Nojapyöräfoorumi

Döö on vain tyhmiä kysyjiä ja kysymykset ovat siten epätyhmiä, osoitan tyhmyyteni kysymällä.

Kävi sellainen ajatus, että eikö mihin tahansa kaksipyöräiseen voisi lisätä apupyörän tapaan irrotettavan renkaan, jolloin syntyy kiinnitystavasta riippuen ehkä jopa helposti vaihdettava kaksipyöräinen ilman muutoksia tai 2t3? Tukivarren eri kiinnityskohdilla pyörään ja lukittavalla apurenkaan ja tukivarren säätökulmalla voi siirtää lisärengasta pystyasentoon riippumatta siitä, mihin kohtaan renkaan lisää varsinaisessa nojapyörässä. Ja ei ole edes pakko jättää lisäpyörää pystyyn, jos haluaa tukea muuttaa mutkissa tasapainoa lisääväksi.

Miksi vaivautua tälläiseen kokeeseen? Olisi kai halvahko ja helpohko tapa kokeilla toivottavasti kohtuullisella lisäpainolla kolmipyörää tärinäraidan molemmin puolin ajaen täydellä normipyörän palautettavuudella niin kauan kuin maalaus ei kärsi. Ei tarvitse tasapainotella ja pienillä välityksillä voi säästää voimia ylämäissä, mikä pitkillä reissuilla lisää joko mukavuutta tai voimien riittämistä pidemmälle sillä hinnalla, että on lisämassaa ja vierintävastusta. Mikä jätti aeron pois laskuista ja on ketunhäntänä taka-ajatuksena. Kaksipyöräisessä täyskate sivutuulessa ja ohiajavien autojen kanssa on vaarallista ja kolmipyörässä ei. Joten halpa kinneri ja kaksipyöräinen kulloisenkin reissun tarpeisiin ja jos ovelasti kankaita käyttää, voi konfiguraatiota muuttaa kesken matkan. Ajon helpottamiseksi ja eri tuuliolosuhteisiin sopivasti. En ole vielä ehtinyt miettiä, onko mahdollista tehdä kankaita osin tai kokonaan käyttäen kate niin kaksi kuin kolmipyöräkonfiguraatiolle. Luulisi jonkinmoisen kompromissin olevan mahdollisen. Kinneri pieneen tilaan pakattavana on mahdollinen. Varsinkin jos kaksipyörä on taitettava. Pääsee vajavaisesti kokeilemaan deltaa, tadpolea ja keskiversioita lisärenkaan sijainnille kyseisen pyörän geometrian vakautta käännöksissä ja eri nopeuksissa selvittäen. Jos tykkää jostain versiosta, tietää mihin tekee kiinteän kiinnityksen tai jättää paikalleen lisärenkaan.

Tuore idea, joten on ihan raakile. Kysymyksiä toteutuksesta on herännyt. Miten paksua materiaalia lisäpyörän tukivarren on oltava kestääkseen?

Miten rajua kiinnitystä on käytettävä, jotta apupyörä ei irtoa tahattomasti? Miten saavuttaa kiinnityksen pysyvyys ja suojata nojapyörän maali kiinnityksen alla? Kitkanauhaako, jos ei parempaa ideaa ole, minkälaista, vai onko väliä?

Miten huomioida jousituksen vaikutus nojapyörässä lisäpyörälle? Taipuminen tukivarressa ei houkuta, kun kuorma vaihtelee lenkin ja touringin välillä.

Mikä olisi helpoin tapa kiinnittää lisäpyörä, jitta sen saa helposti kiinni ja irti eri paikkoihin, reikänauha ja jos riittää, kuinka suurta pitäisi käyttää keston kannalta 90 kg kaksipyörä ja kuski yhdistelmällä, kun lisää massaa tulee reissussa ja mahdollisesta katteesta sekä lisäpyörästä?

Mikä olisi kätsy tapa tehdä tukivarren ja lisärenkaan välinen kallistuskulman lukittava säätö? Ensimmäinen ideani on tukivarren päässä oleva kaari, jossa on reikiä, joihin voi kiinnittää renkaan akselin. Olisiko portaattomalle säädölle tapaa, joka on lähes työkaluttomalle ja pyöräteknisesti kokemattomalle toteutettavissa vaihtorahalla?

