tavasti kirjoitti:mhelander kirjoitti:Tapahtuman tyyppi vetoharjoitukset ylämäkeen, kesto 1-2 min per veto, palautus alas ajamalla ja tavoite saada vedettyä kolmesti peräkkäin per pyörä sitten pyörää vaihtaen.
Tuo olisi jossain määrin saman tyyppinen minkä lowrides teki harjoitusvastuksen kanssa: lyhyehkön ajan huipputehon mittaamista, mutta ei kerro siitä voimantuotosta pidemmällä ajanjaksolla. Tietysti riittävän jyrkässä alamäessä ei se alamäen palauttava vaikutus niin mahdoton ole, koska niin suuri osa ajasta ollaan ylämäessä. Esim Lukonmäkeä jauhamaan edestakaisin, 10-15 km/h ylös (siis joku kova kuski, en minä), 70-80 km/h alas (60 km/h nopeusrajoitus).
Minusta dataa tarvittaisiin vähintään 10 min jaksoista, tai pidemmistä. Suomessa ei varmaan ole ylämäkiä joita kovakuntoinen kaveri ajaisi noin pitkään.
No, olisi se tehoa mittaava harjoitusvastus kuitenkin tarkempi.
No entä lievästi mäkisessä maastossa 10km aika-ajo sitten ?
En ole vielä päässyt alle 13 min 18 sec mokomaa (Tri-pystärillä) ja nojakilla on vielä 15 min rikkomatta.
Lenkin mäkiprofiilin saa helposti selville Google Earth:lla ja kun CdA ja Crr on selvitetty niin tuulettomalla kelillä pitäisi teho pystyä tuosta laskemaan. Siis loppuajan, ajetun matkan ja mäkiprofiilin mukaan keskimääräinen teho suorituksessa.
Toinen vaihtoehto, jos vaan sitä max-tehoa haetaan, on vääntää 1km tempo tasamaalla, sille on jo paikkakin löytynyt.
Tässähän on monta muuttujaa, tuon otsikon kun voi ymmärtää monella tavalla. Itse näen voiman tuoton ongelmaksi vain (tiukoissa) ylämäissä, oli alla sitten pystäri tai nojakki, ja kun spurtataan paikalta vaikkapa 1km:n sprinttiin.
Kaikki muu voiman tuotto, jos siis puhutaan muusta kuin mukavuusalueella ajelusta, on sitten enemmän hyötysuhdetta koetteleva. Siihen vaikuttavat tekijät voi henkilö opetella ja totutella ja näin maksimoida suorituksen. Ja kun suljetaan pois (pystäreiden) peesilinjassa ajelut ja muut joukkotapahtumat ja puhutaan vain yksilösuorituksista.
Väitän jo nyt että oma voiman tuottoni on "oikealla" aika-ajo matkalla eli sanotaan vaikka 20 km ja siitä pidemmällä, tehokkaampi lowracerilla kuin mitä koskaan oli Tri-pystärillä. Ja olen treenannut murto-osia määrästä jota kohta 20 vuotta sitten toteutin Tri-aikoina.
Minulle kun tuo pelkkä voima ei merkitse mitään vaan paljonko siihen matkaan kului aikaa. Tai että sainko karkaavan kaverin kiinni joukkoajossa. Tai paljonko sain lisävirtaa kun ajoin kiinni edellä näkyvää kuskia.
Homma noissa pidemmissä suorituksissa lopulta kaatuu siihen että missä olosuhteissa pää pysyy parhaiten mukana ja näin keskittyminen oleelliseen ei pääse herpaantumaan suorituksen jatkuvassa hienosäädössä. Nojakilla itsensä ja suorituksen havainnointi on niin paljon helpompaa verrattuna pystäriin
Tulee huolehdittua juomisesta ja strategian mukaisesta sykerajojen noudattamisesta paljon paremmin. Itse ajamiseen ei kulu energiaa, voi keskittyä optimoimaan pyöritystä. Harvemmin (jos koskaan) menee renkaita kun katsoo muuallekin kuin etuakseliin ja tiellä pysyy paremmin eikä käännöksissä tule huteja ala Tommi Tuikka 