Nojapyöräfoorumi

jooseha kirjoitti:

Premnas kirjoitti:

Pitääkö sen iskarin siis mahtua olemaan vaikka paineita olisi tasan nolla baria?

Vastaa tilannetta, jossa iskari pohjaa.

Ja ainakin maastossa sehän pohjaa. Jos siis jousitus on suunniteltu oikein ja kuskilla kestää kantti ajaa kovempaa.

Helpoin saada jousitus pohjaamaan on ajaa terävään pattiin, siis etuhaarukan saa näin pohjaan helposti. Takajousitus nojakissa pitäisi olla sellainen ettei pikku iskut pohjaa mutta ajamalla vauhdilla kuruun eli jyrkähkö alamäki ja terävä käännös pohjalla ylämäeksi pitäisi aiheuttaa pohjaamisen keskipakovoiman ja kuskin painon avulla ilman varsinaisia patteja.

Premnas kirjoitti:

Pitääkö sen iskarin siis mahtua olemaan vaikka paineita olisi tasan nolla baria?

Kyllä pitää. Joustomekanismille pitää olla suunniteltu toiminto, joka tuottaa liikerajoitukset ja ottaa vastaan yli– ja alikuorman vaikutukset –sisään– ja ulosjouston rajoittimet.

Joo, Velotechnikilta oli tullut vastaus että se iskari tarttee kääntää juuri niin kuin te sanoitte ja juuri niin kuin lopulta tein . Tosin mä en ymmärrä miksei rungon päähän laitettaisi niitä lyhyempiä holkkeja iskarin kiinnityksen sivulle kun ne kerta siihen mahtuu. Osaako joku muu selittää miksei niitä sinne laitettaisi? Se iskarin kiinnitysreikien läpi tuleva putkihan kuitenkin tulee siihen väliin niin miksei niitä holkkeja...

Kummin päin käänsit ylös-alas vai eteen-taakse? Molemmat tavat on ollut esillä.

Siis käänsin sen vain osoittamaan toiseen suuntaan. Iskari on siis paksumpi osa eteenpäin ja lukitusvipu alaspäin. Käsitin myös Velotechnikin vastauksesta että juuri noin pitäisi tehdä.

Lähes koko päivä mennyt levyjarruja putsaillessa. Toinen jarru kokonaan valmis, toinen odottaa vielä loppuunkasausta. Hei, uskalsin avata ne! Ja saan vielä koottuakin! Eivätkä ne olleet rakenteeltaan monimutkaisia . Olivat melkoisen törkyiseen kuntoon päässeet, onko ihmekään jos vähän tahmasi. Laitoin samalla uudet vaijerit ja kuoret niille. Nuo kun saa laitettua niin takavaihtajan vaijeri kuorineen vaihtoon ja sen jälkeen pääsee kasaamaan loput. Oikeastaan helpotti aika kummasti oloa kun sai nuo jarrut putsattua, se oli se syy miksi raahasin triken ylös asuntoon perusteellisempaa putsausta varten.

Otsikko vetosi niin, että laitan pari riviä.
Olen 12 v sitten vasemmalta halvaantunut, kuntoutunut kepin avulla käveleväksi ja automaattivaihteisella autoilevaksi. Juhannukseksi sain netin kautta Saksasta tilaamani paketin, josta koottiin nojapyörä (Sun-Bike). Olikohan malli jokuTX3? Kesän ajelin ihan kotiympäristössä pientä lenkkiä miltei pelkästään 1-vaihteella, vaikka pykäliä on 21 kaikkiaan. Säilytän pyörää katetulla kuistilla, josta pääsen jo omin avuin lähtemään luiskaa pitkin tielle. Mäet ja hiekkatie ovat olleet se este, miksen ole kauemmas kotoa lähtenyt. Pari kertaa olen vienyt pyöräni Jyväskylään vaimoni työpaikalle ja siellä ajanut tasaisia pyöräteitä pisimmillään 8 km (JKL - Palokka ja takaisin). Se oli rankka reissu.
Joutuessani kesän ajamaan polkemalla kuntokin on kohentunut. Jaksan mennä polkemalla nuo lähimmät mäet, joista ensimmäiseen matka aluksi tyssäsi. Painoni on pari kiloa pudonnut ja turvotus halvaantuneesta jalasta on lähtenyt. Täytyy sanoa, että todella hankinta kannatti!
Syksyn tullen pyöräni sähköistettiin. Etupyörä vaihdettiin napamoottorilla varustetuksi. Nyt olen joutunut vaihamaan seuraavaksi isommalle vaihteelle polkimet ja vauhti ylä mäessä vai kiihtyy, kun se tasamaallakin polkien on kovempi kesäiseen verrattuna.
Kuvankin voisin lisätä, kun vaan osaisin, mutta on opiskeltava tätä foorumia ensin enemmän.
Nojapyörä, kyllä kannatti!
Antti K