Onnistuisiko kaksipyörän jousituksen kompensaatio jollain jousella tukivarressa ja millä, mistä sen saa? Ei hajua spekseistä, joita tarvitaan ja Biltemasta/motonetistä tjms. voi löytyä, kun tietäisi vain, minkälainen pitäisi olla. En ole inssi, joten ei tietoa, miten vahva jousen pitäisi olla.

Mitä muuta pitäisi huomioida? Onko tämä ihan vammainen kokeilu? Silloinhan se olisi juuri sopiva vammaiskuskille hehe. Yksikätinen ohjaus on hyvästä kipeälle kädelleni, joten kolmipyöräisyys auttaisi.

On sitä mietitty ennenkin...?

Ihan vain huomiona: Apupyörällä varustetun kaksipyöräisen kaartaminen apupyörän suuntaan on tehtvävä todella varoen, sillä painopiste on vain hitusen peräkkäisten pyörien keskitasosta apupyörän suuntaan. Merkittävästi painopistettä voi siirtää vain kuskia sivulle siirtämällä, jolloin kaksipyöräisen ajaminen ei ole enää luontevaa, tai ottamalla kyytiin riittävän painavan purkkiorjan, tai kevyemmän joka voi siirtyillä ja kallistella sivuvaununsa päällä.

Aiheesta enemmän:
http://www.nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.php?f=6&t=1463

vaaka kirjoitti:

Kaksipyöräisessä täyskate sivutuulessa ja ohiajavien autojen kanssa on vaarallista

Mihin tämä näkemys perustuu
Täällä oli joku vuosi sitten esillä koppipyörä eikä kuski pitänyt sitä vaarallisena.

jooseha kirjoitti:

vaaka kirjoitti:

Kaksipyöräisessä täyskate sivutuulessa ja ohiajavien autojen kanssa on vaarallista

Mihin tämä näkemys perustuu
Täällä oli joku vuosi sitten esillä koppipyörä eikä kuski pitänyt sitä vaarallisena.

Myytinmurtajat tulivat samaan tulokseen. Junan ja kuorma-auton aiheuttaman tuulen(lisän) suunta on olennaisesti ajolinjan suuntainen. Oikeastaan vain kovassa sivutuulessa ohittava kuorma-auto voi aiheuttaa merkittävää sivutuulen vaihtelua, joka voisi horjuttaa aerodynaamista ajoneuvoa. Tästäkään ei ole paljon tietoa, mutta sitäkin enemmän myyttejä. Olkaapa kinnerikuskit silmät auki ja havainnoikaa eri tilanteissa ohittavan kuorma-auton tuottamia ajolinjaa järkyttäviä pyörteitä. Laitetaan vaikka oma ketju tälle havainnoinnille.

Horror! Tuollaisten kuvien levitys voi viedä herkemmiltä kokeiluhalun Mä saattaisin jopa saada Purkkiorjilta apua, kun kaveri tuntee bändin, mutta en taida raijata heitä mukana.

Ajattelin, että pyöräni istuinkorkeus ei ole riittävän matala vakauden kannalta ja haluaisin ohjata eturengasta, tai kahta kiinnityskohdasta riippuen, kääntämällä, en kallistamalla. Päivän lenkillä tuli mieleen yksi perustelu kokeilun mielenkiintoisuudelle, eli kääntösäde. Täällä cityssä ei vain mene turvallisuushaluuni ja yleiseen turvallisuuteen 10 m kääntösäde. Pakko olla tiukempi ja paljon pienissä vauhdeissa. Ohjattavuus rupesi juuri pelottamaan keski- ja suurissa nopeuksissa. Tosin olin henkisesti valmistautunut kallistusmahdollisuuteen apupyörättömälle puolelle. Ei ollut tarkoitustakaan kallistamalla ohjata ainakaan montun väistöä reilusti etuajassa minimaalisesti kallistaen. Ei ole kokeiltuna ajatuksen kanssa, miten kaksipyöräinen ilman apupyörää käyttäytyy kallistamatta eturengasta kääntämällä. Siinä heräsi pelko projektin epäkäytännöllisyydestä. Onhan sitä ennenkin tehty, mutta en mielelläni luottaisi pelkkään muistiin, kun katteet lisännevät reilusti nopeutta noin epäaerolla pyörällä. Etuhaarukka on hevosmaailman kuormajuhta jousituksineen verrattuna poniin, mitä normaalisti nojakeissakin on puhumattakaan kilpatimanteista. Plus kaapelit siellä täällä ja alaohjaus=järkky sotku.

