Velomobiili hakusessa

[PW]

Onneks olkoon, kärsivällisyys palkitaan. Mukavaa ett kinnerivalikoima Suomessa monipuolistuu. Lueskellaan ja katellaan kuvia kun niitä ilmaantuu.

Petri

[TMS]

Mutta koeajojen perustella loppukilpailukandidaatit minulle ovat: Milan (SL), Mango ja Quest.
T. Ari

Noniin, nyt ne ilmoittavat Saksasta, että tilaamani Milan SL olisi noudettavissa ensi lauantaina. Kiva! Se sitten valmistuu elokuussa niin kuin ne lupasivatkin. Mutta silti kovin hidas on Räderwerkin kinneriverstas - eipä sitten ehtinyt sillä Nokiallekaan.

Päätin jo ajat sitten käydä noutamassa ajokin verstaalta, koska siellä voi keskustella säätö- ja huoltokysymykset saman tien. Ja käyhän se myös pikkuisesta etelänmatkasta: ajoa Siedenburgista Travemündeen on 250 km tai Rostockiin 310 km. Sitten laivaan ja Vuosaaresta kotiin 65 km.

T. Ari

Hienoa! Tämä täytyy kyllä päästä näkemään ensitilassa, pistähän vaikka sähköpostia kun pääset takaisin Suomeen ja sinulle muutenkin käy, niin tulen käymään.

Todella hienoa tosiaan että kinnerikanta monipuolistuu. Velomobiel.nl sivujen tilauskannasta muuten huomasin että Jan Backman Jakobstadista (eli kai Pietarsaaresta) oli tilannut punaisen Quest Carbonin. Tunteekohan kukaan miestä?

[ajarmala]

Noniin, nyt olen päässyt Siedenburgiin, jossa Räderverkin kinneriverstas sijaitsee. Tämä on lievästi sanottuna landella. Muistuttaa vähän Pohjanmaan pahimpia perukoita. Seutu hakkaa tasaisuudessa jopa Hollannin ja Pohjanmaan toki mennen tullen. Paikkakunta on kylä, mutta siitä huolimatta täällä on hotelli, jossa ei ole nyt perjantai-iltana ketään muuta asiakasta kuin minä...

Huomenna pääsee näkemään ja kokemaan kinnerin. Odotellaan...

T. Ari

[ajarmala]

Huomenna pääsee näkemään ja kokemaan kinnerin. Odotellaan...

Ja vielä vähän taustoja tähän laitteeseen:

Koeajettuani viime vuonna 13 erilaista kinneriä Hollannissa, Saksassa ja
Belgiassa innostuin eniten Hannoverissa valmistettavasta Milan SL -mallista.
Se olisi pitänyt tilata jo heti kesällä, koska toimitusaika osoittautui
peräti 9 kuukauden pituiseksi. Tilattuani sen vasta marraskuussa, valmistaja
Räderwerk lupasi sen vasta elokuussa 2012. Ja siinä aikataulussa
pysyivätkin.

Kyseessä siis Milan SL Mk2 036 eli Milaneiden virtaviipaisempi ja pienempi
versio. Mk2 viittaa siihen, että SL:n ensimmäinen muotti tuhoutui kesällä

1. Ja sarjanumero näyttää olevan 36. Kori on itsekantava ja
   lasikuituinen, koska en raaskinut tuhlata 1900 euroa lisää hiilikuituiseen
   koriin, joka olisi ollut 3 kg kevyempi (ei ole suurta väliä painaako vehje
   ajajineen ja matkatavaroineen 103,3 kg vai 100,3 kg.
   Tämä lasikuituversio painaa nykymuodossaan siis 30,3 kg etu- ja takapää
   erikseen henkilövaa'alla punnittuna.

