4.8
410 km kisatulos 403,5 km
Tapanin kyydissä pääsin abc:lle kun oman pyörän jätin illalla "varikolle", samalla kyydillä myös radalle, lisää energia- ja myslipatukoita evääksi sekä banaania ja maitoa 2 litraa. Aamupala ei oikein pudonnut, keho ei ollut herännyt vielä.
Laiskuus voitti enkä tänäänkään ruvennut vaihtamaan kumeja joten Duranoilla mentiin. Tavarat sain jättää Jukan auton tarjoamaan varjoon, tai ainakin aamupäivän juomat pysyi varjoisana.
Lähtö tapahtui 8 aikaan yhteislähtönä ja ei kun matkaan. Oma mittari on Duranoille kalibroimatta ja kinnerillä sai ajaa aika paljon ulompaa kun ohitettavia on runsaasti, n5% sain enemmän kilometrejä omaan mittariin mutta en tiedä mikä osa on ulompana ajoa ja mikä virhettä kun mittari on säädetty 32 millisille renkaille. Se myös lisää matkaa kun anturi on vasemmassa renkaassa.
Melkein järkytyin Pw:n vauhdista millä lähti mutta ajattelin itse pitää alkuun vauhtia sellaisena, että vähillä tauoilla 400 km olisi mahdollinen, vanhastaan meinasin, että aamupäivän tunteina voi sitten kiriä vauhtia kunnes tuuli alkaa.
Alkuun kulkikin kivasti, sopivan viileää ja olin ajohousut jättänyt pois niin Mangon läpi kulkeva ilmavirtaus piti olon vilpoisena.
Eka tauko, 11 minuuttia 4 h kohdalla osin vessahädän ja juomatäydennyksen takia. Suolaa ja magnesiumia nassuun samalla. Maitotankkaus, ja jätin rahaa ettei tarvitse poiketa pitsa-auton tultua varikolle. Vähän aikaa taas kulki mutta lämmin päivä ja tuuli rauhoitti, ei kuitenkaan niin paha kuin edellisenä vuotena. Kinnerin hyviin puoliin kuuluu se, että jalat on varjossa niin olo ei käy tukalaksi, veikkaisin avopyöräilijöiden kärsineen helteestä enemmän. Kolmipyöräisessä syöminen ja juominen on myös paljon helpompaa.
Tartuin Tapanin vihjeeseen, että syö vähän mutta usein, se toimi 6 tuntiin saakka jolloin patukat rupesi tulemaan korvista ulos, ne oli myös aika tukuisaa evästä ja ei täysin sovi vatsalle. Niinpä poikkesin pitsalle, että vatsalaukku saa oikeaa tavaraa sisäänsä ja varmuuden vuoksi otin imodiumin suolan ja mangnesiumin lisäksi. Pitsaa ja maitoa sekä nestettä kippoon lisää. Kaimalta sain väliaikatietoja ja kannustusta.
Nyt ei tuntunut niin hyvää elpymistä tauon jälkeen mutta eteenpäin mentiin. Kinnerissä on aikaa ajatella kaikenlaista ja pitkässä kisassa monenlaista suunnitelmaa värkkäilee
joku tunti meni kivasti joku takkuisammin, mistä lie johtuu? Siis yllättävän vaihtelevaa, pitäisi hommata paremmat ajotietokoneet ja sykemittarit niin voisi analysoida jälkeenpäin... Hitsi, mähän alan kuulostaa ihan urheilijalta 
Polvi rupesi oireilemaan mikä laski mielialaa kun en heti hoksannut mistä se johtuu. Megafonin kautta minulle tehtiin makkaratarjous josta ei voinut kieltäytyä joten nostin peukun merkiksi hyväksymisestä
seuraavalla kierroksella sain yrittää napata makkaran vauhdista ja hyvin se nälkäiseltä onnistui
makkara tuli tarpeeseen mutta eleenä tuo oli vielä arvokkaampi. Sen voimin ajelin jonkun 9,5 h kohdalle, juoma oli loppu ja polvi oireili. Polveen kipugeeliä ja luulin keksineeni mistä johtui, rata kaartaa aina oikealle ja pidin ohjaussauvaa oikealle kallistettuna jolloin poljin oikea jalka vinossa... Pitsaa ja maitoa nassuun mutta kiireistä on ihmiselo niin lopun pitsan paloittelin ja otin kinneriin mukaan, samoin lopun 0,5l maidon ja menoksi.
