleitä kysynyt vaan meriittejä. Kysyn uudestaan, tarkemmin ja selkeämmin: millaiseen kokemuspohjaan perustat ohjeistuksesi, esimerkiksi kuinka paljon sulla on jo omia ajokilometrejä nojapyörälläsi, entä sillä aiemmalla triathlon pyörällä? Kuinka paljon niistä on kilpailukilometrejä? Millaisiin saavutuksiin olet yltänyt opeillasi tai millaisiin saavutuksiin oppejasi noudattaneet mahdolliset valmennettavasi ovat yltäneet?

Millaisia suorituskyvyn parannuksia esittämilläsi harjoitteilla on tyypillisesti saatu, tai voi odottaa saavan? Numeroita, graafeja, statistiikkaa? Vaikka verrattuna siihen, että käyttäisi sen polkemistekniikkatreeniajan "ihan vaan tavalliseen treenaamiseen" eli jonkin sortin hikipyöräilyyn nojapyörällä?

Ihan vain välihuomautuksena mietittäväksi. Osaisiko Matti Nykänen kirjoittaa artikkelin jossa kuvailisi täydellisen mäkihypyn perusteet?

Entä lisäkysymys? Mikä on relevanssi? Entä miksi kysyt meriittejäni, kun jo kerroin faktat ja miksi en perusta meriiteistä ja titteleistä, vaan siitä, miten asiat ovat oikeasti? Herää kysymys, miksi kysyt ja miksi et testaa itse, kuten olen ehdottanut? Ajat kumminkin, joten mikä on tuska siinä, että kokeilet kaikki kolme jalan asentoa polkimeen nähden runttauksella ja pyörityksellä? Tämän kysymyksen jäökeen alkaa usein voivottelu ja selitykset frisbeegolfaajien osan keskuudessa. Muutosvastarinta?

Valmennukseen tarvitaan dataa itsestä kokemuksen kanssa siis sekä monen muun ihmisen kokemuksia, jotta näkee yksilöeroja yksityiskohdissa teorian muuttamisesta käytäntöön. Tarpeeksi tarkka teoria on yleispätevä käytännössä ja ei muutu, vaikka soveltaja kuinka kieltäisi luonnon lait. Mikään määrä itsepetosta ja itsensä kuvittelua poikkeuksellisen hienoksi ei muuta sitä, että hyppäämällä nopean junan eteen lähellä sitä, hymyily ei junaa pysäytä ennen osumaa.

Vastaväittäjät valmennustilanteissa fribapuolella ovat piileksineet luonnon laeilta meriittien takana, joten kirjoitin kokemunsesta johtuen tähän disclaimerin. Muuttuuko luonnon lait siitä, kertooko asian Einstein, vai tavan tallaaja? Jättääkö aurinko nousematta huomenna, jos noususta kertoo meriititön lähde? Eli en missään nimessä kiellä Steven taitoja ja tuloksia bike fitterinä, kun en niistä tiedä tulosten perusteella. En vain ole samaa mieltä suosituksen älä treenaa, johon miehen logiikan seuraaminen johtaa. Jos se ei ole selvää, ei meriiteilläni ole merkitystä, kun olet jo mielipiteen muodostanut ilman faktoja luonnosta. Kuten treeni vaikuttaa ja venyttelyllä ampuu alas Steven perustelun fittingille, jos ei kärsikään vajaasta liikkuvuudesta. Jolloin hänen päätelmänsä siitä, että muutetaan pyörä sopivaksi alle asiakkaan normaalitilan venyvyydelle sopivaksi ja rahat Stevelle johtaa hänet törmäyskurssille lääketieteen ja hyvin tunnettujen urheiluoppien kanssa. Aka ketunhäntä ja pukin sorkka on raha Stevelle vs oikea ohje asiakkaan eduksi, joka on hanki normaali liikkuvuus ja tarpeeksi voimaa pystyäksesi ajamaan käyttötarkoituksesi mukaisessa optimiasennossa. Ne vaihtelevat paljon aika-ajosta maailmanympärireiissuun. Kuullostaako järkevältä ensin pistää itsensä kuntoon ja sitten vasta hyödyntää asiantuntijaa oman käyttötarkoituksen mukaisen asennon optimointiin? Vaikka Stevenkin. Eroksi muodostuu se, että näin kuski saa itsestään irti kaiken mahdollisen vs saa kompromisoidusta terveydestä johtuen kaiken irti pyörästään ainoastaan. Ekassa vaihtoehdossa saadaan myös pyörästä irti kaikki, mitä on saatavissa kuskin todellisten mahdollisuuksien mukaan.

