Kävin työmatkalla testaamassa Tivolitien, garminin mukaan jyrkin kohta vasemmallapuolella menevällä jalkakäytävällä(?) oli n. 14 metriä nousua / 100 edettyä metriä.. muita mäkiä en jaksanut etsiä, eivätkä lie ihan pyörälle sallittujakaan Helsinginkatua lukuunottamatta. Varsin lyhyitä töppyröitä nuo ovat Helsinginkatu/Sturenkatu komboa lukuunottamatta.
Omien muistikuvien mukaan esim. Lukonmäki Tampereella oli reippaasti rankempi kun siellä pohjalla asui.. vaikka aika pieni sekin on.
Mäet ja niiden kiipeäminen on niin välityksistä kiinni... Kun joskus v. 2010 Pioneerilla aloittelin löysin Vääksystä yhden mäen joka ei vaan noussut, dualdrive ja 28 takapakka, sen tilalle 32 hampainen ja jokunen satakilometriä ajoa niin jo nousi eikä ollut edes vaikeeta 
Nojasyklismiä vuodesta 2010
"Nojapyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa mutta kinnerillä voi ajaa myös ilman housuja"
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
Ei Tivolitie paha ole nousua on 400 m matkalla, mutta jyrkästi puolet ja jyrkin kohta on yläpäässä vain 100 m. Hesari plus Sturenkatukaan ei ole kuin jotain 400 m ja on Pääskylänkatua loivempana paljon helpompi nousta. Mellunmäessä on yhtä pitkä tai pidempi nousu, joka on keskimäärin jyrkempi. Kaikki nuo ovat nousseet, mutta ikävämpiä mäkiä Vantaalla on Ilolassa ja lentokentän itäpuolella pohjoiseen Korso 4 km liittymästä. Nk. Mätäjonkin mäki sanoi yksi pyöräilijä mäen nimeksi. Nynnyt jalassa jarruttamassa menoa viileässä säässä Ilolan mäkien jälkeen pari kymppiä ajettuna, alin nopeus oli vain 3,5 km/h alimmalla vaihteella. Ei riittänyt voima pitää suoraa linjaa koko ajan. Ei houkuta nousta isoja mäkiä pientareella. Edistymistä on, joten ehkä kunto on palautumaan päin ja sopeutuminen edistyy. Lämpöjen noustessa ja sopivammin housuin tulos paranee lihasten toiminnan normalisoituu ja tehot kasvavat. Nyt kun ajaa kohtuullisen kovaa, lihakset lämpenevät ja eivät tunnu heikoilta ja kankeilta.
vaaka kirjoitti:Nk. Mätäjonkin mäki sanoi yksi pyöräilijä mäen nimeksi. Nynnyt jalassa jarruttamassa menoa viileässä säässä Ilolan mäkien jälkeen pari kymppiä ajettuna, alin nopeus oli vain 3,5 km/h alimmalla vaihteella. Ei riittänyt voima pitää suoraa linjaa koko ajan.
Karttanimi Mätäkivenmäki? Kartasta mittasin 15m/203m eli 7%. Tuolla vauhdilla teho kreuzotterin mukaan <100W. Melko varmasti vaan tottumuksen puutetta polkemisasentoon.
jooseha kirjoitti:vaaka kirjoitti:Nk. Mätäjonkin mäki sanoi yksi pyöräilijä mäen nimeksi. Nynnyt jalassa jarruttamassa menoa viileässä säässä Ilolan mäkien jälkeen pari kymppiä ajettuna, alin nopeus oli vain 3,5 km/h alimmalla vaihteella. Ei riittänyt voima pitää suoraa linjaa koko ajan.
Karttanimi Mätäkivenmäki? Kartasta mittasin 15m/203m eli 7%. Tuolla vauhdilla teho kreuzotterin mukaan <100W. Melko varmasti vaan tottumuksen puutetta polkemisasentoon.
Tuollaisella vauhdilla menee paljon tehoa tasapainon ylläpitoon, kädet vispaa yhtä paljon kuin jalatkin. Ainakaan kädet ei ole rentona ja tasapainoiluun saattaa osallistua keskikropan lihaksiakin...
Jukka
Riman ali ja suoraa ohi maalin...
Eri mäki. Tuusulantietä pohjoiseen alkaen Läntinen valkoisenlähteentien risteyksestä on peräkkäin useita mäkiä, joista pohjoisin on pahin. Yritin Googlen Street viewillä tunnistaa paikkaa ja varmaksi en mene sanomaan mikä, mutta lienee jossain Kylmäojan paikkeilla se pahin kohta. Eli lentokentän pohjoisen pään tasalla.
