Nojapyöräfoorumi

Moi kaikille !

Uusi täällä ja aika mielenkiintoiselta näyttää koko palsta, joten heitinpä lusikkani soppaan

Pitkän aikaa olen kiinnostuneena lueskellut nojakkien ja fillarien rakentelua ja erilaisten ratkaisujen ja materiaalien käyttöä. Tulipa aikanaan rakennettua proto tuollaisesta runko-ohjatusta kaksipyöränojakista. No, kapine oli niin huono ajettava että sen kehitys jäi kesken . Nyt taas vuosien jälkeen kiinnostus heräsi uudestaan. Sinänsä rakentelu ja metallin käyttö on näpeissä mutta erityisesti komposiittien osalta tietämys on pahasti puutteelista. Yritän ensin jollain lailla hahmotella nykyisten osien ja valmiiden tuotteiden rakennetta jotta käytettyjen rakenteitten käyttötavasta saisi jonkunlaisen käsityksen.

Erityisesti minulla viimeaikoina on ollut esillä näitten kennolevypyörien rakenne. Esim osoitteessa: http://www.rennmultisport.com/technical/technical.shtml
on pintapuolisesti mainoskuvilla esitelty muutamaa työvaihetta. Erityisesti mietin miten hunajakennolevy on kiinnitety napaan, näyttää siltä että navassa on "laipat" joiden väliin kenno on ilmeisesti liimattu!?!? ja sitten laipat on pultattu vielä yhteen ?!??, joissain navoissa ei ole minkäänlaisia puoliskoja kiinnittäviä pultteja, liekö sitten muilla tavoin hoidettu pulttien virka (?). Mahtaakohan jollain olla levykiekoista tietoa erityisesti niitten levy/napa-kiinnitysmetodista? Renn:n kiekot ei ole kalliita, mutta mietinnän alla olevassa ratkaisussa noita ei voi suoraan käyttää.

Kunhan projektista saan jotain virtuaalista kuvaa aikaiseksi, ajattelin laittaa niitä johonkin blogiin esille jos jotain vaikka kiinnostaa

Juha

LowriderPilot kirjoitti:

Moi kaikille !

Uusi täällä ja aika mielenkiintoiselta näyttää koko palsta, joten heitinpä lusikkani soppaan

Pitkän aikaa olen kiinnostuneena lueskellut nojakkien ja fillarien rakentelua ja erilaisten ratkaisujen ja materiaalien käyttöä. Tulipa aikanaan rakennettua proto tuollaisesta runko-ohjatusta kaksipyöränojakista. No, kapine oli niin huono ajettava että sen kehitys jäi kesken . Nyt taas vuosien jälkeen kiinnostus heräsi uudestaan. Sinänsä rakentelu ja metallin käyttö on näpeissä mutta erityisesti komposiittien osalta tietämys on pahasti puutteelista. Yritän ensin jollain lailla hahmotella nykyisten osien ja valmiiden tuotteiden rakennetta jotta käytettyjen rakenteitten käyttötavasta saisi jonkunlaisen käsityksen.

Erityisesti minulla viimeaikoina on ollut esillä näitten kennolevypyörien rakenne. Esim osoitteessa: http://www.rennmultisport.com/technical/technical.shtml
on pintapuolisesti mainoskuvilla esitelty muutamaa työvaihetta. Erityisesti mietin miten hunajakennolevy on kiinnitety napaan, näyttää siltä että navassa on "laipat" joiden väliin kenno on ilmeisesti liimattu!?!? ja sitten laipat on pultattu vielä yhteen ?!??, joissain navoissa ei ole minkäänlaisia puoliskoja kiinnittäviä pultteja, liekö sitten muilla tavoin hoidettu pulttien virka (?). Mahtaakohan jollain olla levykiekoista tietoa erityisesti niitten levy/napa-kiinnitysmetodista? Renn:n kiekot ei ole kalliita, mutta mietinnän alla olevassa ratkaisussa noita ei voi suoraan käyttää.

Kunhan projektista saan jotain virtuaalista kuvaa aikaiseksi, ajattelin laittaa niitä johonkin blogiin esille jos jotain vaikka kiinnostaa

Juha

On mukava kuulla uusista suunnitelmista - mitä lennokkaampia niin sitä parempi.

