HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

[jori]

Kammen lyhentäminen toki parempi ratkasu.

Parempi ja parempi. Eihän tässä ole joko-tai tilanne päällä, vaan on sekä-että, win-win.

Jos lyhentää puomia, pääsee vaikka varttitunnin päästä kokeilemaan loppuuko pertsan valuminen, sitten voi rauhassa teettää ja tilailla erikoiskammet erikoispajasta erikoishinnalla ja sitten aikanaan, jos allah suo, asentaa ne erikoistyökaluilla erikoislyhennettyyn puomiin. Kampia odotellessa ehtii ajaa ja polkea tuhannet metrit.

Jos taas alkaa nyt kylmiltään niitä erikoiskampia säätämään, niin voi tokkiinsa, hyvä jos ylitse vuoden kesänä myö päästään tien päälle, ajamaan.

Muistetaan, että

1) viidakon sanonnan mukaan ajomiehet ajaa, kun säätäjät säätää ja
2) termodynamiikan toisen pääsäännön mukaan entropian ja läskin määrä kasvaa ja vapaa energia vähenee, jos ei aja.

Neuvot kuitenkin mieluummin sahaamaan, kuin ajamaan, kunnes lyhyemmät kammet tulevat.

[vph]

Neuvot kuitenkin mieluummin sahaamaan, kuin ajamaan, kunnes lyhyemmät kammet tulevat.

No kun. Jos pertsan tielle valuminen estää ajamisen, niin kyllä varttitunnin sahailu on hyvinkin vaivan väärtti Varsinkin, jos muistaa annostella leikkausnestettä sopivasti, ettei saha pääse ylikuumenemaan.

[vaaka]

Kuinka monta senttiä tämän pyörän puomi menee rungon sisään? Onko siellä rungon tai puomin sisässä jotain mihin ottaa kiinni?

Puomin pää ottaa sinne ensimmäiseen mutkaan kiinni, eli on limittäin ainakin 30 cm. Silti olen sitä mieltä, että homma pitää korjata lyhemmillä kammilla.

Noin miekin sen kuvittelin, onhan puomia sitten varaa lyhentääkin. Kammen lyhentäminen toki parempi ratkasu.

Kammet ovat jo Tri pyörän 172,5 mm pituiseen verrattuna lyhennettyjä 160 mm pituisia ja alin vaihde on jo aika pahkeisen kevyt ajaa jyrkissäkin mäissä ilman isoa kuormaa. Niin pieni välitys on, että pyörä ei ole stabilli pienimmällä eturattaalla pienimmällä vaihteella. Linnanmäen kiipeän mieluumin kakkosvaihteella kuin ykkösellä paremman ohjauksen ja vähemmän tyhjän polemisen ja pulssin nousemisen sijaan. Kadenssi menee naurettavaksi ykkösellä näin loivassa mäessä. Toisella puolella lintsiä taas ykkönen on poikaa, kun mäki on jyrkempi. Se mäki on työläs tri pyörälläkin puolet pienemmästä massasta huolimatta.

En ole mitannut, montako senttiä putket ovat vähintään sisäkkäiset nyt, mutta kun katsotte kuvasta etupuomin alta Streetmachine tekstin loppupään alapuolelta kahta pyöreää mokkulaa, ne ovat puomin kiristysruuvit. Tarkastusaukko sijaitsee takimmaisesta ruuvista näppituntumalla noin 10 cm kohti penkkiä. Ja aukko on peitetty.

Tuli pulma pähkäilyssä sen suhteen, että mitä ihmettä ne on HPVllä ajatelleet manuaalia kirjoittaessa? Jos runko on jotenkin heikko tai putket alttiita polkemisesta johtuvista pitkän puomin vipuvarsivaikutuksista, silloin ymmärrän syyn, miksi manuaalin mukaan tulkitsen idean olevan, että puomi on lyhennettävä niin, ettei puomia näy tarkastusaukosta. Mauaalissa lukee myös, että puomin ja runkoputken on sijaittava vähintään 10 cm sisäkkäin. Jotta puomi tulee näkyviin tarkastusaukosta, on puomi varmaan pitkälti yli 20 cm runkoputken sisällä. Joten manuaalinmukaiseen lyhennykseen on paljonkin varaa ja plussana pyörä kevenisi vähän.

Jos taas manuaali on väärässä tarkastusaukon suhteen, eli aukon pitäisi olla peitetty, puomi on automaattisesti reilusti yli toisen kohdan 10 cm sisäkkäisyysvaatimuksen verran rungossa siinä vaiheessa. Siis luultavasti reilusti yli tuplana toisessa kohdassa esitetyn minimimitan.

Luin oman mallini GT manuaalia, pitääpä tarkastaa hyvin samanlaisen jatkojalosteen GTE manuaalista, onko siellä samat ohjeet. Tosin pitää huomioida, että GTE on alumiininen, kun GT on terästä

Kiinnostaa kuulla foorumilaisten mietteitä lisää siitä, mitä mieltä oeltte puomin pituudesta puolesta ja vastaan aukon peitosta tai vapaudesta. Manuaalissa on kolmas asiaan liittyvä kohta, jossa sanotaan, että tarkastusaukko pitää peittää esim. muovilla, jos puomi ei peitä aukkoa. Eikö tuo viittaa siihen, että puomi olisi tarkoitettu lyhennettäväksi niin paljon, että tarkastusaukko tulee näkyvin? Aukon avoimeksi jäämistä ei sallita, kun sisään voi mennä roiskeita ja korroosiota syntyä. Manuaalissa sanotaan myös, että jos puomin katkaisee, pää pitää maalata tai vahata aukosta mahdollisesti tulevan kosteuden korroosiovaaran vuoksi. Tämäkin viittaa mielestäni siihen, että tarkoituksella puomin pitäisi olla niin lyhyt, että aukko jää vapaaksi. Eikö tarkastusaukon pitäisi olla taaempana, jos tarkoitus on viedä puomi rungon ensimmäiseen mutkaan asti?

Pyörän kestävyys mietittyttää vain kymmenen sentin puomin ja runkoputken päällekkäisyydellä. Mikä on kokemuksenne kestävyydestä noin pienestä päällekkäisydestä? Onko tuo realistista ja toimiiko se siis vinkkinä siitä, mitä HPV on ajanut takaa, eli onko manuaali väärässä noin vähästä päällekkäisyysvaatimuksesta?