antkall kirjoitti:

Otsikko vetosi niin, että laitan pari riviä.
Olen 12 v sitten vasemmalta halvaantunut, kuntoutunut kepin avulla käveleväksi ja automaattivaihteisella autoilevaksi. Juhannukseksi sain netin kautta Saksasta tilaamani paketin, josta koottiin nojapyörä (Sun-Bike). Olikohan malli jokuTX3? Kesän ajelin ihan kotiympäristössä pientä lenkkiä miltei pelkästään 1-vaihteella, vaikka pykäliä on 21 kaikkiaan. Säilytän pyörää katetulla kuistilla, josta pääsen jo omin avuin lähtemään luiskaa pitkin tielle. Mäet ja hiekkatie ovat olleet se este, miksen ole kauemmas kotoa lähtenyt. Pari kertaa olen vienyt pyöräni Jyväskylään vaimoni työpaikalle ja siellä ajanut tasaisia pyöräteitä pisimmillään 8 km (JKL - Palokka ja takaisin). Se oli rankka reissu.
Joutuessani kesän ajamaan polkemalla kuntokin on kohentunut. Jaksan mennä polkemalla nuo lähimmät mäet, joista ensimmäiseen matka aluksi tyssäsi. Painoni on pari kiloa pudonnut ja turvotus halvaantuneesta jalasta on lähtenyt. Täytyy sanoa, että todella hankinta kannatti!
Syksyn tullen pyöräni sähköistettiin. Etupyörä vaihdettiin napamoottorilla varustetuksi. Nyt olen joutunut vaihamaan seuraavaksi isommalle vaihteelle polkimet ja vauhti ylä mäessä vai kiihtyy, kun se tasamaallakin polkien on kovempi kesäiseen verrattuna.
Kuvankin voisin lisätä, kun vaan osaisin, mutta on opiskeltava tätä foorumia ensin enemmän.
Nojapyörä, kyllä kannatti!
Antti K

Paljon onnea uudelle sähkönojakistille! Hienoa, kun et ole lannistunut, vaan suuristakin vaikeuksista huolimatta olet ponnistanut eteenpäin!

Sain kunnian asentaa E-Spin4-muunnossarjan pyörääsi. Asensin akkulaukun toivomuksestasi etupyörän päälle kiinni etuhaarukkaan . Löytyi varastosta juuri sopivan kokoinen vakiotarakka. Koska suht. painava akkulaukku kääntyy etupyörän mukana, se vaikuttaa jonkin verran ohjaukseen, ja etupyörän kääntökulmaa piti rajata jolloin myös kääntöympyrä suureni. Muuten ei pystyisi etupyörää kääntämään ääriasennosta suoraksi. Mielestäni parempi olisi, jos akkulaukkutarakka ei olisi kytköksissä etuhaarukkaan, vaan se olisi kiinteässä yhteydessä päärunkoon. Ratkaisu vaatisi erikoismallisen tarakan.

Mukava olisi kuulla lisää ajokokemuksistasi!

