Nojapyöräfoorumi

ajou kirjoitti:

Petja lähettää kaikille terveisiä. Kävin tänään häntä katsomassa Töölön sairaalassa, kun pääsi pois teholta. Hän suhtautuu hommaan niin, että onnettomuudesta pitää nyt ottaa kaikki irti opiksi ja hyödyksi liikenneturvallisuuden kannalta. Hän lupasi itse lähipäivinä kertoa täällä lisää tapahtuneesta. Nuori kuski täysperävaunurekan puikoissa ei ollut ilmeisesti huomannut mitään ennen törmäystä.

Petja oli kovasti otettu tämän meidän yhteisömme kannustuksesta ja huolenpidosta, kiitokset häneltä jo tätä kautta kaikille! On mahtava kuulua tällaiseen porukkaan, hän totesi minulle.

Lähipäivinä on IL:ssä isompi juttu tärinäraidoista ja tästä onnettomuudesta.
Nimi on medialla kyllä tiedossa, tätäkin foorumiahan pääsee lukemaan kuka tahansa. Pelkällä valkoinen velomobiili -haullakin nimi löytyy nopeasti.
Mutta sovittiin IL:n ja Petjan kanssa, että hän hoitaa itse asiaa eteenpäin sitten kun jaksaa.

Oli kyllä mukava nähdä kaveri noinkin pirteänä, sen verran läheltä se tällä kertaa liippasi.

Hieno homma jos kunto on parempaan suuntaan menossa! Jaksamisia Petjalle! Tehtaalla jonka ajoja mä ajan oli pari tyyppiä huomannut onnettomuusuutisen ja kyselivät maanantaina, että kuinka on käynyt ja tapahtunut... toinen ainakin on pyöräilijöitä.

Valtavat kiitokset kaikille täällä! Ootte te kyllä ihan jotain muuta!
Että voikin sattua niin että juuri Jori ja Artsi ehtii onnettomuuspaikalle näin pian! Uskon että sain parhaan mahdollisen puolustuspuheen onnettomuudesta! Ja kiitos Artsi kun noudit kinnerini ja kävit Töölön sairaalassa moikkaamassa!

Kinneri taisi tosiaan mennä nyt lunastukseen. Lunastukseen meni myös vasen munuaiseni. Reisi poikki mutta jo titaniumilla naulattu. Neljä kylkiluuta poikki ja niissä olevien lihaskiinnitysten vuoksi hengittäminen vaivalloista. Sisäelimet, lähinnä haima ja perna aiheuttivat myös huolta jonkin aikaa mutta toimivat nyt. Vasen lapaluu rikki ja niissä lihaskiinnittimet vähän huolettavat muusikkoa vielä jonkin aikaa. Keuhkoveritulppaa vielä liuotellaan mutta sekin näyttää jo hyvältä. Takaraivoon tuli pieni vekki joka parilla tikillä paikattiin mutta ei tosiaan sen enempää päävaurioita! Lasikuitu Mangossani aikaansai kuin olisin tapellut tiikerin kanssa, pitkiä yksittäisiä naarmuja siellä täällä.

Tapahtumien kulku: Fleche Finland 2016. Lähtö Nihtisillan ABC:ltä klo 09. Tarkoitus oli ehtiä Jyväskylään seuraavaksi aamuksi klo 09:ksi. Ajoimme aikalailla yhdessä vaikka nopeusprofiilmme olkin niin erilainen. Oriveden grillllä loppumatkaa suunnitellessä ehdotin että ajaisinkin lyhyemmän ja tasaisemman etapin Jämsää 9-tietä pitkin koska muun porukan korkeuskäyrät kartalla ennustivat aikamoista jalkaprässiä. Näin tehtiin.
Ysitien varrella kokeiln tosiaan piennarta ja tärinäraitaa eikä hyvältä vaikuttanut. Kinneri ei olisi siihen mahtunut pientareen puolelle ajamaan muutakuin ehkä teoriassa ja todella hitaasti ( joka taas on myrkkyä kun takaatulevien lähestymisnopeus kasvaisi). Sitäpaitsi se tärinäraita ei tuntunut noudattavan mitään säännöllisyyttä, välillä se oli reunaviivan ties kummalla puolella. Pelkäsin ajavani tieltä ulos.
Nyt väsyttää. Jatketaan....

