Nojapyöräfoorumi

terppa kirjoitti:

Tulin väärässä kohdassa mainostaneeksi Vääksyläisiä 13% ylämäkiä ja porukka päätti, että niitä pitää päästä sitkuttamaan niin ensivuoden tapaaminen sitten ilmeisesti olisi Suomen kinnerikeskittymässä selvittelen majoitusvaihtoehtoja kun Vääksyssä ei ole varsinaista leirintäaluetta. Mutta tere tulemast! Maisemat on kyllä kivoja, ajankohta varmaan voisi olla Heinäkuun eka viikonloppu niin on helppo muistaa.

Kantsii tsekata isojen mökkien lisäksi leirikeskustyyppiset ratkaisut. Ne saattaa olla varsin edullisia, löytyy sängyt isolle porukalle ja kunnon keittiö. Toki tässä harrastuksessa olisi suotavaa ettei ole pitkän pikkutien päässä.

janx kirjoitti:

Minulla on muutamia videoita GoProlla kuvattuna. Onko kellään mitään vastaan, että laitan julkisesti jakoon? Malmin lentokentältä ja hitaamman ryhmän lauantain ajosta.

Mun puolesta saa laittaa.

Kiitokset järjestäjille ja muile osallistujille täältäkin, oli todella nasta viikonloppu ja Helsinki tuli nähtyä ihan uusista perspektiiveistä

Olisi vissiin pitänyt jättää ne sotatarinat Vääksyn reissulta kertomatta, nyt tarttee sitten alkaa panostaa ylämäkiharjoitteluun

Joo hieno viikonloppu oli, tuli tutustuttua aivan erilaiseen Helsinkiin ku mitä autosta näkee.
Kiitos Rikulle ja muille vetäjille ja peräpään varmistajille - ketään ei jätetty ja perille löydettiin.
Uusi tuttavuus Make - johdatti meidät lauantaina Malmilla kasvisruokapaikkaan joka oli maukas elämys myös - kiitos siitäkin

Jori kaipasi foorumille kuvia. Tässä, olepa hyvä.

Kiitos Jukka. Niille, jotka eivät olleet mukana, kuvien aikajärjestys on alhaalta ylös. Vanhin alhaalla.

PW kirjoitti:

Joo hieno viikonloppu oli, tuli tutustuttua aivan erilaiseen Helsinkiin ku mitä autosta näkee.
Kiitos Rikulle ja muille vetäjille ja peräpään varmistajille - ketään ei jätetty ja perille löydettiin.
Uusi tuttavuus Make - johdatti meidät lauantaina Malmilla kasvisruokapaikkaan joka oli maukas elämys myös - kiitos siitäkin

Voi nyt taisi mennä ohi suun sunnuntaina monta hyvää kasvisruokapaikkaa Kalliossa lähellä kisapaikkaa. Jamaican Sunshinea pyörittää Bob Marleyn poika (!), joka on chef Soi Soi kasvisruokaravintolassa. Jamaican Mamas on saanut kehuja, en ole ehtinyt käydä ja se olisi ollut vielä lähempänä. Muitakin löytyy. En ole kovasti kiertänyt paikkoja, kun söhlään itse murkinoita pääasiassa kotona.

Tässä minun ensimmäinen kommenttini tälle foorumille! (Anni kyseli onko mulla tunnus foorumilla ja vastasin ettei ole, mutta nyt osoittautui olevan niin, että minulla onkin tunnari täällä! Eli tämä Matin (repeat.spacer) tekemä tunnus on jo viime kesältä kun sain tuon oman nojakin. Vaikuttaisi siltä, että Matin mielestä tunnarit nojapyöräfoorumille tulee nojapyörän omistajuuden myötä automaattisesti )

Kiitos kaikille hauskasta ja mielenkiintoisesta viikonlopusta! Oli kivaa tutustua teihin ja itse innostuin enemmän nojapyöräilystä tämän viikonlopun ansiosta. Itselläni on siis nojapyöräilykokemusta lähinnä viime kesältä, joten uutta on vielä tämä harrastus. Hyvää kokemusta sain kaupungissa ajamisesta, vaikka pelkkä ajatuskin Helsingin kaduilla pyöräilystä hirvitti aluksi. Reitit oli valittu huolella ja metsät reittien varrella todella hienoja. Kiitos oikein paljon ja nähdään ehkä Nokialla!