Pohjoisimmasta mäestä on GPS mittaus 3,5 km/h jäykät polven taittumista venyen vastustavat nynnyt jalassa viileällä säällä ja ihmeen suraan pystyin peräkkäiset mäet ajamaan. Mutta suoraan ajo vaati etureisien jännitystä yli pelkän mäen nousuun vaativan tehon. Hätäinen suoraohjaus. Jos olisi vähemmän vilkas eturengas ja parempi keskikropan kunt sekä tasapainoilutaito, ei jaloilta varmaan vadittaisi yhtä paljon jännittämistä tasapainon ylläpitämiseksi ja heilunnan välttämiseksi. Polkiessa keskivartalo liikkuu helposti, jos jalkoja ei jännitä ekstrana. Toisalta eipä ollut viileässä säässä jäykin vaattein yhtään ylimääräistä tehoa tarjolla jännitys+nousun vaatma teho, joten en osaa arvata yhtään, olsiko läähätys ja syke vähentyneet niin, että jaloista olisi saanut enemmän irti vauhdin kasvatukseksi, jos jalat olisivat olleet rentoja. En usko pääseväni noilla olosuhteilla niin suureen vauhtiin, että pyörä olisi muuttunut vakaammaksi, kun kumminkin kaikki oli pelissä, jotta ylös pääsin ja kiihdytys mäen huipun jälken oli olematonta koneen nikotellessa. Lihakset ovat toimineet paljon paremmin tuon reissun jälkeen. Mutta on olosuhteetkin muuttuneet löysien, lämpimämpien vaatteiden, viiman poistumisen ja ilman lämpenemisen suhteenkin, joten vaikeaa on arvata, mikä johtuu kunnon noususta ja mikä lihasten sekä verisounten sopeutumisesta nojailuun. Ja onko sydämellä ja keuhkoilla myös jotain sopeutumistarvetta muuttuneeseen jalkojen asentoon sekä verenpaineeseen jaloissa.
Liian monta muuttujaa arvioitavaksi, mutta tärkeintä on se, että homma etenee. Olkoon sitten vaikka pelkästään sään paranemisesta johtuen.
Itse kävin ajamassa noita samoja mäkiä tuusulan tien varressa kun kävin kiikuttamassa hiilarinpenkkini Nojailijan pajalle korjattavaksi. Eli olin liikkeellä lasikuituisellapenkillä ja hiilarinnen oli tarakalla. Tavallisesta poiketen varusteet sivulaukussa jossa työkaluja, sisureita, U-lukko, lompakko, varapaita ja ensiapupakkaus.
Niin, ja onhan se Mätäkivenmäki historilinen paikka. Zatopek kävi siinä kääntymässä maratoonilla, v 52 Olympiallaistenaikaan.
Siinä mäessä, hesaan mennessä vasemmalla puolella, on kivipaasi jossa teksti tapahtumasta. Kävin sen katsomassa 50, vuota sitten (pystärillä)
Kai se vielä siinä on !
Ja olihan siinä vuosisadan vaihteessa, myös jännät paikkat. Kun Lahdesta saakka maalaiset toivat hesan torille, voita, perunoita, ym.
Ja konsa he tulivat takaisin, niin Mätäkivenmäessä rosvot putsas "saaliin" 
Mätäkivenmäki oli tosiaan paikan nimi, joksi se seuraa pitänyt pyöräilijä paikkaa kutsui.
Wackyllä mielenkiintoinen oli tuo -27 m korkeus merenpinnasta Mitenköhän tarkkoja nuo luvut ovat? Keravan lähellä jyrkin pätkä oli jotain 30+ m nousua 300+ m matkalla. Mikä paikka se oli ja missä kohdassa Mätäkivenmäki on tuossa Stravakuvassa kilometreissä? Kartta ei zoomaudu, joten on aika epätarkkaa arvioida kohtaa.
Onko Mätäkivenmäen huippu 24,9 km kohdalla 83 m korkeudessa? Aika erilaisia nousumetrejä on Stravassa verrattuna minun Sports Trackerin 70 km Hki-Hyrylä-Kerava-Hki reissussa, jolloin en ajanut yhtään mäkeä uusiksi, vaan etenin vain eteen päin. ST valehteli 1800+ m nousua. Vai tulkitsenko väärin nuoli ylös indikaation, onkohan kyseessä sittenkin ylämäkeen ajettujen metrien määrä yli jonkin nousukulman? Olisi uskottavampi kuin vuori ylös pystynousua. En ainakaan usko 1800 m pystynousulukuun ajetun maaston perusteella, enkä minkäänlaiseen tarkkuuteen pystymittauksessa graafien ja Linnanmäen huipun korkeusvaihtelujen perusteella. Maan alla minäkin olen AGPSn mukaan käynyt Pitänee käydä tutkailemassa STn manuaaleja, jos asia selviäisi pystysuunnan nuolien merkityksestä.
