Nojapyöräfoorumi

jori kirjoitti:

Pitkiä maantielenkkejä ei vieläkään ole kukaan tunnustanut (enää) ajavansa pitkärunkoisella. Kaikki, joiden tiedän ajaneen ennen, ajavat pitkät lenkit nykyään muun tyyppisillä pyörillä.

Eli jos on ajanut yhden kesän maantielenkit ja lowriden LWB:llä ja toisen kesän SWB:llä, niin LWB:t on ihan paskoja maantielenkki pyöriä ja SWB:t ainoita oikeita? Vaikka itse olen sanonut pyörätyypin vaihdon syyksi ihan jotakin muuta.

jori kirjoitti:

Siksi uskallan ehdottaa valitsemaan mieluummin sellaisen pyörämallin, jonka useimmat ovat tuossa käytössä todenneet itselleen sopivimmaksi. En ainakaan menisi ehdottamaan kenellekään sellaisen pyörän käyttämistä pitkillä lenkeillä, jota en itse käytä sellaiselle lähtiessäni.

Suomessa on 5-10 LWB:tä jotka eivät ole maantielenkki käytössä
Suomessa on n. 1000SWB:tä ja trikeä jotka eivät ole maantielenkkikäytössä
Suomessa on 100.000 maantiemallin pystypyörää jotka eivät ole maantielenkki käytössä

Miten ihmeessä tuosta voi vetää sen johtopäätöksen ettei LWB:t ole hyviä maantiepyöriä?
Eli jos nyt sattuu olemaan sellainen tilanne ettei yksikään suomen kymmenestä LWB:stä ole maantiepyöräilyä aktiivisesti harrastavan käytössä niin eihän se voi olla merkki siitä ettei se sellaiseen pyörätyyppinä sovellu. Varsinkin kun ottaa huomioon että tiettävästi liki kaikki maassa olevat LWB:t on pienen budjetin omavalmisteita(raskaita ja maasto-osista kasattuja) joita ei ole koskaan maantie lenkkeilyyn tehty.
Olen ihan varma että jos noita RANS:n malleja olisi edes euroopassa myynnissä niin niitä näkyisi enemmän myös maantielenkeilläkin.

Jukka

OK, laitanpa vielä omalta osaltani vähän selvennystä ja tarkennusta.

Täytän kohta 40v ja olen hurahtanut pyöräilyyn noin 15 vuotta sitten. Urheilutaustaa minulla ei ole vaan olen edennyt ihan työmatkapyöräilypohjalta. Pitkään minulla oli pelkästään maastopyörä, jolla ajelin työmatkoja ja maastolenkkejeä. Motivaation lisäämiseksi olen lähes joka kesä osallistunut johonkin kuntotapahtumaan esim. Tahko MTB. Viime kesänä pyöräily siirty taas uudelle tasolle kun hankin maantiepyörän. Tämä on siis vasta toinen kesä maantiepyöräilyä. Viime vuoden kohokohta oli Vätternin kierto 300km. Tänä vuonna olen ajanut kolme yli 100km lenkkiä josta yksi oli 200km brevetti. Nuo pisimmät rypistykset ovat olleet niin mukavia kokemuksia että sitä kaipaan kyllä tulevilta vuosilta lisää. Pitkien lenkkien keskinopeus asettuu yksin ajaessani johonkin 25-26km/h kieppeille. Ryhmälenkkeihin osallistun myös silloin tällöin mutta aikataulullisista syistä tulee usein lenkkeiltyä ihmeellisiin aikoihin, eli yksin. Yksin lenkkeillessäni on tullut mieleen olisiko nojapyörä parempi väline. Pystypyörä toimii kyllä kaikin puolin hyvin, eli en yritä nojapyörällä ratkaista mitään ongelmaa. Mietin lähinnä jos homma olisi nojapyörällä vielä vauhdikkaampaa ja hauskempaa.

