Nojapyöräfoorumi

Nojailussa parasta antia ovat juuri hymyt ja iloiset kommentit. Varsinkin nuorehkojen (= alle 60v) naisten hymyt muuttavat koko päivän.

Ja sitten porukka toivoo, että nojapyöristä tulisi niin yleisiä, että kukaan ei vilkaisisikaan meitä, puhumattakaan hymyilyistä (vrt. pystypyöräilijä).

En käsitä, en.

(ehkä on syytä miettiä mitä toivoo, sillä voi käydä niin, että saa mitä toivoo).

"Äiti, kato, hassupyörä."

"Shh, shh" (äiti ei vilkaisekaan, ilmeisesti näkökentän laidalla luuli invalidin kulkevan. Eikä heitä saa pilkata)

Nojapyöräilyssä on yksi aika mielenkiintoinen lisäpiirre. Tavallisesti kun kävellessä tulee vastaan naisia, varsinkin nuorempia, ne visusti katsovat muualle, mutta nojapyörällä liikkuessa he useimmiten katsovat suoraan silmiin ja hymyilevät. Tämä on minusta aikamoinen nojakkilaisten lisäetu ja -ilo apostolin kyytiläisiin verrattuna.

Sakari

optimistx kirjoitti:

Nojailussa parasta antia ovat juuri hymyt ja iloiset kommentit. Varsinkin nuorehkojen (= alle 60v) naisten hymyt muuttavat koko päivän.

Ja sitten porukka toivoo, että nojapyöristä tulisi niin yleisiä, että kukaan ei vilkaisisikaan meitä, puhumattakaan hymyilyistä (vrt. pystypyöräilijä).

En käsitä, en.

Sanotaanko näin, että alussa on ihan kiva kuunnella hilpeitä huudahtuksia ja jutella ventovieraille joka pysähdyksellä.

Ei enää, ei yhtään kiinnosta kuulla niitä "kato ku hassu pyörä" ym. huudahtuksia. Mikä ihmeen oikeus on tuntemattomilla ihmisillä alkaa kovaan ääneen kyseleen vierustoverilta, että mikä tuo on, kun nojiksella polkee vastaan. Enhän minäkään ääneen päivittele heidän asu valintaansa. Tietysti asiallisiin kysymyksiin ja aitoon kiinnostukseen on mukava vastata, mutta turhan usein kysytään, että eikö siinä nukahda kun noin makuullaan ajaa, tai jotain muuta yhtä viisasta

Trek r200 kirjoitti:

...
Sanotaanko näin, että alussa on ihan kiva kuunnella hilpeitä huudahtuksia ja jutella ventovieraille joka pysähdyksellä.

Ei enää, ei yhtään kiinnosta kuulla niitä "kato ku hassu pyörä" ym. huudahtuksia. ...

Otan osaa. Aluksi oli kiva, mutta sitten ei. Mutta eihän iloinen hymyilijä ja kommentoija voi tietää, onko menossa 'aluksi' vai 'sitten'.

optimistx kirjoitti:

Trek r200 kirjoitti:

...
Sanotaanko näin, että alussa on ihan kiva kuunnella hilpeitä huudahtuksia ja jutella ventovieraille joka pysähdyksellä.

Ei enää, ei yhtään kiinnosta kuulla niitä "kato ku hassu pyörä" ym. huudahtuksia. ...

Otan osaa. Aluksi oli kiva, mutta sitten ei. Mutta eihän iloinen hymyilijä ja kommentoija voi tietää, onko menossa 'aluksi' vai 'sitten'.

Juuri tuon tasoisia typeryyksiä (onko menossa 'aluksi' vai 'sitten') ei jaksa enää nojakin kanssa kuunnella. Pari ensimmäistä vuotta ne nauratti, mutta sitten niihin kyllästyy.

Miksi nojakistin pitää sietää kommentteja valinnastaan? Entä jos minä alan ääneen kommentoimaan vastaan tulevien kenkiä, millaisenhan reaktion aiheuttaisin?

Trek r200 kirjoitti:

...
Miksi nojakistin pitää sietää kommentteja valinnastaan?...

Jospa arvaisin: vaikka siksi, että he ovat huumorintajuisia, omaperäisiä, reiluja tyyppejä, jotka ymmärtävät ihmisiä olevan monenlaisia, ja he osaavat kääntää hankalankin tilanteen kaikkia miellyttäväksi?

Samaa mieltä Optimistixin kanssa...

Trek r200 kirjoitti:

Miksi nojakistin pitää sietää kommentteja valinnastaan?

Hanki mp3-soitin. Kuulokkeet korvilla ei kuule mitä muut sanoo.

Itse mieluusti kuulisin kommentit, mutta kun tykkään kuunnella musiikkiakin.
Toisinaan otan kuulokkeet korvilta isompia ihmislaumoja nähdessäni että kuulisin mitä ihmiset sanovat.

tavasti kirjoitti:

Trek r200 kirjoitti:

Miksi nojakistin pitää sietää kommentteja valinnastaan?