Varusteet ovat:

• edessä 61T ja 39 T
• 140 mm kammet, toispuoliset SPD-polkimet
• takapakka 11-32, 9-v
• SRAM S7-kiertovaihtajat
• SRAM T3-vipuvaihtaja
• SRAM DualDrive
• keltainen väri, 100 e ja 200 g, valkoinen olisi nykyään standardi
• ohjaamon täyskate asennettuna, mutta jaettavissa kahteen osaan, jos haluaa
  vaikka ajaa pää ulkona
• suljetut pyöräkotelot
• etupään vasemmassa kyljessä tavarakotelo
• kevennetty hiilikuitupenkki
• kyynärnojat
• kaksi etulyhtyä
• vilkut
• huomiovalo eteen, takavalo punainen, jarruvalo
• takavalo (erillinen, laki vaatinee Saksassa)
• 6 Ah Li-akkupaketti ja laturi
• taustapeili vasemmalla

Lisäksi kaupan päälle:

• varasisärenkaat kaikkiin pyöriin
• yksi varaeturengas 28-406 Continental GrandPrix
• lisäksi takarenkaaseen laitettiin maidot sisään
• 15 mm kiintoavain takarenkaan irrottamisen

T. Ari

[ajarmala]

24.08.2012 Lensin päivällä Helsingistä Hampuriin Kööpenhaminana kautta.
Sieltä S-Bahnilla päärautatieasemalle, odottelua ja ruokaa nepalilaisessa
ravintolassa aseman lähellä. Sitten kolmella halvalla junalla Nienburgiin, josta
bussilla Siedenburgiin. Kuljettaja tunsi hotellin ja jätti ihan sen
kulmalle. Oli perjantai-ilta ja olin hotellin ainoa asiakas... paikkakunta
oli siis aika pieni.

Lupasivat valmistaa minulle porsaanleikkeen, kun kyselin, missä voisin
syödä. Olut tarjottiin naurettavan kokoisessa 0,25 l lasissa, mutta hyvää
pilsneriä. Ostin vielä 0,5 l pullon Weizenia, koska oli iso pullo ja
kittasin sen huoneessa, jotta hotellinpitäjät pääsivät viettämään
prejantai-iltaansa. Nukkumaan ajoissa.

25.08.2012 Aamulla kahdeksalta aamiaiselle, jotta ehtisin klo 9 verstaalle hakemaan
kinneriä. Vartin myöhässä, kun vatsa rupesi kronaamaan ilmeisesti
saksalaisten salaateista, jotka uitettu etikassa. Hyh.

Tallustelin kohti kinnerinhakupaikkaa ja kaikki vastaantulijat tervehtivät
hyvän huomenen. Mukavan kohteliasta porukkaa.

Kinnerin koonnut Jens Buckbesch oli jo juuri lähtemässä kinnerillään
katsomaan, missä viivyn, kun kävelin verstaalle. Jalkakäytävällä oli
ulkona kaksi kirkkaan keltaista Milan SL:ää. Jensin ja minun.

Kävimme läpi tekniikkaa ja koeistuimme ja koeajoimme muutaman kilometrin
lenkin. Huomasin, että polvet ottivat etukatteen reunaan kiinni. Siksi Jens
siirsi penkkiä 15 mm taaksepäin ja vastaavasti hieman pystympään, koska
selkänojan tuki pysyi entisellä paikallaan. Nyt oli parempi, polvet eivät
enää kolhiintuneet katteeseen.

Sitten tekniikkaa: miten irrotetaan ja kiinnitetään takapyörä, valot ja
vilkut, eturenkaat voi vaihtaa irrottamatta kun ovat kiskottavissa 5 cm
alaspäin. Takarenkaaseen lisättiin paikkausmaito kaiken varalta. Mukaan
tuupattiin kolme sisäkumia ja yksi etupään ulkorengas. Renkaat olivat
Continental Grand Prix, eivät kaikkein nopeinpia, mutta käyttökelpoisia.
Lisäksi juttelua ynnä muuta.

Lopulta n. klo 13.45 lähdimme ajamaan yhdessä Balgeen, jossa Jensillä oli
talo, jota kunnosti myyntiä varten. Siellä lisää keskultelua ja lopuksi
toivotukset hyvä matkaa.

Suuntasin sitten kohti Rostockia, mutta sinne tarvitsi ehtiä vasta
mamantaina klo 14.30 viimeistään. Nyt oli lauantai klo 14.30.

