ajarmala kirjoitti:takakeno kirjoitti:Kaava realistiseksi kilometri tavoitteeksi hyvissä olosuhteissa voisi olla
Esim. Nokialla radalla ajettu 12 tunnin kilometri määrä + sama jaettuna kahdella.
Esim. 300 km + 300 km / 2 = 450 km.
T:Jere
Hih, keräsin omat tulokseni Milanilla Nokian kisoista neljältä vuodelta ja lykkäsin ne graafiin. Siihen sitten päälle trendiviivaa, joka parhaiten tuntuisi sopivan 1, 6 ja 12 tunnin tuloksiin. Ja lopuksi ekstrapolointi 24 tuntiin asti.
Tämä menetelmä edellyttää tietenkin sitä, että Ratareiden 24:n tunnin kisassa ei sitten nukuta, koska minäkään en nukkunut Nokialla kisojen aikana. Eli koko ajan ajetaan ja pidetään tarpeelliset juoma-, syömä-, kusi- ja paskatauot. Mutta ei siis nukuta eikä käydä saunassa...
Lähtöaineisto oli siis Nokialta ja Milan SL:llä:
matka_nopeus02.jpg
Noista saa väännetyksi graafin:
matka_nopeus01.jpg
Kuvaajasta näkee, että (ainakin minä) saattaisin ehkä voida ajaa Ratareidessä 670 km keskinopeudella 28 km/h. Eli 24 tunnissa voisi mennä 1,82 -kertainen matka 12 tuntiin verrattuna. Toisaalta, rataprofiilit voivat olla hieman erilaiset, mikä voi vaikuttaa tulokseen - olikos se Alastaron rata tasaisempi, mutta tuulisempi?
Jaa mitä? Kuulenko säälivää naurua tulosten tiimoilta? Muistakaa nyt sentään, että a) olen jo seniorisarjassa ja b) en koskaan ole ollut kestävyyslajeissa hyvä. Esim. lukion kolmannen vuoden syksyllä, jolloin olin elämäni kunnossa, Cooperin testissä meni hirmuiset 2800 m. Taasko siellä naureskellaan? Olin sentään pelannut silloin jo kuusi vuotta lentopalloa kolmesti viikossa 1,5 tunnin harkat, käynyt punttisalilla 3 x viikossa ja viimeiset kaksi vuotta olin vielä lenkkeillytkin 2 x viikossa. Huoh. Ja tulos oli sitten tuon kaiken rehkimisen jälkeen tuollainen B-(
Hauska tämä Arin tapa opettaa matematiikkaa tarinamuodossa. Opettajana Ari neuvoo matemaattisia menetelmiä arkiongelmien ratkaisemiseksi kaikille mahdollisella välineellä, eli taulukkolaskentaohjelmalla, jolla tosiaan voi laskea tieteellisiäkin ongelmia. Olemme ajarmalan rullausmenetelmän yhteydessä nähneet, että nämä Arin taulukkolaskentakalkuloinnit peittoavat toisinaan kevyesti tieteellisenkin lähestymistavan. 
Kaikki tiede ei suinkaan aina ole fiksua ja nokkelalla, yksinkertaisellakin päätelmällä ja siihen liittyvällä laskelmalla tieteellisen tutkimuksen varsin usein osoittaa vääräksi. Ihmisiä, ja perin erehtyväisiä, ne ovat tieteilijätkin, eikä kaikki edes kovin fiksuja. Tämä on tärkeää jokaisen muistaa. 
Tässä Ratareiden tapauksessa Ari perusteli huolellisesti tekemänsä valinnat ja formuloi mittaustulokset kaavaksi ja sai lopulta ratareidessä 24 h ajossa saavutettavakseen mahdolliseksi tulokseksi 1,82-kertaisen matkan 12 tunnin ajoon verrattuna .
Jere muotoili kaavansa enempi empiirisesti (kokemukseen perustuen ja karkeammin) ja sai tulokseksi 1,5. Ari jätti harkiten pois saunomiset ja nukkumiset, joihin menee empiirisen (Jere) arvion mukaan aikaa niin, että lepoa 12 tunnin kisan tekemisiin verrattuna tarvitaan (1, 82 - 1,5) : 2 = 0,16, eli 16 % ajasta. 
Nukkuma-aika kuulostaa lyhyeltä. Arin käyränsovitusta voisi tarkentaa ottamalla mukaan tuloksia pidemmistä, monipäiväisistä suorituksista, jolloin nukkuma-aika saataisiin ympättyä mukaan suoritusarviokäyrään. 
Todella pitkissä, monen päivän suorituksissa kilometrien kertymänopeuskäyrä kääntyy nousevaksi harjoitusvaikutuksen takia. Reissusta palaa kovakuntoisempi polkija kuin sinne lähti. 
Arin kilometrien kertymänopeuskäyrämenetelmää voisi täydentää pidemmillä ajosuorituksilla ja jatkaa käyrää esim. viikon pyöräretken maksimietenemän arvioksi. Nukkuma- ja baaritaukojen mallintaminen teoriassa on kuitenkin vaikeaa, joten mallin täydentämiseksi täytyy uhrautua tekemään kokeita. 