Nojapyöräfoorumi

Meni tuolla koeajo ketjussa sen verran tieteen puolelle että alotan uuden ketjun . Yksi Fujin sl 2 on siis päästy koittamaan ja tykästyin kyllä matalanmalliseen nojakkiin. Renkaina oli swalbe stelviot eli miun mielestä hirveen kapeet ja niillä ei ilmeisesti liukkailla talvikeleillä ajella. Onko sellasia lowracereita joihin saa leveemmät renkaat ja joilla voisi talvellakin ajella ? Pitääkö sillon vaihtaa vanteetkin ? Toiseksi olisin kiinnostunut käytännön kokemuksista mitä eroja ohjaamisessa on verrattuna kapeaa ja leveää ohjaustankoa lowracereissa ?

Tässä ei nyt tule vastausta vaan kannustus kokeiluun.
Mene kokeilemaan tätä myytävänä olevaa Raptpobikea. Jos tuntuupi kivalta niin se on sopivasti kaupan. http://lowride.info/phpBB3/viewtopic.php?f=4&t=925

Joo tarkotuksena on ollu tuokin testata kun vaan hesaan kerkeis. Sekun on tuolla niin syrjässä.

PW kirjoitti:

Joo tarkotuksena on ollu tuokin testata kun vaan hesaan kerkeis. Sekun on tuolla niin syrjässä.

Onhan se. Onneks pääsi sieltä pois asumaan tänne sushirajalle.

Ainakin Fujin E -malliin taitaa mahtua nastat, enkä ihmettelisi jos Fujin SL-1:seenkin mahtuisi nastat, ainakin jos ottaa alumiinisen etuhaarukan. SL-2:nen on jo niin puhdasverinen urheilupyörä ettei sitten enää talvikäyttöön sovi.

Challenge Hurricaneen mahtuu myös jämerät renkaat.

Ohjaustankojen aerodynamiikasta voin sanoa seuraavaa, vaikka pääasia valinnassa on yksinkertaisesti se mistä sattuu tykkäämään:
Kapea ohjaustanko on aerodynaamisempi, edellyttäen että sen säätää oikein. Tyyli jolla useimmat ajavat, jossa kyynärpäät sojottavat sivuilla luoden lisäpinta-alaa, ei ole se aerodynaamisin, vaikkakin mukava. Ideana olisi työntää kädet mahdollisimman suorina eteen, ilman että ne ylittävät turhaan vartalon omaa leveyttä. Kuitenkin kädet nousevat helposti näkökentän eteen ja toisaalta ottavat helposti polviin kiinni, eli jonkin kaltainen kompromissi jokatapauksessa.

U-bar/supermies/leveä yläpuolinen ohjaus -tai miksikä sitä haluaakaan kutsua laittaa kädet jokseenkin suorina eteen, tosin sivuille, joten se on parhaassa tapauksessa aerodynaamisempi kuin kapea-kyynärpäät-sojottavat-sivulle -malli, mutta ei yhtä aerodynaaminen kuin kisamallinen kapea ohjaus, jossa kyynärpäät on ahdettu vatsan päälle.

Jokatapauksessa ero on noissa kaikissa sen verran pieni, että ero löytyy varmasti vasta kovissa nopeuksissa. Toisaalta jos mietit että ajat 100 km 35 km/h keskarilla, niin merkitseehän siinä pienikin ero, mutta harvemmin sitä noin lujaa ajetaan. Tärkeintä tuossa ohjaustangossa on se että se on mukava; siitä on mukava käyttää hallintalaitteita, hartiat eivät jännity, siinä pystyy vähän vaihtelemaan käsienasentoa ja olet siihen tyytyväinen. Ja monelle tietysti että se näyttää hyvältä

lowrides kirjoitti:

Ohjaustankojen aerodynamiikasta voin sanoa seuraavaa, vaikka pääasia valinnassa on yksinkertaisesti se mistä sattuu tykkäämään:
Kapea ohjaustanko on aerodynaamisempi, edellyttäen että sen säätää oikein. Tyyli jolla useimmat ajavat, jossa kyynärpäät sojottavat sivuilla luoden lisäpinta-alaa, ei ole se aerodynaamisin, vaikkakin mukava. Ideana olisi työntää kädet mahdollisimman suorina eteen, ilman että ne ylittävät turhaan vartalon omaa leveyttä. Kuitenkin kädet nousevat helposti näkökentän eteen ja toisaalta ottavat helposti polviin kiinni, eli jonkin kaltainen kompromissi jokatapauksessa.

U-bar/supermies/leveä yläpuolinen ohjaus -tai miksikä sitä haluaakaan kutsua laittaa kädet jokseenkin suorina eteen, tosin sivuille, joten se on parhaassa tapauksessa aerodynaamisempi kuin kapea-kyynärpäät-sojottavat-sivulle -malli, mutta ei yhtä aerodynaaminen kuin kisamallinen kapea ohjaus, jossa kyynärpäät on ahdettu vatsan päälle.

Olikos jollakin mutua miten noihin suhtautuu alaohjaus? Alaohjaustahan moititaan aina hitaammaksi, mutta hitaampi kuin kaikki muut, vai hitaampi kuin aerodynaamisin yläohjaus?

Alaohjauksiakin on tietenkin monenlaisia, mutta uskoisin että yleensä ne ovat hitaampia kuin mikä tahansa yläohjauksista. Kädet lasketaan alaohjauksessa yleensä vartalon sivua myöten alas ja edestäpäin katsottuna käsistä tulee huomattavasti enemmän pinta-alaa.

Veikkaan lisäksi että kun tosissaan ponnistaa penkistä tukea, alaohjauksessa lapaluut ja selkä ovat huonommassa asennossa verrattuna yläohjaukseen, ja tästä syystä niistä saa vähemmän tukea. Tälläinen tuntuma on itselleni kehittynyt.

Siirretään tämä keskustelu eri ohjausasennoista tuolla rakennusosiossa olevaan varta vasten luotuun ketjuun, jos tähän syntyy enemmänkin mielenkiintoa.

fujin E malliin mahtuu eteen swslben maraton wintter ja taakse vaikka noksun 47mm 240 nastainen. Toinen juttu on sitten se ettei moisesta rengastukseta ole juurikaan iloa sillä maraton winter on täysin kelvoton rengas ainakin pääkaupunkiseudulla se ei kestä meidän sepeliä. Fujiniin 35mm maratonplussat niin johan on meno makeeta lumettottomalla kelillä niitä meillä riittä yllin kyllin. Ne plussat on ainoot joista sepeli ei läpi mene.

No nyt se on kokeiltu Raptobikekin kiitos Tubelle ! Lyhyt parin kilometrin ajo. Tässähän oli semmonen kapea ohjaus tanko ja mie kyllä valitsisin kapeen tällä kokemuksella. Ehkä vaikeempi sulloutua penkille sen ohjaustangon alle ja vielä vaikeempi tulla sieltä pois. Mutt itse ohjaus tuntuma oli kompaktin olonen ja tukevan tuntunen. Vaihtaja oli kierrettävää mallia. Renkaina oli scwalbe kojakit ja nekin tuntuis miun makuun sopivammilta kuin stelviot, kun pyörässä ei ole jousitusta ne antaa pehmeemmän perstuntuman Etuvetokin vaikutti toimivalta ratkasulta.
Paluumatkalla vasta tajusin että en ymmärtänyt tsekata sitä Tuben M5 Ticaa