Ei nojapyörä, mutta näin katkeilevien runkojen kesänä opiksi varmaan kaikille meillekin.
Iltapäivälehti:
”Kävelykannelta hän lähti laskeutumaan pyörätien luiskaa pitkin katutason pyörätielle. Pyörä kulki 30–40 kilometrin tuntivauhtia.
Luiskan alapäässä oli puomilaite, jonka hän huomasi – mutta ilmeisesti liian myöhään. Puomissa oli heijastinmerkinnät, mutta pyörässä ei ollut valoa. Puomin havaitseminen pimeässä oli tien valaistuksesta huolimatta vaikeaa.
Seurauksena hän jarrutti voimakkaasti pyörän etujarrulla. Takajarru oli ollut rikki jo pidempään.
Äkkijarrutuksen seurauksena pyörän etuhaarukka, jossa oli jo entuudestaan väsymismurtumia, murtui. Väsymysmurtumien syntyyn oli vaikuttanut toistuva etujarrun käyttö, mutta myös materiaali ja hitsaukset olivat heikkolaatuisia.
Häkkinen kaatui ja menehtyi saamiinsa vammoihin tapahtumapaikalla.”
Vauhti, valo ja pyörän kunto - välillä kannattaa pysähtyä miettimään. Infraan ei voi yksittäinen fillaristi vaikuttaa.
. Tuon kun olisi saanut nauhalle, olisi voinut toimittaa poliisilaitokselle. Tollasella asenteella ajavat voisi passittaa elinikäiseen ajokieltoon
.
. Rikkinäisen kaluston ja ruhjeita saanen ruhon kanssa pärjää, mutta elä sitä nyt häpeä kanssa!
)