En kyllä ole pätkimässä paljon puomista siksi, että jos joskus myyn pitkälle tai annan pitkän ajaa tätä pyörää, ei ole hyödyksi liian suuren polvikulman teko pyörityksen taka-asentoon ja en kai tarvitse kuin sentin max. kaksi puomin lyhennystä valumisen eston ilman lisävaahtomuovia. Ei ole sanottua, että valun enää ollenkaan pois penkistä lisätyn vaahtomuovin avulla. En vain tiedä, milloin uskallan kokeilla pyörää vaahtomuovilla, kun nyt on kosteutta ainakin osin sulaneesta lumesta ja pakkasta, eli jäätä, on pitkälle päivään. Ja kokemusta on nolla kostealla ajamisesta ja jäällä samoin. Luin, että manuaalin lisäksi täkäläisillä kuskeilla on kaatumiskokemusta, kun jäällä etujarruun koskee. Asfalttia alla, joten lippojen yhteydessä minuakin koskee. Ei hotsita, kun olen jo ottanut tälliä liikaa loppuikää varten ja pitäisi säilyttää työkyky ja hoidan toista sairasta. On siis otettava iisisti.

Jos polvi- tjms. vaivoja esiintyy, sitten voi tulla tarpeeseen puomin lyhennys ja/tai kampien myös. Tällä hetkellä polvi on hieman taittuneena kauimmaisessa kammen asenossa, eli pystäriohje polkimen ja penkin väliin toteutuu, kun pystyn työntämään ilman lisävaahtomuovia kantapään selvästi ohi poljinakselin klossin ollessa kiinni. Penkin lisävaahtomuovi työntää minua ylemmäs ja taakse, jolloin polvi suoristuu lisää ja kantapää on vain vähän, ehkä sentin, ohi polkimen akselista. Kun ykkösellä ei pääse riittävään vauhtiin alkupolkaisulla startatessa, en näe tarvetta keventää pyörän ajoa ja tiputtaa huippunopeutta entisestään kampia lyhentämällä ainakaan vielä. En ole kaahaillut alamäkiä kovaa vielä. 2x10 vaihteisesta tri pyörästä siirtyneenä vaihteiden välit yläpäässä varsinkin ovat kyllä Streetmachinessa suuremmat ja siten vaihteen vaihdot ylös vievät enemmän voimia, kun pitää veivata suurempi kadenssi ennen vaihtoa suuremmallae vaihteelle ja sittenkin ehkä sotkea kiihdyttäen ennen kuin pääsee kevyellä kadenssille. Tri pyörässä päällekkäisyyttä oli enenmmän ja siten ajo kevyempää, joten siinä mielessä kampien lyhennys lisää voi tuoda lisää etua, vaikka alapäästä tuleekin luultavasti ykkösestä ainakin turha vaihde. Yläpää merkitsee enemmän käytännössä. Vielä ei ole aika noin kauaskantoisille muutoksille ennen datan hankintaa päätelmien perustaksi.

Puomi ei ole jumissa, kun siirsin sen niin taakse kuin se meni ja ei se pistänyt hanttiin ollenkaan. En ole vetänyt puomia ulos, joten en ole nähnyt runkoputken sisään joten en tiedä, onko siellä muuta estettä kuin rungon mutka puomin uppoamiselle syvälle runkoputkeen.

En näe järkeä puomin katkonnasta ja kampien lyhentämisestä ennen kuin tiedän, miten lisävaahtomuovi vaikuttaa valumisen estämiseen. Jos se toimii ja vaahtomuovi ei haittaa verenkiertoa tai hermoja takareisissä/hanurissa, en ehkä tarvitse koskea mihinkään. Jos pyörällä ei ole vahingoittumisriskiä noin pitkästä puomista, niin kuin manuaali vihjailee ymmärtääkseni.

Siis jori käännökseni rear end of the front boom (asiayhteydestä lienee selvää, että boon on vain kirjoitusvirhe ja siinä pitäisi lukea boom, eli puomi) on etupuomin takaosa ja muussa tekstissä lukee, ettei se saa näkyä tarkastusaukosta. Miksi, en tiedä, sillä he eivät vaaran aiheuttajan syytä selittäneet. Oli vain annettua jumalan sanaa, ei siis tiedon, vaan uskon asia, joten ehkä se menee noihin rukoiluhommiin asiakkaalla, että voi kerro, mitä oikein tarkoitit ja miksi ja mitä minun pitäisi tehdä asialle? Terveisin Moilasen H.

Houkutus olisi kyllä mennä manuaalin mukaan ja pudottaa vähän massaa pois pyörästä. Muistaakseni pyörä sopii kaksimetrisellekin ja niitä ei ole niin monta, joten jos puomista vähän nipsaisisi terästä pois, se voisi keventää vaaksan lyhyemmän kuskin kuormaa, kun ei ole lihaksistoni kokoa ja suunnittelua tehty parimetrisen massan raahaamiseen, joten pyörän massakin on suhteessa aika tuhti kokoiselleni.

[PW]

Eikös tuo vaihteiden keveys, myös kallista kampien lyhentämisen puolelle jos siihen nyt yleensäkään on tarvetta Ehkä kannattaa vähän aikaa opetella ajoa ja totutella pyörään.
Joo oma haasteensa lyhyiden kampien hommaamisessa on, pitäs löytää niihin sopivat rattaat myös
Tuosta puomista ja tarkastusputkesta, ei rakenne voi siitä kärsiä jos puomi menee syvemmälle rungon sisään. Sitä tukevammaksihan rakenne menee ja vääntävä vipu lyhenee.

[jviirret]

Tuosta puomista ja tarkastusputkesta, ei rakenne voi siitä kärsiä jos puomi menee syvemmälle rungon sisään. Sitä tukevammaksihan rakenne menee ja vääntävä vipu lyhenee.

