Nojapyöräfoorumi

jooseha kirjoitti:

Onko ideaa miten teet säädettävän nivelen?
Naruperällä on jo jonkinlainen säätö. Penkin ja polkimien asennot muuttuu tietysti samalla.

Niin, naruperähän jo säätää jättöä, muuta suunnitelmaa ei ole.

Ympyrä sulkeutuu tämän löysin flevosivuilta ja huomasin myös Jukan tuoneen saman kuvan esiin "kääntyväkeskiöisen" ketjussa.

Tuo Airbike on aika hieno vehje. Taitaa olla paras olemassa oleva ratkaisu kokoon taittuvaksi nojapyöräksi. Menee uskomattoman pieneksi purkamatta lainkaan. Ehkä mäkin teen vielä tommoisen

Tuli tuota Jorin avustuksella ja innoituksella koetettua... http://www.nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.php?f=3&t=3061

En kuitenkaan saanut ajamiseen sellaista varmuutta, että olisin uskaltanut lähteä pidemmälle. Parin kympin lenkit vielä menivät, mutta Ecotripille en tohtinut yrittää. Välillä tuli outoja "karkaamisia", jotka kuulemma ovat python-kuskeillekin tuttuja. Ilman käsiä en pystynyt ajamaan lainkaan, vaikka se pitäisi olla mahdollista Airbikella, kun oppii jalkaohjauksen. Minulla tosin on aika huono tasapaino pystypyörälläkin hankalissa paikoissa. Viime vuoden Nokian lentävän 200 m kisassa jäin viimeiseksi, tosin paras yritykseni jäi kellottamatta, kun ajarmala pyyhkäisi Milanilla ohi juuri anturin kohdalla.

Pieni paketti taitettuna, runkokin on vain kyynärän mittainen putkenpätkä. Tässä pyörässä on jousitus erilainen, joten takahaarukka ei taitu alas vaan ylös, pystyyn asti. Tällä hetkellä projekti on purettuna, kootussa paljaassa rungossa on kiinni istuin ja keskiöakseli, muut osat (vaihtajat, jarrut, kammet, kiekot, kahvatupet) menivät tyttären maastopyörään. Saa lainata kokeiluun...

Mikä idea oli kääntää takahaarukan kääntymissuunta? Kenties esikiristys mahdollisuus. Tuossa Steigerin versiossahan takahaarukka kääntyy alle, penkin selkänoja eteen ja etuhaarukka rungon viereen/alle .Hieman isompi paketti kuin kaksikiekkoa vierekkäin.

Jousitus syntyi noin päin, koska sopiva puristuskumijousi oli ilmaiseksi romuista saatavissa ja Airbiken tyylinen jousi vaati enemmän valmistettavia osia. Vähän muotoilemalla takahaarukan korvia sen voisi saada kääntymään edemmäs. Etuhaarukkakaan ei mene ympäri, koska siihen lisättiin tuo kiekon yli menevä putki. Etuhaarukka kasattiin romuetuhaarukasta eikä ryhdytty valmistamaan uusia osia. Etuhaarukka tosin lähtee kätevästi irti nykäisemällä kääntöakseli/istuin-etuputki irti.

En miekään tuolla Airbikellä oppinu ajamaan, mikähän siinä oli jättö. Jos kuitenkin laittas ohjaustangon, en oikeen luota pelkkään jalkaohjaukseen - varsinkaan kun tavote olis ajaa talvellakin.

Perhanan PW. Nyt tuntuu siltä että huomenna pitää hitsata
Tuo Airbiken hihnapenkki kyllä epäillyttää. Onko se miten mukava?
Toinen mielessä oleva olisi Flevo-raceri naruperällä. Se ei menisi kasaan kyllä yhtä nätisti kuin tuo Airbike, mutta muuten tuntuisi varmemmalta. Saattaa tosin olla ettei helposti purettavaan niveleen löydy oikeankokoista putkea varastosta
Tuommoisen tahtoo:

Alkuperäisessä Airbikessa on ilmeisesti jonkinlainen lukitus selkänojassa (arvaus keskustelupalstan perusteella, en ole löytänyt valokuvista) jota minulla ei ollut. Eli kun istuu kyytiin minun versiooni, selkänoja läpsahtää vasten selkää; sitten kun nojaa, selkänoja myötää pakoon kunnes sivuremmit kiristyvät. Minun istuimestani (turvavyöremmiä, konttorituolin vaneriosia ja vähän solkia) puuttuivat alkuperäisessä mallissa olleet poikittaisremmit, mutta en osannut niitä kaivata, sivuremmeistä saa jonkin verran sivutukea. Pehmusteita minulla ei ollut, vaneripalojen kohdalla selkä vähän hikosi, mutta pitkä mitta ristiselän kohdalla oli vain kaksi hihnaa. Koko homma on sivuremmien kestävyyden varassa, kun runttaa hartioista tukien polkimia vasten.

Tuosta kuvan mytystä oli tosi hankala hahmottaa oikeaa rakennetta, kun mietin kaikkia Airbiken hienouksia. Rakenne on tosi kompakti ja oli ilmeisesti aikoinaan liikaa aikaansa edellä. Malleja on ollut ainakin kaksi, jäykkä ja jousitettu, jäykkäkin on jotenkin taittunut. No olihan vielä trikekin...

Uuden talvi-mbb-pyörän opetteluvaihe menossa ja epäusko pyörän ja kuskin yhteensopivuudesta on päällimmäisenä. Käyttöpyöränä on tällähetkellä ollut helsinkipyörä, ja sekin tuntuu aina paremmalta. Välillä poikennu sillä helpoille poluillekin, esim. kanttarit sillä ottaa mukavammin ku tuolla makaavammalla mbb:lläni. Tuohon jos laittas vähän vielä paksumman renkaan ja siirtäs keskiön niin kauas ku vaan jalat ylettää - penkkiä samalla, ni vois tulla ihan käyttökelponen talvipyörä miulle - ei mitään extremeä mutt kaupungissa pärjäis.
Jos tarttee eturenkaalle viel enemmän pitoa ni takakiekkoo taaksepäin.

Ensimmäinen talvikelissä ajo mbb:llä ja usko pyörän talvi- ja soraominaisuuksiin palasi