Kallistelusta on sivutuulessa ja ohittavien ajoneuvojen kanssa ollut enemmän ongelmia pystärillä kuin nojakilla, mutta sivulaukun kanssa varsinkin Hakamäentien kesän rempassa olleella sillalla varsinkin junaradan päällä on niin pitkä pätkä avointa tuulitunnelia laaksoa pitkin, että Streetmachine kassillakin on kallistunut nopeasti varoittamatta. Tiellä 170 Hki-Porvoo on useimmiten ikävä sivutuuli ja liikennettä melkoisesti. Myös raskasta. Ei ole kivaa, kun tuuli kallistaa ajoväylälle tai pois asfaltilta. Kahdesti nojakilla tänä kesänä ja epätasaisella alustalla jousituksista huolimatta puuska juuri, kun tulin aukealle metsän suojasta osuessani routavauriolle ja epätasaiselle korjauspaikalle täristi niin, että Streetmachine keventyi niin, ettei Kojakin pito riittänyt ja ilman kallist.usta ja eturenkaan kääntämistä pyörä liukui sivuttain nokan osoittaessa koko ajan samaan suuntaan pois asfaltilta. Ei kiva olla 5 cm leveällä hiekalla tuulen työntäessä reilusti pudottavaa penkkaa kohden, kun asfaltin reuna on juosten kustua, rikki ja korkeaa. Oli ohjaamossa monta kättä ja sydän kurkussa.

Olettaisin alle 58 cm istuinkorkeudella tuulen nappaavan vähemmän kattamattomalla. Täällä kaupungissa on tuulitunneleita ja yhtä lailla henki on tiukassa kapeilla tien reunuksilla rikkinäisellä pinnalla ja niitä on luvattoman paljon. Kun yksi satulalaukku meren rannan tuntumassa kiikuttaa pahasti huonossa säässä useamman kerran ekan nojakkikauden aikana ja en aina aja tuulisessa säässä repun kanssa, iskee näin korkeaan pyörään tarpeeksi pahasti jo ilman katetta. Trikeksi rakennetun pyörän kymmenisen sentin maavaralla ja leveällä olevilla renkailla tuuli ei ole samalla tavalla ongelma.

Sivutuuli työntämässä apupyörällistä pyörää pois apupyörältä päin vaatii kuskin kallistusta apupyörää kohden. Ehkä sen verran uskaltaa riskeerata, jos kuorman laittaa apupyörän puolelle.

Katselin, että kun penkki on pikalinkulla kiinni rungossa olevassa pystyssä metallilaipassa, miksei lisärengasta voisi kiinnittää siihen? En tiedä, miten vaikuttaa kääntämiseen tarvittavaan voimaan ja tasapainoon. Etu- takasuunnassa olisi suurimman massan, minun, kohdalla.

Kääntösäde pienissä vauhdeissa ilman kallistukseen tukeutumista eturenkaan osalta määräytyy alaohjauksen rajoilla ja niin tarkasti en ole katsonut, että tiedän tarkasti, kuinka monta astetta eturengas kääntyy, mutta on se useimpiin kaupallisiin kinnereihin verrattuna selkeästi tiukempaan taittuva. Jos sinne päin hiharavistusta on pakko heittää, jossain 30 asteen kohdilla tulee sandaalilla heel strike vaara, jos ei lopeta polkemista, kun jalka on ylhäällä sillä puolella, minne kääntyy. Ja kun sandaali on hieman suuri minulle, voi sitä vuolla kantapäästä asteen pari paremmaksi. Kuvittelisin pienissä nopeuksissa lisärenkaan mahdollistavan tasapainoilun kaksipyöräistä paremmin tarvittaessa pienin kropan painon siirroin. Silloin ei tarvitse vauhtia pystyssä pysymiseen, joten ei ole pakko riskeerata polkemistakaan. Iso plus! Penkki menee uusiksi ja hitu voi kaventua, joten asteen pari saan jatkossa ehkä käännettyä sen puolesta ohjaussauvoja. Jos jokin muu paikka ei rajoita. En uskalla arvailla apupyörän avulla saavutettavaa kääntösädettä ilman kallistamista, mutta pitäisi kyllä piestä kinnerit 6-0, mikä on kova juttu täällä hulinassa.

