Nojapyöräfoorumi

Kiitos sinulle lähetystyöstä.
Hitaasti, mutta vakaasti ymmärrys lyhyiden kampien ihanuudesta leviää ja vahvistuu.

Itselläni 102 mm kammet pystypyörässä ja tulee kyllä kaikkia vaihteita käytettyä. Retkinojakissani on 115 mm kammet ja runsaasti vaihteita, mutta kaupunkinojakissa 102 mm kammet ja vain yksi vaihde käytössä.

Yritin toukokuussa yllyttää työkaverille suoraan 170-kampien tilalle 115 kammet vaihteettomaan sähköpyörään. Se taisi olla vähän liikaa kerralla vaihteettomaan pystypyörään. Hommasi 115 kammet ja ajeli kuukauden.

Viime viikolla kertoi aikovansa vaihtaa 152 mm kammet poikansa pyörästä tilalle. Ilmeisesti pojalle menee maastopyörään ne 115 kammet. Jos ei sinne, niin minä lunastan ne lähetystyöhön.

Äskeisessä kommentissasi oli juuri ne parit kulmakivet jotka täytyy huomioida. Se tietty väännön 'huononeminen' täytyy korjata vaihteilla, niinpä nämä lyhyet eivät ole ihan omiaan sinkuloihin. Eli kaverisi yksivaihde sähkäriin ei ainakaan ne 115 milliset oikein sovi, 152 voi olla jo ihan toimiva jos 170 on oikeasti pitkä.

Tässä kun on jo harrastanut 'liian pitkään' triathlonia niin ei voi olla kuin ihmeissään kun joutunut toteamaan että jokaisen lajin tekniikka ollut metsässä.

Kun 3 vuotta sitten päivitin itselleni lyhyemmät kammet niin nostin penkkiä n. saman verran. Etenkin tänä keväänä en oikein millään löytänyt hyvää paikkaa istua ( penkki siis ihan paikallaan/ tt-pyörä). Toisaalta saanut ymmärryksen että jalkateräni ovat olleet liian pystyssä.
Niinpä olen nyt laskenut satulaa jo kolmasti, istuin on nyt lähtötasossa ( eli yli sentin alempana). Nyt se hyvä istumapaikka löytyy ja jalkaterätkin pysyvät enempi horisontaalisessa asennossa. Vielä kun ymmärrän pitää riittävää kadenssia niin kas, se itse vastatuuleenkin polkeminen sujuu aiempaa 'helpommin'.

Tuli somessa vastaan toisenlainen lähestymistapa satulan korkeuden määrittämiseen. Kyseessä oli siis triathlonpyörä ja jannu oli löytänyt "lyhyet" kammet siihen.

Hän totesi itselleen parhaan satulakorkeuden olevan, päin vastoin kuin perinteisesti on ajateltu, mahdollisimman alhaalla. Eli hän sääti satulaa alas niin kauan että polvi/ lonkka taipui kevyesti yläkuolokohdasta yli. Sentin normaalia lyhyemmillä kammilla hän sai laskettua 2cm satulaa alemmas.

Em tapa on ristiriidassa pienten niivelkulmien ja siten suuren voimantuton kanssa, muuta ainakin aerohyöty on ilmeinen kun ajetaan ns supussa.

Nojapyörässä kun jalat on virtaviivaiset suorana ollessaan, niin "mahd suora@" tyyli sopinee nojakkiin paremmin kuin pystäriin.

Noinhan se menee, jos mielessä on malli pelkän kammen pituuden muutoksesta. Vaihtamalla kammet lyhyemmiksi vaihtuu myös kampiratas pienemmäksi. Lyhyemmät kammet mahdollistavat selvästi suuremmat kadenssit, mutta poljin- ja ketjunopeus ei juurikaan muutu. Käytännössä hieman hidastuu.

On siis aivan luonnollista, että lyhyemmillä kammilla ei polvi voi mennä täysin suoraksi. Syynä tähän on polven välityssuhde. Kun jalka menee suoraksi, polven nopeus suhteessa jalan pituuden muutokseen nousee äärettömäksi, mikä tietenkin on mahdoton tilanne. Laskemalla satulaa polvet jäävät hieman enemmän koukkuun, jolloin polven nopeuden välityssuhde jalan pituuden muutosnopeuteen pienenee äärettömästä maltilliselle tasolle. Jos polven nopeus on tolkuttoman suuri, nousee myös reiden nopeus suureksi.

Paksut painavat reidet eivät kykene tolkuttoman nopeisiin suunnanmuutoksiin, joita liian suoriksi menevät polvet pyöräillessä vaativat. En tiedä, miten paljon tästä kuvauksesta saa selvää, mutta tästä siinä on kyse. Liian suorilla polvilla kadenssia ei ole mahdollista nostaa, vaikka kampien lyhyys sen mahdollistaisikin.

Mun on saatava polvi suoraksi, muuten alkaa paineen tunne polvissa kasvaa. Sitten kun paine kasvaa sietämättömäksi ja polvia oikoo yli asti suoraan, niin kuuluu napse ja rutina. Tätä vaivaa ei esiinny, jos polkimet ovat hieman liian kaukana. Eikä ole tämän päivän vaiva, vaan niin kauan kun jaksan muistaa. Sama homma lentokoneessa, elokuvateatterissa, henkilöautossa ja missä vaan, jos ei saa polvia välillä suoraksi.

Isossa kuvassa ei olekaan tarkoitus että jalka menisi missään kohtaa suoraksi. Yksi kohtuullisen hyvä korkeuden säätö toimi on polkea taaksepäin klossit irti kengän kannan koskiessa polkimeen. Satulaa tulisi laskea niin kauan että lantio pysyy paikallaan vaikka pyöritätkin taaksepäin.

Sopivan suoraksi päästessään jalkalihas pääsee huilaamaan hetkeksi.

Eiköhän tässä keskustelussa jokainen tiedä ja oleta muidenkin tietävän ettei pyörää kannata polkea polvi lukkoon asti suorana.

Toki terveysvaivat tms on asia erikseen.

Nooh, joskus niitä tekstejä voi lukea joku noviisi jolle asia ei ole niin selvä.

Tuo liittämäni kuva ( päästään sutatun) herrasmiehen istuinkorkeus pystypyörään on kohtuu hyvä, jalka jää selkeästi koukkuun samalla kun jalkaterä on vain hieman alaspäin painuneena.