Vilijami kirjoitti:Tuo jorin hengitysteoria on sellaista -pysykäämme uskossa lujana- myyntimiehen puhetta, mutta lämmittäähän se normaalin tekniikkaan perehtymättömän tauno tasalakin mieltä, koska ennen oli kaikki paremmin.
6 tuuman hirsiseinän läpi kulkevan hapen ja hiilidioksidin määrää tuskin pystyy mittauksin toteamaan, ainakaan niissä määrissä mitä ihminen pystyy havaitsemaan tai elintoiminnot tarvitsevat.
Vai pystyykö tätä mitenkään näyttämään toteen?
Olen valmis muuttamaan mielipiteeni heti jos pystyy.
Mielikuvasi perustuu ajattelumalliin pullontiiviistä rakennuksesta. 
Ei se rakennus ole ilmatiivis. Siksi siellä voi mm. polttaa tulipesässä tulta. Rakennuksen ilmatiiviystutkimuksia tehdään ja saadaan tuloksia:
Pientalossa erinomainen arvo on ≤ 1,0 m3/h m2, normaali noin 3,0 m3/h m2 ja heikko ≥ 8,0 m3/h m2 Mittaus tehdään 50 Pa paine-erolla.
Tuo 50 Pa on 0,05% ilmanpaineesta ja vastaa hapen osapaine-eroa, joka muodostuu, kun hapen pitoisuus laskee sisällä 21,00 prosentista 20,95 prosenttiin.
Terveellisen happipitoisuuden alaraja on 19,5 %, mihin laskenut happipitoisuus tuottaa hapelle sisä- ja ulkotilan kesken osapaine-eron 1500 Pa. Tämä vastaa tiiviusmittausten mukaan 30-240 kuution ilmanvaihtoa tunnissa. Tuo on tietysti osapainetta, eikä siis vastaa täysin kokonaispaineen vaikutusta, mutta varsinkin hapen osapainealueella antaa hyvin suuntaa sille, miten suurista voimista on kyse osapaineiden tasaantumisessa rakennusten vaippojen läpi.
Niille, joille osapaineen käsite on epäselvä, on hyvä antaa ajatusmalli, jossa kaasuseoksen eri kaasujen osapaineet käyttäytyvät toisistaan riippumatta. Happi ei välitä siitä, mikä on typen tai vesihöyryn paine, vaan laajenee pienemmän paineen suuntaan ihan muista kaasuista riippumatta. Koska happea on ilmassa melko suuri osuus, on sen osapaineen erotkin melko suuria paineita ja happi siksi tasaa osapaine-erot hyvin nopeasti.
Vesihöyryä on ilmassa vain prosentin luokkaa ja tämän osapaine-erotkin pieniä. Siksi vesihöyry ei tasaannu ilmaan läheskään niin nopeasti. 20°C ilman 100% kosteus on noin 1% ilmanpaineesta, joten täysin kostean ja normaalin huoneilman paine-ero on vain kymmenesosaprosentteja ilmanpaineesta.
100% kosteus tarkoittaa, että paikalla on myös märkiä pintoja ja nestemäistä vettä, jonka höyrystymiseen tarvitaan lämpöä, jota kuljettava kaasu ei niin helposti pääse tuomaan lisää energiaa ja peitetty alue jää viileämmäksi kuin muu alue. Viileämmät alueet tuottavat vesihöyryn suhteen alemman osapaineen ja vesihöyry ei pääse ulos, vaikka reikä on melko suurikin. Heti, kun ilmaa virtautetaan tilanne helpottuu radikaalisti.
Lisäksi veden höyrystymislämpö on niin korkea, että lämpöä tuovaa ilmaa tarvitaan paljon. Siksi lattia jää pitkäksi aikaa märäksi, jos päällä on vähänkään kosteutta läpäisemätöntä ainetta, kuten muovia, vaikkei peitto vaikuttaisi mitenkään tiiviiltä. Asia on tietysti toinen, jos lattia on lämmitetty, eikä vettä höyrystämään kuljetettavan lämpöenergian kuljettamiseen tarvita huoneilman muita kaasuja.