Eilen viimeksi ajoin 100km maantielenkin @26km/h. Yritin lenkin aikana miettiä millaista olisi nojapyörällä ajaa vastaavaa lenkkiä. Tuollaisella nopeudella ylämäet menee hitaimmillaan 10-15km/h ja alamäet 40-50km/h, huiput ehkä 55-60.
Jotta ajaminen olisi mukavaa pitäisi siis 10km/h voida ajaa ilman tasapaino-ongelmia. Ylämäkia ajatellen pyörän pitäisi olla riittävän kevyt mutta silti tukeva. Vastaavasti pitäisi pyörän käyttäytyä johdonmukaisesti kovassa vauhdissa että voi jarruttelematta rullata vauhdikkaatkin laskut turvallisesti.

Tällaiseen käyttöön siis on sopiva kompromissi haussa. Lisäksi pyörän pitäisi tietenkin olla hyvän näköinen ja helppo rakentaa.

thomsva kirjoitti:

Tällaiseen käyttöön siis on sopiva kompromissi haussa. Lisäksi pyörän pitäisi tietenkin olla hyvän näköinen ja helppo rakentaa.

Jos helppo rakenne meinaa yhden suoran runkoputken ympärille rakennettua yläohjattua suoralla ketjulla olevaa takavetoa niin siinä on selkeästi nuo kaksi vaihtoehtoa, LWB(oikeampi nimi kyllä tuo MWB) ja SWB. Jos molempiin valitaan sama 26 tai 28" rengastus niin eroavat seuraavasti:

SWB:ssä kammet ovat n. 20cm penkkiä ylempänä, LWB:ssä eroa 10cm. SWB:n nojakulma on hieman loivempi. Hyvin pitkälle makuasia kummasta pitää enempi. Ilmanvastuksen kannalta ei juurikaan ole eroa kun LWB:stä tulee matalempi.

SWB on hitaasti ajossa selvästi parempi. LWB:llä pitää pystyä pitämään n.10km/h nopeutta että ei mene kikkailuksi, SWB.llä sama raja jossakin ehkä 6km/h paikkeilla. Kovemmassa vauhdissa taas LWB on rauhallisempi ja vakaamman tuntuinen.

Käytännön ajossa LWB:n ongelmat ovat tiukat mutkat ja pimeät kulmat. Liikkeelle lähdössä pitää saada vähän enempi vauhtia. Ja tietenkin isompi koko. SWB:n ongelmat taas ovat korkea istumakorkeus ja sitä kautta maahan ylettäminen. Liikkeelle lähdössä riittää pienempi vauhti mutta tuo korkeus tuo siihen omat hankaluutensa. Myös ympäristön havainnointi on vähän vaikeampaa kun ollaan loivemmassa kulmassa, olan yli kurkkaaminen mahdotonta kun LWB:ssä se jotenkin onnistuu.

Jos ja kun ilmanvastuksessa ei suurta eroa ole niin ei ole vierintävastuksessakaan. Jos eroa on niin se on SWB:n eduksi, siinä painojakauman saa oikealla suunnittelulla jopa lähelle 50/50 suhdetta. LWB:ssä tähän ei pääse millään järkevällä konstilla. Vierintävastus on pienimmillään silloin kun ajoneuvon renkaat ovat tasaisesti kuormitetut.

LWB on neutraalimpi alustan epätasaisuuksille, pitkä runko notkuu ja joustaa montuissa SWB.n lyhyttä enempi.

LWB tekemisen ongelmat liittyy tuohon etuhaarukan taivuttamiseen kun taas SWB on tarkempi ketjulinjan suunnitttelun suhteen ja vaatii paluupuolelle ketjun ohjaamista.

Eli edelleen joudut itse päättämään kumpi on sinulle parempi. 200-300km ajoa ja olet molemmilla yhtä nopea kuin maantiepyörällä. Kovin paljon suurempia keskinopeuksia en uskalla luvata, parhaimmillaan voi odottaa 10% keskinopeuden nousua, ei yhtään enempää.

