Nojapyöräfoorumi

Premnas kirjoitti:

Täytyy yrittää saada sitä vauhtia noihin mäkiin. Usein vaan käy niin että jos otan vauhtia mäkiin niin puolivälissä mäkeä väsähdän kun kaikki energia meni siihen varautumiseen.

Mun mielestä siihen mäkeen ei tarvi sen kummemmin kiihdyttääkkään, kunhan nostaa sen verran tehoja ettei vauhti ala heti laskemaan kun nousu alkaa. Kesken mäen tapahtuvat vauhdin kiihdytysyritykset ne sitten vasta voimia syökin. Eli tehoja nostetaan vain sen verran että vauhti hiipuu mahdollisimman vähän.

Premnas kirjoitti:

Ehkä kestävyyskuntoa ei vaan sitten ole. Mun pyöräily muistuttaakin usein jonkinlaista intervallia koska kiihdyttelen aina välillä, mutta sekään ei ole näemmä auttanut kuntoon.

En tiedä minkälaisia nuo sinun "kiihdyttelyt" on, mutta niiden pitäisi olla sellaisia että kuljettaja poistuu omalta mukavuusalueelta sinne "sattuu ja vituttaa koko harrastus"-tehoalueelle minuutiksi. Jos siellä jaksaa pysyä pidempään kuin minuutin niin on velttoillut. Sitten ajellaan 10-15minuuttia alle 100w tehoilla niin ettei ole minkäänlaisia jälkituntemuksia ja sama uudelleen. Mäkisessä maastossa ei ole helppoa, kun niitä nousuja tahtoo tulla tuohon palautumis jaksollekkin
Ei auta yhtään kestävyyskuntoon, mutta nostaa huipputehoja, eli mäennousukykyä ja sitä kautta keskinopeutta. Sä pyöräilet vuoden aikana niin paljon että kestävyyskunnossa tuskin on moittimista.

Premnas kirjoitti:

Lisäys: mutta kun toisaalta...laskin tuolla Kreuzotterin taulukolla että suorilla alimmillaan sen 100W mutta yksikin päivä päästelin 40kmh niin tehoja olisikin sitten jo 256W . 35kmh tekee 181W.

Näinhän se menee. Ilmanvastus kasvaa nopeuden neliössä, näkyy tuossa tehon tarpeessa. Joudut treenaan ihan älyttömästi jos haluat tuon maksiminopeuden 40km/h nostaa vaikka 45km/h:ksi. Ei riitä että saat itsestäsi ulos laskurin vaatimat watit vaan niitä pitää saada ulos pidemmän aikaa koska tuossa nopeudessa kiihtyvyyskin on hitaampaa.
Multa meni koko viime kesä että sain Yescomilla huippunopeuden nostettua 45-->50km/h. Laskurin mukaan tarkoitti tehon nousua 300W-->380W, mutta sitä piti kiihdytyksen vuoksi pystyä ylläpitämään ainakin tupla matka. Tein 18km päivälenkin aikana aina 2-4 repäisyä ja yhdesti sain 50km/h rikki, reilu viikko ennen Nokiaa

Jukka

No hoh. Ehkä olenkin tehnyt liian vähän intervalleja. Sillon ku olen repäissyt kunnolla niin kyllä siinä on ihan maksimilla menty että ei olis yhtään enempää voinut enää irrottaa. Tai ehkä se oli liikaa jos sitä olisi pitänyt jatkaa minuutin verran ja saman lenkin aikana useampia kertoja. Tätä täytyykin kokeilla.

Joo tosiaan. Kyllä piti aika rankasti polkea että sai pyörän pidettyä edes hetken siinä 40kmh, saati että pidempään. Välillä (tai monesti ) tulee hetkiä jolloin vaan tekee mieli kokeilla kuinka kovaa jollain tietyllä tieosuudella saa pyörän kulkemaan. Sanoisin että tällä hetkellä jos haluan ajaa suoralla pitkään suht tasaista nopeutta ja jos ei nyt mitään erikoisia sääolosuhteita ole niin sellanen 27-33kmh tuntuu sopivalta. Nopeuden nosto 33->35 vaatii jo vähän lisätöitä, mutta vain vähän. Sitten taas 35->40 niin tarvii tehdä jo oikeasti töitä.

