Nojapyöräfoorumi

Hep. jooseha ehti jo vastata sillä aikaa, kun kirjoitin pitkän sepustukseni. Mutta ei se mitään minä laitan vielä kuvankin.

Nojanalle kirjoitti:

Jos joku nyt selittäs tässä . Miksi takapyörän pitää olla lähellä ajaa . Kun itse olen käsittänyt että on suotuisaa vierä takpyörää taaenmaksi kun halutaan parempaa nousukykyä . Vai haetaanko nousuun sellaista lisä ominaisuutta , ettei pyörä kippaa niin herkästi ympäri . En ole mikään asiantuntia tälläsissä , mutta moottoripyörissä olen nähnyt pirennettyä takahaarukkaa , se kuulemma lisää pitoa ja vakavuutta. Tierä häntä ,onko näin . Ainakin lyhyt akselinen on helpompi käsitellä maastossa , kun pitää kiertää tielle tulevia esteitä .

Riippuu vetääkö etu- vaiko takapyörä, kumpaan suuntaan takapyörää pitää siirtää pidon parantamiseksi. Takavetoisessa takapyörän maakosketusalueen kesipiste pitää olla kuskin navasta suurimman kitkaertoimen kulman suuntaan. Kitkakerroinhan on maan pinnan suuntaisen vetovoiman ja pyöräkuorman suhde tuo kulma taas pystysuoran ja vaakasuoran mitan suhde. Polkupyörän renkaan kitkakerroin on suurimmillaan kuivalla betonilla noin 0,9 luokkaa, asfaltilla noin 0,8, hiekalla 0,4 ja märällä jäällä 0,02. Jotta pyörä ei kippaa takapyöränsä ympäri, pitää tuon kulman olla loivempi, kuin kitkakerroin kulmana ilmaistuna. Jos pyörällä kiivetään karheaa betonimäkeä 0,9 kitkakertoimella pito loppuu n. 42° jyrkkyydessä, vaikka kaikki paino olisi vetävän pyörän päällä ja pienikin pidon lisäys kippaa pyörän selälleen. Siksi takarenkaan kosketuspisteen pitää olla ajoneuvon kokonaispainopisteen pystysuorasta mitattuna suuremmassa, kuin 42° kulmassa.
Tämä tarkoittaa, että polkupyörää ei saa kippaamaan takavuolttia, jos painopiste on takarenkaan ala- ja etuneljännesten kautta kulkevan suoran alapuolella.
Pienemmille kitkakertoimille mitoitettaessa painopiste voi olla ylempänä ja jäällä lähes suoraan yläpuolella.

Kuvassa kukin kitkakerroin on kuvattu vinoilla viivoilla, jotka kääntämällä pystyyn kääntyy kuva asentoon, jollaista mäkeä enimmillään tuon kitkakertoimen kontaktilla voi päästä ylös ja jota loivempi pitää violettia viivaa vastaavan linjan olla, jotta pyörä ei kaadu takakautta ympäri. -Ei siis huolta. Takakautta ei kaadu. Toisaalta tuossa pyörässä voi istuinta siirtää liukkaissa olosuhteissa tuonne 0,9 kitkakertoimen tasolle asti, kun samalla lyhentää puomia. Oikein liukkaissa olosuhteissa lähinnä talvikelissä olisi hyvä, jos tuo kulma voisi olla jyrkempikin, siksi arvelen tehdyn tuon nelipyörän, jossa vetävät pyörät saadaan paremmin painopisteen alle. Vaalean sininen kulma on kitkakertoimelle 0,1 joka vastaa pikkupakkasen jäätä. Napajäätiköllä, jossa pakkasta on pirusti, on jäänkin kitkakerroin summittain soratien luokkaa.

Etuvetoisessa tilanne on päinvastoin ja takapyörän siirtäminen mahdollisimman kauas taakse parantaa vetopitoa, mutta mäen jyrkkyyden kasvaessa pito takavetoisesta poiketen huononee.

Tässä vielä kuva, miten jään kitkakerroin kasvaa pakkasen kiristyessä.

jori kirjoitti:

Hep. jooseha ehti jo vastata sillä aikaa, kun kirjoitin pitkän sepustukseni.

Ei mun vastaus näytä miltään tuon tieteellisen selostuksen rinnalla

jori kirjoitti:

Odottakaas, kun laitan kuvan...

Imatrallakin on talvi ollu taas jokusen päivän, pakkasta 15 asteen molemmin puolin ja aurinko paistelee - kaunista.
Helsinki nojakilla tarvittavat ajot polkenu, ykkös vaihteella ku en oo viittiny vaijeria kiinnittää - tippu pari kertaa paikoiltaan. Talvi menee yhelläkin vaihteella.
Immeiset ihmettelee miten tarkenee?