Minua kans kiinnostaa komposiittirakenteet ja nuo levypyörät myöskin. Minulla ei ole levypyöriin minkäänlaista tuntumaa mutta noista linkittämistäsi kuvista nään asentajan kädessä kuusiokoloavaimen ja posliini mukissa kuusiokolopäisiä ruuveja. Olisiko kenties hunajakennosisuksen keskellä laipallinen holkki johon liimaten ja ruuvaten ulkopuolella olevat osat kiinnitetään - tiedä häntä.

Sanoit: "Renn:n kiekot ei ole kalliita" - mikähän hinta ja saatavuus Suomessa mahtaa olla.

Aihe on kiinnostava
Teuvo

Tuollaisia umpikiekkoja ei vain voi kaksipyöräisen nojakin etupyörässä käyttää. Tuulisella säällä ne ovat vaaralliset.

Sakari

Taannoinen pyörien levytys ohje: http://bit.ly/wKXLE

Teuvo kirjoitti:

On mukava kuulla uusista suunnitelmista - mitä lennokkaampia niin sitä parempi.

Minua kans kiinnostaa komposiittirakenteet ja nuo levypyörät myöskin. Minulla ei ole levypyöriin minkäänlaista tuntumaa mutta noista linkittämistäsi kuvista nään asentajan kädessä kuusiokoloavaimen ja posliini mukissa kuusiokolopäisiä ruuveja. Olisiko kenties hunajakennosisuksen keskellä laipallinen holkki johon liimaten ja ruuvaten ulkopuolella olevat osat kiinnitetään - tiedä häntä.

Sanoit: "Renn:n kiekot ei ole kalliita" - mikähän hinta ja saatavuus Suomessa mahtaa olla.

Aihe on kiinnostava
Teuvo

Hieman epäilyttää että Renn-kiekkoja kukaan toisi Suomeen... mutta tuo hinta ainakin USAN:n markkinoilla näyttää sijoittuvan tuonne 400-700 US-dollarin välille mallista riippuen ja on aika paljonkin normalia levykiekkohintoja alhaisempi, myös lukuisissa arvosteluissa on kehuttu hinta/laatua. Aika mainio sivusto jolta näkee esim eri levykiekkojen hintatasot ja merkit mitä on tarjolla: http://www.trigearreview.com/forms/Arti ... ?REVID=436

Myös japanista kuuluu kummia, esim alumiinipintainen kiekko Sugino 75 aika halvalla: http://www.benscycle.net/index.php?main ... ts_id=8252

Itseä kyllä tuollaisen rakentaminen kiinnostaa. Muutamia kuvia katsomalla ja omaa nuppia käyttäen olen päätellyt tuon konstruktion seikkaperäisesti näin:

1. otetaan 20mm Nomex hunajakenno jossa molemminpuoleinen hiilikuitupinta, leikataan se 3-5mm isommaksi kuin on tarvis
2. työstetään keskelle navan vaatima reikä
3. navassa pitää olla laippa johon tuo levy kiinnitetään liimalla. Ennenkuin liima jähmettyy, säädetään noilla kolmella pikku ruuvilla sen suoruus ja todetaan se mittakellolla esim. pinnojen rihtauspenkissä.
4. kun liima on kovettunut, kiinnitetään navan toinen laippa myös liimaamalla (navan konstruktioon en ota kantaa )
5. Kun napa on liimattu, työstetään koko kiekko pyöreäksi esim laitamalla se pyörimään ja sopivalla pyörivällä työkalulla työstettään se tarkasti halutun kokoiseksi.
6. poistetaan samassa työvaiheessa vannekehän vaatima tila hunajakennosta jolloin paikalle jää vain tuon kohdan hiilikuitupinnat.
7. liimataan esivalmistettu hiilikuituvannekehä työstettyyn koloon
8. niin ja se venttiilireikä.. .

Jotenkin näin se menisi, mitä mieltä olette työmetodista ?

Tuon kennon suoruus on vähän kysymysmerkki, miten suoria nuo mahtaa olla pakasta vedettynä ? Itsetekemällä tuo kenno tietenkin onnistuisi, ehkä, mutta hieman epäilen että siitä tulisi sen suorempi....
Kennot on varmaan myös aika ohuella pinnalla varustettuja joten se ehkä kaipaa lisävahvistukseksi pari laminointikertaa (?)

