Nojapyöräfoorumi

Vilijami kirjoitti:

tm kirjoitti:

Vilijami kirjoitti:

...Ab Tepon kampi Oy vois alkaa vaikka nuita tekeen

Ei tule valikoimiin, koska mun mielestä lisää turhan paljon riskiä rikkoa kammet. Kammen pään kuormitus poljinakselin reiän ympärillä lisääntyy, voi kovemmilla polkemisvoimilla aikaa myöten pettää.

Olen eri mieltä, koska lukkopolkimilla jalat tulevat luonnottoman lähelle kampia ja ilman lukkopolkimia jalat asettuvat luonnostaan samalle kohdalle kuin lukkojen ja levennyspalojen kanssa. Rasitus ei siten ole yhtään suurempi kuin 100kg ukko pystärillä ilman lukkoja seisoo ylämäessä polkimen päällä repien tangosta vielä voimaa.
Katsokaa jalkojenne luonnollista paikkaa ilman lukkoja ajettaessa, kukaan ei pidä jalkoja millin päässä kammista.
Lisäksi jalkojen luonnollinen asento ei ole suorassa niin kuin lukoilla, vaan jalkaterät osoittavat hiukan ulospäin.
Todennäköisesti näistä seikoista johtuen osa ihmisistä valittelee polvikipuja lukoilla ajettaessa.

Olen samaa mieltä, nykypyörissä on liian kapea Q-factori johtuen lähinnä kilpapyöräilijöiden ruumiinrakenteesta ja halusta tavoitella pientä leveyttä ja pientä ilmanvastusta. Nojapyörässä tuo lisäleveys ei lisää ilmanvastusta, joten kannattaa rekenteilijoiden -varsinkin peruskilpapyöräilijää raskaammalla ruumiinrakenteella varustetulle rakennettaessa- valita niin leveä Q, kuin kätevästi mahdollista. Vähintäänkin pidempi kasetti tai ainakin pidemmällä akselilla.

Vihdoin selvis miullekin mistä tuo Q mitataan - siihen vaikuttaa siis myös kampien muoto.

PW kirjoitti:

2015-08-11 08.46.30.jpg

Yks mahollisuus hitsata nykysen haarukan etupuolelle kapeempi ja rälläköidä eka pois.

Voithan käyttää nykyistäkin haarukkaa, kun siirrät yläpäätä sille kohdalle, jossa koipi on kapeimmillaan polven ylä- tai alapuolen kohdalle.

Tuossa nuo optimipaikat haarukalle jotenkin näkyvät, vaikka jalat onkin kuvattu pystyssä eikä lantiosta ja jalkateristä vaakatsossa tukien, kuten nojapyörässä. Paras tila haarukalle on polven paksuimman kohdan yläpuolella tai polven alapuolella. Polven alapuolinen osa kuitenkin liikkuu monimutkaisesti, joten sinne sijoittaminen on vaikeampaa.

PW kirjoitti:

Vihdoin selvis miullekin mistä tuo Q mitataan - siihen vaikuttaa siis myös kampien muoto.

Kneesaferit eivät siis virallisesti mitaten lisää Q-arvoa, mutta todellisuudessa tekevät saman, joskin kampia enempi rasittaen, varsinkin polkimen kierteen kohdalta.

Ei q-factor ainakaan minulla kovin kaukana hyvästä ole vakiokammillakaan. Kinnerissä polkimia pystyi aluksi siirtämään:

Aluksi polkimet siirtyivät istestään ulommas, mutta ajo tuntui oudolta joten piti aina pysähtyä ja potkia niitä keskemmäs. Polkimet ihan sisäreunassa vastasi vakio kampien leveyttä.
Toki siinä sentti pari saattaisi olla luonnollisenkin tuntoinen, mutta älyttömyyksiin ei kannata mennä.

Jukka

jviirret kirjoitti:

Toki siinä sentti pari saattaisi olla luonnollisenkin tuntoinen, mutta älyttömyyksiin ei kannata mennä.

Ei tietenkään älyttömyyksiin. Tarkoitus oli vain sanoa, että pystypyörissä on haluttu kaventaa niin paljon, kuin on kohtuudella voinut. Nojapyörällä tästä ei ole ilmanvastushyötyä, joten kannattaa lisäergonomia ulosmitata tästäkin seikasta. Polvet kiittää ja kadenssi nousee. Kokeilkaapa vaikka paikallaanjuoksua mahdollisimman nopeasti. Minne ne askeleenpaikat pyrkivät siirtymään, kun nopeus on äärimmillään, on juuri se paikka, jonne polkimetkin kannattaa sijoittaa.

Räyhäkässä on Q-factori 245mm ja lukon keskikohta siitä 60mm - ihan hyvältä tuo on tuntunu, alku totuttelun jälkeen.

PW kirjoitti:

Räyhäkässä on Q-factori 245mm ja lukon keskikohta siitä 60mm - ihan hyvältä tuo on tuntunu, alku totuttelun jälkeen.

Niin tuntui. Erittäin polkijaystävällinen vehje koeajon perusteella minun mielestäni -ja kropastani.

Tuo Q-factor -asia lähti liikkeelle 1990-luvun alussa, jolloin Grant Petersen keksi koko käsitteen.