30km/h on keskari, jonka kanssa en samalla puhus huonost kunnost

Ei olekaan, jos vaan joskus pääsisi sinne saakka. Mun keskarit pyörii jotakuinkin 19-21kmh ja se johtuu nimenomaan siitä että jään hinkkaamaan niitä mäkiä liian hitaasti. Tarttisi varmaan lähteä suht tasaiselle maantielle koittamaan kuinka paljon se vaikuttaa nopeuteen. Toisaalta ei mun pyöräilyssä ole pohjimmaisena ideana kuinka kovaa kulkee mutta kun kerta on kevyempi ja sutjakkaampi väline alla niin se tuntui tulevan ajatuksena kuin itsestään.

Mulla on nyt vähän kahdenlaista ajatusta meneillään. Yritänkö nostaa nopeutta että pääsisin edes johonkin 25kmh keskariin vai unohdanko nopeudet ja ajan siksi koska tykkään ajaa. Vai tulisiko nopeus sen myötä etten enää edes yritä ja koko hommasta tulisi rennompaa? Onko kaksipyöräisellä ajaminen ajanut ajatukseni tahattomasti siihen suuntaan että koska on se kaksipyöräinen, sillä on vähän kuin "pakko" ajaa kovaa tai muuten siinä ei ole järkeä . Ehkä näin on myös saattanut käydä. Tähdennän vielä että pyörässä ei ole mitään vikaa ja oli oikein ostaa se. Kuskin päässä on nyt varmaan joku asenne- tai muu ongelma. Eihän kevyt pyörä tarkoita sitä että sillä pitää aina mennä täysillä .

Toivottavasti mua ei nolota jälkikäteen että kirjoittelin tällasia tänne, mutta toisaalta koen että päänsisäisillä asioilla ja suhtautumistavoilla voi olla paljon enemmän merkitystä elämään kuin fysiikalla.

Täällä on sen verran pitkiä ja jyrkkiä mäkiä, ettei mikään alkuvauhti riitä huipulle, vaikka kuinka polkee mäen alun, päätyy kuitenkin pieneen vauhtiin. Sen sijaan noihin hikimäkiin verrattuna on ihanaa päästä poikkeuksina niin mataliin tai lyhyisiin mäkiin, jotka jaksaa alkuvauhdin ja täysillä vetämisen avulla nousta vauhdilla ylös ja välttää mäen päällä kiihdytystarpeen, kun vauhti on edelleen hyvä. Horses for courses myös pyörien välilllä, kun tri pyörässäni on vaativammalla välityksellä ja kevyemmillä osilla 8 kg vähemmän raahattavaa ylös ja kun lihaksetkin ovat tottuneempia pystyilyyn, en voi nousta kaikkia paikkoja ylös nojakilla, mistä pääsen tri pyörällä. Watti ei ole sama Watti eri pyörissä, kun Watin nostama kuorma on erilainen ja hyötysuhde osien välillä vaihtelee pyörästä toiseen, ajoasento vaikuttaa asiaan, tehontouttokyky eri asennoissa muuttuu jne.... Samalla wattituotannolla, kuluttaa voimiaan eri tavoin täysilläkin ajaen ja kun eri välineet kiipeävät eri nopeudella, mäen huippukin saapuu eri aikaan ja toisella voi päästä kaahaten mäen päälle enneen kuin voimat tai keuhkot loppuvat toisella vaihteiden pudottamisen ollesa pakko, tai kaatuu, kun kammet eivät enää käänny.

On tuttu ilmiö minulle ajaa niin kovaa kuin jaksaa välillä pystyssä ja nojaten, ei kai siinä ole mitään vikaa? Hehehehe, joko jaksaisi taas sprintata hihi aaargggghh, pois alta kivet ja männyn kävyt täältä pesee viuh! Kun ei ole vaaraa muista ja olosuheet ovat hyvät, kuten ehjä asfaltti ja paljon näkyvyyttä ym.