PW kirjoitti:

Immeiset ihmettelee miten tarkenee?

Varsin harva on talvella edes tuntia ulkona Ei silloin edes voi oppia pukeutumaan sään mukaan.

jooseha kirjoitti:

PW kirjoitti:

Immeiset ihmettelee miten tarkenee?

Varsin harva on talvella edes tuntia ulkona Ei silloin edes voi oppia pukeutumaan sään mukaan.

Mukavampi miusta on ajaa pyörällä puol tuntii kohteeseen ku ensiks lapioida auton päältä lumet raapata ikkunat ja istuu jääkylmässä autossa perille asti, huh tuli kylmä ku ajattelenkin

Kyllähän tuoll tulee vastaan muitakin pyöräilijöitä, karaistuneimmat taitaa olla meitä "mummo- ja pappasarjalaisia" ne samat tulee kesät talvet vastaan
Aika kova pappa oli sekin joka tuli 15asteen pakkasessa skootterilla vastaan - 20cm paljasta säärtä näky lenkkarin yläpuolella

jori kirjoitti:

Tässä vielä kuva, miten jään kitkakerroin kasvaa pakkasen kiristyessä.

Hmm, tuo graafi ei jatku nollaan asti. Miten nollassa käy? Kokemukseni mukaan kaikkein liukkainta on sulavan jään päällä eli nollassa asteessa. Niinhän se on luistellessakin: terän alla kovassa paineessa jää sulaa ja muodostaa liukkaan vedellä voidellun kerroksen terän alle. Eikös?

Nyt kuitenkin täällä talvisuomessa olisi parempi saada lisää kitkaa ainakin jalankulkijoiden jalkojen alle... Toisaalta taas tähän käytetty tappajasepeli rikkoo fillarien renkaat. Hmm. Ei ole helppoa täällä pohjoisessa.

ajarmala kirjoitti:

Nyt kuitenkin täällä talvisuomessa olisi parempi saada lisää kitkaa ainakin jalankulkijoiden jalkojen alle... Toisaalta taas tähän käytetty tappajasepeli rikkoo fillarien renkaat. Hmm. Ei ole helppoa täällä pohjoisessa.

Mie luulin ett sie asut etelässä

ajarmala kirjoitti:

jori kirjoitti:

Tässä vielä kuva, miten jään kitkakerroin kasvaa pakkasen kiristyessä.

Hmm, tuo graafi ei jatku nollaan asti. Miten nollassa käy? Kokemukseni mukaan kaikkein liukkainta on sulavan jään päällä eli nollassa asteessa. Niinhän se on luistellessakin: terän alla kovassa paineessa jää sulaa ja muodostaa liukkaan vedellä voidellun kerroksen terän alle. Eikös?

Nyt kuitenkin täällä talvisuomessa olisi parempi saada lisää kitkaa ainakin jalankulkijoiden jalkojen alle... Toisaalta taas tähän käytetty tappajasepeli rikkoo fillarien renkaat. Hmm. Ei ole helppoa täällä pohjoisessa.

Sinnehän se putoaa märän jään 0,0X arvoihin. Mittaus on tehty auton talvirenkaalla, joissa kuten Tekniikan Maailma tietää, on suuria eroja pidossa. Mutta suuntaa-antavan vihjeen tuo antaa päätelmille pakkasen vaikutuksesta kitkaan renkaan ja jäätyneen veden välissä. Noin nolla-asteinen jää on vaikeampi kuvata, sillä sen ja renkaan kitkakertoimeen vaikuttaa erittäin paljon mm. rengaspaine ja liukunopeus sen jälkeen, kun pito on menetetty.

ajarmala kirjoitti:

Nyt kuitenkin täällä talvisuomessa olisi parempi saada lisää kitkaa ainakin jalankulkijoiden jalkojen alle... Toisaalta taas tähän käytetty tappajasepeli rikkoo fillarien renkaat. Hmm. Ei ole helppoa täällä pohjoisessa.

Siis oikeesti pohjoisessa kuten täällä Oulussa on tällä viikolla ollut -14 .. -21 pakkasta. On hiekoitettu teitä mutta ongelmaksi näin kylmällä tulee että se hiekka hieroo alla olevan jään peilikirkkaaksi ja samalla lumi tai -kuura tekee siitä erittäin liukkaan. Eli hiekoitetulta näyttävät kurvit ovat erittäin liukkaita.