Liian syvälle meneminen olisi valmistajan helppo estää jollakin stopparilla, jos siitä haittaa olisi. Liian pitkälle vetämisen estäminen vaikeampaa, siksi ohjekirjassa ohje. Luultavasti alkuperäinen teksti hollanniksi josta keskieuroopan halvin kielitoimisto on sen translate.googlella kääntänyt englanniksi

Jukka

[vaaka]

Tuosta puomista ja tarkastusputkesta, ei rakenne voi siitä kärsiä jos puomi menee syvemmälle rungon sisään. Sitä tukevammaksihan rakenne menee ja vääntävä vipu lyhenee.

Liian syvälle meneminen olisi valmistajan helppo estää jollakin stopparilla, jos siitä haittaa olisi. Liian pitkälle vetämisen estäminen vaikeampaa, siksi ohjekirjassa ohje. Luultavasti alkuperäinen teksti hollanniksi josta keskieuroopan halvin kielitoimisto on sen translate.googlella kääntänyt englanniksi

Jukka

Jotain tuollaista ja pwn kommentin mukaista ajattelin, mutta on vain hämäävää, että on monta eri kohtaa, jotka viittaavat siihen, että pitäisi aukon paljastua. Moninkertainen moka google translatella on epätodennäköistä usean virheen kohdalla ja vielä epäilyttävämpää on manuaalin ikä vuodelta 2007. Oliko translate edes olemassa silloin? Epäilen ja silti manuaalin ikä on tuore, kun pyörä julkaistiin 10 vuotta aiemmin. Tosin mistä sitä sakujen kääntöhalua ja nopeutta voi arvata. Käännön laadusta päätellen ei paljon ole panostettu käännökseen. Siten on hankalaa päätellä mitähel... sinkiä ne on niksmannilassa ajatelleet.

Ehjässä runkoputkessa vipuvarsi lyhenee sitä mukaa, kun puomi uppoaa syvemmälle runkoon, mutta olisivatko ajatelleet runkoputken repeämistä ja kun runko ei pidäkään puomia paikallaan, pidempi puomi toimii pidempänä vipuvartena jatkaen rungon rikkomista syvemmälle. Mikä voisi johtaa suurempaan eturenkaan putoamisriskiin, kun puomi voi irrota rungosta, jos runio rikotaan kokonaan vs osittain. Se on ainoa idea, mitä keksin, missä voisi olla logiikkaa. Jos runkoputki repeää, olen liemessä joka tapauksessa pyörän käyttökelvottomuuden ja vaihto/korjauskustannusten kannalta. Jos pyörä sirpaloituu, voin olla ongelmattomassa tilassa raatona.

Kun putken ulos vetäminen ja pätkintä keventääkseni pyörää houkuttaa, saatan sen tehdä. Säätiedotus muuttui ja saatan sittenkin päästä kokeilemaan vaahtomuovin vaikutusta penkissä valumisen estämiseen.

Kuten aiemmassa viestissä kirjoitin, lyhyemmistä kammista voi olla iloa vaihteiston yläpäässä voimien säästämisen kannalta. En halua liikaa rajata huippunopeutta, joten ensin pitää selvittää, miten kovaa pääsen polkien verrokkimäissä. Sitä ennen on turha rajata huippunopeutta lyhentämällä kampia. Rautaan en halua koskea ennen ajokokemusta ja tietoa siitä, missä menen vaahtomuovin kanssa. Muutenkaan ei loputon investointi innosta, kun työtä on enemmän pyörässä kuin ehdin tekemään. Kuten uusien renkaiden vaihto ja sitä ennen levyjarrujen suojaus vanteen irrottamisen ajaksi. On niin paljon helpompaa vaihtaa rengas, kun vanne on irti pyörästä, että opiskelen ei pikalinkutetun akselin irroruksen samalla ym. Ym. Kaikkea ei ehdi päivässä, jos edes käden kunto mahdollistaisi tuunauksen Hiljaa hyvä tulee ja en tahdo ryntäillä lopputuloksiin. Olen niin tuore nojailija, että on parasta kiiruhtaa varovaisesti, eikä pää edellä.

[PW]

Jos runkoputki repeää, olen liemessä joka tapauksessa pyörän käyttökelvottomuuden ja vaihto/korjauskustannusten kannalta. Jos pyörä sirpaloituu, voin olla ongelmattomassa tilassa raatona.

Ei se teräsputki kerrasta repee, ensin tulee pieni halkeema ja puomi löystyy. En olis rungon halkeemisesta yhtään huolissaan.

[jooseha]

Otatko kuvan tai muuten vaan lainaat ohjeen kohdan sanasta sanaan, joka kieltää liian pitkän puomin. Silmäilin valmistajan ohjeen vuodelta 2008 enkä huomannut siinä moista. Tuo vph:n laittaman kuvan kohta kieltää ainoastaan liian lyhyen puomin.
Käännösvirhe voi olla myös lukijan päässä. Ei ainoastaan ohjeessa

[jori]

Otatko kuvan tai muuten vaan lainaat ohjeen kohdan sanasta sanaan, joka kieltää liian pitkän puomin. Silmäilin valmistajan ohjeen vuodelta 2008 enkä huomannut siinä moista. Tuo vph:n laittaman kuvan kohta kieltää ainoastaan liian lyhyen puomin.
Käännösvirhe voi olla myös lukijan päässä. Ei ainoastaan ohjeessa

Caution! The minimum insertion depth of
the front boom into the main frame is 10
cm (4"). In no case may the end of the front
boom be visible in the clamping slot when
you look at the main frame from below, sin-
ce it may result in a damage of the frame.
Adjust the front boon so that your knee will not be fully straighte-

ned when pedaling.

The rear end of the front boon must never be visible in the clam-
ping slot.

Ideahan tuossa ohjeessa on, että puomi pitää olla runkoputken sisällä vähintään tuon 10 cm. Asiaa vielä varmistellaan sillä, että kielletään puomin takapään näkyminen halkiossa, joka tarkoittisi samalla sitä, että sisäkkäisyys on vähemmän kuin tuon 10 cm.

Puomia voi siis lyhentää takapäästään ainakin sen verran, että ylettää kunnolla polkemaan. En kuitenkaan suosittele lyhentämään yhtään välttämätöntä enempää, koska pyörän seuraava omistaja voi olla pitkäjalkaisempi. Turha rajajata ostajaehdokkaita tässä vaiheessa. Harva nojapyöräilijä ajaa ensimmäisellä nojapyörällään.