Aika mehuton olo oli ja lepuuttelin välillä myös jalkapohjia, shimanon sandaaleissa on pykälä pohjassa ennen varpaita mikä kohta oli välillä kuin tulessa, geeli ja oikea polkemistekniikka auttoi polveen jonka kanssa pystyi jo elämään.
Jossain kohti Helanderi yritti oikealta ohi, näin kyllä miehen vasemmasta peilistä saavuttavan mutta paluu oikeaan reunaan yllätti ohituksen jälkeen. Vähän sisuunnuin ja polkasin reilumman välin ja kun polvi tykkäsikin tehoista (tämä yllätti!) niin aloitin loppukirin vähän aikaisemmin kuin suunnittelin, kun tehojakin tuntui olevan vaikka luulin olevani ihan kuitti. Ihan tarkkaan en tiennyt mikä on oma kilometrilukema kun oli mittari virhettä ja ajattelin jospa sen verran saa, että 400 km on rikki viimeistään Alisessa
Lisälenkin olisin muuten ajanut 
Nyt kulki ja varikolta kurvasi Jupet samanlaisella Mangolla ajamaan rinnalle ja se tuntui myös mukavalle, vähän kuin kirimies 
Kellotaulun kohdalla sain aina kannustusta yleisöltä. Kello on hyvä ja paha. Sitä päivän mittaan laskeskelee montako tuntia vielä, itseään helpottaa, että laskee tunteja seuraavaan suunniteltuun taukoon tai tasa sataseen eikä loppuaikaan. Vikalla tunnilla rupeaa laskemaan montako kierrosta kello vielä vaatii, niitä on aina liikaa, ja liian vähän. Ihan kaikesta en saanut selvää mitä megafonin kautta väliaikatietoja tuli mutta lähellä tiesin tavoitteen olevan.
Kiri meni hyvin melkein loppuun saakka, kolme viimeistä kierrosta oli vaikeita, yritin jaksaa mutta tehot oli jaloista loppu, onneksi oli tyyntynyt ja pilvet oli auringon peittänyt niin jaksoi mennä, loppuun saakka
se tuntuu aina helpottavalta kun kuulee, että vika kierros...
Lopussa kiitos seisoo. Pääsin kuin pääsinkin tavoitteeseen mikä jänskätti. Vikoilla kiekoilla mietin, että olisiko harmittanut jos olisi jäänyt alle ja sen Ultremot ostamalla olisi saanut yli? Ei yllättäen olisi... Niillä mennään mitä on. Tämä oli paras mihin tänään pystyin, tällä levolla
reenikilometrejä on kyllä riittävästi
vaikka lomalla ajelee hissukseen niin lihakset on tottuneet tuntikausien työhön. Taukoa oli n. 40 minuuttia ja siitä saisi helposti 5 min pois kun miettisi varikko strategian uudelleen, mutta ei tämä nyt niin vakavaa ole 
Yhteiskuvassa on kokolailla kaikkensa antaneen oloista sakkia mutta on se tunne sen arvoinen kun on homman suorittanut. Kunnioitus kaimaa kohtaa kyllä suurenee joka ajaa 500km päivämatkoja useamman kerran peräkkäin...

MikaL:n kuvakansiosta linkattu http://lauttis.kuvat.fi/kuvat/2013%20No ... mg=img2048
Sakarin tekemä pysti pääsee kunniapaikalle, niin hyvältä ja arvokkaalta tämän päivän suoritus tuntui... Kilometrit ei varmaan olisi riittäneet jos kaikki Terot olisi päässeet viivalle mutta tämä vuosi meni näin...
Kiitokset kannustajille!
Kankeus lihaksiin iskee äkkiä... Vähän tuntui mäet suurentuneen radalta lähtiessä, Eemelin ja Jupetin kanssa polkaistiin aliseen ja saunaan. Polvi kipeytyi uudelleen samalla kun muut lihakset kankeutui.
Saunalla jälkiajot sillä porukalla joka vielä kerkesi tai jaksoi mukaan. Grillailu jäi väliin ja en itse pitseriasta mitään tarvinnut kun olin pakannut pitsanjämät mukaan. Niitä ja suklaata banaanien ohella.
Jossain vaiheessa uni taas kutsui ja kömmin suihkun kautta riippumattoon... Aivan loistava päivä ja hieno kisa kaikilla mittareilla.