Ajelin ensimmäiset 30 km ja huomasin, että sandaalien kannat ottavat
polkiessa kiinni kinnerin pohjaan (pohja on umpinainen eikä siinä ole
aukkoja). Pysähdyin taukopaikalle ja ruuvasin sandaalien klossin taaempiin
reikiin kiinni ja heti auttoi. kammet ovat muuten 140 milliset.

Aika hyvää vauhtia pystyi ylläpitämään, koska Ala-Saksi on lättänää maata,
yhtä tasaista kuin Hollanti. Ajelin B-tason kolminumeroisia valtateitä
suurimmaksi osaksi. Ajoin ajoradalla, koska saksalaisista kevyen liikenteen
väylistä ei ole mihinkään: ne ovat n. metrin levyisiä ja epätasaisempia kuin
autoja varten päällystetyt tiet. Autot ohittelivat ja vöistelivät oikein
hyvin ja kohteliaasti, ei mitään ongelmia ajaa autijen joukossa ajoradalla.

Walsrodessa oli kiertotie, jonne olin vähällä eksyä, koska Nokian puhelimen
navigointi ei ole toiminut enää viimeisen päivityksen jälkeen... Löysin
ihmisten ilmoille ja myös Niedrige Preise -kaupan, josta omenamehua,
suolapähkinöitä ja suklaata matkaa varten.

Seuraavaksi oikein kunnon iltapäiväkuuro. Jouduin pysähtymään, kun ei
tahtonut nähdä eteensä. Kate suojasi varsin hyvin sateelta, mitä nyt
joitakin tippoja tulee saumojen läpi, mutta pääsääntöisesti pysyin kuivana.

Sitten Soltaun kaupunki, jossa nyt Lidlissä: lisää omenamehua ja suklaata.
Viereisessä turkkilaisessa ruokalassa suurikokoinen pitakebab 3 eur. Ja
viereiseen Eiskafeseen vessaan, kun turkkilaisilla ei sellaista ollut.

Matkaan kohti Lüneburgin nummea, joka täytyy ylittää, jos haluaa suoraa
reittiä Rostockiin. Täällä tasamaa muuttui mäkisemmäksi: loivia, mutta hyvin
pitkiä mäkiä tien 209 varrella. Alamäissä sai aikamoiset vauhdit silti.
Nopeusmittaria ei ollut, joten nopeutta ei ollut tiedossa (jälkeenpäin kotona
gps-loggeri näytti Saksan loivien mäkien maksiminopeudeksi 64 km/h
rullaamalla).

Tarkoitus oli ehtiä illaksi Lüneburgiin, mutta hämärä alkoi painaa päälle ja
vastaan tuli sopivasti Amelinghausen, jossa oli tien varrella framilla neljä
hotellia: lauantai-iltana löysin niistä viimeisestä yhden vapaan huoneen.
Kiva. Kaupunki on pohjoissaksalaisten Lappi, jossa tunnelma on rento, vähän
samalla lailla kuin ruskaretkellä Lapissa.

Suihkuun ja syömään. Saksassa oli sienisato parhaimmillaan, joten otinkin
sienillä höystettäjä ruokia: aluksi kermainen sienikeitto ja sitten kaksi
isoa palaa kuhaa salaatin, keitettyjen perunoiden ja bearnaise-kastikkeen kanssa.
Juomaksi kolme paikallista pilsiä. Tämä oli hyvä satsi, annos oli suuri ja
se teki mukavaa vaihtelua matkalla popsimaani suklaaseen. Nukkumaan.

26.08.2012 jatkuu...

[Pastori]

Oliko sulla jokin dummy gps loggeri joka vain kerää reitin, jonka sitten saa kotona koneella auki. Jos on, niin mikä?

[jori]

Mukavaa tarinaa. Saman oloinen tyylilaji, kuin Rämöllä. Rengasrikkoja Saharassa. (Linkissä äänikirja, jossa Rämö itse lukee.) Tunnelmiin pääsee hyvin kiinni, vaikken olekaan molemmin jaloin poljettavalla retkeillyt Saksassa. Laita joku kuva vielä piristeeksi. Vaikka kartta, jollei muuta ole.
Edit:
Reitti

[ajarmala]

Oliko sulla jokin dummy gps loggeri joka vain kerää reitin, jonka sitten saa kotona koneella auki. Jos on, niin mikä?