Terveisin Hannele(le)

hannelele kirjoitti:

Vaikuttaisi siltä, että Matin mielestä tunnarit nojapyöräfoorumille tulee nojapyörän omistajuuden myötä automaattisesti )

Tietenkin, viimeistään silloin!
Kiitos viimeisestä.
Ajoitte muuten ohitseni tuossa jossain Tervakosken kohdilla. Yritin vilkutella valoja, mutta teidän matkanopeutenne oli parikymmentä kilometriä tunnissa enemmän, kuin minun vanhalla Berlingolla. Aika pitkäänhän tekin viihdyitte Helsingissä, ennen kuin kotiin päin läksitte.

Paljon kiitoksia Lowriden järjestäjille. Reitit olivat idyllisiä metsäteitä, vaikka niillä ei kauheasti päässytkään kinnerillä kaahaamaan. Mutta reitit antoivat kyllä aivan uuden näkökulman Stadista - jos joku väittää, että siellä on pulaa rakennusmaasta, niin juoskoon järveen! Meri ja rannat olivat hienoja, mitä nyt muutaman kerran ehdin pikaisesti sinne päin vilkaista yrittäessäni pysyä vikkelän matkanjohtajan kyydissä

Oli mukavaa taas tavata foorumilaisia IRL. Lisäksi ryhmässä ajo on tosi mukavaa sen jälkeen, kun on koko vuoden tahkonnut yksinään vihtiläisiä mäkireittejä

Kaupungin rakennusvirastolle (tai mikä instassi nyt sitten vastaakaan pyöräteiden kunnosta) voisin lähettää sellaiset terveiset, että ottavat neljän metrin linjaarin pyöräteille mukaan ja jos siihen tulee yli 4 cm nuolikorkeutta kumpaan tahansa suuntaan, niin kaivuri esiin ja tasoittamaan kelvi. Ja vielä: kertokaahan, miksi niitä rotvalleja pitää yleensäkään rakentaa? Eikö olisi halvempaa ja helpompaa asfaltoida vaan loivat luiskat ennen kuin ruveta rakentamaan jotain hiton kiveyksiä? Tämä vuodatus siksi, että Milanin oikeanpuoleisesta etutassusta kului matkan aikana siihen kiinnitetty kulutuspala kokonaan puhki. Raaps, krouhks, krunts... Jopa etutassu kului jo pikkaisen, mutta ei sentään puhki asti.

Sipoon rakennusvirastolle: porvoontien varren kelvin töyssyt voisi kanssa tasoittaa. Aivan hirmuinen töyssy alamäen jälkeen: ajou pomppasi kinnerillään töyssystä korkealle ja MIlan taas meni rikki töyssyssä - tillerin kannatinvaijeri katkesi. Se taas johti siihen, että olkapäät alkoivat väsyä ihan sikana.

Sunnuntaina vetäydyin joukosta heti aamutuimaan, koska tuumasin, että kun joutuu ajamaan Helsingin lävitse länteen, niin se kannattaa varmaan ennemmin tehdä sunnuntaina aamupäivällä, kun liikennettä ei ole juuri ollenkaan. Ja näin olikin. Ajoin suurinpiirtein saman reitin kuin perjantaina tullessa, mutta nyt visusti ajoradalla ja mieluusti vielä keskellä sitä, koska oikeassa reunassa on kaivonkansia. Ei siis senttiäkään kelvillä kun ovat niin **skoja. Erittäin helppoa ja miellyttävää: Meripellontie, Turunlinnantie, Viikintie, Koskelantie, Hakamäentie, Vihdintie, Pitäjänmäentie ja Vanha Turuntie sekä 110-tie. Ne ovatkin rakentaneet kivan tunnelin Hakamäentien länsipäähän. Siitä sai hyvät vauhdit Vihdintielle aina Pitäjänmäen liikenneympyrään asti, jossa joutui pysähtymään punaisiin valoihin. Tässä sai myös mukavat huiput 75 km/h. Reitti:

http://ridewithgps.com/trips/5610729

110-tiellä oli paljon sukkiskuskeja, varmaan yli 20. Yhdestä vedin ohi Ämmässuon liitttymän kohdalla. Sen jälkeen peräpeilissä näkyi kaksi kuskia, mutta ne eivät päässeet ohitse... Mutta en pystynyt myöskään pudottamaan heitä, koska tie nousee koko ajan ylöspäin. Veikkolassa tiemme erkanivat.

Vaikka edellä hieman valitinkin teiden kuntoa Stadissa, niin valitsemalla reitit huolellisesti ja erityisesti pysymällä visusti ajoradalla Helsingissä on mahdollista kinneröidä rikkomatta ajoneuvoaan.

Hieno viikonlopputapahtuma. Suuret kiitokset järjestäjille. Alkumatka pelipaikalle katkesi kaverin koppiauton piiputukseen ja se piti jättää Lahteen. Jolaes palasi harmistuneena takaisin Mäntyharjulle kiskoja pitkin.
Pyöräilyreitit olivat hyvin valittu ja rennossa ryhmässä oli mukava ajella. Ikähyvityksen ansiosta pienet mäententut olivat jotenkin niin nastaa nousta pikkasen "hanaa" antaen Tyylikästä porukkaa ja kaikkiin pyöriin liittyvää korketasoista teknistä tietoa ja vinkkejä on ilma sakeana kokoontumispaikalla.

Ari kinnerihaaveet karisivat säilytystilan puutteen lisäksi teiden kuntoa taivastellen, kun pähkin, millaisella nojakilla aloittaisin nojailu-urani. Aika syvältä on. Kuopat tiessäkin grr

Sen mitä mukana kerkesin olemaan niin mukavaa oli, kiitos hyvästä seurasta ja mielenkiintoisista keskusteluista. Erityisesti jäi mieleen Velogatti joka oli kyllä tyylikäs ja harmoninen kokonaisuus. Kaikkea sitä yksiössä voi aikaan saadakin.

Ja kyllähän se kaiman Cone oli vaikuttava laitos hienoine wau efekteineen On sitä hetki tallissa hierottu kohdilleen. Velodromin vauhtikin vaikutti siltä että Nokialle voi suosiolla lähteä kisaamaan himmeämmistä mitaleista.

No hienon päivän kokemukset jäi hetkeksi unholaan lauantai illalla kotiin palatessa, kun oli urpoja liikenteessä. Juuri ennen Vahankaupunkinkoskea katsoin pelistä että takaa tulee auto aika vauhtia, kohdalla oli liikenteenjakajan takia kapea kaista jonka takia siirryin keskemmälle kaistaa ettei auto vain lähde väkisin ohi sopimattomassa paikassa. No kuski provosoitui tästä "tien tukkimisesta" niin että rupesi soittamaan torvea. Heti kohta perään sattui vaihtumaan punainen valo ja jouduin pysähtymään tämä urpo perässäni. Kuski ja sen kyytiläinen rupesivat sitten huutelemaan jotain ikkunasta johon toki vastasin samalla mitalla. No sitten nämä sankarit päättivät töytäistä kinneriä takaosaan autollaan, jolloin kiivastuin "hieman" lisää. No valot vaihtuivat vihreiksi ja hieman jännitin että mitähän ne vielä keksivät, mutta lähdin siitä kuitenkin rivakasti kiihdyttämään eteenpäin. Kaista jakautui kahdeksi hetken päästä ja jatkoin itse vasenta suoraan menevää kaistaa, urpot tulivat oikeaa kaistaa vierelle ja heittivät jollain kohti, minuun eivät kuitenkaan osuneet, mutta kinnerin kylkeen kyllä. Tämän jälkeen kääntyivät onneksi oikealle pois kulkemaltani tieltä. Rekisterinumeroa en saanut ylös adrenaliiniryöpyssäni.