Lyhyemmät kammet parantavat kaikkia kuvaamiasi vaivoja. Isommat kadenssit onnistuvat helpommin, polkimille ulottuu helpommin, pyöritystekniikka pysyy paremmin kasassa, ilmanvastus pienenee, vaihteiden käyttöalue laajenee jne.

[mhelander]

Otatko kuvan tai muuten vaan lainaat ohjeen kohdan sanasta sanaan, joka kieltää liian pitkän puomin. Silmäilin valmistajan ohjeen vuodelta 2008 enkä huomannut siinä moista. Tuo vph:n laittaman kuvan kohta kieltää ainoastaan liian lyhyen puomin.
Käännösvirhe voi olla myös lukijan päässä. Ei ainoastaan ohjeessa

Käännös- ym virhettä minäkin epäilen.

Ja ei teräsrunko noin vähästä repeä. Nimimerkillä Yosemite-rungot pätkinyt ja niitä yli 15 tuhatta pieksänyt maastossa... kyllä teräs kestää.

[vph]

Tuli pulma pähkäilyssä sen suhteen, että mitä ihmettä ne on HPVllä ajatelleet manuaalia kirjoittaessa?
....

Jos taas manuaali on väärässä tarkastusaukon suhteen, eli aukon pitäisi olla peitetty, ...

Manuaalissa on kolmas asiaan liittyvä kohta, jossa sanotaan, että tarkastusaukko pitää peittää esim. muovilla, jos puomi ei peitä aukkoa.

Viimeinen postaukseni tähän asiaan liittyen.

Ei ole olemassa mitään tarkastusaukkoa, eikä ole olemassa mitään tarkastusaukon muovipeitettä, manuaali ei kerro sellaisista. Itse asia, puomin lyhennys, säätö ja minimi-insert on selkeästi kirjoitettu manuaalissa, siinä ei ole asiavirhettä. Ongelma taitaa nyt olla lukijan englanninkielen ymmärryksessä.

[vaaka]

Voihan ,eh, rähmän rähmä nimittäin, mikä Spede. Tämän siitä saa, kun väsyneenä luki manuskan läpi. Oli jotenkin heittänyt puolivoltin päälleen laskeutuen muistikuvani siitä, mitä tuolla manuaalissa sepustettiin. Onhan tuo toisella lukemalla selvä asia kuin pläkki, että tarkastusaukon pitää olla suljettuna etupuomilla. Voi per... verssun mukainen runoilija. Tuo tarkastusaukko on niin syvällä runkoputkessa, että helposti menee yli 10 cm puomista runkoputken sisään. Anteeksi häiriö.

Valuin vaahtomuovin koko- ja sijaintitesti ykkösessä harvemmin ja vähemmän kerrallaan eteen ja en ihan yhtä usein vinoon. Ongelmatonta ei kyllä ole homma, mutta ei ollut vielä hermoromahdusta aiheuttavaa. Silti ongelmia voi syntyä koko kropan alueelle virheasennoista ja saatan hyvinkin olla liian jäykistynyt keskivartalosta. Varsinkin pidemmillä reissuilla. Jos ohjausta saan paremmaksi muutenkin kuin vain treenillä, eli ergonnomian parantumisella ja paremmalla tuella polkimista, ohjauksen luulisi varsinkin nousuissa helpottuvan. Jo siksi kannattaa pari senttiä poistaa puomista. En ole yli-innokas painon pudottamiseen liikaa sahaamalla. Olen jo aiemmin kirjoittanut, etten tarvitse kuin muutaman sentin siirtoa puomista maksimissaan ja pyörän jälleenmyyntiä ja lainausta ajatellen on hyvä olla ptikille venytettävä puomi. Duunia vain perin sentin tähden. Köyhän miehen Italowestern Eastwoodin tyyliin, Per un pugno di dollari/A Fistful of Dollars Ei auta itku markkinoilla, pitää hankkia jotain vahaa puomin pään suojaksi ja tarkastus_ei_aukon kosteussuojaksi. Kun puomin siirto näyttää välttämättömältä sahaamisen jälkeen, pitää ajella vähän lisää nähdäkseni, onko kammille lyhennystarvetta. En kyllä pistäisi hieman lyhyempiä pahakseni tällä asennolla, mutta tilanne saattaa muuttua jalkojen taittuessa enemmän polvista. Kyllähän polvet käyvät aika korkealla jo nyt ja pahemmaksi menee puomin siirtyessä taakse. Peiliä en uskaltanut liimata pikalleen, kun mokoma oli siirtynyt ja nyt reisi töni tankoa taka-asennossa, joten puomin lyhennys pahentaa asiaa entisestään. Joten voi käydä niin, että peilin toimivaksi saattaminen=paikallaan pysyminen vaatii lyhyempiä kampia. Nyt on niin ahdasta, etten pääse penkkiin tönimättä peiliä kuin pakittamalla edestä. Ilman peiliä pystyin kiipeilemään monesta suunnasta kyytiin. Pakitus on kyllä helpointa.

Vaihdoin Specialized kengänpohjallisista korkeimmalla jalkaholvituella varustetun Shimanon lötkömmän tilalle ja olipa paineellisen tuntuinen klävellä, mutta ajo oli mukavaa. Aivan kuten käyttäjäkommenteista olin netistä lukenut. On vaikeaa kuvtella jalkaholvinm painuvan alas enää noin hyvällä holvin tuella. Jes. päivän hyvä edistys saavutettu, jos parempi suoran linjan pito ei lasketa siksi. Sitten olisi tuplahyöty, mutta ensimmäinen päivän lähtö valoista onistui epä.