Hanki mp3-soitin. Kuulokkeet korvilla ei kuule mitä muut sanoo.

Itse mieluusti kuulisin kommentit, mutta kun tykkään kuunnella musiikkiakin.
Toisinaan otan kuulokkeet korvilta isompia ihmislaumoja nähdessäni että kuulisin mitä ihmiset sanovat.

Minusta on aivan ymmärrettävää, että ihmiset reagoivat nähdessään jotain sellaista, mitä eivät ole ennen nähneet. Saadaanpas suomalaiset tuppisuut jotakin sanomaan. Mielenkiintoista on, että lapset huomaavat nojakit ja kommentoivat paljon useammin kuin aikuiset.

Itse en käytä MP3-soitinta ajellessa. Paljon mukavampi on kuunnella kännykän radiolla varsinkin YLE1:stä.

Sakari

Eihän tietysti kukaan jaksa aina olla yltiösosiaalinen mutta onneksi kommentointi tuntuu olevan pääosin positiivisviritteistä... Toisin oli kultasella 80-luvulla kun mä ostin kylän ensimmäisen pyöräilykypärän, semmoisen punaisen, julman kokoisen styrokspotan... Voi sitä henkisen ja fyysisen väkivallan määrää minkä kohtasin, tosin nämä tyypit olivat itsekin lapsia tai korkeintaan teini-ikäisiä, aikuisilta en kuullut pahaa sanaa.

Niin se vaan menee, että massasta poikkeamalla joutuu aina perustelemaan valintojaan mutta maailma tarvitsee edelläkäviöitä , vai miten se meni?

Minä sain pikkupoikalaumalta (n. 10 v.) röhönaurut. Rupesi aidosti naurattamaan itseänikin.

Karaokelaitteet maailmalta sulkeutumiseen voisi olla hyvät, tai virsikirja pyörän tangossa. Radiokanavista ykkönen taitaa olla ainoa jota voi kuunnella niin ettei välillä tarvitse vaihtaa kanavaa ärsyttävän höpinän tai musiikin takia.

tavasti kirjoitti:

Hanki mp3-soitin. Kuulokkeet korvilla ei kuule mitä muut sanoo.

Itse mieluusti kuulisin kommentit, mutta kun tykkään kuunnella musiikkiakin.
Toisinaan otan kuulokkeet korvilta isompia ihmislaumoja nähdessäni että kuulisin mitä ihmiset sanovat.

Ei tohon tarvi soitinta. Yksi kaveri ei halua että sille puhutaan. Se pitää pelkkiä luureja korvilla. Eipä tule kukaan lätisemään joutavia. Tulee halvemmaksi kuin soitin

optimistx kirjoitti:

Trek r200 kirjoitti:

...
Miksi nojakistin pitää sietää kommentteja valinnastaan?...

Jospa arvaisin: vaikka siksi, että he ovat huumorintajuisia, omaperäisiä, reiluja tyyppejä, jotka ymmärtävät ihmisiä olevan monenlaisia, ja he osaavat kääntää hankalankin tilanteen kaikkia miellyttäväksi?

No saanko minä sitten tuohon perustuen kommentoida vastaantulevien vaatetusta?

Rivien välistä luen että väität minua huumorintajuttomaksi, kun ei huvita typeriä kommentteja kuunnella. Myönnän etten ole laisesi humaani hippi, joka hyväksyy kaiken, meitä on moneksi, ymmärrän. Toivottavasti sinä et koskaan kyllästy ihmisten typeriin kommentteihin, vai oletko kenties niin huomionhakuinen että suorastaan nautit niistä. Montako vuotta olet nojaillut? Kuten aiemmin kerroin alussa typerätkin huudahtukset nauratti, eli ajassa laskien kaksi vuotta. Sitten niihin vain kyllästyi, tiedäthän aina sama ja ennalta arvattava vitsi, 98% kommentoinnista oli/on, kato ku hassu pyörä, tai sitten, varo ettet nukahda kun noin makuulla ajat, hah hah hah kun hauskaa, en kuullutkaan kuin kolmannensadantoisen kerran.

Tähdennän nyt vielä, että asiallisiin kysymyksiin nojiksesta ja sillä ajosta on edelleenkin mukava vastata/keskustella. Työssä ja vapaa-ajalla saan/joudun ottamaan huomiota ihan riittävästi vastaan, niinpä en nojaillessani välitä enää olla ilmainen hauskuuttaja tai naljailun kohde. Lapset on tietysti asia erikseen, heidän hassu pyörä huudahdukset ei haittaa, vain typerien aikuisten. Ja musiikin kuuntelu kuuluu autoon, ei pyöräilyyn, siis minulla.

Mä ymmärrän kyllä hyvin tämän yskän.