Että sellaista, pitäisi varmaan muistaa ottaa nöyrästi vastaan sikailut eikä kommentoida asiaa mitenkään, sillä joku kaheli tietysti voi provosoituessa autollaan tehdä pahaa jälkeä.

Aika hurjaks menee jos aletaan töniä ja heitellä esineillä
Kokeilin miekin sekä Conen ett Velogatin Conen apupyöräsysteemillä en osannu liikkeelle lähtöä, heti ku löysäsin jousen pois kaaduin. Ajoin siis ilman koppaa, koska en sen sisään mahdu ja lähtö onnistui käsi maassa - "laskeutumiseen" käytin sitt laskutelinettä.
Velogatti hurmasi klassisella kaudeudellaan ja kovalla vauhdillaan (katukisa) Vaimo sanoi ett tämmönen pitäs seuraavaksi Myös Arcuksella ajoin ja siinäkin sähköavustuksen voima yllätti, hiukan kun polkee - jo lähtee ku hauki torilta

Hienot ajelut. Sähkö tuntuu liikkellelähdössä voimakkaalta, varsinkin jos säätää avustuksen täysille, mutta ei se kovemmassa vauhdissa enää sillä lailla tuuppaa. Voiman tunne vähenee sitä mukaa kun vauhti kasvaa kun ampeerit tippuu, vaikka moottorin hyötysuhde toki paranee. Kovaa sai polkea että Terpan perässä pysyi Itse näen sähköavun niin ettei se korvaa poljinvoimaa, vaan että se tuo lisää suorituskykyä. Poljetaan yhä kuten ilman moottoria poljettaisiin. Tällä filosofialla sillä pääsee pitkiä matkoja kun virrankulutus pysyy matalana. Rasitat itseäsi omasta tahdostasi aivan kuten tekisit esimerkiksi juoksulenkillä, siksi että nautit siitä ja se mahdollistaa hyvän suorituskyvyn sekä pitkän toimintamatkan yhdessä sähkön kanssa symbioosissa. Sähkö ja kuski ovat siis rintaman samalla puolella yhdessä tuulta vastaan, eivät vastakohtia. Sähkön kanssa täytyy mennä naimisiin, sisäistää sen logiikka, ei suhtautua siihen ulkopuolisena, jähmeänä lisäosana. Silloin se toimii ja on kivaa.

Mangossa yllätti se miten jykevä se on. Ei ole mikään tuulentupa vaan enemmänkin kuin lasikuituvene. Minä (100kg) punnersin korin reunojen varassa kyytiin ja pois eikä se notkunut yhtään.
Velowagonhan sen katukisan oikeasti voitti. Minä nyt vain kaahasin sen minkä lähti nähdäkseni, tuleeko eroa. Hämmästyttävän vähän sitä tuli. Johtoasema joka oli syntyi startissa, vauhdissa moottorittomien välimatka pysyi aika lailla ennallaan. En olisi montaa kierrosta enempää jaksanut runtata sitä kyytiä. Startissa sähköllä saa huomattavan edun, vaikka Gatti painaakin lähes täysillä akuilla melkein tuplat verrattuna muihin, paitsi Arcukseen joka on suunnilleen samassa painoluokassa täysien akkujen kanssa.

Joo, ei se cruisailulta näyttäny, Velogatin meno katukisassa - polkea sai myös