En jahdannut optimilaitetta pohjallisista, vaan otin lähimmän, minkä sai, kun sadan metrin päässä on pyöräliike, jolla oli Spessun jalkamittari, joka sanoi, että minulla on korkea jalkaholvi. Olisin tiedon puutteessa ottanut lotolla nettikaupassa asioiden keskikokoisen jalkaholvituen. Kivijalkaliikkeille on käyttöä. Vasta pitkät reissut kertovat, miltä homma tuntuu. Oli sen verran kylmää, että joko minä olin jäissä tai kengän ylärakenteet olivat jähmettyneet sen verran, ettei ollut ollenkaan haitallista venymistä havaittavissa kovilla tehoilla. Koska en aiemmin tiennyt, että minulla on keskivertoa korkeampi jalkaholvi, ei ole ihmeellistä, että olen mennyt kengissä, jotka ovat mahdollistaneet jalkaholvin kaaren laskeutumisen rasituksen myötä ja siten jänteiden ylivenymisen ja tulehtumisen. Kun tämä asia on ny tiedostettu, osaan sitä varoa ja pitää muihinkin hommiin kokeilla tuota pohjallista jalan avuksi. Sikäli eilinen saattoi olla paljon hyödyttävämpi päivä elämän laadun kannalta kuin tämän päivän havainnot.

Oli kivat puhurit ja ensimmäiset kerrat pyörä kallistui ja nyki puuskissa. Myös vastatuuli teki elämän työlääksi pahimmillaan. Takin liepeet ja kaulukset kääntyilivät helposti panssarinia käyttämässäni takissa, joka on kovaa kestävää materiaalia mil specciä, kun on. Normivaatteet olisivat olleet kuin purjeet tuossa tuulessa. Vaikka vauhti putosi vastatuulissa jonkin verran ja tehon tarve nousi, etenin ihan eri tavalla kuin tri pyörälläni vastaavassa tulessa. Joka on kovinta, missä olen pystäriä ajanut ja tririmpuilua saa vetää täpöillä ja etenee 11 kilsaa tunnissa nnoin about GPSn mukaan. Ei ollut mittaus päällä nyt, joten en tiedä, kuinka lujaa kuljin kohtuullisen suurella teholla, mutta näppituntumalla menin paljon suurempaa vauhtia. Suurimmalla etuurattaalla ei kovin suuria vaihteita jaksanut käyttää, mutta keskimmäisellä meni ihan ok vitonen ja kutonen, joten kai se selvästi yli 11 kilsaa tunnissa oli vauhtina. Yksi suurimmista tekijöistä nojakin haluamisessani oli ryytyminen useimmiten haittaavaan tuuleen, jota toivoin nojakin välttävän. Ihan hyvältä vaikuttaa, mutta taidan ostaa 35 mm Kojakin taakse startin avustamista, kiihdytystä ja kiipeämistä ajatellen. Ei varmaan pieni istumakorkeuden pudotus auta tuulia vastaan paljonkaan, mutta sen verran yleistä tuulet ovat täällä, että kaikki apui kelpaa Kun eteenkin tulee 40 mm Marathon Racerin sijaan 35 mm Kojak, nojakulma säilyy tuttuna.

Räpelsin takajuositusta ja taisi se mennä kohtuulliseksi jo, mutta pitää jatkaa hiplaamista, jos vaikka saisin vielä mukavamman ajon.

[vaaka]

Sain lääkäriltä luvan ajaa taas. Käsi ei ole vielä näköjään kaikissa tilanteissa ongelmaton, eli varsinkin jännityas ja ohjaustapin puristus ylämäissä tekee ikävää. Ajattelin paikata ajotaukoa ottamalla lähiympäristöäni tasaisemman reitin pisimmälle matkalleni alun perin, mutta päätinkin laiskana jäädä suhaamaan lähialueelle siltä varalta, että jotain menee pieleen, jolloin talutus ei ole ongelma. Hyvä niin, sillä jostain syystä molemmat pohkeet pullistelivat suonenvedon rajoilla, kun yritin mennä vähän yli minimivauhdin mäissä, jotka ovat Linnanmäkeä lyhyempiä ja hieman loivempia. Otin iisistiLintsin lähes ongelmitta, kun oli jo kolme oikean ja kaksi vasemman pohkeen suonenvetoa lähellä.

En syyttäisi tällä kokemuksella Shimanon kengän pohjallisten paikalla olevia Specialized Footbed SL korkean jalkaholvituen pohjallisia, kun ekalla ajokerralla ei mitään ongelmia esiintynyt. Jalat olivat viikpon jo olleet vähäisestä liikunnasta johtuen kai jäykät ja en venytellyt ennen lähtöä. En ole syönyt kovin suolaista ruokaa viime aikoina, mutta otin siivun juustoa aamulla ja pienen pätkän patonkia, joten luulisi NaCl olevankohdillaa. Kaliumista ei hajuakaan ja magnesiumkin on niin ja näin, joten kotiin päästyäni venytin pohkeita ajonaikaisen lisäksi ja nappasin magnesiumporetabletin, jossa on muistaakseni puolet päivän tarpeesta. Mikä muistuttikin, että pitää tarkastaa pitoisuss ja ottaa toinenkin, jos saa ottaa suositusrajojen sisällä pysyessä. Aika nopeasti jalat rauhoituivat venytyksen ja ensimmäisen magnesiumtabun jälkeen. Pitäisiköhän pölliä mutsilta kaliumtabletti kokeeksi? Omaishoitaja. Instant karma isku tuli, kun heti em. kirjoittamisen jälkeen alkoi hieman tuntua oikeassa pohkeessa. En tiedä, olenko kärsinyt nestehukkaa, ,mutta on se pahempikin ollut kesällä pitkillä pystärireissuilla, jolloin mäissä juoman loputtua kolminumeroisilla kilsoilla on muutaman kerran esiintynyt ongelmia lähinä takareisissä

Suonenvedot tai niiden lähelle meno on minulle harvinaista, koska yleensä liikkuessani teen esi- ja jälkiverryttelyä ja siksi lihakseni pysyvät rentoina ja venyvinä, kun muutenkin olen tosi venyvä. Spagaatista ei jää paljonm vajaaksi. Siksi oli ikävä ylläri saada näin ekalle ajokeralle tauon jälkeen näin rajuja ongelmia heti kärkeen. Alle 5 km ajon jälkeen iski ongelmat Pystärillä olen ennenkin saanut aloittaa vauhdilla ongelmitta. Koskaan aiemmin ei ole ongelmia esiintynyt ensimmäisten kilometrien aikana ja olen tehnyt paljon enemmän voimia vieviä aloituksia polkemiseen. En tiedä, johtuuko pohjallisista, vai mistä mutta nyt veri oikein kohisee jalkapohjissa ja kihelmöi pohkeissa, kun kierto on niin nopeaa. Onkohan paikat olleet ihan tukossa kuonasta vähäisen liikkumisen johdosta ja nyt tavarat lähteneet liikkeelle, kun turistiluokan syndrooma on vältetty.

