Mahe kirjoitti:Mitä, eikö tällä kertaa tullutkaan näyttäviä hajoamisia tai harharetkiä, missä sotatarinat?:)
Olen vielä matkalla, joten on vaikeampi kirjoitella, mutta nyt pääsin kaverin koneelle kunnon näppiksen ääreen.
Juu, kuten asiaan kuuluu, tulee Jorin pyörälle aina jokin dramaattinen vika, joka kuitenkin saadaan hyvällä tuurilla korjattua.
Tällä kertaa dramaattisuus jäi vähäisemmäksi, mutta hajoamisia tuli kaksi.
Kokeilin uudenlaista tavaratelinettä, jossa tavallinen jenkkikassityyppinen laukku ripustetaan varasisäkumilla istuimeen. Laukku siis riippui istuimen selkänojassa ja kiinnittyi siihen kierroksella selkänojan ympäri ja yläpää kierroksella niskatuen (rungon) ympäri. Laukun kantokahva jäi vapaaksi ja sen sisään työnsin juomapullon niskatueksi. Toimi todella hyvin. Ainoa asia, joka haittasi oli liian kylmä juoma, joka tuntui pahalta niskassa. Onneksi kesäiseen ajoasuuni kuuluu huppu, joka suojasi kylmyydeltä. 

Toinen haitta oli vajaan juomapullon veden läiskyntä, joka tahtoi toimia kadenssimetronomina ja aiheutti hassuja nopeusvaihteluita, kun vaihteista riippumatta rytmi tuli monimutkaisen epälineaarisen mekaanis-hydraulisen monikappalesysteemin ominaisvärähtelystä kadenssin herätteellä, joka vielä takaisinkytkeytyi korvan kautta polkimiin. Vähemmän rytmeistä kiinnostunutta tuskin olisi häirinnyt, mutta minulle aiheutti etenemisvauhtiin kummia spurtteja ja hidastuksia, kun välillä piti polkea tuplatempolla metronoomiin nähden, ja välillä tasan, kun vaihteen vaihtaminen muutti herätetaajuutta. 
Niin ne dramaattiset hajoamiset. Ensin särkyi hiilarinen istuin. Puolan pojan tekele sai tarpeekseen huonosti suunnitellusta tuennasta ja molemmat takaharjanteet lommahtivat sisään ja istuin katkesi keskeltä. Ei aivan irti poikki, mutta jäykkyys katosi. Ilmeisesti harjanteiden vuosia kestänyt hankaaminen naruperän poikkiputkeen ja tällä kertaa istuimessa riippunut laukku ja viinilaatikko olivat liikaa. Onneksi romahdus ei ollut täydellinen, sillä istuimen harjanteiden romahdettua harjanteiden välissä oleva tasainen osa (se, johon istuin olisi pitänyt kiinnittää, mutta laiskuuttani jätin tekemättä) alkoi kantaa runkoputken kylkeen ja istuin pysyi koossa viimeiset kilometrit majapaikkaan asti.
Aamulla (hyvin nukutun yön jälkeen) istuimen taakse löytyi puukasasta soiro, joka sopi tukemaan istuinta täydellisesti. Varaosa löytyi siis puukasasta menetelmäll: "Kas, siinähän se onkin." Toimi hyvin ja istuin oli mukava ja hyvin ajettava loppuun asti. Toivottavasti korjaantuu ennen seuraavaa Ecotrippiä. 
Toinen ongelma oli vasta seitsemän vuotta palvellut Bilteman 32-622 rengas, joka oli jo lähtiessä kulunut keskeltä hyvin ohueksi. Yritin -ihan totta- löytää sille perillisen, mutta Bilteman sortimentti oli muuttunut niin, että kyseisen renkaan paineen kesto oli laskenut enkä viitsinyt ottaa 32 mm rengasta, jonka paineenkesto oli enää 6 bar, kun se tässä hyvin palvelleessa oli 7,5. Ajattelin, että löydän paremman. 
No tuo rengas sai sitten tarpeekseen Riisiperen kylään tullessa, kun renkaasta kuului "piffffff". Kulutuspinta oli niin ohut, että kivi oli mennyt läpi ja katkonut kudoksia. Eipä hätää, laitoin alle uuden sisäkumin ja vähän tuin päälirengasta sisäpuolelta jeesusteipin paloilla ja pumppasin paineet uuteen sisärenkaaseen. Hitto, joka kerta tarvitsen jeesusteippiä näillä retkillä, enkä silti muista sitä itse ottaa mukaan. Tälläkin kertaa jouduin turvautumaan lainajeesukseen. Kiitos herra! -eikun rouva (Kirsti).

Pääsin kilometrin tai kaksi, kunnes rengas alkoi tuntua alla nuljulta. Se saatana vuoti heti uutena. Ilma suotautui läpi venttiilin kohdalta vastapuolelta, jolla kohtaa rengasmateriaali oli venttiilin kiinnipaistamisen takia vähän kovempaa, eikä seinämä venynyt tarpeeksi helposti. Pääsi muutama paha sana ja vähän säpsähdin, kun huomasin olevani Riisiperen kirkon kohdalla tätä epäonnea toteamassa. Panin renkaan takaisin alle ja talutin pyörän paremmin kiroilua kestävään paikkaan, kaupan edustalle ja soitin Ilpolle.
Uuden sisurin vuotaminen johtui liian kapeasta mitoituksesta, jolloin sisärenkaan piti venyä liikaa jo ennen kuin pingotti ulkorenkaan. Renkaan paketissa luku "32-622" ja sitten jotain tuumamittasähläystä. Merkinnästä oli jäänyt pois se, että kyseinen sisärengas piti sopiman 23-32 mm renkaisiin. Rengas oli siis venymättömänä vain kuorettoman nakin paksuinen ja venyäkseen 32 mm piti sen venyä melkoisesti. Olisihan se siitä tuumamittasotkusta selvinnyt, mutta en luo moista roskaa. Mitatkaa siis renkaan leveys, älkääkä uskoko pakkauksen merkintöihin. 
No, Ilpo ja Risto toivat Rikulta yllätyslahjan, uuden taittuvan Schwalbe Supremen 28 mm leveänä. Ja Ilpolta löytyi vielä 32-622 sisärengas, vaikka ajoi itse 406-kokoisella trikellä. Upeita herrasmiehiä. Riku lupasi minulle tuon renkaan lainaksi loppumatkaksi ja palautin renkaan hänelle lauttarannassa Helsingissä, kun olin saanut kaverin hakemaan autolla minut. Mahtava rengas ajella, mutta minun käyttööni liian kallis ja kapeana painehuolellisuutta vaativa. Kiitos vielä kerran Rikulle. 
Lisäilen tähän kuvia myöhemmin, kun niitä tulee jakoon. Omia yksityiskohtakuvia istuimen vauriosta ja rakenteesta saan vasta Nokian aikaan. Hauska retka taas kerran ja ihanan avuliaita pyöräilykavereita. 