Niin Jori Tampereella en ole tuuleen törmännyt ja sikäläisille kovillekin frisbeegolfaajille ekat pelikerrat täällä tai muilla tuulisilla alueilla ovat shokki, kun pitää vaihtaa tuhdimpiin välineisiin ja arvattava riskit sekä se, miten heittoa muutetaan ja paljonko tuulikompensaatiota pitää ottaa tähtäyksessä eri akseleissa sekä kuinka paljon voimaa pitää muuttaa eri tuulen suunnan ja nopeuden mukaan. Niinkin kovilla pelaajilla, jotka pääsevät suurimman luokan kisoihin. Siis top 500 maailmassa tyynellä säällä. Olen harjoituskierroksilla opastanut tuulen hanskaamista näille itseäni paremmille urheilijoille sekä riski/palkintoanalyysiä avannut heille pelikirjan luomisessa. Siis mikä väline, kuinka kovaa, korkealle, missä kulmassa mihin sivuttain tähdäten kannattaa heittää aggressiivista tai konservatiivista pelitapaa käyttäen. Kun on tuulen kanssa kokemusta yli vuosikymmenen enemmän. Sikäli tuuli on tuttu ja ei itsessään pelota, kun puita kaataneissa kisoissa itse radalla olen kisannut. Ongelmat kaksipyöräisillä noja tai ei ovat haitanneet huolella paljon pienemmällä poikkipinta-alalla.

Tuli mieleen jännä juttu telttani valinnasta. Se on tosi pieni ja matala päistään varsinkin, joten lyhytkin nukkuja on ahtaalla. Tuulen impedanssi matalalla huomioidenkin käyttäjäkokemuksia lukiessani kiinnittyi huomio toistuvaan kehuun kestävyydestä myrskyissä. Kun muoto teltalla ei ole niin kaukana kinnerin kuomusta, heräsi kysymys siitä, että kiertääkö sivutuuli pötkylän paremmin ja vähemmän tönien sekä kallistaen kuin kattamattoman pyörän pelkästä muodosta johtuen? Silloin ehkä huolin turhaan sivutuulesta ja raskaasta liikenteestä katteella apupyöräiselläkin. Ainakin pystyseinä laukusta ja pyörivien renkaiden turbulenssi kattamattomassa pyörässä on melkoista ja siihen voi tulla merkittävä apu muodon pyöreydellä. Leveys pyörässä huolettaa, jos kopan pyöristää kyljistä reilusti.

En vain tiedä, miten paljon sivutuuli vaikuttaa pinta-alan kasvun ja muotokertoimen parantamisen tuloon. Joten lopullinen tuuliherkkyys on kysäri minulle.

jori kirjoitti:

jooseha kirjoitti:

vaaka kirjoitti:

Kaksipyöräisessä täyskate sivutuulessa ja ohiajavien autojen kanssa on vaarallista

Mihin tämä näkemys perustuu
Täällä oli joku vuosi sitten esillä koppipyörä eikä kuski pitänyt sitä vaarallisena.

Myytinmurtajat tulivat samaan tulokseen. Junan ja kuorma-auton aiheuttaman tuulen(lisän) suunta on olennaisesti ajolinjan suuntainen. Oikeastaan vain kovassa sivutuulessa ohittava kuorma-auto voi aiheuttaa merkittävää sivutuulen vaihtelua, joka voisi horjuttaa aerodynaamista ajoneuvoa. Tästäkään ei ole paljon tietoa, mutta sitäkin enemmän myyttejä. Olkaapa kinnerikuskit silmät auki ja havainnoikaa eri tilanteissa ohittavan kuorma-auton tuottamia ajolinjaa järkyttäviä pyörteitä. Laitetaan vaikka oma ketju tälle havainnoinnille.

Ei tähän tarvita edes katetta eikä mahdottoman kovaa vauhtiakaan että puuskittainen sivutuuli tai etenkin kovemmassa sivutuulessa sen puolelta ohittavan rekan tai pakun aiheuttama nykäisy tuntuu ihan mun maasturissakin. Eniten siinä, sitten taitaa tulla etuvetonen 88mm syvine kiekkoineen ja vasta noiden jälkeen taitaa tulla lowracer jossa molemmat pyörät levytettynä.

