Kävimme nuorimmaisen kanssa luistelun jälkeen Pyynikin näkötornilla munkkikahveilla. Sinne tuli kaksi hikistä kaveria yksipyöräisillä. Kurvasivat pihaan ja laittoivat pyörät lukkoon. Kävin irvistelemässä, että tuskin noita kukaan tuosta ainakaan ajamalla vie, vaikkeivät lukossa olisikaan.
Olivat ajelemassa alamäkiajoa Pyynikin lumisilla rinteillä. Pyörät olivat maastoajoon tarkoitettuja yksipyöräisiä varustettuna 24"x3" nappularenkailla ja suurilla piikikkäillä polkimilla. Ainakin säärissä ja kyynärvarsissa oli suojaimet ja kypärät tietysti päässä. Lumikelissä ei kuulemma pysty juurikaan ylämäkiä ajelemaan, mutta alamäessä yksipyöräily on hauskaa myös talvella.
Kerroin omista kokeiluistani yksipyöräisellä ja kävi ilmi, että satulan muoto ja polkimien pito ovat erityisen tärkeät pyörän mutkittelun estämisessä. Rupesi taas houkuttamaan ajatus rakentaa yksipyöräinen. 559 pyörällä varustettuna siihen saisi riittävän kantavia renkaita ja nyt olisi malleja saada aikaan oikeanlainen satulakin.
Motonetin pyörää kokeilin joskus, mutta se on auttamatta liian pieni minulle, vaikka satulatolppaakin jatkaisi. Pieni pyörä ei tahdo kantaa korkeahkoksi (18 stone) noussutta painoani, vaikka kuinka kovaksi renkaan pumppaisi. Kaupalliset maastopyörät ovat taas liian kalliita ja olisi periaatteeni vastaista ostaa pyörä. 
Kertokaapas kokemuksistanne jviirret ja Nebulus, mitä muuta pitäisi ottaa huomioon, jos moiseen projektiin alkaisi. Onko innostusta piisannut.
Jori