Kävin lisää testiajoja: Vakilenkki Pulkkilaharjulle jossa ravintola Reimarin pihassa käännös ja samaa reittiä takaisin, matkaa tuli 28,16 km. Menomatkalla on enemmän laskuja ja tänään mennessä oli myötätuuli (vaikka tilasin tyyntä), fmi.fi sivusto kertoi 3 m/s ja puuskissa 7 m/s, lämpöä 21 astetta, puolet matkasta on pelto- tai järviaukeeta jolloin tuuli totisesti tuntuu, ekaa kilometriä lukuunottamatta käytin kevyenliikenteen väylää jossa muista tienkäyttäjistä johtuen joutuu hidastamaan useamman kerran.
Kääntöpaikalla keskinopeus oli 32,9 km/h ja en koskaan, ikinä, missään olosuhteissa ole päässyt yli kymmenen kilometrin matkalla samaan (samalla reitillä jokusen kerran menomatkalla olen päässyt yli 30 km/h keskinopeuteen myötätuulessa), nytkään en ajanut täysiä vaan sillai mukaavuusrajan yläreunalla ja esimerkiksi mäkiin en runtannurt vaan ne nousin normaalisti. Koko reissun keskinopeus oli 29,2 km/h ja aikaa meni 57min 50 sekunttia, kotimäen alla oli vielä 30 km/h keskari mutta kilometrin jyrkähkö nousu verottaa (lähdössä alamäkeen ei saa edes täyttä hyötyä kun on 40 km/h rajoitus ja paljon liittymiä, turvallisuussyistä ekan kilometrin ajan aina autotietä)... ja paluumatka siis samaa reittiä vastatuuleen.
Nykykokemuksella olisin valmis väittämään, että tuollaisesta pienestä ilmanohjaimesta on yllättävän iso hyöty. Perstuntumalta sanottuna hyöty korostuu vastatuuleen ajaessa, vastatuuleen on ikävä puskea ja jos saa ilmanvastusta vähän pienennettyä niin "kyllästymiskynnys" tulee vasta isommalla tuulella.
Nojasyklismiä vuodesta 2010
"Nojapyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa mutta kinnerillä voi ajaa myös ilman housuja"
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.