Nojapyöräfoorumi

Nebulus kirjoitti:

Itte tykkään noista pätkistä, mitä herrasmies nimeltään Kris Holm on puuhaillut

Aikanani joutessani myös alan mestarien videoita netissä kolusin ja kyllä tämä K H sieltä parhaasta päästä on. Väline on hallinnassa ja pää ilmeisesti umpiluuta.

En tiedä miten 100%:sta temppuilu oikeasti on. Kalliopompottelut eivät tosin anna virheitä anteeksi...
Lopussa sentään pyörä hajosi alta.

Netistä löytyy yksipyöräiselle läjäpäin erilaisia kaide-, pylväs- ja ties-mitä-hyppely- ja muita temppuja. Ne pistävät tavallisen polkijan kunnioituksesta hiljaiseksi; miten joku voi olla noin hyvä. Ilmeisesti monissa niissäkin, kuten muissakin extremelajeissa, ottoja on tarvittu useampia ja välillä on sattunut hyvinkin kipeästi.

Joutilas kirjoitti:

Netistä löytyy yksipyöräiselle läjäpäin erilaisia kaide-, pylväs- ja ties-mitä-hyppely- ja muita temppuja. Ne pistävät tavallisen polkijan kunnioituksesta hiljaiseksi; miten joku voi olla noin hyvä. Ilmeisesti monissa niissäkin, kuten muissakin extremelajeissa, ottoja on tarvittu useampia ja välillä on sattunut hyvinkin kipeästi.

Esimerkiksi näin
Kyllä noita kaatumisvideoitakin youtubesta näyttää löytyvän

Oma edistyminen on nyt siinä pisteessä, että pyörätiellä pääsee noin lamppuvälin(25-30m) ajamalla jos vain liikkeelle lähtö onnistuu. Tasapainosta ei ole kaatuminen kiinni, vaan siitä että kuski ei ole todellakaan rentona penkissä, jaloista loppuu voima. Ohjausliikkeitäkin tulee jostakin selkäytimestä kun tuossa omalla pihalla noita betonilaatoituksia pitkin ajaa.

Jukka

jviirret kirjoitti:

Oma edistyminen on nyt siinä pisteessä, että pyörätiellä pääsee noin lamppuvälin(25-30m) ajamalla jos vain liikkeelle lähtö onnistuu. Tasapainosta ei ole kaatuminen kiinni, vaan siitä että kuski ei ole todellakaan rentona penkissä, jaloista loppuu voima. Ohjausliikkeitäkin tulee jostakin selkäytimestä kun tuossa omalla pihalla noita betonilaatoituksia pitkin ajaa.

Eilen taas huomasi, kuinka psyykkinen laji tuo yksipyöräily on: pyörätien varressa olevalla pysäkillä oli isompi joukko väkeä. Yritin risteyksestä kääntyä tälle pyörätielle ja ohittaa kyseisen pysäkin. Homma oli kerta kaikkiaan toivotonta, heti kun 5 ihmistä alkoi tuijottamaan niin fillari lähti alta. Vastakkaiseen suuntaan kun lopulta lähti useamman epäonnistuneen liikkeellelähtöyritksen jälkeen, niin pääsi liikkeelle heti toisella yrittämällä ja pystyssä pysyttiin suunnilleen puolen kilometrin verran liikkeelle lähdöstä... Jotenkin vain tiesi, että kasassa seisovien ihmisten ohittaminen on vaikeaa, joten aivot päättivät saman tien luovuttaa. Samoin käy kapeista porteista ajettaessa tai lähellä seinää ajaessa: ihan toivotonta hommaa. Kaitpa aivot haluavat pitää kaatumamatkan verran varoetäisyyttä kaikkiin esteisiin. Itsevarmuus tullee varmaankin vasta kymmenien ajotuntien jälkeen. Nyt isoin haaste tuntuukin olevan tämän vähemmän palkitsevan vaiheen lievä turhauttavuus.

Nebulus kirjoitti:

Eilen taas huomasi, kuinka psyykkinen laji tuo yksipyöräily on

Samoja muistoja on yksipyörästä ja samojen ongelmien kanssa olen tahinut kevään kuluessa pythonini kanssa.

Molemmat kulkuneuvot ovat sikäli samanlaisia, ettei niiltä jää huomaamatta pieninkään liike, vaan kaikki heijastuu jotenkin kulkuun.
Jännittävissä paikoissa huomio kiinnittyy epäonnistumisen välttämiseen, vaikka pitäisi vaan rennosti ajaa. Uhan alla ohjausliikkeet eivät enää onnistu.

Pythonilla olen huomannut, ettei missään nimessä saa ajatella miten pitäisi ohjata tai polkea. Komennetut liikkeet ovat aina myöhässä tai liioiteltuja. Parhaiten sujuu, kun valitsee vain ajolinjan ja antaa "selkäytimen" hoitaa rutiinit. Sama pätee mielestäni yksipyöräiseenkin.

Pitää vaan kerätä kokemusta erilaisista tilanteista, niin ettei niitä lopulta enää huomaa jännittää.

Alussa outous tuotti aivan älyttömiäkin ongelmia. Olin oppinut jo jotenkuten ajamaan epätasaisella pihallani, mutta kun iltahämyssä siirryin kokeilemaan autiolle kotikadulleni, ei ajamisesta hetkeen tullut mitään. Eli vaikka olosuhteet itsessään olivat paremmat, niin uusi tilanne toi mukanaan paineita, jotka haittasivat suoritusta.

