Nojapyöräfoorumi

jviirret kirjoitti:

Hallinnan helppous yllättäisi, jos en olisi jo soralla sitä todennut. Ainoa kaksipyörä nojakki jolla pysyy auton renkaan jäljellä.

Kuinkas paljon siinä oli akseliväliä ja onko mitään kuvaa painonjakaumasta?

Akseliväli hieman vajaa 135cm. Painonjakaumasta ei ole muuta kuvaa kuin tämä:

Tuohon kun istutan mielessäni kuljettajan, niin päädyn painojakauma-arvioon 60/40 tai jopa 65/35.
Yhdestä kohdasta työmatkaa löytyi sellaista autojen tamppaamaa lumipöperöä että sain ohjattua etupyörän pieneen sivuluisuun kun yritin liian tiukkaa käännöstä. Talven mittaan kun alusta urittuu ja epätasaisuuksia tulee enempi voi kaipailla karkeampaa etukumia

Jukka

Kappas, liukkautta ei huomaa muutoin kuin että scorpion sutii välillä. Iltaisin yleensä tienpinnat vähän jäätyvät. Tosin tuossa pyörässä on vielä kesärenkaatkin paikoillaan, nastarenkaista ei kokemusta. Siltikin, vaikka ylämäissä sutii välillä, se ei ole hidastanut kovinkaan paljon menoa..

Monesti olen kuvitellut että nyt vaihteet hajosivat kun pyörii pienen hetken tyhjää, kunnes olen tajunnut että jäätähän siellä renkaan alla oli..

Aavistus talvesta saatu tämän päivän ajoissa. Liukkautta paikoitellen , sellasta auton renkaalla sudittua ja kiillotettua. Lunta ei tosin juuri nimeksikään. Ei mitään suuria ongelmia tuolla 20/20 "isätekipuusta" mallilla. Yhessä mäessä suti eturengas sen verran että piti hypätä päältä pois ja taluttaa. Ylämäessä tuli vaan se ongelma ett pyörä ei lähde alta pois eteenpäin ja tangon alta ei meinaa päästä pois. Vielä kun ei ole kuin jalkajarrut, pyörä pyrkii valumaan taakse ja pois pääsy on vielä vaikeempaa.
Vaikka alla on ihan kesäkumit silti toimii ja pysyy pystyssä.

Tänään oli tiellä 2 - 5 cm lunta. Hyvin kulki Reissaaja kuitenkin. Ylämäissä takarengas suti kuitenkin aika kovin, joten taitaa olla aika hankkia se nastarengas. Samoin pitää hankkia lämpimämmät sukat. Tavallinen villasukka ei näköjään riitä, vaan varpaat oli tänäaamuna pari viimeistä kilometriä aivan tunnottomat.

jviirret kirjoitti:

Akseliväli hieman vajaa 135cm. Painonjakaumasta ei ole muuta kuvaa kuin tämä:

"kuva poistettu"

Tuohon kun istutan mielessäni kuljettajan, niin päädyn painojakauma-arvioon 60/40 tai jopa 65/35.
Yhdestä kohdasta työmatkaa löytyi sellaista autojen tamppaamaa lumipöperöä että sain ohjattua etupyörän pieneen sivuluisuun kun yritin liian tiukkaa käännöstä. Talven mittaan kun alusta urittuu ja epätasaisuuksia tulee enempi voi kaipailla karkeampaa etukumia

Jukka

Yllätys että on nuin hyvä talvipyörä. Mun clwb:llä ei lumessa eikä liukkailla viitsinyt ajella. Olennainen ero sun malliin oli makaavampi ajoasento ja keskiö penkkiä ylempänä. Tasapainoilu oli siksi hankalampaa. Ajoin lenkin lwb:llä (muutin swb/lwb:n pitkään moodiin) ja ajoasento on erittäin hyvä mutta pituus tekee siitä lullamaisen ajettavan.

Jarcco kirjoitti:

Yllätys että on nuin hyvä talvipyörä. Mun clwb:llä ei lumessa eikä liukkailla viitsinyt ajella. Olennainen ero sun malliin oli makaavampi ajoasento ja keskiö penkkiä ylempänä. Tasapainoilu oli siksi hankalampaa.

Aloin itsekkin ihmettelemään, että miksi onkaan niin paljon parempi. Parin päivän työmatkoilla asia pyöri mielessä ja muutamia syitä löysin:

-Ohjaustangon paikka paras mahdollinen, liki sama kuin kaikilla istumatyötä tekevillä(auton kuljettaja, ompelija, ohjelmoija, nosturin kuljettaja...). Hieman ylempänä polvien vuoksi, mutta etäisyys ja leveys sama. Tämä yhdessä pienen heiluriliikkeen kans mahdollistaa nopeat ja tarkat ohjausliikkeet ilman että painopiste siirtyy.

