Nojapyöräfoorumi

Ohjausnivelen kiristyksestä.
Mangossa on pultti ja mutteri.
Vastakappaleessa onkin yllättäen kierteet.
Mutteri on lukitusta varten vain.
Pultilla säädettään välys pois ja lopuksi kiristetään lukitusmutteri.
Aluksi tein ainakin itse väärin.
DF:ssä voi tietysti olla erillainen systeemi.
T:Jere

Just tuolleen oli DF:ssä myös. Kirjotetaan vielä yhdellä tavalla auki, kun en osaa piirtää

Ohjauksen kardaaninivelen(?) kourissa (ylä ja ala) on toisessa haarassa kierteet ja toisessa läpireikä. Akselina toimiva pultti kiristyy kierteisiin ja kiristää kouran välikappaletta vasten. Kouran ulkopuolella on mutteri, jonka tarkoituksena on lukita haluttu kireys, jotta pultti ei pääse pyörimään auki itsekseen.

Kireyden säätö tapahtuu avaamalla mutteria pari kierrosta, säätämällä pulttia kiristämällä/löysäämällä kouran kireys ja kiristämällä mutteri. Mutteria kiristäessä täytyy pitää pulttia paikallaan, jotta asetettu kireys ei muutu.

Pultti on kuusiokololla, eli hommaan tarvisee sopivan kuusiokoloavaimen ja mutteriin sopivan avaimen/hylsyn. Onnistuu notkealta konepeltiä avaamatta kulkuaukon kautta kurkotellen

Mahe kirjoitti:

Just tuolleen oli DF:ssä myös. Kirjotetaan vielä yhdellä tavalla auki, kun en osaa piirtää

Ohjauksen kardaaninivelen(?) kourissa (ylä ja ala) on toisessa haarassa kierteet ja toisessa läpireikä. Akselina toimiva pultti kiristyy kierteisiin ja kiristää kouran välikappaletta vasten. Kouran ulkopuolella on mutteri, jonka tarkoituksena on lukita haluttu kireys, jotta pultti ei pääse pyörimään auki itsekseen.

Kireyden säätö tapahtuu avaamalla mutteria pari kierrosta, säätämällä pulttia kiristämällä/löysäämällä kouran kireys ja kiristämällä mutteri. Mutteria kiristäessä täytyy pitää pulttia paikallaan, jotta asetettu kireys ei muutu.

Pultti on kuusiokololla, eli hommaan tarvisee sopivan kuusiokoloavaimen ja mutteriin sopivan avaimen/hylsyn. Onnistuu notkealta konepeltiä avaamatta kulkuaukon kautta kurkotellen

Hyvä Mahe! Juuri tällaisia, huolella tehtyjä selostuksia tulevat ensikertalaiset ja unohtelevat uudelleensäätäjät tarvitsevat avuksi ja ohkaisuksi.

Hieman jo valmiiksi pureskellun tiedon jakaminen on foorumin tarkoitus –oikeastaan kaiken viestinnän tarkoitus. Kun tieto tulee foorumilta, ei sen generoimiseen mene vastaanottajalta aivan niin paljon aikaa, vaivaa ja rohkeutta aloittaa. Lukija edistyy samassa ajassa pidemmälle kuin ilman foorumilla jakamaamme tietoa. Kun kirjoittelemme kaikki viestimme tämän periaatteen muistaen, edistämme globaalia tietämystä universaaliksi hyväksi. Tähän vielä vakuudeksi biisi.

Vielä kun kerrot, minkä kokoinen koloavain ja mikä mutterin avainväli, niin ohje on täydellinen.
Kuusiokoloavain mitä ilmeisimmin 5 mm ja mutterille 10 mm avain?

Taisi olla juuri noi. Emmä koskaan muista painaa noita kokoja mieleen, ja sit joutuu joka kerta koeilemalla etsimään sopivat, joten vahinko kiertämään

Paskartelua. Tein telttapatjasta vähän äänieristeyritelmää sisälle. Tarkotus olis vielä tehdä matto toisellekin puolelle, niin lattialle joutuneet tavaratkaan ei kolise niin paljoa.

Pahvista ja jeesusteipistä kaavat, niiden mukaan telttapatjan leikkaus ja pientä hienosäätöä, kiinnitys kaksipuolisella teipillä ja jesarilla.

Yhdestä venttiilistä puuttui hattu. Ratkaisin asian laittamalla tilalle presta-schrader -adapterin ja schrader-venttiilin hatun. Nyt adapteri kulkee mukana aina ja renkaiden täyttö huoltsikoilla onnistuu.