Sähkö- ja vähän tasapainoapua on kaupan yksipyörämaailmaankin.
Etu/taka-suunta saattaa hoitua, mutta miten lienee sivuhorjahtelu? Tuskin automatiikka pyörää osaa alle ohjata???

Focus Design SBU haastaa Segwayn

http://www.hilavitkutin.com/category/au ... ne/page/3/

Juttu löytynee sivun puolivälistä.

Joutilas kirjoitti:

Sähkö- ja vähän tasapainoapua on kaupan yksipyörämaailmaankin.
Etu/taka-suunta saattaa hoitua, mutta miten lienee sivuhorjahtelu? Tuskin automatiikka pyörää osaa alle ohjata???

Aivan mahtava kapine! Olen jo miettinytkin, että jokohan joku on moisen tehnyt. Lottovoiton jälkeen päätyisi heti ostoslistalle.
Itelle ainakin sivuhorjahtelu on minimaalinen ongelma, enemmän fillari heiluu liikaa eteen-taakse. Jotenkin tuon sivuheilumisen on oppinut poistamaan paljon helpommin.

Miten on, Jukka ja Nebulus, yksipyöräisen harjoittelu ja taito kehittynyt?

Ovatko järkevämmät kulkuneuvot syöneet aikaresurssit?

Ihan mukavastihan tuo 36" pysyy alla, reilu pari kilometriä on pisin yhtäjaksoinen matka. Kolmen kilsan lenkki on pisin tähän mennessä, mutta se tuli ajettua muutamassa pätkässä. Rajoituksia on lähinnä tullut muista iltaharrasteista, kun pihaa on pitänyt taas alkaa säätämään kesän kunniaksi... Lisäksi on huomannut, että polvet on tuolla harjoitellessa aika lujilla: kyytiin saa kuitenkin ponnistaa varsin korkealle.
Kattoo nyt, kun tuohon saa lyhyemmät kammet vaihdettua, että jaksaako sillä sinniä koko työmatkan. (3,6km)
Mutta naapurustossa poikkeamisiin oikein mainio peli.

Harjoittelu on päässyt unohtumaan muiden "kiireiden" vuoksi. Edelleen tilanne se, että jos liikkeelle lähtö onnistuu(n.30% yrityksistä) niin 20-30m jaksaa ajaa ja sitten jalat väsyy liikaa. En siis osaa vielä rentoutua tarpeeksi. Tänään olisi tarkoitus vähän satulaputkea jatkaa, saapa nähdä auttaako...

Jukka

jviirret kirjoitti:

Harjoittelu on päässyt unohtumaan muiden "kiireiden" vuoksi. Edelleen tilanne se, että jos liikkeelle lähtö onnistuu(n.30% yrityksistä) niin 20-30m jaksaa ajaa ja sitten jalat väsyy liikaa. En siis osaa vielä rentoutua tarpeeksi. Tänään olisi tarkoitus vähän satulaputkea jatkaa, saapa nähdä auttaako...

Jukka

Kokeile hiihtosauvoja tai irrallista etupyörää (haarukka+tanko+etupyörä). Saat pidempiä harjoitusjaksoja, jolloin ehdit miettiä polkemisen rentoutta. Muistaakseni käsissä pidettävä pyykkiseiväskin auttoi tuomaan ylävartaloon lisää hitausmomenttia ja rauhallisuutta ajoon.

Jori

Joo, monesti mainitut kävely- tai hiihtosauvat saattaisivat auttaa, kun antaisivat mahdollisuuden pidempiin vetoihin; ajoharjoittelun hyötysuhde paranisi. Tuo tietysti starttiharjoittelun kustannuksella.

Vaikka jalat jo muuten osaisivat polkimia pyörittääkin, niin edelleen ongelmana saattaa olla se, että ei osaa istua satulassa. Paino ei lepää pakaroilla, vaan jaloilla, jolloin polkeminen muuttuu huomattavasti vaikeammaksi. Kuten videoista näkee, niin ilman satulaakin voi ajaa, polkea suoraan polkimilla seisten, mutta tuskin sitä kannattaa ensimmäiseksi opetella.

Yksi keino rentouden löytämiseen voisi olla se, että keskittyisi polkiessa pakaroiden tuntemaan painoon. Itse käytin tuota. Heti kun "kipu" pakaroissa hellitti, tiesi että taas on siirtänyt painoa jaloille ja että olisi taas aika kevittää niitä. Hiljalleen toiminta automatisoitui.

Alkoi ajomatkat pidentyä kun tuon penkin nosti. Nyt ennätys yli 50m. Painoa on enempi perseellä kun alkaa tuntua hiertymiä
Todistusaineistoa:

Jukka

Hähä! Tänään ekaa kertaa töihin yksipyöräisellä! Aikaa 3,5km:n matkaan meni n. 20 min. Raskastahan tuo oli, ei taida tulla päivittäiseksi tavaksi.

Töistä kotiin lähdössä viime torstaina, ohessa myös videoklippi lähdöstä.

Onkos jo yksipyöräväellä tuollaisesta kokemusta? Ei turhia liikkuvia osia...
http://www.unicycle.uk.com/shop/shopdis ... alogid=665