-Selällä vähän painoa. Kun päätä siirtää tasapainoillessaan sivulle, niin keho pääsee kiertymään ja vastakkaisen puolen lapaluu kohoaa penkistä ja koko yläkroppa kääntyy sivulle. Lovemmilla nojakulmilla ainoastaan pää pääsee liikkumaan, eikä sekään suoraan vaan kallistuu samalla. En tiedä muista, mutta ainakin minun on helpompi seisoa yhdellä jallalla kun pää on suorassa eikä kallellaan.

-Kun sitten joskus tasapainon menettää ja jalkapohjat pudottaa tiehen, niin tässä ollaan valmiiksi polvet koukistetussa seisoma-asennossa. Tilanne on lähtökohtaisesti paljon parempi kuin loivalla kulmalla, jolloin jalkapohjat maahan laskiessa kuski on selinmakuulla(valmiiksi kaatunut).

Hyvyys liittyy siis pelkästään pyörän helppoon hallittavuuteen. Nopeuden puolesta ei pärjää isompi pyöräisille. Auratulla pyörätiellä vielä tasaväkinen isorenkaisten pystärien kans, mutta paksummassa lumessa jo hitaampi.

Jukka

Yep

Muutaman viikonlopun olen minäkin nyt KMX:llä talvipyöräillyt....
Pari edellistä viikonloppua tuolla Pertunmaalla autoteillä....
ei mitään ongelmia paitsi yx ylämäki piti taluttaa (vaatii näköjään
oman tekniikkansa tuo slickseillä jäistä ylämäkeä nouseminen).
Tänään sitten täällä pk-seudulla...Vantaalta aloitin ja kohta heti
tuotapikaa Helsingin puolella kävi se perinteinen...........
hiekoitussepeli puhkoi oikean eturenkaan....prkl
Onko kellään kokemuksia noista renkaiden pistosuojanauhoista?

Vai siirränkö kirjat suosiolla Pertunmaalle?

Stapani

En ole vieläkään vaihtanut Scorpioniin nastarenkaita vaikka sellaiset löytyykin. Suojakelillä hankalampaa, mutta näin pakkasella ei sudi yhtään niin paljoa. Mikäköhän siinäkin on? Hyvin pääsee ylämäetkin ulos. Kesärenkailla on kiva luisutella sopivassa kohtaa!

Onhan tuo raskaampi polkea lumessa, mutta toisaalta jos vertaan tilanteita: pystypyörällä en uskalla ajaa kovaa, trikellä en pääse lujaa. Jaloissa on jo alun jälkeen paljon voimallisempi olo.

Sekä lumen että jään kitka on pienimmillään kun ollaan plussalla, ja paranee mitä kylmempi on. Niinpä kunnon pakkasilla harvemmin tuntuu yhtään liukkaalta missään.

Kävinpä pitkästä aikaa ajamassa kunnon lumikelissä matalalla SWB:llä. Molemmat pyörät väpättävät jatkuvasti johonkin suuntaan, mutta nopeuden sopivasti valitsemalla tuntuu aina löytyvän sellainen mukava matkanopeus jossa pyörä kuitenkin kulkee suunnilleen sinne mihin on tarkoituskin. Tuo halpa keula vain tuntuu näin pakkasella olevan ihan tukossa. Jos keula joustaisi, etupään pito olisi melkoisesti parempi, kun etupyörä pysyisi tiessä kiinni. Nyt ihan selvästi etupyörän pito on menoa rajoittava tekijä.

Kehäykkösen pyörätiellä oli yhdessä paikassa joku sata metriä aura-auto heittänyt melkoiset paakut ajoradalta pyörätielle (pyörätie siellä ei ole vakioetäisyydellä ajoradasta, vaan välillä on niin kaukana että näin ei mitenkään voi käydä, ja välillä taas tosi lähellä). Siinä tuli pari jalkakosketusta maahan, ja vauhti pääsi matalaksi.

Turvesuontiellä on omituinen kunnossapitovastuualueiden raja keskellä ei mitään. Monena talvena, ja nytkin, kun ajan kotoa sitä kaupunkiin päin, siinä rajalla yhtäkkiä pyörätien kunnossapidon laatu romahtaa. Siinä ei voi edes kääntyä mihinkään, on vain tehtävä päätös jatkaako tästä huolimatta eteenpäin, meneekö ajoradalle, vai kääntyykö kokonaan ympäri ja ajaa kilometrin verran takaisinpäin että voi valita muun reitin. Harvinainen tilanne tässä kaupungissa. Noita yllättäviä kunnossapitotason heikkenemisiä nyt on vaikka kuinka paljon, mutta muuten ne ovat paikoissa, joissa voi muuttaa tilanteen mukaan reittisuunnitelmaa helposti.

