wwhv kirjoitti:jatkokysymys tuohon pieneen eturattaaseen liittyen: onko
tuollaisesta jätetty siis "ison vauhdin" välitys kokonaan pois
=myötätuuli ja alamäki?
Oon ennenkin täällä foorumilla hämmästellyt pyörien raskaita välityksiä ja miksi myötätuuleen alamäessä pitää polkea?
Itse en polje, jos vauhti pysyy yli kahdenkympin polkematta. Kilpailut on erikseen, mutta kevyen liikenteen väylillä en ihan oivalla yli kolmenkympin nopeuksien mielekkyyttä.
Vauhti riittää ainakin minulle - myös myötätuulessa. Alamäessä mäki kyllä saa viedä, jos kovempaa haluan mennä. Kottaraisella huiput oli yli 60 km/h. #Puijon mäki
P.S.
Kun laskin huiput 100 kierrosta/min tuolla 2440 mm etenemällä sain vain n. 41 km/h nopeuden. Mutta 110 kierrosta/min antaakin sitten 45 km/h. 
Lähden peesaamaan Saukkia! 
wwhv kirjoitti:mietin vaan että onko tuollainen sopiva esim. työmatka-
pyöräksi vai onko se pelkästään maastoajoon missä tarvi-
taan hitaita etenemisvauhteja.
Normaalin kappavaihteisen isointa välitystä(noin 7m) suunnilleen vastaa tuo 28-10 välityssize=85. Erikokoiset renkaat kun on, ei voi suoraan välityksiä verrata. Renkaan kehämitta on selvästi isompi, joten välityksen täytyy vastaavasti olla tiheämpi.
Mun mielestä parhaimman näköisiä läskejä mitä on, ja tykkään etutarakoista 
Tosta Pole nimesta tulee vaan mieleen, että pitäs kumppanilla olla samalla värityksellä pyörä mutta nimeksi samalla fontilla maalaisi Rove ja sitte ajelis hirveetä kyytiä peräkkäin pitkin kyliä 
Muista murrealueista en tiedä mutta meilläpäin muksuna leikittiin rovee ja polee (rosvo ja poliisi)
Nojasyklismiä vuodesta 2010
"Nojapyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa mutta kinnerillä voi ajaa myös ilman housuja"
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
Ei se Taiga niin isolta näytäkkään! Polen nousukykyä ei ole liioiteltu, ilo oli ajella Puijolle pienimmällä vaihteella pyöritellen pienessä pöppyrälumessakin. Ei suuntavakavuus- tai pito-ongelmia, ja siksi ajaminen on rentoa eikä kuluta ylimääräistä energiaa. Jyrkin n. 0,5 km näyttää menneen 5 km/h keskinopeudella, loppumatka 1 km ylämäkea 6,2 km/h. Jostain syystä en nyt saanut korkeuskäyriä talteen.
Satamassa on hiljaista. Luisteluradoilla oli muutama luistelija, mutta vetisiä olivat Ice-Marathon reitit. Yksinäinen traktori auraili reilteiltä loskaa pois. Mutta tiistaina pakastuu jälleen. Paikoin näkyi kaupunkialueella laihojen jälkiä, jotka pehmenneessä lumisohjossa kiemurtelivat puolelta toiselle. Läskillä vaan painellaan suoraan! 
Hauska lukea iloa ja riemua tihkuvaa tekstiä. Näkee kyllä heti, että nyt on viimeinkin löytynyt isolle pojalle sopiva lelu.
Tämä lienee joku juttu. Uusimmat suomalaiset pyöräpajat Pelago ja Pole tekevät pyöriä myös isommille ihmisille. Kai niitä jostain muualtakin saa, mutta ei se niin tavallista ole. Tyypillisesti vähänkin ylikokoon kasvaneet lapset joutuvat sopeutumaan enemmän tai vähemmän liian pieniin leluihin. Kun ei sitten yllättäen tarvitsekaan, ei riemulla ole rajoja.
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma
Etulokari oli juuri sooivan kokoinen. Muutama päivä sitten kun loskassa ajelin niin tässä on jäätynyt lopputulos. Puntit ja kenkien kärjet pysyivät kuivina.