Vauhti tappaa ja aerodynamiikka varsinkin, puhut aika kovista tavoitteista. Parempi pyörä tekee tavoitteiden saavuttamisen helpommaksi. Nyt on tuulista ja nopeuksista on mahdotonta saada vertailukelpoinen keskinopeus muuttumattomattomalla reitilläkin. Joten kannattaa nauttia paremmasta pyörästä ja ajamalla tulokset parantuvat. Pyörittäminenkin auttaa, kun se on alkuun lihastreeniä. Tavoitteesi saattavat onnistua ja tulokset parantua automaattisesti.

Ajamisen iloa ei kannata uhrata nopeuden tavoitteluun. Jää pian ajot kokonaan. Ei ne silti toisiaan pois sulje Jotkut saa jopa sen ajamisen ilonsa nopeuden tavoittelusta, mutta ilman iloa ei kukaan jaksa harrastaa

No ei niin, siinä olet oikeassa. Nojapyöräily itsessään on yksi parhaimmista asioista joita mulle on ikinä tapahtunut. En tiedä mitä tekisin ilman nojapyöräilyä - tylsistyisin tietokoneella ?

Kävin heittämässä lenkin Hirvensalon ympäri. Se tekisi sitten tämän päivän matkaksi n. 63km, vuoden pisin lenkki tähän mennessä. Yhden mäen pystyin nostamaan tehoja niin että mäki nousi todella rivakasti, mutta jossain vaiheessa lenkkiä paukut loppuivat. Sen jälkeen tuntui ettei suorallakaan enää kulje ja meno oli tahmeaa. Sitä ennen suorilla päästelin menemään ihan kunnolla ja nauroin samalla sisäisesti. Ei se matelukaan toisaalta haittaa koska huomasin jossain kohtaa että joku taisi avata saunomis- ja grillauskauden tuoksuista päätellen .

Nyt on hyvä tunne - kaikkensa antanut. Sauna päälle ja ruokaa. Parin tunnin päästä saattaa unettaa aika hyvin.

Premnas kirjoitti:

Toivottavasti mua ei nolota jälkikäteen että kirjoittelin tällasia tänne, mutta toisaalta koen että päänsisäisillä asioilla ja suhtautumistavoilla voi olla paljon enemmän merkitystä elämään kuin fysiikalla.

-Metafysiikalla.
Hyvä kommentti näin pääsiäisyön aluksi.

Premnas kirjoitti:

No ei niin, siinä olet oikeassa. Nojapyöräily itsessään on yksi parhaimmista asioista joita mulle on ikinä tapahtunut. En tiedä mitä tekisin ilman nojapyöräilyä - tylsistyisin tietokoneella ?

Kävin heittämässä lenkin Hirvensalon ympäri. Se tekisi sitten tämän päivän matkaksi n. 63km, vuoden pisin lenkki tähän mennessä. Yhden mäen pystyin nostamaan tehoja niin että mäki nousi todella rivakasti, mutta jossain vaiheessa lenkkiä paukut loppuivat. Sen jälkeen tuntui ettei suorallakaan enää kulje ja meno oli tahmeaa. Sitä ennen suorilla päästelin menemään ihan kunnolla ja nauroin samalla sisäisesti. Ei se matelukaan toisaalta haittaa koska huomasin jossain kohtaa että joku taisi avata saunomis- ja grillauskauden tuoksuista päätellen .

Nyt on hyvä tunne - kaikkensa antanut. Sauna päälle ja ruokaa. Parin tunnin päästä saattaa unettaa aika hyvin.

Nyt kuulostaa hyvältä.

Muista kuitenkin, että jos ajat vauhteja ylämäkiin, ei kannata polkea alamäessä tai edes mäen päällä raivopäänä, vaan himmailla oikeasti, jotta jaksaa taas spurtata mäen juurella ja alkuylämäessä. Ei mahdottomia pidä vaatia edes itseltään.
Tuokin varsin pääsiäinen ajatus.

Kannattaa testata toinen hyytymisen syy, eli energian loppuminen, joten alun lämmittelyn jälkeen, kun et vielä ole väsynyt ja olet syönyt tyyliin alle tunti ennen lähtöä itsesi kylläiseksi, ei ainakaan pitäisi jäädä tarjolla olevan energian puutteesta kiinni. Kunhan olet levännyt aiemmista treeneistä, etkä ole paastonnut aiempana päivänä. Jos selviät ongelmitta kovalla vauhdilla mäen päälle, seuraava testi on ajaa pidempään ja ottaa 15-20 min. ennen mäkeä välipala ja katsoa, jaksatko energian saannin turvattuasi väsyttyäsi ajamalla silti mäen päälle vauhdilla. Jos pääset, voi olla, ettet viimeksi ollut syönyt tai juonut tarpeeksi ja kiipeämiskykysi oli vain siitä syystä rajoittunut.