Juu, minulla on kolme vuotta sitten hankittu MyLogger, jota Elisa myi. Sehän on oikeasti taiwanilainen Mobile Action IGotU:
http://www.i-gotu.com/
ja malli GT-120. Logittaa sijainnin ja nopeuden joko 1s tai 6s välein. Akku kestää tosin vain n. 7 tuntia ja se loppui parina päivänä Saksassa kesken. Mitään näyttöä ei ole, mutta kunhan pääsee kotiin, niin datat voi imeä tietokoneelle.

T. Ari

[ajarmala]

... jatkoa ...

26.08.2012 sunnuntai. Taas saksalainen salaatti kiusaa vatsaa: aamiaiselle kyllä pääsi,
mutta ruokahalua ei ollut yhtään. Ja sitten pian vessaan. Ja taas. Aamupäivä
kuluikin tällä viisiin.

Matkaan pääsin Amelinghausenista vasta klo 12. Aluksi heti kärkeen kiva
vauhdikas alamäki, josta sitten joutui heti perään maksamaan takaisin
seuraavan mäen päälle. Tie polveili loivasti ylos alas.

Juuri ennen Lüneburgia oli vajaan 10 km yksisuuntainen tietyömaa, jonka
jälkeen vastaan tuli moottoriliikennetien merkki. Hmm? Mitäs nyt? Seis ja
karttoja lukemaan. Banaania ja omenamehua... Edessä oli Kreuzung ja kurvasin
ramppia pitkin ylös sillalle katsomaan, millainen tie siellä menisi Lüneburgin
suuntaan: nelikaistainen keskikaiteellinen tie täynnä liikennettä molempiin
suuntiin eikä mitään piennarta eikä mahdollisuutta käänty Lüneburgin
suuntaan. Pohdin varmaan varttitunnin tilannetta.
Sitten takaisin ramppia vastasuuntaan edelliselle tielle ja rohkeasti vaan
moottoriliikennetietä kohti.

Sillan jälkeen tulikin näkyviin mukava yllätys: uusi ramppi kurvaakin taas
oikealle ja nyt Lüneburgin suuntaan ja vilkasliikenteisen tien varteen
olikin tehty kevyenliikenteen väylä: saksalaisen kapea, n. 100 cm
leveydeltään. Siitä pääsi kaupungin suuntaan.

Kaupungissa sitten taas ilman navigaattoria ja kaupungin kartaa eksyy
kaavailemastaan suunnasta ja joutuu harhailemaan vajaan tunnin ympäri
katuja ja sitten lopulta kysellen jalkamiehiltä, mitä kautta pääsisin
Lauenburgiin ja Elbelle. No lopulta löytyi oikea suunta ja tie olikin aivan
ihanaa pientä, kurvikasta maalaistietä 30 km, jota oli nautittavan vauhdikasta
ajaa. Olikohan siinä vähän alamäkeäkin mukana Elben suuntaan kun oli matka.

Sitten joen yli ja kurvi oikealle mäkiselle viitostielle, josta sitten poikkesin jonkun
matkan päästä loivasti vasemmalle Wittenburgin suuntaan. Tie huononi, kun
siirtyi L-tason tielle 05, mutta silti hyvin ajettavaa. Sitten eksyin
Wittenburgin keskustaan ja siellä oli nupukivetyt kadut. Onhan se tietenkin
hienon näköistä ja antaa kaupungista perinteisen historiallisen kuvan, mutta
ei ollenkaan kivaa ajaa kinnerillä 8 baria renkaissa. Siis eksyksissä
keskustassa, mutta taas kyselemällä pääsee ulos kaupungista ja aah,
asfaltoiduille teille.

Suunnaksi Lützow, jonne paikkailtu melko vähäliikenteinen tie. Tässä
vaiheessa alkoi oppia sen, että se paikkaamaton vanha tasiainen
asfaltinkaistele täytyy tähdätä jousittamattoman takarenkaan kohdalle, jotta
tärähdykset olisivat vaimeampia.