Mahe kirjoitti:

Yhdestä venttiilistä puuttui hattu. Ratkaisin asian laittamalla tilalle presta-schrader -adapterin ja schrader-venttiilin hatun. Nyt adapteri kulkee mukana aina ja renkaiden täyttö huoltsikoilla onnistuu.

Ääni tälle!

Minäkin ostin kerran tuollaisen adapterin, mutta olen sen jo hukannut jonnekin... Tuossa renkaan venttiilissä se ei pääse katoamaan.

ajarmala kirjoitti:

Mahe kirjoitti:

Yhdestä venttiilistä puuttui hattu. Ratkaisin asian laittamalla tilalle presta-schrader -adapterin ja schrader-venttiilin hatun. Nyt adapteri kulkee mukana aina ja renkaiden täyttö huoltsikoilla onnistuu.

Ääni tälle!

Minäkin ostin kerran tuollaisen adapterin, mutta olen sen jo hukannut jonnekin... Tuossa renkaan venttiilissä se ei pääse katoamaan.

Biltemasta saa monipuolisen adapteripakkauksen, jonka mukana on myös tuollainen. Lisäksi siellä on Dunlop - Schrader, Schrader-Dunlop ja toisinpäin. Nämä kun kaikki kiertelee pyöriensä venttiileihin kiinni, niin on varsin todennäköistä, että satunnaisesti löytyneellä pumpulla saa ilmaa renkaisiin.

Tulipahan puuhattua muutama tunti kinnerin kimpussa tänään, koska halusin tähänkin 130mm kammet. Otin ketjun kokonaan pois, koska se oli aika ylenpalttisesti öljytty, halusin putsata sitä vähän samalla. Kinnerissä olleet Rotor 3D-kammet ovat BB30-keskiöllä kun lyhyissä on normalai 68-millinen nelikanttikeskiö, joten koko keskiökelkka piti irrottaa.

Juttua kampien vaihdosta on lyhytkampiketjussa rakentelusiossa. Pari kuvaakin löytyy.

Samalla vaihtui isoin eturatas 61->52 hammasta. Tämän ansiosta ketjun pituutta ei tarvinnut säätää, ja sain kammet oikealle etäisyydelle niin että nyt istuinpehmustettakin voi käyttää. Nyt myöskin takavaihtajan liikerata riittää ja kaikki vaihteet on käytössä. Voimalinja myöskin hiljeni, kun ketju ei enää hipaise etuvaihtajaan pienellä eturattaalla ja on himpun verran löysemmällä isolla eturattaalla. Luulisin että 52 hammasta on ihan riittävä meikäläiselle, 80 kadenssilla pitäisi kulkea 45km/h isoimmalla vaihteella. 110BCD rattaita saa 56-hampaisena, jolla pitäisi vielä takavaihtajan piisata, jos joskus kaipaa yläpäähän lisää.

Eturattaiden vaihto toimii nyt välittömästi koska uudessa eturattaassa on apunystyrät vaihtoa helpottamaan. Pikaisen testilenkin perusteella olo oli varsin kotoisa lyhyillä kammilla, luulen että ajo on jatkossa rennompaa kun jalat pääsee pyörittelemään tutumpaa rataa, 155:lla on ollut vähän vaikeuksia pitää kadenssia tarpeekis korkeana.

Ketjun irrotus ja takaisin laitto oli kohtuullisen helppoa. Katkaisin ketjun kampien päästä, ja sidoin molempiin päihin narun. Sitten vedin ketjun ja narun ulos takavaihtajan huoltoluukusta. Narut jätin paikoilleen ja kylvetin ketjun pienkonebensassa (sitä sattui olemaan sopiva kanisterinpohjallinen liiterissä. Narujen avulla ketjun sai sitten bensakylvyn jälkeen vedettyä peräluukusta takaisin paikoikkeen samaa reittiä. Paikoilleenlaitto on kahden ihmisen homma, toinen vetelee narusta ja toinen syöttää ketjua katsoen että se ei mene kierteelle tai takertele mihinkään.

Mahe kirjoitti:

...Luulisin että 52 hammasta on ihan riittävä meikäläiselle, 80 kadenssilla pitäisi kulkea 45km/h isoimmalla vaihteella. 110BCD rattaita saa 56-hampaisena, jolla pitäisi vielä takavaihtajan piisata, jos joskus kaipaa yläpäähän lisää...

