Paljon kiitoksia Lowriden järjestäjille. Reitit olivat idyllisiä metsäteitä, vaikka niillä ei kauheasti päässytkään kinnerillä kaahaamaan. Mutta reitit antoivat kyllä aivan uuden näkökulman Stadista - jos joku väittää, että siellä on pulaa rakennusmaasta, niin juoskoon järveen! Meri ja rannat olivat hienoja, mitä nyt muutaman kerran ehdin pikaisesti sinne päin vilkaista yrittäessäni pysyä vikkelän matkanjohtajan kyydissä 
Oli mukavaa taas tavata foorumilaisia IRL. Lisäksi ryhmässä ajo on tosi mukavaa sen jälkeen, kun on koko vuoden tahkonnut yksinään vihtiläisiä mäkireittejä
Kaupungin rakennusvirastolle (tai mikä instassi nyt sitten vastaakaan pyöräteiden kunnosta) voisin lähettää sellaiset terveiset, että ottavat neljän metrin linjaarin pyöräteille mukaan ja jos siihen tulee yli 4 cm nuolikorkeutta kumpaan tahansa suuntaan, niin kaivuri esiin ja tasoittamaan kelvi. Ja vielä: kertokaahan, miksi niitä rotvalleja pitää yleensäkään rakentaa? Eikö olisi halvempaa ja helpompaa asfaltoida vaan loivat luiskat ennen kuin ruveta rakentamaan jotain hiton kiveyksiä? Tämä vuodatus siksi, että Milanin oikeanpuoleisesta etutassusta kului matkan aikana siihen kiinnitetty kulutuspala kokonaan puhki. Raaps, krouhks, krunts... Jopa etutassu kului jo pikkaisen, mutta ei sentään puhki asti.
Sipoon rakennusvirastolle: porvoontien varren kelvin töyssyt voisi kanssa tasoittaa. Aivan hirmuinen töyssy alamäen jälkeen: ajou pomppasi kinnerillään töyssystä korkealle ja MIlan taas meni rikki töyssyssä - tillerin kannatinvaijeri katkesi. Se taas johti siihen, että olkapäät alkoivat väsyä ihan sikana.
Sunnuntaina vetäydyin joukosta heti aamutuimaan, koska tuumasin, että kun joutuu ajamaan Helsingin lävitse länteen, niin se kannattaa varmaan ennemmin tehdä sunnuntaina aamupäivällä, kun liikennettä ei ole juuri ollenkaan. Ja näin olikin. Ajoin suurinpiirtein saman reitin kuin perjantaina tullessa, mutta nyt visusti ajoradalla ja mieluusti vielä keskellä sitä, koska oikeassa reunassa on kaivonkansia. Ei siis senttiäkään kelvillä kun ovat niin **skoja. Erittäin helppoa ja miellyttävää: Meripellontie, Turunlinnantie, Viikintie, Koskelantie, Hakamäentie, Vihdintie, Pitäjänmäentie ja Vanha Turuntie sekä 110-tie. Ne ovatkin rakentaneet kivan tunnelin Hakamäentien länsipäähän. Siitä sai hyvät vauhdit Vihdintielle aina Pitäjänmäen liikenneympyrään asti, jossa joutui pysähtymään punaisiin valoihin. Tässä sai myös mukavat huiput 75 km/h. Reitti:
http://ridewithgps.com/trips/5610729
110-tiellä oli paljon sukkiskuskeja, varmaan yli 20. Yhdestä vedin ohi Ämmässuon liitttymän kohdalla. Sen jälkeen peräpeilissä näkyi kaksi kuskia, mutta ne eivät päässeet ohitse... Mutta en pystynyt myöskään pudottamaan heitä, koska tie nousee koko ajan ylöspäin. Veikkolassa tiemme erkanivat.
Vaikka edellä hieman valitinkin teiden kuntoa Stadissa, niin valitsemalla reitit huolellisesti ja erityisesti pysymällä visusti ajoradalla Helsingissä on mahdollista kinneröidä rikkomatta ajoneuvoaan.