22pakkasta, tiellä sentti pari lunta ja rengaspaineet 2,5bar. Alkaa olla aika verkkainen kulkija tämä CLWB. 8km työmatkalle 35min. Sellainen fiilis että kylmä kangistaa pientä rengasta enempi kuin suurta

Jukka

Nojoo. Tänään oli jo jopa hiukan vaikeuksiakin kulkea kun alla oli vielä Marathon plussat ja lunta joissain paikoissa 5cm, joissain oli vähän kinostunut tai aurattu, 10cm ja joissain auratuissa paikoissa pystyi kunnolla ajamaan. Mitä enempi lunta, sitä enempi takapää vaeltelee puolelta toiselle, etupää ei niinkään (paitsi jarruttaessa renkaat lukkoon helposti ja liukuu). Vaihdettiin sit tänään taakse nastarengas ja huomenna vaihdan varmaan saman tein eteenkin nastat.

Muoks. vaihdettiin sitten eteen kans nastat. Vasen rengas oli vähän jumissa, ei meinannut lähteä irti kiinnityksestään. Mutta lähti se sitten lopulta. Kyllä muuten huomaa että noilla nastarenkailla on helpompaa mennä, en tiedä kun ne on kapeammatkin kuin kesärenkaat. Nastat auttavat aika paljon liukkaalla. Silti meinaa pyörä jäädä joihinkin mäkiin junnaamaan ja sutimaan, mutta toisaalta ne mäet ovat harvassa ja mua vaan naurattaa aina.

Piiitkän pakkasjakson (lue: joulunjälkeinen turvotustila) jälkeen pääsin eilen taas pyörän päälle. Harvoin talvipyöräily on tuntunut yhtä juhlalliselta, heh!

Tämä on nyt ensimmäinen talvi nojakilla, joten pientä jännitystä oli ilmassa kun marraskuussa talvirenkaita alle väänsin. Fujin E:n takahaarukkaan sopi sovittelun jälkeen pyörimään Hakka WXC300 nakki. Eturenkaan virkaa toimittava Schwalben Marathon Winter on aikamoinen suksi, mutta jäällä pitoa on mukavasti.

Lumipöpperössä nojailu on vielä tikapuuhermostolleni opettamatta, mutta tunnin ajon jälkeen kuski alkaa ilmeisesti rentoutua (lue: väsyä) ja kiemurtelukin vähenee. Aiempina talvina olen ajanut cyclocrossarilla sekä täysjoustolla. Nojakki on loppujen lopuksi mielestäni vakaampi kuin crossari, mutta ylämäissä hitaampi. Mutta jäisellä maantiellä ajelu on nojakilla vielä juhlavampaa nyt talvella kuin kesällä. Crossarin tolpan nokassa tuntee olevansa alttiina joka ikiselle pienellekin tuulenpuuskalle. Moottorikelkkareiteille, hiihtäjien säikyttelyyn ja jääradoilla ajeluun paras vaihtoehto on edelleen täysjousto.

Hyviä nojailukelejä vaan kaikille! Nyt kun jaksaa vääntää, niin kevään tullessa pyörä kulkee jo pelkällä ajatuksella.

Neljän viikon tauon jälkeen tein sunnuntaina vuoden ensimmäisen lenkin Hipsulla, 27 km. Vastaa tuli ryhmä hepolaisia pystypyörillä, mm. Risto Mäentie. Helsingin niemen pyörätiet ovat silmämääräisesti paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Viimeisten lumisateiden (niitä on rannikolla riittänyt) jälkeen lumet aurattiin tavallista nopeammin syrjään. Olisikohan kaupungin uudella pyörätiesuunnittelijalla, Marek Salermolla jotain ansiota asiassa? Jospa on saanut pientä parannusta aikaan rakennusviraston touhuissa, kun on itsekin ahkera pyöräilijä. Naskila meni eläkkeelle ja heti alkoi näkyä parannuksia pyöräteiden huollossa ja korjauksessa.

Pyörätiet ja yhdistetyt väylät eivät kuitenkaan olleet ihan niin tasaiset kuin kävellessä olin luullut. Tärinää riitti ja aivan tasaista oli harvoissa paikoissa. Ehkä pitää laskea rengaspainetta vielä entisestään. Isoja kinoksia pyöräteiden ja katujen risteyksissä on varsin vähän entiseen verrattuna, muutama kuitenkin. Aikaisemmin on keskustan ja mm. Sörnäisten rantatien pyöräteiden risteykset tukittu 1...1,8 m korkeilla kinoksilla. Pyörätie on ollut mukava varastopaikka, vain jalakulkukaista on ollut vapaa. Ilmeisesti myös pakkanen on auttanut rakennusvirastoa. Lumi on pysynyt kovana tähän päivään asti (nyt enää -3,5 astetta).

Marathon Plussat pitävät hyvin. Mittari nollattu. Uusi vuosi alkoi!

Esko