Jos etulokarista olisi tehnyt yhtään pidemmän, olisi se tiellä - jos taas lyhemmän olisi tuo loska ollut punteilla.
Pitää vielä rakennella aisat, niin pysyy rytkytyksissä hyvin kuosissa.
Kävin tänään jäällä ajelemassa. Kohvan alla oli vettä. Osittain kunnon kohvaa ei vielä ollut, vaan heikkoa lunta. Plussakelejähän se on pidellyt muutaman vuorokauden. Mutta Korppi pysyi pääosin pinnalla. Ja jos upposi, niin peräpää vajosi ensi, ja sen sai polkemalla takaisin ylös. Tosin vain, jos oli sopivan pieni vaihde.
Homma siis toimi loistavasti, ei ollut mitään ongelmia pysyä pystyssä, pyörä ei pyrkinyt kääntyilemään minnekään, takarengas vain kauniisti vajosi. Ja epäilen, että kun se upposi veteen, niin alkoi jossain määrin kellua. Tosin ei pintajään alla nyt niin paljoa vettä ollut, eli pudotus oli vain hieman nilkan yli, eikä sekään ollut siis kaikki vettä. Mutta sen verran hankalat olosuhteet kuitenkin, että oli pakko seurata kelkkauria. Ja toisaalta myös suksimiehet olivat uponneet paikoin, mutta siis latusuksilla. Ja lisäksi vain yksi kelkka oli liikkeellä ja sekin yritti pysyä lähellä kantavia reittejä.
Summa summarum, kun viikolla tulee vielä muutaman kerran plussien jälkeen pakkasta, niin Kallavesi on valmis Korpin valloitettavaksi. Pulkassa kamat perään ja retkelle ensi viikonloppuna - ellei mitään ihmettä tapahdu. Kun käyttää pulkkaa eikä pyörälaukkuja niin pysyy pyörä kevyempänä ja paremmin pinnalla.
Jääosuus, vajaat 4 km verran. Myötätuulta 10-20 m/s. Kohtuullisen hyvin on hahmotettavissa kohdat, joissa Korppi alkoi vajota - vauhti hidastuu ja syke nousee. Ja tietysti näkyy muutaman tunkkauskin, liikkeellelähtö oli vaikeaa, jos pyörä pysähtyi.
Rynkytyksestä huolimatta en edelleenkään kaipaa joustohaarukkaa tai satulatolppaa. Sormet tai pallit eivät puutuneet kertaakaan.
Tosin saattaa muuten olla, että tulee hieman lisää tuoretta luntakin.
Kunhan ei vaan ole niin paljon plussaa, että jää muuttuu peilijääksi, nyt kun ei ole nastoja niin pieni karheus on kiva.
Kyllä Polen pojilla on ollut joku korkeampi tieto käytettävissään kun ovat pyörää suunnitelleet.
Vertaan lähinnä HammerTruckkiin ja Kottaraiseen. Korppi on sekä vakaampi kuin HammerTruck, että ketterämpi kuin Kottarainen.
Vakaus tulee lähinnä esiin tällä hetkellä ylämäessä, Rukissa oli todennäköisesti liiankin pitkä peräpää ja renkaalla ei ollut painoa. Toisaalta etupää oli pystyssä ja lähti "helposti" mutkailemaan sivusuuntaan huolimatta pyörän pituudesta vähänkin pöppyräisellä kelillä. Lopputuloksena oli vaikeus ajella liukkaita lumisia ja jäisiä ylämäkiä ylös, samat mäet nousevat nyt kuin itsestään täysin eleettömästi.