Olen kuullut suorituskyvystä erilaisia väitteitä, kuten on tyypillistä amatöörien keskuudessa kaikesta terveyteen liittyvästä asiasta, mutta muistelen lukeneeni tehojen putoavan 10-15 % lähteestä riippuen silloin, kun tuntee janoa. Tunteen alkaessa ja enemmän myöhemmin. Reunaehdoista ei mitään hajua. Muistelisin Nicole Cookin Pyöräilyn käsikirjassa mainitun janon pudottavan pystärikisassa sijoitusta muuten ykkössijalle tulevalta kuskilta reilusti, oliko se peräti kolmasosan, vai yli lähtijälistasta? Aika rajulta kuullostaa.

Wattimittarit tyynellä janossa, nälässä tai molemmissa testipätkällä kertoisi, miten paljon kullekin pyöräilijälle tulee tappiota tasaisella, ylämäessä, erilaisissa maastoissa jne. Tuultakin täytyy sietää, mutta se sotkee datan ja johtopäätökset. Kunnon kasvaessa voi seurata kunkin osan tilanteen kehitystä. Jos jokin ominaisuus ei parane, kuten muut, saattaa löytää hyvän kehityskohteen ja treenitavoitteen sekä treenitavan.

Minulle oli ilman noin tarkkaa tutkimista itsestään selvää nousukyvyn ja ohjauksen hienosäädön sekä hätätilanteiden hanskaamisen oppimis- ja treenaamistarve. Kun perustaidot on sinulla jo kunnossa, on hyvä pistää suurennuslasin alle se, mitä haluat kehittää. Eri ihmisillä on eri halut ja kuullostaa siltä, että haluat ajaa nopeammin ja kiivetä paremmin. Keventynyt pyörä suorastaan vaatii molempaa

Jos pääkauden kuntoon päästessäsi jokin kinnaa vastaan suoritusten parantuessa muilla alueilla, on päätöksenteon paikka: Keskitytkö hyvien jo parantuneiden osa-alueiden jatkokehitykseen, vai heikkouksien parantamiseen. Jos edes heikkoudeksi nähty asia on edes heikolla tolalla. Loputtomiin ei ehkä kannata hakata päätä seinään, jos heikko osa ei kehity. Silloin treeniaika on poissa vahvuuksista. Jos löytyy heikkouteen selvä syy, kuten maksimitehojen puute mäen kiipeämisessä tai tehon tuoton kestoraja, voi löytää treenitavan saada pysähtynyt kehitys eteenpäin. Kuten painonnosto eri jalkalihaksilla nousukyvyn avuksi ja aerobinen kardioliikunta hapenottokyvyn ja sydämen vahvistamiseksi.

Kaikki tämä, jos sporttisuus kiinnostaa niin kuin olen tulkinnut asian. Muuten kannattaa keskittyä iloon. Sporttisuudesta ei kaikki saa iloa, kuullostat sellaiselta, joka sen saa. Se ei sulje ulos muita huvin lähteitä. Minulle tuli raja vastaan satuloiduilla pyörillä puskiessani paljon hanurin kestokyvy 186 km päivässä hyvillä tauoillakin. Kun ergonomia ja tehon tarve matkan taittamiseen riittää, voi keskittyä säästä, maisemasta, ulkoilmasta jne. nauttimiseen. Mistä kukakin tykkää ja mikä motivoi.