Mitä tulee kamppeisiin niin eilen sain B-D:n paketin jossa tuli Northwave Extreme GTX "talvipopot" ja "Busch + Müller IXON Core IQ2 + IXXI LED Set" valot. Popot istuu tosi hyvin, otin puoli numeroa isommat jolloin tilaa on paksummille sukille silti eivät purista. Ja boa-nauhojen ansiosta kiristys onnistuu ilman että puristavat.

Valoja en päässyt muuten testaamaan kun keulasta hajos etäohjaus ja piti taluttaa värkki kotio ja vaihtaa toinen keula tilalle, ehti tulla valosaa... Rapsaa töiden jälkeen. Lyhyesti että molemmissa on MicroUSB-ladattava Li-Ion akku ja ajovalo on StVZO -laillinen ja hieman tehokkaampi kuin mun vanhan Ixon IQ, akku siinä kestää himpun vähemmän mutta riittänee työmatka-ajoon hyvin noin viikoksi per lataus.

Törmäsin heti ensimmäisenä trikeily-päivänäni silmälasiongelmiin:

• selinmakuulta eteenpäin katsominen menee lasien alaosan läpi -> moniteholaseilla lukunäköalueelle -> kauas ei näe juuri mitään, ainakaan tarkasti. Onko muuta ratkaisua kuin pysty ajoasento (se siitä nojailusta)?
• viileällä ilmalla hengityksen uloshuohotus puhaltaa selinmakuulla ylöspäin jolloin hitaassa ajossa ajoviima johdattaa hengitysilman kosteuden suoraan laseille, jotka kylminä huurustuvat heti. Tämän täytyy haitata ihan tavallisilla ei-voimakkuuksilla olevilla ajolaseillakin. Pystypyörällä tuo huurustuminen oli ongelma vain pysähtyessä, nyt tuntui, että harmista oli tullut selkeästi isompi. Tätä murhetta yritin nousuissa hallita puhaltelemalla alaspäin, mutta se haittaa ajoa ikävästi. Tässä tietysti "vauhti korjaisi virheet", mutta tällä kunnolla ja näillä mäkirinteillä ei vaan pääse kovaa, pakko hiipiä hitaasti.

Luulen, että ongelmat on tuttuja monelle teistä. Mikä avuksi? Neuvokaa miestä mäessä.

Miull on tommoset, ei juuri huurru. Paikallisesta armeijatavarankaupasta, "sveitsin armeijan alppilasit" väittävät. Ei miulla kyllä muutkaan lasit kovin usein huurru, kun talvella käyttää huivia suun ja nenän edessä - sillon hengitys kulkeutuu laseihin. Johtusko makaavasta asennostani

vph kirjoitti:

- selinmakuulta eteenpäin katsominen menee lasien alaosan läpi -> moniteholaseilla lukunäköalueelle -> kauas ei näe juuri mitään, ainakaan tarkasti. Onko muuta ratkaisua kuin pysty ajoasento (se siitä nojailusta)?

Niskatuki niin että pää on pystympänä?

Jukka

Jotkut on tuunannu ajolaseja niin ett lasin alareuna on lähempänä kasvoja, ilmeisesti sankoja vääntämällä/muokkaamalla.

vph kirjoitti:

Törmäsin heti ensimmäisenä trikeily-päivänäni silmälasiongelmiin:

...

Luulen, että ongelmat on tuttuja monelle teistä. Mikä avuksi? Neuvokaa miestä mäessä.

No mulla pelas suojalasit ihan kohtuudella ja parina viime vuotena piilarit. Tuli kuitenkin tarpeen hankkia lasit ja monitehoja mullekin tyrkyttivät kunnes näytin nojakilla ajoasentoa...

Ratkaisu oli hankkia vähän kalliin puoleiset Oakley:n "aurinkolasit" vahvuuksilla ja vain kaukolasien voimakkuuksilla. Linsseissä on UV-valossa ruskeaksi tummuva pinnoitus ja muutenkin huurtuvat verrattomasti vähemmän kuin aikaisemmat muoviset suojalasit.

Nämä lasit päässä Garminia näkee vähän huonommin lukea mutta sen kartasta sentään saa riittävästi selvää.

Jos ei pysty lukemaan ilman 2-teho tai lukulaseja niin mulla ainakin ratkaisu on roudata mukana tuubissa olevat 8 € maksaneet lukulasit erikseen. Toistaiseksi olen pärjännyt katsomalla kaukolasien linssien alta Garminia tai ottamalla lasit päästä tarkempaa tarkastelua varten.