Kyllä täällä on sydän syrjällään mietitty yhtä sun toista ensimmäisen uutisen jälkeen. Sairaskertomus on pitkä kuin mikä, mutta hienoa että susta saadaan melkein kokonaan ehjä. Voimia toipumiseen!

Hui, aika paljon meni rikki mutta huojentavaa kuulla että olet toipumassa. Paljon voimia sinne!

Eilen kävin Ruskon hiekkakuopilla ja siellä eräs tuntematon nainen tuli juttelemaan tästä, oli lukenut lehdestä. Ihmetteli itse miten kinnerin kokoista laitosta ei kuski ollut huomannut, koska rekan ohjaamosta näkee laajalle eteen (oli omaa kokemusta). Sitten jutteli miten osa kuljettajista ajavat kuin "reikäpäät" ja toiset paljon rauhallisemmin.

Kyllä tämä tapahtuma on järkyttänyt, että yöunet ovat menneet.
Hienoa kuulla, että olet toipumassa!
Paljon voimia ja jaksamisia sekä positiivisia ajatuksia

Kiitos Petja, että jaksoit noinkin paljon kertoa tapahtuneesta! Toivottavasti paranet ja kuntoudut hyvin. On jännittävää kuulla miten onnettomuus tapahtui sinun kertomanasi. Itse olen sekä autolla, että nojapyörällä lennellyt ympärivoltteja ja joka kerta on jäänyt itselle epäselväksi mitä oikeastaan tarkalleen tapahtui. Onkohan otettu kuvia raadellusta Mangosta?

Tsemppiä ja kärsivällisyyttä! Ainoa lohtu kivusta on se, että tietää silloin ainakin elävänsä!

Kiitokset Petja kommenteista, tässä olikin jo huolestuneina odoteltu viestiäsi ja kertomusta tapahtuneesta.
Kuntoutuminen ottaa aikansa ja takapakkeja voi tulla, mutta olen 100 %:n varma, että positiivisella asenteellasi homma hoituu!
Tsemppiä!

Taistelua on edessä kuntoutuksessa. Olen monesti ollut yksi vaiva kerrallaan lekurilla ja silti pitää kääntää ylösalaisin ja ravistaa, jotta saa tietoa kuntoutuksen aloituksesta, tehoista ja tehojen nostosta ajan myötä. Kun noin monta vaivaa löytyy, varmasti kiireiselle lekurille tulee mieleen oikoa mutkia ja mennä seuraavaan hommaan. Lekurien kanssa pitää aktiivisesti kysyä paljon kaikesta. Ei ole pahaksi omat luvut oikeiden kysymysten löytämiseksi. Onneksi kovakuntoinen tervehtyy nopeammin kuin normiporukka. Nyt tarvitaan pitkää pinnaa -voimia palautumiseen.

Pahat kolhut. Sanattomaks vetää.
Mutta olisi voinut käydä vielä pahemminkin...
jos tässä nyt hyviä puolia haluaa nähdä.
Voimia toipumiseen Petjalle!

Tulin pohtineeksi, miten olisi käynyt, jos kyseessä olisi
velomobiilin sijaan ollut esim. kattamaton tadpole:
olisivatko vammat olleet lievempiä vai vakavampia.
Varmaankin vakavampia, kun suojaava kuori puuttuu.
Missäköhän määrin kinnerivalmistajat keräävät tietoa
tuotteidensa käyttäytymisestä onnettomuustilanteissa?
Luulisi, että tällaisilla tiedoilla voisi olla
käyttöä rakenteiden kehittämistä silmälläpitäen.