Huomasin tänään kun ajeltiin miehen kanssa kahdestaan niin tuntui ne mäet nousevan paremmin, mutta toki tuli rajoitettua sitä kaahailua. Ehkä voisin vetää tästä sellaiset johtopäätökset että olen yrittänyt mennä liikaa koko ajan, kun olisi tarvinnut hiukan rytmittää ajoa. Ei koko ajan voi paahtaa maksimitehoilla. Voi tietty olla että mulla on karannut perspektiivi käsistä ja kuvittelen mäennousukykyni olevan huono vaikka todellisuudessa mäet olisivatkin sellasia nyppylöitä ettei niitä kukaan muukaan nouse liian sujuvasti. Pienemmät nyppylät nimittäin nousivat erittäin kätevästi enkä aina edes huomannut minkäänlaista nopeuden tippumista.

Mutta nopeus ei ollut tämän päivän pyöräretken tarkoitus vaan silkka nautiskelu, ja olikin onnistunut reissu . Auringonpaistetta, leskenlehtiä, käytiin katsomatta Halisten koskea, syötiin vähän eväitä ja pyörittiin siellä täällä. Aikasemmin mies on valittanut jos pyöräretki venyy liiaksi mutta kun ilmoitin että "nyt on kuule poljettu 31km jo" niin mies lähti vielä pienelle "sakkokierrokselle" , eikä meinannut haluta kotiin ollenkaan! Näin se mukavuuskärpänen vaan puraisee.

Niinhän se on, että ei riemulla rajaa kun nojapyörällä ajaa. Me käytiin tänää kans lepposalla lenkillä. 50 km tuli mittariin. Toki toi matka nyt on Wackylle vasta lämmittelyä, mutta itelle kyllä ihan riittävä päivämatka. Kaikista parasta oli kun mua ärsytti kun toinen paineli niin lujaa nii siinä trikellä ajellessa poimin kelvin reunasta vähän lunta. Heitin sille lunta niskaan niin tajus, että nyt hiljennetään vauhtia

Aika hyvän päivämatkan olette vetäneet !

Olisit pistänyt oikein kunnon lumisodan pystyyn? Meillä ei enää onnistuisi kun ei tuota lunta ole oikein missään .

Argh, johan menikin jo vähän aikaa liian hyvin mutta nyt tuli uusi ongelma vastaan . Pyörästä on alkanut kuulua vähän aikaa sitten aina välillä sellasta rahinan/narinan sekoitusta takaa samalla kun polkee. En oikein osaa paremmin kuvailla, mutta tulee aina samanlaisena sarjana "nar nar nar", suurin piirtein kerran kierroksella. Mystisen vaivasta tekee se, että sitä ei kuulu aina polkiessa, polkematta en ole saanut ääntä aikaan. Narina voimistuu raskaammilla välityksillä. Jos lakkaan hetkeksi polkemasta, aloittaessa ääni ei välttämättä kuulu tai sitten kuuluu. Meinaan tulla hulluksi kun en vaan keksi mistä se tulee! Mitään erikoista tuntua äänen takia ei synny.

Vaikka kuinka mietin ketjulinjaa, vaihtajaa tai ylipäätään voimansiirtoa en saa päähäni mikä voisi aiheuttaa tuollaisen epämääräisen narinan. Ellei sitten vapaarattaassa ole joissain hampaissa jotain epämääräistä. Vai? Yritin etsiä vastaavia tapauksia netistä mutta ne kaikki liittyivät esim. kampiin tai satulaputkeen ja jos voimansiirrossa joku jatkuvasti liikkuva osa olisi väärin tai löysällä niin kai sen pitäisi jatkuvasti narista? Tuollaista epäsäännöllistä on tosi vaikea paikantaa .

Vaikea päätellä, millainen tuo ääni on, mutta helppo ja todennäköinen arvaus narinan aiheuttajaksi on venynyt ketju. Tässä ohjeet mittaamiseen.
http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.ph ... 11&#p16811

Nykyisellä ketjulla ajettu alle 400km joten tuota venymistä on kyllä todella vaikea uskoa. Voin toki mitata sen huomenna, on ihan työkalu korissa sitä varten. Luulisi kuitenkin että jos olisi ketjun venymästä kyse, narina ei välillä lakkaa ja välillä taas tule takaisin? Tähdennän vielä että usein ääni häviää sillä että lopettaa hetkeksi polkemisen ja aloittaa uusiksi, mutta aina tämäkään ei auta. Ääni voi myös ihan yhtäkkiä alkaa vaikka olisi jonkin matkaa polkenut. Tosi mystinen homma..