Maallikon mietteitä nämä siis ovat...

irakas kirjoitti:

Tuollaisia umpikiekkoja ei vain voi kaksipyöräisen nojakin etupyörässä käyttää. Tuulisella säällä ne ovat vaaralliset.

Sakari

Totta, esim pystypyörien kisoissa nuo etukiekot onkin kielletty ja käyttävätkin siksi tuollaisia 3-4 puolaisia kiekkoja tyyliin Spinergy jne. mutta niitten hinnat onkin sitten ihan hulppeita..
Onko nojakkien kisoissa myös etupyörissä levykielto ?

JH

Pastori kirjoitti:

Taannoinen pyörien levytys ohje: http://bit.ly/wKXLE

Mainio ohje pinnavanteisiin, mutta nykyisessä etunapakonstruktiossa ei voi käyttää pinnavannetta vaan levy on lähes pakko..

JH

LowriderPilot kirjoitti:

Itseä kyllä tuollaisen rakentaminen kiinnostaa. Muutamia kuvia katsomalla ja omaa nuppia käyttäen olen päätellyt tuon konstruktion seikkaperäisesti näin:

1. otetaan 20mm Nomex hunajakenno jossa molemminpuoleinen hiilikuitupinta, leikataan se 3-5mm isommaksi kuin on tarvis
2. työstetään keskelle navan vaatima reikä
3. navassa pitää olla laippa johon tuo levy kiinnitetään liimalla. Ennenkuin liima jähmettyy, säädetään noilla kolmella pikku ruuvilla sen suoruus ja todetaan se mittakellolla esim. pinnojen rihtauspenkissä.
4. kun liima on kovettunut, kiinnitetään navan toinen laippa myös liimaamalla (navan konstruktioon en ota kantaa )
5. Kun napa on liimattu, työstetään koko kiekko pyöreäksi esim laitamalla se pyörimään ja sopivalla pyörivällä työkalulla työstettään se tarkasti halutun kokoiseksi.
6. poistetaan samassa työvaiheessa vannekehän vaatima tila hunajakennosta jolloin paikalle jää vain tuon kohdan hiilikuitupinnat.
7. liimataan esivalmistettu hiilikuituvannekehä työstettyyn koloon
8. niin ja se venttiilireikä.. .

Jotenkin näin se menisi, mitä mieltä olette työmetodista ?

Tuon kennon suoruus on vähän kysymysmerkki, miten suoria nuo mahtaa olla pakasta vedettynä ? Itsetekemällä tuo kenno tietenkin onnistuisi, ehkä, mutta hieman epäilen että siitä tulisi sen suorempi....
Kennot on varmaan myös aika ohuella pinnalla varustettuja joten se ehkä kaipaa lisävahvistukseksi pari laminointikertaa (?)

Maallikon mietteitä nämä siis ovat...

Tota noin!!!

Meinaat siis että koko kiekko, keskeltä reunoille, olisi saman paksuista, n. 20 mm. Minä olen aina luullut että kiekot ovat navalta paksumpia ja reunoilta ohuempia.

Itselleni ei vielä tähän mennessä ole edes lipsahtanut mieleen että tuollaisia voisi näin kotikonstein omassa kellarissa tehdä.

Näin kun nyt ajattelen, niin luulisin että ensiksi pitäisi yrittää tehdä kiekonpuoliskosta tarkka muotti. Muotin valmistus vaatisi ilmeisesti jonkinlaisen "dreijauspöydän"... en tiedä.

Tasapaksulevy vain näin äkikseltää tuntuu vieraalta ajatukselta.