Ei mitään mistä ei selviäisi ja on pistänyt miettimään josko koskaan alan edes suunnittelemaan täyskatetun 2-pyöräisen streamlinerin tekoa.

Ja Oulussa sitten tuulee! Vain kevät- ja syysmyrskymme kilpailevat ikävyydessä Oulun myräkköjen kanssa. Olin 2010 henkilökuntana Oulun Finnish Openissa, kun tauolla kaikki änkesivät myrskyltä suojaan telttaan ja tein tilaa menemällä bajamajaan. Raekuuro alkoi istunnoloa ja bassoa salamoista sekä katon raekopinasta tuli minun tuottamaani enemmän. Oli sen verran tiheä raekuuro, että en viitsinyt tulla pois. Video kisasta ja tuulista on Youtubessa kanavalla lcgm8

Mutta asiaan, olen lukenut Lightiningin kangaskatteelisesta, oliko f-84 mallinumero, juttua, että muistaakseni laskin jenkki-ilmoitustavasta kotimaiseksi kääntäen 8 m/s nopeuden sivutuulen pakottavan ajamaan koko ajan tuulta vastaan kallistaen. Täällä tuuli ei ole tasaisella nopeudella puhaltavaa, vaan puuskittaista ja välillä turbulenttia peltoaukeillakin, puhumattakaan kaupungin tuulitunnelien sekamelskasta.

http://www.rehabmart.com/product/joyrid ... 18543.html

Täällähän jollain oli jo putkentaivutin. Olisko vähän pölhön helppo tapa tehdä runko 2t3 pyörään tai yleensäkin deltaan, ehkä kinneriinkin? Jos vielä jotenkin liikkuvat osat huomioisi, voisi liu'uttaa etuhaarukkaa halutessaan 2t3 konfiguraatiosta deltaksi portaattomasti haarukan sijaintia siirtäen. Polkimien kammet ovat kummasti tutun näköisiä

Tuota rakennetta olen pohtinut itsekin, mutta taitaa runko joustaa liikaa kun vasemmalla jalalla reippaammin polkaisee?

Vilijami kirjoitti:

Tuota rakennetta olen pohtinut itsekin, mutta taitaa runko joustaa liikaa kun vasemmalla jalalla reippaammin polkaisee?

Mutt jos etukiekko olis vasemmassa reunassa? Tai tekisin kyll koko homman toisin päin.

Vasempaan reunaan minäkin automaattisesti ajattelin etuhaarukan kuuluvan 2t3 moodissa. Mutta tosiaan saisihan sen mihin vain. Toki takana kantaisi kai paremmin koukistettu pää ja eihän toisin päin käännettyä runkoa ole pakko pitää eturenkaan rajaavana paikkana, jos lisää sivusijoitusta muuttavan tangon, johon etuhaarukka kiinnitetään. Silloin voi tehdä erityylisiä ratkaisuja.

Eihän se eturenkaan sijoituspaikka runkoa vahvista?

Vilijami kirjoitti:

Eihän se eturenkaan sijoituspaikka runkoa vahvista?

Ei mutt jos rengas on tukipisteenä "tyhjällä" puolella, luulin ett ei polkiessa niiais. Eihän tuommosest rungost muuta hyötyy oo ku istumaan meno on helppoo.

PW kirjoitti:

Vilijami kirjoitti:

Eihän se eturenkaan sijoituspaikka runkoa vahvista?

Ei mutt jos rengas on tukipisteenä "tyhjällä" puolella, luulin ett ei polkiessa niiais. Eihän tuommosest rungost muuta hyötyy oo ku istumaan meno on helppoo.

Kyllä tuosta yksiputkirungosta varmaan jäykemmän saisi, kuin samanpainoisesta kaksiputkisesta. Pitää muistaa, että sama määrä yhdessä putkessa materiaalia, kuin kahdessa, on samalla seinämänvahvuudella 8 kertaa jäykempi. Tottakai tuosta tulee kuormitustapauksena erilainen, mutta voi silti kannattaa. Täytyy miettiä.