Koska ihmiset kehittyvät treeneissä, kyky hyödyntää aggressiivisempia ajoasentoja kehittyy, jolloin asentoja pitää muuttaa. Ei ole huono idea käydä fitterillä useampana vuotena. Jopa pro UCI kuskit muuttavat asentoaan fittingin jälkeen. Se kertoo asian vaatimasta osaamisesta, kun ikänsä ajanut ammattilainen parantaa tuloksia fittingin jälkeen. En siis missään nimessä vastusta fittingiä, vaan suositan sen tekoa treenin kanssa syklisesti kehittymisen myötä. Olen vain noin kaikkien kanssa sitä mieltä, että ei pidä suosittaa treenaamattomuutta ja yhtä fittingiä. Jopa nojakkini manuaali suosittaa polkimien sijainnin muuttamista hieman muutaman kuukauden välein

Sori minulla ei ole oppeja kuin luonnon lait ja ihan normaalit urheiluopit, kuten aja sitä pyörää ja kehityt. On turha kysellä sen enempää, jos tuon hyödyllisyyttä ei tajua. Mikä muuten on Steven väittämä ja vastustan sitä. Kun huomio sinun mitattu nousujohteisuus kunnossasi Strava tuloksissa, joten tiedän sinun tietävän riittävästi dataa, jolla pystyy päättelemään Steven väittämän virheelliseksi. Kun vain teet sen päättelyketjun. Mieluiten ajaessasi ja kokeillessasi kaikki versiot. Sulla on ajotietokone, hyödynnä sitä testilenkillä. Se kertoo nykytilanteen ja voit verrata tuloksia aiempaan tilanteeseen. Olet nyt nopean kehityksen vaiheessa, kun et aloittanut pro tasolta. Millä tahansa tavalla kehitys hidastuu alun jälkeen, joten pitää tiedostaa se tuloksia verratessa. Siksi kannattaa tehdä kaikkien versioiden testi eri kuntotasoilla, vaikka ei edes treenaisi kuin yhtä tapaa. Treeni voi poistaa liian suuret vaatimukset pikkulihaksilta, joka alun perin estää "luonnollista ajotavasta" poikkeavan tavan onnistumisen. Tuttu ilmiö fribapuolelta, missä epämiellyttävämpi tekniikka treenattuna ongelmattomaksi lisää heittopituutta. Luonnollinen tapa on usein kehityksen este. Jos luonnollisesti ajaa polvet sivuille haroittaen, mitä luonnon lait sanovat tavan hyvyydestä? Vääntöä polviin kulutusvamman riskillä ja lisää ilman vastusta. Onko luonnollinen tapa oikeasti hyödyllinen? Vai pitäisikö polvet kääntää menosuuntaan? Se tuntuu pidemmän päälle paremmalle fiilispohjalla ilman polvikipuja ja niiden kanssa eron voi havaita ensi lenkillä.

