Tuo kaikki on hyvin inhimillistä ja ainakin tieteen näkökulmasta ymmärrettävää käyttäytymistä, vaikka vaikuttaakin arkiajattelun näkökulmasta silkalta piittaamattomuudelta. 
Oikeassahan nuo ovat omista näkökulmistaan kaikki. Autoilijat ja muutkin liikenneosapuolet katsovat liikennetilannetta havaintopsykologian kuvailemalla tavalla etsien katsomastaan näkymästä tuttuja elementtejä, joita aivojensa assosiaatiomallissa ovat määritelleet etsittäväksi -yleisemmässä mielessä vaaran merkkejä. Tämä malli muodostuu automaattisesti kokemuksen myötä ja sisältää juuri tästä syystä vain jostain aiemmasta havainnosta tuttuja elementtejä. 
Mielenkiintoinen ilmiö ovat hämähäkit ja käärmeet, joita osaamme tuossa mielessä havaita myös ennen kuin meillä on niistä omaa kokemusta. Jonkinlainen perinnöllinen havaintomalli on siis olemassa jo ennen kuin kokemusta on kertynyt. Valitettavasti tässä mallissa ei ole kinnereitä, eikä muita nojapyöriä. 
Kaikki sellainen, jota ei ole tuossa kokemuksen määrittämässä assosiaatiomallissa määritelty uhkaaviksi, tai muuten merkittäviksi, jää sivuseikaksi ja niiden huomaaminen riippuu lähinnä tuurista ja vireystilasta. 
Tässä mielessä nuo autoilijat, jotka sanovat, ettei kinneriä näe, ovat väärässä. Kyllä he sen näkevät, eivät vain tajua näkemäänsä heti, säikähtävät tätä assosiaatiomallin ulkopuolisen elementin murtautumista tietoisuuteensa ja tuohtuvat tämän "häiriön" aiheuttajalle, kun kolmimetrinen räikeän oranssi kinneri tällä tavalla pyytämättä ja yllättäen nousee ymmärretyksi havainnoksi. 
Ei tälle mitään tuossa tilanteessa voi. Havaintomalli järkkyy, ja se aiheuttaa epämukavan olon. Siksi on hyvä olla valmiina tätä havaintomallin vajavuutta korostava vastaus, johon tuo mielikuva ekaluokkalaisesta turvaliivissään erinomaisesti edustaa. 
Oikeassa on ajoukin. Edellä kuvailtujen havaintomallin puutteiden vuoksi ei kannata ajella oudoilla vehkeillä, kuten nojapyörillä ja kinnereillä kuvitellen, että näkyisimme samalla tavalla kuin yleisemmät liikenne-elementit. Mielikuva siitä, ettet kuitenkaan näy, on järkevä ja parantaa turvallisuutta siihen saakka, kunnes nojapyörät ja kinnerit aikaa myöten porautuvat useimpien liikenneosapuolien tajuntoihin. Aina on kuitenkin niitä liikennepartnereita, joiden vireystila on syystä tai toisesta niin alhaalla, etteivät kaikki heidän aistein havaitsemansa elementit kykene porautumaan tajunnan piirin sisäpuolelle. 