Taigan ketteryys taas tulee päivittäin esille liikennevalotolppaa ohittaessani. Kottaraisella meni aina koko väylä, ellen erityisesti keskittynyt asiaan. Käännös on suojatien jälkeen 90 astetta oikealle. Korpilla varsin luontevasti ajolinja muotoutuu siten, että pysyn omalla puolellani pyörätietä. Ketteryys liittyy jotenkin siihen, että painopiste sijaitsee havaintojeni perusteella juuri siinä, missä on jalan paikka maassa, jos pyörää kallistaisi ja iskisi käpälän tantereeseen. Eli Korpilla on erittäin luontevaa kurvailla ja kääntää pyörää - ikäänkuin siinä olisi kolmaskin rengas. Ja normaalia pyörää pidempi akseliväli hoitaa loput, jos jostain päästä alkaisi luistaa. Jones Biken Plus pyörissä on kai sama idea, vaikka geometria muuten on täysin eri. Tässä linkki videoon, jonka loppupään ajelupätkissä balanssi realisoituu mielestäni hienosti.
Puusilmä kirjoitti:
Vanhan pyörän geometrian ylistys. Lyhytakseliväliset ovat peesaukseen tarkoitettujen kilpapyörien imitointia. Harva kuitenkaan tarvitsee peesausominaisuuksia käyttöpyörässään. Siksi pitkä akseliväli ja loiva ohjauskulma mahdollistavat paljon muita edullisia pyörän ominaisuuksia. Muutenkin tuntuu kaveri tietävän, mikä pyöräilyssä on tärkeää. Loiva ohjauskulma ja nykyaikaiset tehokkaat etujarrut olisi vaatinut erittäin rankan etuhaarukan. Tekemänsä ratkaisu on vähän outo silmään, mutta ajaa asiansa paremmin kuin hyvin. Pirun hyvä mainosvideo.
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma
jori kirjoitti:Lyhytakseliväliset ovat peesaukseen tarkoitettujen kilpapyörien imitointia. Harva kuitenkaan tarvitsee peesausominaisuuksia käyttöpyörässään. Siksi pitkä akseliväli ja loiva ohjauskulma mahdollistavat paljon muita edullisia pyörän ominaisuuksia...
Työmatkapystärini ovat olleet muutamalla kympillä hankittuja vanhoja maastopyöriä, jotka ovat aikakaudelta ”jyrkkä keula ja pitkä ohjainkannatin”. Muuten ihan suht ok (kun näihin on tottunut), mutta lumi/loskakelillä iskee vahva luikertelutaipumus, jota ei tuoreemmissa (loivalla ohjauskulmalla varustetuissa) pyörissä ole, ainakaan näin vahvana. Jossain vaiheessa näitä paremmalla geometrialla varustettuja ”aihioitakin” alkaa löytyä jo edukkaasti.
Viikonloppu menee maantieajotesteihin.
Kävin jäällä kääntymässä nyt kun pakastui alle viiteen pakkasasteeseen. Latupohja oli loistava, kelkkaura maalla oli loistava. Mutta jäällä kanto ei riitä ja näyttää siltä, ettei tule riittämäänkään.
Sadevesi on mennyt lumen pintakerroksen läpi, kerros ei olekaan vahvistunut ja painunut, vaan hapertunut. Alla on edelleen vettä, ja arvelen, että kun torstain kovan pakkasen jälkeen tulee taas plussakelit viikonlopuksi alkaa hankikanto jäällä hapertua entisestään. Ajokelit alkavat sitten, kun vesi haihtuu pois auringon vaikutuksesta. Mutta silloin voikin jo olla liukasta jäätä, ja toisaalta jopa jäät niin ohuita, etteivät ne enää kanna ketään.
Tavoitteeksi siis muodostuu ajaa Pohjois-Kallaveden ympäri. Aikaa kuluu 6-9 tuntia aikaisemman kokemuksen perusteella, kun lisätään läskirenkaan vaikutus nopeuteen. Paineita en aio lähteä muuttamaan, ovat juuri sopivat yleisajoon. Käytännössä 0,45 barin luokkaa, mittaan ne kyllä ennen kuin lähden ajamaan. Matka on muistaakseni 115 km.
tm kirjoitti:jori kirjoitti:Lyhytakseliväliset ovat peesaukseen tarkoitettujen kilpapyörien imitointia. Harva kuitenkaan tarvitsee peesausominaisuuksia käyttöpyörässään. Siksi pitkä akseliväli ja loiva ohjauskulma mahdollistavat paljon muita edullisia pyörän ominaisuuksia...