Ajoin pääasiassa pyörittäen, mutta välillä tuli kylmiltäänkin painittua liian iso välitys korkeammalle kadenssille treenin vuoksi. Lämmittelyn vajavaisuus saattoi olla osasyy ongelmiin, jos ei koko syy.

En tiedä, liikuinko milliäkään pois polkimesta korkean jalkaholvituen pohjallisten ansiosta, kuten voisi olettaa. Huomasin, että saan työnnettyä kantapään ohi polkimesta, joten pystyin ajaessa venyttämään pohjettani ja työntämään itseäni taakse polkimesta työntäen, kun poljin on etuasennossa. Liu'un edelleen taakse 30 asteeseen käännetystä istuimesta. Alemmas ei penkki mene, joten liukukulmaa ei voi vähentää ja sitä kautta valumista aiheuttavaa vetovoiman kääntämistä enemmän selkään kohdistuvana. Jos olen oikein asian ymmärtänyt. Toisaalta tämä kulma on jo niin takana, että ylämäessä niska rentona, eli samassa asennossa kuin tasaisella ajaen niska rentona lievästi yläkenoon katsoessa, jolloin silmät alas kääntäen näkee helposti eteen ja niska rentoutuu, katselen sen verran taivaalle, että juuri kääntyy silmät mukavasti sen verran alas, että näkee mäen huipun. On eri juttu, sattuisiko illalla silmälihaksia, jos jaksaisi päivän vääntää ylämäkeä. Mikä minun kunnollani olisi kai miniaika pientäkin tunturia kiivetessä Jos jaksaisin ja eiköhän jalkojen ja ties minkä muun kipu olis vielä ikävämpi.

Oli kämmenotsaan hetki käteni telottua, kun muistin niksin, että ohjata pitäisi päätä kallistelemalla. Ja minä onneton opettelin lantiosta kääntämällä ensin, sitten torson keskeltä hartioita kääntäen. Kun ohjauspaikka on noussut ylemmäs kuin kusi aliupseerioppilaan hihamerkkiin pää alas päin nukuttaessa, pään jälken korkeampi ohjausväline lienee tukka, mutta senhän pitäisi kai taittua vain taakse Onneksi on noja takana ja 26" takarengas, jottei liikaa keuli onnettomista voimista huolimatta Vakavasti ottaen hienotarkkuus parani ja samoin odotukset ohjaustarkkuden nousemisesta pystärin tasolle. Ei näillä harjoitustuneilla sittenkään onnistu vielä yhtä tarkasti Vaan tästähän sitä mennään vain eteen päin harjoitusmäärissä, joten eiköhän se sitä tasaisella ja alamäissä luonnistu paljon paremmin kohtuullisessa ajassa.

Ylämäet alaohjauksella on ongelma, kun nostin vaatimustasoani pystärin kanssa vertailtavaksi. Vaikka lisätyökalu pään kallistelusta toi uutta potentiaalia ohjaukseen ja sain silloin tällöin suoristetumpaa linjaa ylämäissä, mutta vaikka kuinka yirtin rentouttaa keskivartaloa, jäykkyys hiipi toistuvasti takaisin, joten rutiinia on haettava. Ilman jäykkä vartaloakin varsikin kadenssin pudotessa tai liian kovaa sotkiessa keskivartalo liikkui tarkoituksetta aiheuttaen juosten kröh käärmeen luikertelukuvion ja eturenkaan kääntelyllä korjailu onnistui lähinnä vahingossa, kun suora ohjaus on aika hätäinen.

Kun en ole ajanut yläohjatuilla pyörillä tai epäsuoralla ohjauksella varustettua alaohjattua, en osaa sanoa, onko helpommin ohjattavia pienen vauhdin ylämäkiä helpommin suoraan ajettavia pyöriä, kun ei kaahaa kovaa. Myöhäistä tässä vaiheessa, kun pyörä on jo alla. Aika pieniä liikkeitä ja herkkää kättä vaatii ohjauksen hienotarkkuus rengasta kääntäessä keskivartalohorjahduksen jälkeen suunnan korjaukseen mahdollisimman suoran linjan pitämiseen. En siis vielä luota ollenkaan taitooni ajaa kapealla pientareella epätasaisella asfaltin reunustalla olevaa ylämäkeä, kuten yleisimmin ajamani pidempi lenkki tietä 170 pitkin. Toki jos härskisti itsetuhoisesti ajaisi mäkeä ylös tärinäraidalla, tulisi vähän turvavaraa asfaltin reunan ja kaidekolarien välttämisen suhteen, mutta silloin riskeeraisi auton eteen horjahtamista. Joten ei hotsita ja en vielä uskalla näillä taidoilla ja toistettavuudella yrittää noin pitkiä reissuja noin haastavassa ympäristössä. Ennen pyörätien loppumistakin tulee kivasti kilsoja ja mäkiä kunnon kasvattamiseksi. Varsinkin kun luotto omaan kroppaan katosi ja en vielä ole kokenut jalkojen tyssäystä pienten lihasten väsähtämisen myötä, ei passaa kuuseen kurkottaa tai joutuu samaan sanaan miinus yksi u. Pitäisi silti saada jossain vaiheessa kestoltaan pidempiä lenkkejä aikaan, jotta näkee, auttoiko klossin siirto mahdollisimman taakse ja sisään hot spotien välttämistä Shimpan kengillä. En vielä ole testaillut Shimpan sandaaleja, kun ei kire ole ja jos puen liian viileät sukat, ei tarvitse kesken kaiken palata lämmittelemään. Tutkittavaa ja treenattavaa riittää. Onpahan tekemistä, ettei tule rutiinia vähään aikaan.