Ystävällisesti
Teuvo

LowriderPilot kirjoitti:

olen päätellyt tuon konstruktion seikkaperäisesti näin:

1. otetaan 20mm Nomex hunajakenno jossa molemminpuoleinen hiilikuitupinta, leikataan se 3-5mm isommaksi kuin on tarvis
2. työstetään keskelle navan vaatima reikä
3. navassa pitää olla laippa johon tuo levy kiinnitetään liimalla. Ennenkuin liima jähmettyy, säädetään noilla kolmella pikku ruuvilla sen suoruus ja todetaan se mittakellolla esim. pinnojen rihtauspenkissä.
4. kun liima on kovettunut, kiinnitetään navan toinen laippa myös liimaamalla (navan konstruktioon en ota kantaa )
5. Kun napa on liimattu, työstetään koko kiekko pyöreäksi esim laitamalla se pyörimään ja sopivalla pyörivällä työkalulla työstettään se tarkasti halutun kokoiseksi.
6. poistetaan samassa työvaiheessa vannekehän vaatima tila hunajakennosta jolloin paikalle jää vain tuon kohdan hiilikuitupinnat.
7. liimataan esivalmistettu hiilikuituvannekehä työstettyyn koloon
8. niin ja se venttiilireikä.. .

Jotenkin näin se menisi, mitä mieltä olette työmetodista ?

Tuon kennon suoruus on vähän kysymysmerkki, miten suoria nuo mahtaa olla pakasta vedettynä ? Itsetekemällä tuo kenno tietenkin onnistuisi, ehkä, mutta hieman epäilen että siitä tulisi sen suorempi....
Kennot on varmaan myös aika ohuella pinnalla varustettuja joten se ehkä kaipaa lisävahvistukseksi pari laminointikertaa (?)

Kolmoseen asti olen samaa mieltä. Nelosen jättäisin pois kokonaan. Ruuvin kierteet ovat siinä vastalaipassa. Ei siihen kennoon mitään kierteitä laiteta. Rihtaus perustuu liimakerroksen paksuusvaihteluun laippojen ja kennolevyn välissä. Vetämällä ruuvilla sorvatun laipan ja kennolevyn välinen liimapaksuutta ohuemmaksi saadaan aikaan tarpeellinen tasokulman muutos. Eli: Molempiin laippoihin liimaa. Kennolevy reiästään navalle liimalla voideltu irtolaippa päälle ja ruuvit kiinni. Kiekko penkkiin ja rihtaamaan sivusuunta suoraksi. Ne rihtauksen vaatimat matkat navan lähellä ovat sadasosamillejä, minkä täyteaineella (fenoliballooni, lasikuulat tms.) paksunnettu liimakerros helposti hoitaa. Ruuvi vetää sisään päin ja kapillaaripaine vastasuuntaan.

Säteen suunnan käsittelystä olen siitäkin eri mieltä. En ymmärrä, miten umpivanteen saisi sinne levyjen välissä olevaan kennolevyyn tehtyyn uraan. Vähintäänkin uran pitäisi olla useita senttejä liian syvä ja vanteen taipua helposti soikioksi. Minä melkein menisin väittämään, että tuon levyn on tarkoitus kantaa kuormia puristusvoimina, joten riittää hyvin, että vanne yksinkertaisesti pujotetaan oikean halkaisijaiseksi hiomalla sorvatun kennolevyn ympärille ja liimataan tällä samalla täyttävällä liimalla kennolevyn pintalamellin reunaan kiinni. Toki se vanne voi olla katkaistu, mutta näkisin tällaisesta enemmä haittaa kuin hyötyä.

Levyjä ei varmasti laminoida enää asennuksen jälkeen paksummaksi. Kunnollinen laminointityö vaatii kovan puristuksen, mikä on helppo aikaansaada suoralle levylle, mutta kennoon liimattuna nämä pintalevyt eivät enää sitä kestä. Pintalevy on ohut, mutta ei sen paksu tarvitse ollakaan. Jos vertaat sitä pinnojen paksuuteen siten, että litistät mielessäsi pinnat levyiksi kahden puolen kiekkoa samalla huomioiden, että tämä hiikuitulevy on selvästi lujempaa materiaalia kuin pinnateräs. 2 mm pinnoilla puolatun 36-pinnaisen kiekon levynpaksuudeksi tulisi 0,03mm/puoli. Sitä paitsi paljon vähemmilläkin pinnoilla kiekkoja tehdään.

Jori

Teuvo kirjoitti:

Tota noin!!!

Meinaat siis että koko kiekko, keskeltä reunoille, olisi saman paksuista, n. 20 mm. Minä olen aina luullut että kiekot ovat navalta paksumpia ja reunoilta ohuempia.