"Q-Factor. Yes, Q-Factor.
It's the distance between the pedals at the outside of the cranks. In other words, it's how far apart the cranks put your feet. Are you walking a tightrope, or giving birth? Pedaling a bicycle or walking like a duck? That's Q (quack)-Factor.
At the turn of the century, this crank dimension was called "tread," a term still adhered to by some. We call it Q-Factor because when "tread" was in vogue, tires were all smooth, and "tread" couldn't possibly have referred to the rubber pattern. But these days, "tread" means rubber pattern, so the discussion can't begin until you dig out of that hole.
In any case, Q varies from about 135 to 180, with most good road double cranks hovering around 140mm, and most mountain bike cranks around 173mm.
With the exception of Ritchey, crank makers do not list Q. Most make high-Q cranks, and would prefer that you not ask. There can be no arguing that a lower Q improves aerodynamics, but a far more compelling and practical reason for attending to your crank's Q is...how it feels.
Some riders are not sensitive to it at all. Others have physiological quirks that make them better off with their feet closer together (low-Q) or farther apart (high-Q) cranks. In general, road riders accustomed to the superb, low-Q professional grade Campy, Zeus, TA, and Stronglight cranks have a harder time adapting to modern cranks with higher Qs. They often hate them, and don't even realize what it is until somebody suggests the Q. On the other hand, riders raised on higher Q cranks often think the whole issue is silly, because they can't tell any difference.
If you're used to a low Q crank and you pedal a bike with a high Q, it's possible that you'll experience pain on the inside of your knees."

Ukkeli on kirjoittanut erittäin hyvän kirjan, jossa käsitellään asiaa: Just ride! (Grant Petersen).

Ihmisen fysiologian kannalta katsottuna asia on niin, että terveellä ihmisellä jalat tulevat kävellessä melko lähelle keskilinjaa. Jalat leveällä sivuttain keikkuen käveleminen ei ole tervettä.

Bujubuju kirjoitti:

Ihmisen fysiologian kannalta katsottuna asia on niin, että terveellä ihmisellä jalat tulevat kävellessä melko lähelle keskilinjaa. Jalat leveällä sivuttain keikkuen käveleminen ei ole tervettä.

Tuo johtuu siitä, että jalka palautetaan heilurilla takaa eteen väistäen lantiolla maahan tukevan jalan puolelle sivulle. Kävelyssä jalat ovat lähes suorana koko ajan. Normaalimittaisilla kammilla polkien polvet käyvät alle 90 asteen kulmassa, eli jalat käyvät asennossa, joka vastaa varsin syvää kyykkyä. Kokeilepa käydä syvässä kyykyssä jalat vierekkäin ja sitten jalat sopivasti harallaan. Toinen koe. Nouse portaita kaksi porrasta kerrallaan ja tarkkaile, miten lähellä toisiaan ovat jalkojen ladut. Kaksi porrasta kerrallaan vastaa normaalimittaisilla kammilla pyörittämistä (175 mm porraskorkeus on jo melko korkea). Kolmas koe. Juokse paikallaan polvennostojuoksua niin, että polvet käyvät vähintään tuossa 90 asteen koukussa. Mitä nopeammaksi tempo tulee, sitä varmemmin jalat käyvät maassa selvän matkan päässä toisistaan. Vaikka tosiaan kävellessä ja varsinkin reippaassa juoksussa jalat kulkevat lähes samaa uraa.

Noilla kokeilla voi päätellä, mille raideleveydelle oma fysiologia parhaiten asettuu. Rantahiekalla polvennostojuoksua ja kyykistelyä ja sitten mittaamaan jälkien etäisyyttä toisistaan tai märkiä jälkiä portaisiin ja taas mittaamaan.

Siivosin pyöräromut pihalta pois, etteivät jää talven alle. Yks rakennelma palkkien väliin kuitenkin jäi. Sommitellu sit eri asentoihin lähinnä dropparit mielessä. Automaattivaihteinen kiekko alla.
Droppareiden tekeminen ja haarukoiden kiinnitykset niihin suoraan tuntuu välillä vaikeilta.

Minä olen näitä usein miettinyt, että eikös tuossa kannattaisi laittaa kiekko kiinni tuohon takahaarukan droppariin, jonka sitten hitsaa takareunastaan kiinni etuhaarukan dropparin etureunaan näin:

Samalla pääset eroon liiasta jätöstä.

jori kirjoitti:

Minä olen näitä usein miettinyt, että eikös tuossa kannattaisi laittaa kiekko kiinni tuohon takahaarukan droppariin, jonka sitten hitsaa takareunastaan kiinni etuhaarukan dropparin etureunaan näin:

Takadroppari.jpg

Samalla pääset eroon liiasta jätöstä.

"Sporttimbb" tein juuri noin päin. Tosin katkaisin etuhaarukan dropparit pois ja hitsasin ne sen jälkeen kiinni...

Pari ongelmaa- ketjuhaarukan droppareilla ei pysty säätämään ketjun kireyttä ja se on alumiinia.

PW kirjoitti:

Pari ongelmaa- ketjuhaarukan droppareilla ei pysty säätämään ketjun kireyttä ja se on alumiinia.

Eihän se ole vielä kiinni mitenkään. Vaihda teräksiseen säätödropparilliseen.

Mua epäilyttää tuon etuhaarukan kestäminen noin loivalla ohjauskulmalla
Omassani vastaava ei kestänyt ennen vahvistamista ja Härskilläkin hajosi twistiketjuisesta. Hitsaa vähintään saumat kokonaan umpeen, niin kuormitus jakautuu laajemmalle alueelle.