Laitan tähän kuvan, jonka olen sinulta saanut.

irakas kirjoitti:

antkall kirjoitti:

Otsikko vetosi niin, että laitan pari riviä.
Olen 12 v sitten vasemmalta halvaantunut, kuntoutunut kepin avulla käveleväksi ja automaattivaihteisella autoilevaksi. Juhannukseksi sain netin kautta Saksasta tilaamani paketin, josta koottiin nojapyörä (Sun-Bike). Olikohan malli jokuTX3? Kesän ajelin ihan kotiympäristössä pientä lenkkiä miltei pelkästään 1-vaihteella, vaikka pykäliä on 21 kaikkiaan. Säilytän pyörää katetulla kuistilla, josta pääsen jo omin avuin lähtemään luiskaa pitkin tielle. Mäet ja hiekkatie ovat olleet se este, miksen ole kauemmas kotoa lähtenyt. Pari kertaa olen vienyt pyöräni Jyväskylään vaimoni työpaikalle ja siellä ajanut tasaisia pyöräteitä pisimmillään 8 km (JKL - Palokka ja takaisin). Se oli rankka reissu.
Joutuessani kesän ajamaan polkemalla kuntokin on kohentunut. Jaksan mennä polkemalla nuo lähimmät mäet, joista ensimmäiseen matka aluksi tyssäsi. Painoni on pari kiloa pudonnut ja turvotus halvaantuneesta jalasta on lähtenyt. Täytyy sanoa, että todella hankinta kannatti!
Syksyn tullen pyöräni sähköistettiin. Etupyörä vaihdettiin napamoottorilla varustetuksi. Nyt olen joutunut vaihamaan seuraavaksi isommalle vaihteelle polkimet ja vauhti ylä mäessä vai kiihtyy, kun se tasamaallakin polkien on kovempi kesäiseen verrattuna.
Kuvankin voisin lisätä, kun vaan osaisin, mutta on opiskeltava tätä foorumia ensin enemmän.
Nojapyörä, kyllä kannatti!
Antti K

Paljon onnea uudelle sähkönojakistille! Hienoa, kun et ole lannistunut, vaan suuristakin vaikeuksista huolimatta olet ponnistanut eteenpäin!

Sain kunnian asentaa E-Spin4-muunnossarjan pyörääsi. Asensin akkulaukun toivomuksestasi etupyörän päälle kiinni etuhaarukkaan . Löytyi varastosta juuri sopivan kokoinen vakiotarakka. Koska suht. painava akkulaukku kääntyy etupyörän mukana, se vaikuttaa jonkin verran ohjaukseen, ja etupyörän kääntökulmaa piti rajata jolloin myös kääntöympyrä suureni. Muuten ei pystyisi etupyörää kääntämään ääriasennosta suoraksi ohjaustangosta. Mielestäni parempi olisi, jos akkulaukkutarakka ei olisi kytköksissä etuhaarukkaan, vaan se olisi kiinteässä yhteydessä päärunkoon. Ratkaisu vaatisi erikoismallisen tarakan.

Mukava olisi kuulla lisää ajokokemuksistasi!

Laitan tähän kuvan, jonka olen sinulta saanut.

Muokkauksen jälkeen viesti tuli uutena!

antkall kirjoitti:

Otsikko vetosi niin, että laitan pari riviä.
Olen 12 v sitten vasemmalta halvaantunut, kuntoutunut kepin avulla käveleväksi ja automaattivaihteisella autoilevaksi.
Antti K

Tervetuloa nojailemaan!
Itse olen 13 vuotta sitten oikealta puolelta halvaantunut.
Pari vuotta ja 7000km olen nyt nojapyöräillyt joka on ollut jalalle todella loistava kuntoutus.
Kävely on paljon parempaa ja voin jopa hypätä noin 5cm ilmaan!
Tsemppiä pyöräilyyn