Vertaan tässä ammattihommiini - arvatkaa kuinka monesti olen kuullut ne klassiset "apinasuodatin" ja "linssihän männöö rikki kun.." jutut viimeisten 25 vuoden aikana jonka valokuvaaminen on elämästäni napannut. Ei kuulkaa naurata yhtään, pääsääntöisesti ärsyttää. Onneksi en kuvaa enää ns. "taviksia" juuri enää ollenkaan, kun en tee päivittäistä lehityötä.

Kohtaan myös työssäni niin paljon uusia ihmisiä koko ajan ettei tienvieruksilla juuri enää kiinnosta. Mulla on muuten myös tuommoinen kuormapyörä - jota jokainen yli 50v. pappa tulee ihmettelemään kun johon hetkeksi pysähtyy. Joten kommentteja kuulee kyllä ihan riittävästi.

Ihan sama juttu kuin nuorena poikana siviilipalveluksessa. Jostain kumman syystä oli mukamas tilivelvollinen kaikille siitä ettei mennyt asepalvelukseen. Monestiko on kuultu että armeijaan menevän pitää perustella sinne menoaa ventovieraille?

Trek r200 kirjoitti:

...
No saanko minä sitten tuohon perustuen kommentoida vastaantulevien vaatetusta?
...
Montako vuotta olet nojaillut? Kuten aiemmin kerroin alussa typerätkin huudahtukset nauratti, eli ajassa laskien kaksi vuotta. Sitten niihin vain kyllästyi, tiedäthän aina sama ja ennalta arvattava vitsi, 98% kommentoinnista oli/on, kato ku hassu pyörä, tai sitten, varo ettet nukahda kun noin makuulla ajat, hah hah hah kun hauskaa, en kuullutkaan kuin kolmannensadantoisen kerran.
...

Jos minulta lupaa kysyt, niin saat . Olen huomannut eräissä tilanteissa vastaantulevien vaatetuksen ja olemuksen hyväntahtoisen kommentoinnin herättäneen yllättävän positiivisia tunteita kohteessaan.

Nojailun aloitin 1990-luvun loppupuoliskolla, ja ihmisten käyttäytymisen tarkkailun 1945.

Tylsilläkin kommenteilla ja tavoilla on inhimillisessa yhteistoiminnassa tärkeä funktionsa. Hayakawa kirjassaan 'Ajattelun ja toiminnan kieli' kertoo esimerkin (vapaasti muistelen) :

Pyöräilijä on USA:n maaseudulla tien varressa paikkaamassa kumiaan. Paikalle tallustelee maalaisukko, joka kysyy ensi töikseen: "Puhkesiko kumi?"

Ajatteleeko paikkaaja, että onpa typerä ukko, kun ei tajua, että en kai minä kumia paikkaisi, jos se ei olisi puhjennut? (ja vastaa äkäisesti "Oletko aivan idiootti?" tai jatka vain hiljaa paikkaamistaan).

Vai ajatteleeko paikkaaja, että typerältä tuntuvan fraasin takana on viesti: " Hei sinä, jolta on kumi puhjennut. En ole sinulle uhka tai kiusa, vaan pyrin suhtautumaan ystävällisesti sinuun tuossa tilanteessasi. Oletkohan sinä minulle jotain vaarallista vai ystävällistä, sano jotain, mitä tahansa?"

Jos tahtoo kritisoida näitä jopa eläinten käyttäytymisessä havaittavia perinteitä, voisi aloittaa vaikka tervehdysten poisjättämisellä ja katsoa mitä tapahtuu. ("Minua ärsyttää, kun ihmiset sanovat ' hyvää päivää' tai 'hei'. Aluksi sellainen tuntui kivalta, mutta sitten alkoi harmittaa typerä 'hyvää päivää' -sanominen: eihän se päivä siitä miksikään muutu, vaikka kuinka hokisi samaa tuhansia kertoja kuultua fraasia.")

Nojailija on ensi kertoja nähtynä yllättävä ja huolestuttava olio, jonka katsoja tahtoo luokitella mielessään ystävä/vihollinen kategorioita muistuttavasti (hyvä asia -- huolestuttava asia) . Se on kuin vitsi, josta ensin ihmetellään, mistä on kysymys, ja kun oivalletaan, että ihan hauska tilannehan siinä onkin, niin helpotus purkautuu vitsin tapaan iloisena olona. Iloista oloa ihminen purkaa mitä erilaisimmilla tavoilla sanoista eleisiin ja ilmeisiin.

Antaisin ihmisten iloita kunkin ihan omalla tavallaan vaikka apinasuodatin -sanoilla kuten Pastori tekee. Tai sanoa "hyvää päivää", "moi", "mitäs sinä", "hmtph" jne.

Yleensä ei voi muuttaa useimpia maailman ihmisiä, mutta omia asenteitaan voi.

Mutta saapi ihmisistä ärsyyntyäkin ja sitä ympäriinsä näyttää. Stressitilanteessa niin käy ilman juhlavaa päätöstäkin. Murjottaja tai äyskijä kyllä saa sitten vastaansa samaa asennetta.

Suosittelen tuota Hayakawan kirjaa. Se muutti oman suhtautumiseni kieleen täysin.