Terho

teee kirjoitti:

Pahat kolhut. Sanattomaks vetää.
Mutta olisi voinut käydä vielä pahemminkin...
jos tässä nyt hyviä puolia haluaa nähdä.
Voimia toipumiseen Petjalle!

Tulin pohtineeksi, miten olisi käynyt, jos kyseessä olisi
velomobiilin sijaan ollut esim. kattamaton tadpole:
olisivatko vammat olleet lievempiä vai vakavampia.
Varmaankin vakavampia, kun suojaava kuori puuttuu.
Missäköhän määrin kinnerivalmistajat keräävät tietoa
tuotteidensa käyttäytymisestä onnettomuustilanteissa?
Luulisi, että tällaisilla tiedoilla voisi olla
käyttöä rakenteiden kehittämistä silmälläpitäen.

Terho

Onhan ollu melkonen tärsky, remonttia riittää kuskissakin, zemppiä toipumiseen!
Kinnerin kate on varmaan antanut suojaa mutta on aiheuttanut myös vammoja = arpia kuten Petja kertoi. Kuitumateriaalit on revetessään teräviä ja varsinkin hiilikuitu voi leikata pahasti. Kuullut kerrotava ett, eräältä kinneristiltä leikkautui jalka irtipoikki Kevlari kinnerin sisäpuolella kuulemma estää koppaa hajoamista pieniksi teräviksi palasiksi - en tiedä kuinka yleisesti kevlaria käytetään nyky kinnereissä

PW kirjoitti:

...Kinnerin kate on varmaan antanut suojaa mutta on aiheuttanut myös vammoja = arpia kuten Petja kertoi. Kuitumateriaalit on revetessään teräviä ja varsinkin hiilikuitu voi leikata pahasti. Kuullut kerrotava ett, eräältä kinneristiltä leikkautui jalka irtipoikki Kevlari kinnerin sisäpuolella kuulemma estää koppaa hajoamista pieniksi teräviksi palasiksi - en tiedä kuinka yleisesti kevlaria käytetään nyky kinnereissä

Tuo jalan leikkautuminen sattui jo edesmenneelle saksalaiselle 24 tunnin ennätysmiehelle Christian von Aschebergille, kun kolaroi kinnerillään (muistaakseni Milan).

Kaupallisten kinnerien kevlarin käytöstä en tiedä (Questissa ei ainakaan ole), mutta ennätyspyöräpuolella kevlarin käyttö sisimmäisenä kuitukerroksena on kaiketi yleistä. Aikain saatossa on varmasti sattunut kaikenlaisia onnettomuuksia niissäkin ympyröissä, ja vaurioista on otettu opiksi. Avus-kinneriin (sitten kun joskus valmistuu) on tulossa vastaava rakenne.

teee kirjoitti:

Tulin pohtineeksi, miten olisi käynyt, jos kyseessä olisi
velomobiilin sijaan ollut esim. kattamaton tadpole:
olisivatko vammat olleet lievempiä vai vakavampia.
Missäköhän määrin kinnerivalmistajat keräävät tietoa
tuotteidensa käyttäytymisestä onnettomuustilanteissa?
Luulisi, että tällaisilla tiedoilla voisi olla
käyttöä rakenteiden kehittämistä silmälläpitäen.

Tätä varten me olemme keränneet onnettomuustietoa "Onnettomuudet" -ketjuun. Oma näkemykseni Petjan kinnerin vaurioiden perusteella on, että kinnerin vino perä on jonkin verran pehmentänyt iskua korin murskautuessa silpuksi perästä lähtien ennen selkänojaa ja selkää. Tuupannut kinneriä etuviistoon n. 20° etuviistoon. Sivuun osunut isku saattoi sen myös pyörimään niin, että kinneri päätyi pois tieltä viiden metrin päähän pientareelle keula tulosuuntaan. Eli isku olisi ollu kovempi ja osunut keskemmälle, jos ei koria olisi ollut. Toinen tärkeä pointti on Smurffinhattu, joka suojasi niskaa retkahdukselta, vaikkakin sitten aiheutti "vekin" takaraivoon. Noin kovaan iskuun ei aivan kevyt niskatukis olisi auttanut riittävästi.