Eniten minua häiritsee tällä hetkellä kyvyttömyyteni pitää ohjaus suorassa ylämäissä edes jotenkin pitäen kädet rentoina. Ei rentous tule käskemälläkään. Puristan kahvoja tai hipaisen sormien päillä, ohjaustankoja, kädet ovat silti jäykät. Pidän hartiat penkissä tai en, olkapäät edessä tai takana rentona, kaikki olkapäästä alas on jäykkänä ranteeseen asti. Tietoisesti keskittyen saan pidettyä sormet aika rentoina, mutta mikä ihme jännitys hauiksissa ja käsivarsissa on? Tai mitä siitä, mutta millä siitä pääsee eroon? Ei onnistunut yhdellä lenkillä. Oletan vaikeutta opimiseen tulevan rauhattomasta keskivartalon tahattomasta huojunnasta johtuvasta mutkailusta ja nin maan perusteellisen sähäkästä eturenkaan reagointinopeudesta ja suurista liikeradoista pienilläkin hipaisuilla ohjaustangoista. Pahimpana syynä kaikkien em. ongelmien hallintakyvyn toistettavuuden puute. Johtunee sen verran pitkästä oppimistarpeesta, ettei ihan tunnissa tai parissa hoidu homma vartalonhallinnan oppimisen puolesta. Enemmän pelottaa voimien ja tasapainottelutaidon harjaantumattomuus fribataustasta huolmatta. Se ei edelleenkään lisää voimia tasapainoiluun, vaikka ehkä hallintatreniä tulee. Junnuna melontakin oli vähän niin ja näin uskoisin pitkälti voimien puutteesta, vaikkei hallintakaan ehkä ollut juhlavaa, kun varsinainen urheilutaustani on uinti. Veden kannatus vähentää tehokkaasti tasapainolihasten voiman kehitystä ja urheillessa myös pitkälti ohjausken tarvetta. Toki ohjaustarvetta on, mutta mitä siitä, jos voimat ei kartu ja maalle noustua pysyy vain tolpillaan, muttei suorassa nojakissa tai merellä kajakissa? Grr.

Fribavalmentajalta kuultua, uimarit ovat toivottomia valmennettavia, kun tasapainoaisti puuttuu. Jääkiekkovalmentajalta kuultua, uimareilla on paras ajoitus kaikkien lajien harrastajista. Ei auta, kun reagointinopeus on ohjuksessa tärkeintä mulle tietääkseni, kun koskaan ei voi ennustaa, milloin noustessa vartalo heilahtaa ja mihin suuntaan, kuinka paljon ja rittääkö pään tai lantion kallistus korjausliikkeeseen, vai pitääkö saada kädetkin avuksi ja kuinka paljon kuhunkin tilanteeseen? Ei pitäisi oppia ehkä niinkään virheen korjausta näin paljon, vaan virheen lähteen poistoa, mutta minkä teet?

Osasyynä epävakaaseen vartaloon lienee liukuminen penkissä alas. Seurasin asiaa ja liukuminen jatkuu huolimatta siitä, että polvi on hyvin taittuneena polkimen ollessa kauimpana, joten liiallinen polkimen etäisyys penkistä ei ole ongelma ymmärtääkseni. Sain helposti venytettyä pohkeita työtämällä kkantapään reilusti ohi päkiästä. Liukuminen penkissä loppui vasta, kun pakarat törmäävät istuinpehmusteen alle lisäämääni vaahtomuovipalan aiheuttamaan kohoumaan. Nyt tämä versio on koettu, pitää lisätä taaemmas ylettyvä koroke istuimeen, jotta penkki muistuttaa etuosastaan enemmän kuppia. Ehkä liukumisen syy onkin liian suora istiumen etuosa, mielipiteitä? Ainakin liian pieni etuosan nosto auttoi liukumisen vähentämisessä, mutta pitää kokeilla lisää kuppimaisutta tehdä penkin etuosaan.

Tavallaan koomista on, että olen vääntänyt joystickejä 35 vuotta, joten se ohjaustapa pitäisi olla tuttu, mutta kun ei nouse luotettavasti ylämäet suoralla viivalla sittenkään. Facepalm.

[vaaka]

Ei ottanut pohkeista talvipyöräilyhaalarissa, jonka lahkeista ei puhalla sisään.

Premnasin entiset Shimanon sandaalit plus Specialized Footbed SL korkea jalkaholvituki pohjallisessa tuntui hivenen kevyemmältä Sealkinz plus sukka yhdistelmällä kuin Shimanon ct-40 maastokenkä ja BBB kalossi. Shimpat ovat muuten isot minulle ja sekä edestä, että takaa pohja ylettyy jalan ohi, mutta eturemmi on turhan lyhyt. Tuulista oli ja ei tuntunut missään. SealSkinz on täysin tuulenpitävä. Lämpö ei ollut ongelma, vaikka alku oli 9C ja lämpö nousi reissun edetessä.

Kolme heel strikeä tuli. Laiskottelin ja aiempiin ct-40 onnistumisiin luottaen en varonut polkimen asentoa kääntyessä. Kaikki osumat tulivat hiipimisvauhdissa 90 asteen mutkissa eturengasta maksimilla kääntäen. En usko ongelmia tulevan jatkossa, kun kääntyessä pitää jalan taka-asennon sijaan edessä.

Startit sujuvat mukavasti. Ei ongelmia kaupunkiliikenteessä valoissa muiden pyöräilijöiden ollessa vieressä.

Lähes pakollinen kaksi tyttöä rinnakkain vastaan tulevina koettu jälleen kapealla tiellä. Nyt hirvitti normaalia enemmän, koska olivat ala-asteikäisiä ja taidot pyörän hallinnassa eivät herättäneet luottamusta.

Linnunlaulu vaati pienimmän vaihteen ja ähinää, kun voimat eivät riittäneet kuin runnomiskadenssiin. Vihreä aalto Linnanmäen huipulle tuntui koivissa keston vuoksi, ei jyrkkyyden. Linnunlaulu on yläosasta pahempi. Tiedän välttää radan itäpuolisen koirapuiston viereisen mäen väliin, en pysty tällä pyörällä sitä nousemaan, kun olin sen verran rajoilla Linnunlaulussa. Linnanmäki nousi +- 8 cm sisällä viivasta pääosin pienemmällä heittelyllä. Nice.