vaaka kirjoitti:Wackyllä mielenkiintoinen oli tuo -27 m korkeus merenpinnasta
Wacky on vaan ajanut kaivoon
GPS-standardin mukainen korkeustarkkuus on 95% ajasta <15 metriä. Hetkellisesti se voi olla melkein mitä tahansa. Käytännössä tarkkuus on kuitenkin parempi kuin standardin vaatimus. Kuluttajapäätelaitteet lisäksi tasoittavat virheet niin että ne eivät pistä käyttäjän silmään.
vaaka kirjoitti:Wackyllä mielenkiintoinen oli tuo -27 m korkeus merenpinnasta
Mittari on Garmin Edge 800 jossa on barometrinen korkeuden mittaus, joten lukujen ero on aivan oikea. Nollapiste heittää koska tuossa on kahteen eri aikaan ajettua pätkää enkä katkaissut ajoa niiden välillä. Aamulla mitattu lähtöpaikan ilmanpaine ei ole sama enää iltapäivällä tai illalla.
Mikä mäki on kyseessä 7,6-8,1 km kohdalla?
Missä kohdassa kilometrejä Stravassa sijaitsee Mätäkivenmäki?
vaaka kirjoitti:Missä kohdassa kilometrejä Stravassa sijaitsee Mätäkivenmäki?
Sulla ei ilmeisesti ole strava tunnareita kun kyselet. Ylöspäin löytyy kohdasta n. 24,4 - 24,9, alaspäin n. 40,0 - 40,5
Aika sillä pätkällä oli 1:55 ja keskinopeus 14,4 km/h
Oma paras on 18,8 km/h (1:28)
Eipä ole sellainen pätkä että tulis kovin usein ajettua.
Ei ole tunnareita joo. Muistui mieleen inhottavista mäis Viikin tiedekirjastosta Pihlajamäkeen pahempi pätkä Kivikon half pipen mäen toisella sivulla oleva asfalttitie, jonka jyrkkyysmittaus ja pystynousu kinnostaisi tietää. Jalan pistää hanttiin ja en usko pääseväni sitä millään pyörälläni ylös. Ei tullut houkutusta tri pyörälläkään kokeilla. Varokaa lentäviä frisbeetä siellä terveisin frisbeegolfaaja. Porukalta voi ylämäkeen revitellessä lähteä lapasesta kontrolli noin pitkässä ja jyrkässä ylämäessä. Ja half pipe on vielä pahemmin väylä kontrollin kannalta. Onneksi siellä ei ole liikennettä uhkana.
Käsi arka ja netistä löydetyin ohjein apuja tuli. Kiusaan apuvälineliikkeen tätejä uuden käden suojan hankkimiskysymyksillä samalla kun jatkan käden keston kokeilua. Huomenna enkka-ajopituusyritystä nojakilla ajatellen. Kun sää on hyvä.
Keksin pari mahdollista tekijää, jotka ovat voineet tehdä ajosta raskasta. Huomasin ajavani usein kiristäen turhaan jalkojen lihaksia ikään kuin ajaisin ilman lukkokenkiä tai yrittäisin mateluvauhdilla mäkeä ylös. Tasaisella turha jännitys rassaa ja kun hoksasin jännityksen ja rentoutin jalat, ajo keventyi selvästi. Olen saattanut "ajaa ylämäkeen" koko ajan hukaten voimia. Ohjaustangot ovat liian edessä. Käänsin ne niin taakse kuin vaihteiden kaapeli antoi periksi ja kättä säästääkseni en ole säätänyt oikeaa ergonomiaa. Kun valinta on käden kuluttaminen säätöihin tai ajo väärällä säädöllä väliin kättä mahan päällä lepuuttaen. Tankojen ollessa liian edessä kädet ovat eteen siirrettyjä ja olkapäästä kyynärpäähän joudun kannattelemaan käden painoa. Sen sijaan, että taaemmin tankojen sijainnein käden painosta osa roikkuu vetovoiman ja luuston yhteistyöllä lihaksia rasittamattomasti. Pitää ennen pitkää säätää tangot kohdalle käsien pitkän tähtäimen säästämiseksi. Epäilen mäkien nousun kiemurtelutendenssin pahentuvan, kun käsiä kannattelen liikaa ja lihakset eivät ole rennot sekä kyynärpäät eivät taivu riittävästi. Se vaikuttanee ohjauksen hätäisyyteen pienissä vauhdeissa.
Katselin jarruhydrauliikkaputkien myös rajaavan tankojen taakse kääntöä. Kun ei ole kokemusta nestejarruista aiemmin, hinku muuttaa asetuksia on jäänyt harvojen ajomahdollisuuksien aiheuttaman ajohingun alle. Käden rassin kohdistusta valitessa ei uuden asian opiskelu ole hotsittanut.