Minua on opetettu todistamaan virheelliset väittämät tekemällä ne niin naurettaviksi, että niihin ei voi enää uskoa. Here goes: Steven mielestä pitää nostaa kädet pystyyn liikeratarajoitteisen asiakkaan edessä ja jättää venyttelytreenien teko. Seurataan sitten hänen suosituksen tie loppuun asti. Kun kerran hyväksytään luonnoton jäykkyys kuskissa, viedään se tappiin asti ja kipsataan kuski kokonaan ja sitten tehdään bike fitting. Paljonko tilanne parani? Kuski ei liiku ja fittingin hinnan sijasta voidaan viedä ryöstön logiikalla vs asiakkaan etu lompakko, auto, kämpän irtaimet. Profit. Vai pitäisikö asiakasta auttaa saavuttamaan pro fit, eli ammattilaisen suorituskyky ammattilaisen kyvyt maksimoivalla pyörän säädöllä -pro fitillä?

Jos esittämäni logiikan jälkeen minun meriiteilläni on merkitystä hyttysen Saharan ja tiedätte minkä verran, tarvitsette lisää aivotyötä, tietoa treenaamisen perusteista, fysiikan laeista jne. En aio kirjata kaiken perusteita, kun ne on helposti saatavissa netistä ilmaiseksi. Ja ajotietokoneesi yhdessä fyysisten palautteiden kanssa kertoo sinulle sellaista, mitä kukaan ei voi kertoa sinulle ilman laajaa testauslaitearsenaalia, mitä uniikilla anatomiallasi voi tehdä nyt ja mitä miten treenaten voi tulla edistystä parhaiten. Kukaan ei etukäteen tiedä, kestääkö kaikki pikkulihaksesi jonkin tekniikka/ajoasentoyhdistelmän käyttöä.

Miten meriittini tai ei omat tietoni, vaan muiden keksinnöt, fysiikasta, anatomiasta, treenaamisesta vaikuttaa siihen, osaatko tunnistaa huonon ohjeen, kuten tyydy aliliikkuvuuteen tai siihen, että et mahdollisesti tunnista virheellistä päätelmää?

Ymmärrän hyvin meriittieni kysymisen taustatietojen selvittämisen kautta, jotta voit arvioida, onko minulla tarjota parempia trewnitapoja kuin public domain yleistieto. Ei ole, en ole pyöräilyekspertti, enkä edes bull shit detecting expertti, lääkäri pro polkija jne. En tiedä varmasti parhaita tapoja treenata, vain perustason juttuja, joten yli perusjuttuja en tiedä tästä lajista, kun olen vain harrastaja ja en ole tässä lajissa ketään valmentanut kuin itseäni ja ilon kautta silti kehittyen. En omista ajotietokonetta ja en tiedä kilsoja mutta useita tuhansia vuodessa menee ja niin tuore nojakisti, että ei ole eka tonni rikki, kun olen sairas. Kokemukseni mitta on, että jaksan ajaa pidemmälle, nopeammin ja kiivetä suuremmalla vaihteella ja kadenssilla samat mäet läähättäen vähemmän. Meriittini ovat siis yhtä olemattomat kuin kenellä tahansa.

Turhan usein perusjuttuja mystifioidaan. Huippunopeusmittaus tyynellä runttaus vs pyöritys ja pyöritystreeniä kuukausi sitten toisto ja tulosten vertailu. Jos enemmän tarvitsee, etsi ammattivalmentaja. Tietoni eivät riitä kisakuskien optimituloksiin valmentamiseen tietääkseni, vaikka Olympiavoittajan pyöräilykirjan olen lukenut hehe. Tiedän, etten tiedä tarpeeksi. Jos tietämättäni tiedän vahingossa riittävästi, en ole tietojeni määrästä tietoinen, epäilen vahvasti. Se ei tarkoita sitä, että menisin kaikkeen halpaan, kuten pysy jäykkänä ja maksa bike fitterille. Saa olla eri mieltä

jori kirjoitti:

Ihan vain välihuomautuksena mietittäväksi. Osaisiko Matti Nykänen kirjoittaa artikkelin jossa kuvailisi täydellisen mäkihypyn perusteet?

Ehkä osaisi, ehkä ei.

Jos kirjoittaisi, niin aika paljon enemmän sillä Matin jutulla olisi painoarvoa kuin monen muun Kola-Ollin artikkelilla samasta asiasta.