jviirret kirjoitti:Entäpä jos jarruttaisi nojapyörän menoa ilmajarrulla pystypyörää vastaavaksi? Laskisi tuttua mäkeä pystypyörällä ja nojapyörällä vuorotellen nojapyörän ilmanvastusta ilmajarrulla lisäämällä kunnes menisivät samaa vauhtia. Kun sopivan kokoinen levynpala olisi löytynyt niin ei muuta kuin syke- ja nopeusmittarin kans lenkille. Toki ennen lenkkiä pitäisi myös pyörien painot kalibroida samaksi.
Jukka
Tuo on hieno idea. Kun yritetään hampaat irvessä pienentää ilmanvastusta, niin keksijän ohjeiden mukaan olisi hyvä leikitellä idealla, kuinka LISÄTÄÄN ilmanvastusta.
Sitten voidaan yhdistää molemmat puolet asiasta: lisätä hetkeksi, vähentää sitten, lisätä, vähentää, ... ja keksittiin modulointi (taas kerran). Vaihtelemalla rytmikkäästi mittaukseen liittyvää suuretta saadaan sitä tutkittua moninverroin paremmin kuin ilman vaihtelua.
Lienen ollut pahasti hakoteillä ilmanvastusasioissa pienten tuulenhenkäysten merkityksen suhteen. Olen ajatellut, että käytännöllisesti katsoen tyynessä, eli esim. 0.5 m/s ilmanvirtauksen voisi jättää huomiotta. Ja jopa myös 2 m/s, joka lienee yläraja pikajuoksussa maailmanennätysten hyväksymisen suhteen (saa olla enintään 2 m/s myötuulta). Luulin mäenlasku- yms. rullauskokeissa riittävän, että koivunlehdet eivät heilahtele paljoa.
Mutta jos rullataan vaikkapa 10 m/s alamäkeä ensin aivan tyynessä (syksyisenä sumuisena aamuhetkenä, kun sumu jököttää paikallaa aivan ilmiselvästi), ja sitten toisella kertaa niin, että on linnunhengityksen verran vastavirtausta, vaikkapa lähes huomaamattomat 1 m/s, niin miten käy ilmanvastuksen voittamiseen tarvittavalle energialle ja teholle?
Energiankulutus tietyllä matkalla lisääntyy nopeuksien neliöiden suhteessa (( 10 m/s + 1 m/s) / 10 m/s ) 2 = ( 11 /10) 2 = 121/100 = 1.21 -kertaiseksi eli linnunhengitys vaatii 21 % enempi energiaa!
Tehoa eli energiaa aikayksikössä tarvitaan nopeuksien kuutioiden suhteessa, eli (11/10)3 = 1.331 eli 33 % enempi tehoa .
Tulos tuntuu lähes uskomattomalta, ja ehkä se onkin(?). (sivuhuomautus: Miten ihmeessä 100 m pikajuoksussa esim vauhdissa 10 m/s voidaan sallia 2 m/s myötätuulta... ennätykset ovat veikkaukseni mukaan tehty aina lähes 2 m/s myötätuulessa.)
Jos yhdestä tai harvasta rullaus- tai ajokokeesta ei-aivan-absoluuttisessa-tyynessä vedetään jotain johtopäätöksiä kulkijoiden ilmanvastuksien suhteen, niin luulenpa, että ne johtopäätökset saattavat osoittautua aivan vääriksi, kun kokeita uusitaan samoissa oloissa monta kertaa, tai tehdään syyssumussa.
Ilmiö tuntuu olevan vastoin tervettä järkeä siinä, että hädin tuskin havaittava ilman liike, josta ei tuulimylly saisi irti pihaustakaan energiaa, silti ottaa energiaa ripeältä pyöräilijältä niin maan perusteellisesti. Tai sitten antaa.
Kun ripeä pyöräilijä "tekee tunnelia" ilmaan vauhdilla 10 m/s tai 11 m/s, niin siinä hän siirtääkin ison määrän ilmamolekyylejä syrjään. Paljon enempi kuin hiipiessään 1 m/s. Syrjään siirtelyyn kuluu enempi energiaa, kun on paaaljon enempi siirrettäviä ilmahitusia.
Paitsi että pystärien juna taitaa vielä kulkea nopeammin. Tehokas nojakkijuna on vähän hankala toteuttaa, eri korkuisia pyöriä ja kaikkea 