Kättäni säästääkseni en ole lisännyt vielä penkin etuosaan koroketta lisää. Sain usein työntää polkimesta itseäni taakse oikeaan paikkaan istuimessa. Silti ajotarkkuus, itseluottamus ja rentous on lisääntynyt pitkästä sairastelun aiheuttamasta ajotauosta huolimatta.

Etureisissä ja vasemman pohkeen keskellä tuntui eniten, huomenna varmaan enemmän, vaikka venyttelin. 22,8 km on pisimpiä pätkiä ja nyt ensimmäistä kertaa hiekkatietä ja liikenteen seassa ajamista tuulessa teki tästä eniten kestävyyttö rasittavan nojakeikkani. Pyörittelin tarkoituksella pitkät pätkät ja se vaikuttanee tottumattomuuden ja ajamattomuuden ohella rasitukseen. Tästä lähtee kunto normalisoitumaan toivottavasti.

Päätä ahtaaseen paikkaan tungin, kun kyselin kilometrikisakelpoisuudestani

[vaaka]

Tauon huomaa selvästi ensimmäisen ajokerran jälkeisenä päivänä. Käsi on vähän arka, joten ei muutosta. Nilkka oli kipeä ja akillesjänne jäykkä, mikä oli odotettavissa vanhasta vammasta johtuen. Aika arkana on reiden kohottajat ja reiden yläosan sivuilla olevat lihakset. Oikean polvitaipeen yläpuoliset jänteet takana olivat hieman jäykkänä kaupareissun alussa, mutta vertyivät oireettomiksi. Reisien yläosat vertyivät kauppareissun aikana ongelmattomiksi vain tunnin ajaksi ja kotona istuessa ahdistaa jälleen. En uskalla ylilyönnin pelossa ajaa tänään. Ristiselästä otti vähän, istuin varmaan huonosti äsken kotona, mutta ei ajaessa penkissä valuminen auta. Pitäisi varmaan tuunata jotain, mutta säälin kättäni ainakin tänään, kun ensimmäistä kertaa yli kuukauteen reissu normaalilla kävelynopeudella oli lähes kivuton ja annan lepäämällä paremmat mahdollisuudet parantua rötväilemällä tuunaamisen suhteen.

Shimpan sandaaleissa tuli sellainen havainto, jota en kirjannut, että kovilla tehoilla pyörittäessä remmit venyvät, joten jos haluaa välttää tehohäviöitä, pitänee olla alle 500 W huipputehot. Nou hätä kunnollani normaaliajossa ja voimieni rajoilla Linnunlaulua kiivetessä enemmänkin runtatessa kuin pyörittäessä (kun ei pienet lihakset oikein riittäneet puhtaaseen pyöritykseen pienellä kadenssilla), olin niin ahkyssä, etten huomannut, venyikö siteet. En havainnut pohjallisen liikkumista, joten siinä mielessä minun tehoilleni remmit ovat riittäviä.

Useissa tapauksissa remmien säätövara on aika hyvä luulen, mutta näin yläkanttiin varustelulla remmien sisällä, eli paksu sukka+SealSkinz+korkean jalkaholvituen pohjallinen, ainakin yhden numeron ehkä puolentoista, ylikokoinen sandaali on remmien rajoilla näillä matkatehoilla. Joten kylmävarpaisen tehopolkijan talvisandaaliksi ei ehkä riitä numeron tai puolitoista normaalia suurempi sandaali tässä mallissa. Ja oman koon sandaali ei ehkä toimi viileillä säillä.

Yleisesti ottaen tykkään kyllä sandaalista, vaikken vielä ole pystynytkään vertaamaan painoa aiempaan maastokenkääni lämpimässä säässä, jolloin sukkaosasto muuttuisi "normikevyeksi". Puntarn mukaan sandaali on maastokenkääni kevyempi ja vähävoimaiseksi itseni laskevana tunnen aika pienet erot kaikessa massassa liikkuvissa osissa. Kengät mukaanlukien, joten odotan iloa kesällä sandaaleista suorotuskykkynkin, enkä vain ylivertaiseen tuuletukeen, mikä yksinään on iso myyntivaltti. Tykkään!

En tiedä, kehtaanko grammaviilailla sandaalista ylimääräistä pituutta päistä pois, vaikka heel striken riski vähentyisikin. En tiedä, paljonko painoa olisi säästettävissä ulkonäön ja ehkä kestävyyden turmelemisella. Joten ei hajua, tulisiko eroa suorituskykyyn. Vaikken ole ulkonäölle kovin herkkä säälittää noin kivan kengän silpominen ja rumentaminen sen verran, ettei ole ihan ensimmäinen kehityskohde veistely. Vaikka en missään nimessä ole näistä luopumassa kuin korkeintaan kuluttamisen jälkeen uuden hieman pienemmän hyväksi, en vähästä pakosta raaski veistellä Kun Sandaalin käyttöarvo on niin korkea, varsinkin kuumemmilla säillä, olisi turhan iso riski vaurioittaa kenkää lyhentämällä sen käyttöikää veistelemällä, kjun en tiedä rakenteesta mitään, joten kenkä voi murentua käsiin leikkauksen jälkeen. Saattaa käydä niin, että ostan jossain vaiheessa pienemmän koon kesäkäyttöön ja menen tällä isolla rotjakkeella silloin, kun pitää lämmittää jalkaa. Vaikka en usko hetkeäkään pienemmän sandaalin painon putoavan lähellä parhaita kenkiä, tuuletus ja siten mukavuus lienee niin ylivoimainen kesällä silloin hikiselle pyöräilijälle, että ei ole vaikea valinta vaihtaa suorituskykyä ilmastointiin. Kun kuitenkin ajan 19 kg pyörällä toistaiseksi.

Jousitus on pop ja vaikka kärsin mäissä pahasti, on jousitettu pyörä kätevä silloin, kun kättä sattuu. Pakko myöntää, että eilisen jälkeen kevyt vuorikaurispyörä houkuttaa paljon nyt. Laitan kyllä jäitä hattuun ja pyrin tällä rutinoitumaan nojakistiksi. Katsotaan, mitä ensi kausi tuo tullessaan