Kevlaria käytetään hiilikuitulaminaateissa erittäin yleisesti. Se, paitsi vähentää hajoamisen yhteydessä silppuuntumista teräviksi säleiksi, myös suojaa hiilikuitua iskujen aiheuttamilta murtumilta. Kuten kaikki 80-luvulla (ja toiseen kertaan vuonna -95) hiihtoa seuranneet muistavat, hiilikuitusauva katkesi erittein helposti toisen samanlaisen iskusta. Kevlarin, ja nykysauvoissa polypropeenin tarkoitus on sitkeänä materiaalina suojata hiilikuitua iskuilta ja sitoa hajonneita osia toisiinsa.

ED. Tämä on oikeastaan asiaa, joka kuuluu (ja siirretään) "Onnettomuudet" ketjuun.

jori kirjoitti:

teee kirjoitti:

Tulin pohtineeksi, miten olisi käynyt, jos kyseessä olisi
velomobiilin sijaan ollut esim. kattamaton tadpole:
olisivatko vammat olleet lievempiä vai vakavampia.
Missäköhän määrin kinnerivalmistajat keräävät tietoa
tuotteidensa käyttäytymisestä onnettomuustilanteissa?
Luulisi, että tällaisilla tiedoilla voisi olla
käyttöä rakenteiden kehittämistä silmälläpitäen.

Tätä varten me olemme keränneet onnettomuustietoa "Onnettomuudet" -ketjuun. Oma näkemykseni Petjan kinnerin vaurioiden perusteella on, että kinnerin vino perä on jonkin verran pehmentänyt iskua korin murskautuessa silpuksi perästä lähtien ennen selkänojaa ja selkää. Tuupannut kinneriä etuviistoon n. 20° etuviistoon. Sivuun osunut isku saattoi sen myös pyörimään niin, että kinneri päätyi pois tieltä viiden metrin päähän pientareelle keula tulosuuntaan. Eli isku olisi ollu kovempi ja osunut keskemmälle, jos ei koria olisi ollut. Toinen tärkeä pointti on Smurffinhattu, joka suojasi niskaa retkahdukselta, vaikkakin sitten aiheutti "vekin" takaraivoon. Noin kovaan iskuun ei aivan kevyt niskatukis olisi auttanut riittävästi.

Kevlaria käytetään hiilikuitulaminaateissa erittäin yleisesti. Se, paitsi vähentää hajoamisen yhteydessä silppuuntumista teräviksi säleiksi, myös suojaa hiilikuitua iskujen aiheuttamilta murtumilta. Kuten kaikki 80-luvulla (ja toiseen kertaan vuonna -95) hiihtoa seuranneet muistavat, hiilikuitusauva katkesi erittein helposti toisen samanlaisen iskusta. Kevlarin, ja nykysauvoissa polypropeenin tarkoitus on sitkeänä materiaalina suojata hiilikuitua iskuilta ja sitoa hajonneita osia toisiinsa.

Kevlar/Aramid velon näin jollakin foorumilla. Se oli joutunut kolariin ja riitti että paineli kuprut suoriksi ja meno jatkui. Hiilikuitu taas murtuu. Eli seuraavan velomobiilin varmaan laitan kevlar versiona.

MikaR

mika kirjoitti:

Kevlar/Aramid velon näin jollakin foorumilla. Se oli joutunut kolariin ja riitti että paineli kuprut suoriksi ja meno jatkui. Hiilikuitu taas murtuu. Eli seuraavan velomobiilin varmaan laitan kevlar versiona.

Kinneri, jonka korin jäykkyys ei ole kriittinen ominaisuus, voi mainiosti olla kimmokertoimeltaan alempaa Kevlar-laminaattia.

Iltalehdessä oli muuten jo tänään juttu tärinäraidoista.