Lützowissa ei onneksi tarvinnut ajaa ihan keskustaankaan, kun jo tuli
hyvät viitat, joiden eteen seis ja lukemaan niitä ja karttaa.
Omenamehua, suolapähkinöitä ja suklaata. Viereinen pankki oli muuten auki
sunnuntai-iltana kuuden jälkeen... Hmm?

Valitsin mielestäni selkeän reitin kohti Wismaria, koska oli jo ilta eikä
halunnut eksyä matkalla. Kiirekin alkoi olla, koska klo 20 jälkeen alkaa
hämärtää. Siis tiet 104 ja 208 Wismariin. Erityisesti 208 oli kummallinen,
koska se tuntui koko ajan nousevan loivasti ylöspäin - miten täällä voi olla
tälläinen vastamäki 35 km:n tiellä? Menee korkealle, jollei alamäkiä tule...
Ja Wismarhan taas on merenrantakaupunki. No kyllä välillä tie meni sitten
alaskin päin.

Ylämäet verottivat keskinopeutta ja matka oli Lütsowista kuitenkin 40 km.
Alkoi sataa. Sitten rupesi hämärtämään. Näiden takia oli pakko hidastaa
vauhtia varsinkin sen jälkeen, kun olin vähällä ajaa vasemmalle ojaan.
Huh. Lopulta kuitenkin pääsin Wismariin ja huomasin tien vieressä mainoksen
Schweden Hotel nächste Ampel links. Sinne! Enempää en enää näin myöhään
illalla ja sateessa etsi.

Majapaikkaan pääsy meni liian myöhään iltaan melkein klo 21:een ja syynä
tietenkin se, että aamulla lähtö myöhästyi puoleenpäivään. Ja eksyin
Lüneburgissa... Tien 208 varrella taas ei ollut mitään majapaikkoja,
joihin olisi voinut jäädä ennen Wismaria.

Hotellissa ei enää ollut ravintola auki, mutta söpö vastaanottovirkailijatar
lupasi lämmittää minulle pakastepitsan, jonka nautin omenamehulitran ja
naurettavan pienen pilsnerin kera. Suihkuun ja nukkumaan.

27.08.2012 jatkuu..

[jori]

Amelinghausen - Wismar
Ed: Korjasin kuvan ja reitin

[ajarmala]

Mukavaa tarinaa. Saman oloinen tyylilaji, kuin Rämöllä.

Tänks.

Mitenkähän Google Mapsin linkit oikein saisi tänne... kokeillaan: onkohan tuosta mihinkään?

http://maps.google.fi/maps?saddr=Sieden ... 3&t=m&z=10

T. Ari

[ajarmala]

Ja toinen päivä Amelinghausenista Wismariin oli jotenkin näin:

http://maps.google.fi/maps?saddr=Amelin ... ,9&t=m&z=9

Tällä välillä muuten yksi ambulanssi pysäytti minut ja sen ensihoitajat rupesivat kyselemään standardikysymyksiä:

• mikä tuo on?
• millainen moottori siinä on?
• kuinka kovaa se kulkee?
• mistä olet tulossa?
• minne menet?
  . miksi?

LIsäksi huomasi monta kertaa, että rinnalle jäi ajamaan auto, josta apumiehen puolelta valokuvattiin paljon outoa ajoneuvoa... No, ei se minua haitannut, koska kate peitti kuljettajan.

T. Ari

[ajarmala]

27.08.2012 Wismarista Rostockiin. Aamulla ei ollut mitään vaikeuksia vatsan
kanssa, koska en ollut edellisinä iltana syönyt saksalaista etikalla
maustettua perinnesalaattia vaan rehellistä pakastepitsaa. Olo on aivan
loistava ja aamiainen maistuu.

Sain hotellin respasta Wismarin kartan, jolloin tietää helposti, miten
pääsee keskustasta helposti ulos Rostockin suuntaan.

Yllättävä, Elben pohjoispuolella oleva mäkimaasto jatkuu edelleen, mutta se
ei ole mitenkään kauhean vaativaa. Tie on ihan mukavaa ja se poikkeaa
muutaman pikkukaupungin läpi.

Yksi poliisipartio pysäyttää minut, mutta heillä ei ole mitään
huomauttetavaa vaan tekevät standardikysymykset:

• mikä tuo on?
• millainen moottori siinä on?
• kuinka kovaa se kulkee?
• mistä tulet?
• minne menet?