Itselleni ei vielä tähän mennessä ole edes lipsahtanut mieleen että tuollaisia voisi näin kotikonstein omassa kellarissa tehdä.

Näin kun nyt ajattelen, niin luulisin että ensiksi pitäisi yrittää tehdä kiekonpuoliskosta tarkka muotti. Muotin valmistus vaatisi ilmeisesti jonkinlaisen "dreijauspöydän"... en tiedä.

Tasapaksulevy vain näin äkikseltää tuntuu vieraalta ajatukselta.

Ystävällisesti
Teuvo

Tokihan kiekkoja voi valmistaa monellakin tapaa, muottiin tekemällä tai sitten kuten Renn, eli leikataan tasapaksusta hunajakennolevystä kiekko. Renn ei ole mikään iso paja, joten kiekkojen tekeminen on pidetty yksinkertaisena, se myös osaltaan selittää kiekkojen alhaisen hinnan. Jos katsoo isojen valmistajien kuten Coriman, Zipin tai Headin kiekkoja, niin niissä on monenlaisia yksityiskohtia joita voi valmistaa vain muotissa, luultavimmin ydinainekin on valettua hunakennoa (=arvaus), niissä on nykyään myös golfpalloistakin tuttuja turbulaattoreita, eli pintaan luodaan "minikuoppia" jotka pienentävät ilmanvastusta , nämä sitten maksavatkin 1500-2000 doallaria. Noitten hienouksien hyöty tavalliselle harrastajalle on varmasti suorituskyvyn kannalta merkityksetön.

JH

Eikös tuommosen suorasta levystä tehdyn kiekon aerodynaaminen hyöty ole hieman kyseenalainen, tai ainakin linssimuotoiseen kiekkoon verrattuna hyödyt on huomattavasti pienemmät. Käsittääkseni noitten levykiekkojen hyvyys tai huonous perustuu pitkälti siihen muotoon ja ainakin lukemani perusteella tommonen suora pitäs olla huono. Mitä muuta hyötyä levykiekko tuo, siis sen aerodynamiikan lisäksi?

Miksi pinnavanne ei muuten käy? Millaset ne etunavat sitten oikein on?

jori kirjoitti:

Kolmoseen asti olen samaa mieltä. Nelosen jättäisin pois kokonaan. Ruuvin kierteet ovat siinä vastalaipassa. Ei siihen kennoon mitään kierteitä laiteta. Rihtaus perustuu liimakerroksen paksuusvaihteluun laippojen ja kennolevyn välissä. Vetämällä ruuvilla sorvatun laipan ja kennolevyn välinen liimapaksuutta ohuemmaksi saadaan aikaan tarpeellinen tasokulman muutos. Eli: Molempiin laippoihin liimaa. Kennolevy reiästään navalle liimalla voideltu irtolaippa päälle ja ruuvit kiinni. Kiekko penkkiin ja rihtaamaan sivusuunta suoraksi. Ne rihtauksen vaatimat matkat navan lähellä ovat sadasosamillejä, minkä täyteaineella (fenoliballooni, lasikuulat tms.) paksunnettu liimakerros helposti hoitaa. Ruuvi vetää sisään päin ja kapillaaripaine vastasuuntaan.

Säteen suunnan käsittelystä olen siitäkin eri mieltä. En ymmärrä, miten umpivanteen saisi sinne levyjen välissä olevaan kennolevyyn tehtyyn uraan. Vähintäänkin uran pitäisi olla useita senttejä liian syvä ja vanteen taipua helposti soikioksi. Minä melkein menisin väittämään, että tuon levyn on tarkoitus kantaa kuormia puristusvoimina, joten riittää hyvin, että vanne yksinkertaisesti pujotetaan oikean halkaisijaiseksi hiomalla sorvatun kennolevyn ympärille ja liimataan tällä samalla täyttävällä liimalla kennolevyn pintalamellin reunaan kiinni. Toki se vanne voi olla katkaistu, mutta näkisin tällaisesta enemmä haittaa kuin hyötyä.