Itsellä on uudessa Questissä 53-hampainen isoimpana, ja hyvin riitti samanlainen myös edellisessä kinnerissä. Loppuu itseltä watit ennenkuin välitykset . Ja jos alamäissä isompaa kaipaisi, niin sitten voi hyvällä omallatunnolla rullailla hetken vapaalla ja säästää voimia seuraavaan ylämäkeen.

tm kirjoitti:

Itsellä on uudessa Questissä 53-hampainen isoimpana, ja hyvin riitti samanlainen myös edellisessä kinnerissä. Loppuu itseltä watit ennenkuin välitykset . Ja jos alamäissä isompaa kaipaisi, niin sitten voi hyvällä omallatunnolla rullailla hetken vapaalla ja säästää voimia seuraavaan ylämäkeen.

Joo, oon tuon jo itsekin huomannut. Avonojakilla tulee alamäetkin poljettua kun pitää yrittää kerätä vauhtia seuraavaan ylämäkeen. Kinneri kiihtyy alamäkeen niin hyvin, että ei tartte olla kovin kummoinen nyppylä kun omalla polkemisella ei ole loppunopeuteen enää niin suurta merkitystä. Kannattaa siis rullata, jos on yhtään pidempi/jyrkempi alamäki, ja antaa jalkojen levätä.

Löyty tää oikeakin keskusteluketju tuolta toisesta osastosta ja moderaattorit ystävällisesti siirsi sen oikeaan paikkaan. Jatkanen löpinöitäni tässä ketjussa. Jos jollain modella on tylsää niin mun viestit vois siirrellä tuolta DF-ketjusta tänne, ei niitä kovin montaa sivua ole Tai sitten nää ketjut vois yhdistää, en tiedä mikä kaikki on mahdollista?

DF XL:llä on nyt ajeltu 530 km, tänään ajoin ensimmäisen kinnerisatasen. Alla numeroita

Kivasti kulki, ajoasento on nyt vihdoin just eikä melkeen kohdallaan. Penkinpehmusteen ansiosta pää on sentin korkeammalla, mikä tuntui auttavan suhteettoman paljon näkyvyyteen. Tutut 130mm kammet auttoi ajon rytmitystä paljon, samoin se, että kaikki vaihteet on käytössä. 52-hampainen eturatas riittää meikäläiselle, yli 50 pystyy polkemaan helposti. Jalat ei tuntuneet ekan 60 kilometrin jälkeen ollenkaan väsyneiltä, ja vasta 80 jälkeen alkoi mäet painaa jonkin verran.

Ohjauksessa on klappia, ohjausnivelen keskipalikan (nylon) ylemmät reiät on kuluneen soikeaksi, eikä sitä saa kiristämälläkään tarkaksi. Luulen, että osa sivutuuliongelmista johtuu tästä. Uusi osa on tulossa hollannista. (etu)iskarien yläohjain on kulunut väljäksi molemmilta puolilta, eikä sekään varman auta ohjauksen tarkkuutta. Tässä yksilössä sekin on vielä nylonia, uudemmissa vissiin POMia tai jotain. Myös tähän on osat tulossa. Kertaalleen jo purin toisen iskarin, että sain kuvat Intercitybike:lle lähetettäväksi, helppo homma.

Keksin muuten tänään, että kinnerissä jalkojen lepuuttaminen on helppoa, kun DFXL:ssä ei ole edes jalka-aukkoja. Sopivan pitkä alamäki kun tulee, niin jalat irti polkimista ja suoraksi, tilaa venyttelylle on Pitäisi olla läpinäkyvä kuori, voisi olla maatiepyöräilijän ilme näkemisen arvonen kun jalat suorana makoillen laskisi ohi

Kulkuaukon reunaan pitää hommata jotain nauhaa, olkapäät ottaa siihen välillä kun korjailee asentoa.

Ketjujen kylvetyksen ja kampien vaihdon jäljiltä voimansiirto on lähes äänetön. Etupyörien pinnat pitää aika kovaa huminaa, kun levyt ei ole paikoillaan, pitäisi se pumppausluukku ideoida niihin että saisi ne paikalleen.

Laitan tänne kuvan omasta valotolpasta...

Jaaha. Ei jostain syystä onnistu kuvan lisääminen.

Zeppster kirjoitti:

Jaaha. Ei jostain syystä onnistu kuvan lisääminen.

Kuvan maksimikoko 1200x1200 pikseliä, ja olikohan 1Mb.

Ok. Täytynee muokkailla kuvia.