Tervetuloa foorumille! Eikö olekin ihanaa, että pääset vapaammin liikkumaan omin avuin laajemmalla alueella kiitos pyörän? Foorumilla on kolmaskin halvauksesta kärsinyt tietääkseni. En siis minä. Saisiko akut viritettyä roikkumaan rungon alle, jolloin mikä tahansa pussi tai ompelutuotos voisi riittää, jos et vaadi joka sään kestävyyttä, jolloin vaihtoehdot harvenevat. Tämän ketjun aloittajalla pysyy muuten meitä köriläitä paremmin neula ja ompelukoneet hallussa vink vink, jos ei muuta helppoa tapaa siirtää akkuja pois painamasta ohjausta löydy kuin roikutus säkissä rungon alla.

vaaka kirjoitti:

Tervetuloa foorumille! Eikö olekin ihanaa, että pääset vapaammin liikkumaan omin avuin laajemmalla alueella kiitos pyörän? Foorumilla on kolmaskin halvauksesta kärsinyt tietääkseni. En siis minä. Saisiko akut viritettyä roikkumaan rungon alle, jolloin mikä tahansa pussi tai ompelutuotos voisi riittää, jos et vaadi joka sään kestävyyttä, jolloin vaihtoehdot harvenevat. Tämän ketjun aloittajalla pysyy muuten meitä köriläitä paremmin neula ja ompelukoneet hallussa vink vink, jos ei muuta helppoa tapaa siirtää akkuja pois painamasta ohjausta löydy kuin roikutus säkissä rungon alla.

Ei yhtään hullumpi idea sijoittaa akku tai akut rungon alle. Tarvii vain pitemmän johdon liittimineen ja pussin tai pussit akkuja varten. Etupyörän päällä olevaan laukun pohjalle jäisivät controllieri-laitteet. Muun osan laukusta voi pitää säilytyslokerona matkalla tarvittavia varusteita varten. Ohjaus tulisi kevyemmäksi. Minulla itsellä on kaksi akkua. Pitemmillä matkoilla toinen akku on tullut hyvään tarpeeseen kun toinen uuvahtaa.

antkall kirjoitti:

Olen 12 v sitten vasemmalta halvaantunut, kuntoutunut kepin avulla käveleväksi ja automaattivaihteisella autoilevaksi.
Kesän ajelin ihan kotiympäristössä pientä lenkkiä miltei pelkästään 1-vaihteella, vaikka pykäliä on 21 kaikkiaan.
Joutuessani kesän ajamaan polkemalla kuntokin on kohentunut. Jaksan mennä polkemalla nuo lähimmät mäet, joista ensimmäiseen matka aluksi tyssäsi. Painoni on pari kiloa pudonnut ja turvotus halvaantuneesta jalasta on lähtenyt. Täytyy sanoa, että todella hankinta kannatti!
Syksyn tullen pyöräni sähköistettiin.
Antti K

Ajatko siis vain oikealla jalalla? Tai toimiiko myös vasen jonkin verran? Onhan sinulla lukkopolkimet? Jos joudut puörittämään vain yhdellä jalalla, niin silloin lukkopolkiimet ovat ehdoton juttu! Miten se vasen jalka pysyy polkimella? Ai, sinulla siis taitaa jo olla lukkopolkimet? Vai...

Jos ajelet vain ykkös- ja kakkosvaihteilla, kun niita kuitenkin on 21, niin kannattaisi ehkä varmaan harkita vaihteiden skaalan muuttamista kevyemmäksi, niin saisi valinnanvaraa noihin vaihteisiin. Pienempiä rattaita eteen ja isompia taakse...

Mutta on kiva kuulla, että deltatrikellasi pääset jo hyvin liikkeelle ja tulostakin on tullut.

Pitäisikö tämä antkall:n juttu irroittaa omaksi ketjukseen tästä premnasin päiväkirjasta? Vai onko tarkoitus että kaikki joiden mielestä nojapyörä kannatti keskustelevat tässä samassa ketjussa

Niin, ja tervetuloa minunkin puolestani.

Jukka