Levyjä ei varmasti laminoida enää asennuksen jälkeen paksummaksi. Kunnollinen laminointityö vaatii kovan puristuksen, mikä on helppo aikaansaada suoralle levylle, mutta kennoon liimattuna nämä pintalevyt eivät enää sitä kestä. Pintalevy on ohut, mutta ei sen paksu tarvitse ollakaan. Jos vertaat sitä pinnojen paksuuteen siten, että litistät mielessäsi pinnat levyiksi kahden puolen kiekkoa samalla huomioiden, että tämä hiikuitulevy on selvästi lujempaa materiaalia kuin pinnateräs. 2 mm pinnoilla puolatun 36-pinnaisen kiekon levynpaksuudeksi tulisi 0,03mm/puoli. Sitä paitsi paljon vähemmilläkin pinnoilla kiekkoja tehdään.

Jori

Hyvä pointti, että molemmat laipat kiinni ja vastakappaleeseen ruuvien kierteet, liimaa väliin ja ruuveilla säädetään se suoraksi rihtauspenkissä. Tuo vastapuolen "irto"-laippa ei ilmeisesti ole muulla tavalla kiinni navassa kuin vain liimalla !?? ja se on oltava hiemna "löysä" jotta sillä on varaa liikkua noitten ruuvien vedossa ?! Itse tekisin siitä ainakin napaan hieman löysän (0.5mm).

Eli tulisiko tässä käyttää valmista alumiinista vannekehää ja liimata se paikalleen? Kuvaamani menetelmä on nimenomaan katkaistulle kehälle ja on tehty myös hiilikuidusta. Mutta tokihan tuosta on enemmän työtä ja epäonnistumisen mahdollisuus isompi. Tulisiko vannekehän liimaus tehdä jossain jigissä jotta se saadaan suoraksi ja pysyy myös pyöreänä?

Lisälaminointityö olisi tehtykin ennen kiekon kasausta, mutta jos kenno kestää sellaisenaan niin hyvä niin.

JH

visiopetteri kirjoitti:

Eikös tuommosen suorasta levystä tehdyn kiekon aerodynaaminen hyöty ole hieman kyseenalainen, tai ainakin linssimuotoiseen kiekkoon verrattuna hyödyt on huomattavasti pienemmät. Käsittääkseni noitten levykiekkojen hyvyys tai huonous perustuu pitkälti siihen muotoon ja ainakin lukemani perusteella tommonen suora pitäs olla huono. Mitä muuta hyötyä levykiekko tuo, siis sen aerodynamiikan lisäksi?

Miksi pinnavanne ei muuten käy? Millaset ne etunavat sitten oikein on?

Kait se suurin hyöty on se että pinnojen ilmanvastus saadaan poistettua... onhan niistä sitten haittaakin esim tuo tuuliherkkyys.

Siis kyllä kai pinnavannekin hätätapauksessa kävisi, mutta koska napa on tosi kapea niin levy sopii siihen kuin nakutettu, lisäksi navan halkaisija on erikoisen kokoinen joten pinnojen pituudella tai rakenteen mitoituksella joutuisi kikkailemaan.... levyssä ei sellaisia rajoituksia ole.

JH

LowriderPilot kirjoitti:

Tulisiko vannekehän liimaus tehdä jossain jigissä jotta se saadaan suoraksi ja pysyy myös pyöreänä?

Siellähän se liimausjigi näkyy yhdessä kuvassa taka-alalla.

LowriderPilot kirjoitti:

Lisälaminointityö olisi tehtykin ennen kiekon kasausta, mutta jos kenno kestää sellaisenaan niin hyvä niin.

Ei kannata laminoida enää, kun se on kennorakenteessa kiinni.

jori kirjoitti:

LowriderPilot kirjoitti:

Tulisiko vannekehän liimaus tehdä jossain jigissä jotta se saadaan suoraksi ja pysyy myös pyöreänä?

Siellähän se liimausjigi näkyy yhdessä kuvassa taka-alalla.

LowriderPilot kirjoitti:

Lisälaminointityö olisi tehtykin ennen kiekon kasausta, mutta jos kenno kestää sellaisenaan niin hyvä niin.

Ei kannata laminoida enää, kun se on kennorakenteessa kiinni.

No niinpä, olenkin miettinyt että mikä se on..
Mutta eipä ole paja suuren suuri kun jo muutamassa kuvassa näkyy kaikkien työvaiheitten vaatimat tykötarpeet , hyvä niin..

JH