Miespoliisi haastattelee minua ja oikein hyvännäköinen naispoliisi valokuvaa
ajonouvoa ja minua. Mutta eipä muuta kuin toivotetaan hyvää jatkoa ja
turvallista matkaa molemmin puolin...

No sitten Bad Doberanin tienoilla joku mies viittilöi pysähtymään alamäessä,
jolloin en tietenkään halua ruveta jarruttelemaan. Hyppää uudestaan autoonsa
ja ajaa ohitseni nyt fiksusti mäen päälle ja viittilöi siellä pysähtymään.
Koska vauhti on pieni, pysähdyn rampille. Mies kertoo olevansa toimittaja ja
haluavansa haastatella minua - no mikä ettei. Haastattelee ja valokuvaa
myös. Saapa nähdä, vaikka pääsisi Bad Doberan Zeitungiin, jos nyt selainen
lehti on olemassa...

Ja vihdoin: Rostock. Yhtäkkiä tiellä on moottoriliikennetien merkki:
stoppia ja ihmettelyä. Päätin mennä sitten kammottavaa 100 cm leveää kevyen
liikenteen väylää pitkin. 500 m riitti minulle. Siirryin autotielle, joka
ei mitenkään vaikuttanut tavallisesta kadusta poikkeavalta. Sinne siis,
niin pääsee Rostockin keskustaan ja siitä kääntymään sataman suuntaan.

Tätä tietä eteenpäin. Liikenne sujuu hyvin. Sitten tulee vastaaan
polkupyörällä ajo kielletty -merkki. No ei yksi merkki kesää tee... Sitten
seuraavassa risteyksessä tulee uusi polkupyörällä ajo kieletty -merkki. Äh,
ei kahta kolmannetta. Sitten seuraavassa risteyksessä on taas sama merkki:
no, kerta kiellon päälle vielä. Hyvä tie jatkuu. Sitä eteenpäin.

Sitten tuleekin vastaan viitta Überseehafen ja sinne siis ramppia pitkin.
Rampin puolivälissä tulee vastaan mootttoritien merkki. Stop. Ja seis.
Mitäs? Banaania ja omenamehua. Satama on siis moottoritien päässä. Ei se
vaan käy polkupyörälle. Hmm? Ei muuta kuin kinneri ympäri ja ramppia
vastasuuntaan kunnes pääsee toiselle rampille nurmikon ja joutomaan ylitse
työntämällä. Sitten ensimmäisestä liittymästä ulos edelliseltä tieltä.

Kysymään alkuasukkailta, missä on satama. Seitsemän kyselyä ja lopulta
satama löytyi. Eikä yhtään liian aikaisin, koska lipunmyynti laivaan olisi
loppunut 33 minuutin kuluttua.

Laivassa normaali polkupyöräparkki ei käynyt, koska Milan oli liian pitkä
hissiin. Sen takia se jäi kannelle 3 trailereiden seuraan.

Hyttiin ja suihkuun. Katsomaan laivan lähtöä takakakannelle pietarilaisten
ja yhden australialaisen turistin kanssa. Sitten syömään päivälliselle. Sen
jälkeen yksin saunaan. Laiva on näet lähes tyhjä, koska vasta Travemündestä
tulee klo 23.30 suurin osa matkustajista.

Kittaan olutta (Leffeä ja Paulanerin Weizenia), mutta se tepsii vasta klo 2.
Nukkumaan.

Reitti olis siis tälläinen:

http://maps.google.fi/maps?saddr=Tuntem ... 1&t=m&z=10

T. Ari

[PW]

Hauskaa tarinaa, viimosena päivänä pientä syheröö kartassa mutt hyvä ku pääsit laivaan. Mitä velomobiililla ajeleva vastaa kysymykseen: miksi ?

Petri

[ajarmala]

Mitä velomobiililla ajeleva vastaa kysymykseen: miksi ?
Petri

Yrittää selittää jotain fiksun oloista aerodynamiikasta ja nopeudesta tasamaalla ja alamäissä...
Ja vielä jos muistaa, voi mainita, että ei kastu sateen sattuessa.

T. Ari