Jukka

Uskaltaisin sanoa että jos pystypyörällä ajat noinkin kovia keskareita pitkillä matkoilla niin nojapyörällä ajat selvästi nopeammin kunhan lihakset on tottuneet. Itse ainakin pääsen nojakeilla paljon pystypyörää nopeammin. Tänään ajelin taas tuolla uudella omavalmiste midracerilla pystypyörien joukossa ryhmälenkkiä noin 30 km ja samalla tavalla kuin matalalla 20"lla nojakilla pysyin hyvin perässä ja aikaajoin hurahti väkisin ohi alamäissä.
Nojapyörällä ajetaan tai ainakin mie ajan ihan erilaisella tyylillä ku pystypyörällä. Alamäkeen otetaan kova vauhti jolla pääsee seuraavan ylämäen pitkälle kevyellä polkemisella.
Pystypyörien joukossa näkee myös hyvin sen kuinka vähän nojakilla tarttee polkea esim loivassa alamäessä , pystypyörät polkevat monet loivat mäet eli joutuvat syrjäyttämään huomattavan määrän ilmanvastusta. Nojakilla taas voi rullata vieressä pitkät matkat polkematta eli jos tuossa tilanteessa haluaa ohi niin sitten vaan poletaan ja pystypyörä jää ku täi tervaan
Nämä huomiot siitä huolimatta että esim tuossa miun midracerissa on mitkä lie kumit 3,5 bar paineella , vaihteena nexus 7 , vanhoista romuosista tehty.
Selvästi tuossa midracerissä tuntuu tuuli enemmän ku lowracerissa . Mie suosittelisin tommosiin lenkkeihin lowraceria jos vauhdista tykkää. Ja etuvetoa tietenkin kun en oo vielä keksint miks ne ketjut pitää sinne takapyörälle asti virittää.

Petri

PW kirjoitti:

Uskaltaisin sanoa että jos pystypyörällä ajat noinkin kovia keskareita pitkillä matkoilla niin nojapyörällä ajat selvästi nopeammin kunhan lihakset on tottuneet.

Moni nojapyöräilyä aloittava siirtyy pystypyöräpuolelta jonkun hybridin tai mummopyörän päältä. Tällöin nopeusero on tosiaan iso. Mutta jos verrataan isopyöräisiä suoralla runkoputkella olevia nojakkeja käyräsarvisiin maantiepyöriin niin ei ilmanvastuksien ero kovin suuri ole.

PW kirjoitti:

Selvästi tuossa midracerissä tuntuu tuuli enemmän ku lowracerissa . Mie suosittelisin tommosiin lenkkeihin lowraceria jos vauhdista tykkää. Ja etuvetoa tietenkin kun en oo vielä keksint miks ne ketjut pitää sinne takapyörälle asti virittää.

Tässä etsittiin helposti tehtävää nojapyörämallia. Noita etuveto projekteja kun seuraa niin harvoin tulee heti hyvä vaan vaativat useampia muokkauksia rakentamisen edetessä, selvä merkki siitä ettei ihan helpoimmasta päästä ole. Suoraputkiseen/ketjuiseen takavetoon verrattuna on paljon enemmän tekemistä: runkoputken taivutukset, ketjupyörien tekeminen, etuhaarukan tekeminen...
Totta tuo tietenkin on, että kovat nopeudet vaatii matalan pyörän ja loivan nojakulman, mutta tällaisen pyörän tekeminen on astetta vaikeampaa tai joutuu tekemään kopromissejä jonkun muun asian suhteen, kuten tuossa M5 M-racerissa.

Jukka

Omaa silmää ei ole lwb:t ikinä kauheesti miellyttänyt joten en sitä harkinnut omaa pyörää suunnitellessa, mutta tässä on yksi poikkeuksista:

En löytänyt lähdettä sivuun mistä kuva on otettu, mutta omistana taisi olla joku unkarilainen kaveri. Runkoa ei voi yksinkertaiseksi sanoa mutta silti upean ja nopeankin näköinen lwb-konstruktio. Alaohjaustakaan ei ole kukaan tainnut vielä ehdottaa?

jori kirjoitti:

Pitkiä maantielenkkejä ei vieläkään ole kukaan tunnustanut (enää) ajavansa pitkärunkoisella.

Kuulemma eilen Tampereella rautatieaseman seudulla kuvattu nojakki. Nojakista tai sen omistajasta ei ole tietoa, mutta jotenkin arvelisin vehkeellä jostain kauempaa kuin Epilästä.