Työmatkapystärini ovat olleet muutamalla kympillä hankittuja vanhoja maastopyöriä, jotka ovat aikakaudelta ”jyrkkä keula ja pitkä ohjainkannatin”. Muuten ihan suht ok (kun näihin on tottunut), mutta lumi/loskakelillä iskee vahva luikertelutaipumus, jota ei tuoreemmissa (loivalla ohjauskulmalla varustetuissa) pyörissä ole, ainakaan näin vahvana. Jossain vaiheessa näitä paremmalla geometrialla varustettuja ”aihioitakin” alkaa löytyä jo edukkaasti.
Vähän pisti silmään tuo varjätty sana. Maailma on palaamassa takaisin kunnolliseen. Tämä 40-luvun saksalainen pyörä lienee aika lähellä sitä, mihin ollaan menossa näiden "tuoreempien" loivaohjauksisten käyttöpyörien suhteen. Ainakin toivon niin.
Tässä on akseliväliä 1240 mm ja ohjauskulma yläputkesta mitattuna 63 astetta. Kiekot näyttävät olevan eri kokoiset, joten pienempi etukiekko jyrkentää ohjauskulmaa hieman, mutta jättää sen selvästi nykyisiä 70+ asteisia pyöriä loivemmaksi.
Erityisesti kiinnittää huomion pitkä takahaarukka, joka siirtää painoa etupyörälle ja mahdollistaa CF-tyyppisen ajoasennon.
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma
jori kirjoitti:tm kirjoitti:jori kirjoitti:Lyhytakseliväliset ovat peesaukseen tarkoitettujen kilpapyörien imitointia. Harva kuitenkaan tarvitsee peesausominaisuuksia käyttöpyörässään. Siksi pitkä akseliväli ja loiva ohjauskulma mahdollistavat paljon muita edullisia pyörän ominaisuuksia...
Työmatkapystärini ovat olleet muutamalla kympillä hankittuja vanhoja maastopyöriä, jotka ovat aikakaudelta ”jyrkkä keula ja pitkä ohjainkannatin”. Muuten ihan suht ok (kun näihin on tottunut), mutta lumi/loskakelillä iskee vahva luikertelutaipumus, jota ei tuoreemmissa (loivalla ohjauskulmalla varustetuissa) pyörissä ole, ainakaan näin vahvana. Jossain vaiheessa näitä paremmalla geometrialla varustettuja ”aihioitakin” alkaa löytyä jo edukkaasti.
Vähän pisti silmään tuo varjätty sana. Maailma on palaamassa takaisin kunnolliseen. Tämä 40-luvun saksalainen pyörä lienee aika lähellä sitä, mihin ollaan menossa näiden "tuoreempien" loivaohjauksisten käyttöpyörien suhteen. Ainakin toivon niin.
Tässä on akseliväliä 1240 mm ja ohjauskulma yläputkesta mitattuna 63 astetta. Kiekot näyttävät olevan eri kokoiset, joten pienempi etukiekko jyrkentää ohjauskulmaa hieman, mutta jättää sen selvästi nykyisiä 70+ asteisia pyöriä loivemmaksi.
Saksalainen herrainpyörä vuodelta 1940.jpg
Erityisesti kiinnittää huomion pitkä takahaarukka, joka siirtää painoa etupyörälle ja mahdollistaa CF-tyyppisen ajoasennon.
Crank Forward.jpg
Tarkennuksena tuohon värjättyyn sanaan "tuoreemmissa", tarkoitin maastopyöriä. Käyttöpyörien (jos näillä tarkoitetaan urbaanimpaan ympäristöön tarkoitettuja fillareita) geometrioista ja niiden muutoksista osaa joku muu kertoa enemmän...
Painemuutoksia:
Nollakelissä 0,45 bar muuntui 12 asteen pakkasessa 0,35 bariksi.
Polkemisen kannalta 0,45 bar on selkeästi kevyempi polkea, eli pitkällä matkalla sen alle en juuri menisi. Kesällä täytyy testata tuleeko korkeammilla paineilla enää lisäetua.
