Nojapyöräfoorumi

Eilen kävin hakemassa Nazca Pioneer -merkkisen nojailuvekottimen ja tänään sillä sitten tuli opeteltua ajamista, semmoinen ongelma vaan on, että en tiedä miten tuon onnellisen kestohymyn saisi pyyhittyä pois naamalta Edes nämä Vääksyn mäet ei hymyä kokonaan hyydyttänyt, itse tietysti asun sen korkeimman mäen huipulla...

Hieno pyörä ja on parannus juuri siihen miksi en ennen tykännyt pidempiä matkoja fillaroida eli minun "jaloimmat" ruumiinosat puutui ennenkuin mieli ja lihakset.

Tosin ei niin hyvä, etteikö parannettavaakin olisi. Maanataina kutsuu peilikauppa, tuo "säikähtäneen silmämunan" kokoinen peili ei oikein tyydytä kun on kuorma-autossa tottunut hahmottamaan mitä takana tapahtuu. Siis sopivat tuning-peilit ja huomenna moottoripyörän nahkalaukut kiinni niin tyyli on kohdallaan.

Meinaa vaan ujo poika kerätä liikaa huomiota kerralla... tai pyörähän sen kerää

Hymyn pyyhkiminen naamalta ei ole mikään helppo juttu. Itse olen olen taistellut saman ongelman kanssa jo vuosia.Hävettää.

Kyllä siinä joku viikko saattaa mennä jurollakin kaverilla

Jukka

Kaveri, jolla on varaa lähes mihin vaan, oli ostanut taas uusimman luksusmersun. Ihastelin.

"Joo, kaksi viikkoa siinä menee itselläkin ihastellessa, sen jälkeen on tottunut".

Sen jälkeen olen kutsunut kahta viikkoa "Holmströmin vakioksi".

Tuollaisen pyörän hankintaa tekevälle suosittelen niskatuen ostamista samalla, itse aion sellaisen tilata. Tänään huristelin palttiarallaa 70 km ja mikään paikka ei ole kipeänä (ainakaan vielä) mutta välillä teki mieli päätä lepuuttaa takakenossa. Tämä siis hyvin lyhyen tuttavuuden perusteella sanottua.

Vinkkinä peiliasiaan: jos et pelkää tyhmältä näyttämistä, päässä kiinni oleva peili toimii monella tavalla paremmin kuin pyörässä oleva. Sen ei tarvitse olla niin iso, koska päätä kääntämällä näkee taakse mihin vain, ja se ei tärise niin paljon kuin pyörässä kiinni oleva, joten siitä näkee tasaisemmin.

Näitä on sekä kypärään että laseihin kiinnitettäviä, ja laseihin kiinnitettävistä on sellaisia jotka on kiinni sangassa ja peili ulkopuolella, ja sitten sellaisia jotka liimataan linssin sisäpintaan. Jälkimmäinen vaihtoehto ei tietty näytä tyhmältä kun kukaan ei huomaa sitä ollenkaan, mutta siitä taakse katsominen vaatii harjaantumista.

Ajoin pitkään tuollaisella linssin sisällä olevalla peilillä, mutta kun hajotin yhden sellaisen toissakesänä Porvoon ajojen kolarissa, en ole ostanut uutta, vaan nykyään minulla on tuollainen laseissa ulkopuolella oleva. Siitä kuitenkin lopulta näkee minun kokemuksieni mukaan kaikkein parhaiten.

Ei mies jolla on kiinalainen takatukka pelkää tyhmältä näyttämistä. Pitää käydä pyöräkaupassa tutkimassa tuollaista kypärään kiinnitettävää mallia, se olisi ainakin keveämpi ja ei lisäisi ilmanvastusta niinkuin moottoripyörän peilistä rakennetut viritykset. Kiitokset vinkistä.

Ennen sai tommosia kypäriä joissa on peili rakennettu siihen sisään. Mulla on siis semmoinen. Toimii.

Ei tosin ole vertailevia kokemuksia muista kuin jostakin Bilteman rihvelistä, jonka heitin mäkeen kun oli niin huano.
Tossa on siis semmoin peltinen läkkärä joka muodostaa periskoopin tohon kypärän kattoon. Käytetään silläviisiin että vilkaistaan kypärän lippaa - josta peili näkyy.

Parissa pyöräilyputiikissa kävin ja eivät tienneet kypäräpeileistä, Bike Planetissa myyjä sanoi jottei heillä ole oikeastaan minkäänlaisia peilejä... Vaan Google on ihmisen paras ystävä ja Altavista auttaa automiestä eli löytyi nettiputiikki josta moisen saisi tilattua, löytyi myös rakenteluohjeita joten huominen näyttää yritänkö mokoman tehdä itse vai löytyisikö Lahdesta liike jota niitä myy. Jos ei mummoja sada taivaalta niin ajattelin Lahteen polkaista.

Ajellessa tuli mieleen onko kukaan kehitellyt nojakisteille kengänkärkeen laitettavan peilin ja ajattelin moista Motonetin halpispeileillä kokeilla mutta kun kilometrin olin taas poljeskellut niin tuli mieleen, että moiset kengät saattaisi aiheuttaa väärinkäsityksiä hameväen läheisyydessä hylätään siis tämä vaihtoehto.

Nyt sarviin on ruuvattu Biltemasta ostettu moottoripyörän peili jossa on riittävästi kokoa ja "kun on kromia on myös komia".

Viikko ja n. 185 km takana, mikään muu ei harmita kuin se, että työpäivät haittaa pyöräilyä

Niin se verkkokauppa oli Bikeshop mistä noita kypäräpeilejä löytyisi... http://bikeshop.x.neutech.fi/index.php? ... &listpos=2

Ei se oikeen kengän kärjessä toimi peili, mut mie laitoin vasempaan kämmen selkään pienen laajakaista peilin
(biltemasta) venyvällä hihnalla kiinni ja on tosi kätevä, pieni ja halpa. Lähelle näkee olkapään ohikin ja jos tarttee nähdä pitemmälle siirrän pikkasen kättä sivulle.

Olen vuosikausia käyttänyt silmälasinsankaan kiinnitettyä peiliä. Se toimii hyvin ja on aina silloin mukana, jos lasit on päässä. Jopa Kuopiossa Ice-Marathon luistelussa, piti nääs kytätä takaa tulijoita! Paras lasinsankapeili on amerikkalainen M2RACER-peili. WWW.M2RACER.COM. Tämä oli ehdoton varuste alaohjausnojapyörällä (Nazca Explorer) ajaessa. Mutta nykyään "oravaohjaus" -tankoon voi asentaa hyvän peilin, joka palvelee luotettavasti.

2 viikkoa ja 375 km takana ja nyt myös ensimmäinen kaatuminen... sitä huomaa itsessään kissamaisia piirteitä, ei siis, että putoaisi jaloilleen vaan tulee katsottua ympärilleen jotta näkikö kukaan en tosin ruvennut itseäni hermostuneen oloisena nuolemaan ei vaan jostain syystä jalka pitänyt... ehkäpä unohdin pitää jarrulla pyörää paikallaan kun pysähdyin. Vaan sen asian allekirjoitan, että mieluummin kaadun 5 kertaa nojapyörällä kuin kerran pystypyörällä.

Ylämäkiajo on saanut jo lisää vauhtia mutta sen kyllä etureisissä tuntee jos meno on ollut liian vauhdikasta, saas nähdä miten loppukesästä. 94 km on pisin päivämatka tähän saakka. Se on yllättänyt miten paljon kilometrejä kertyy ja vieläpä suht vaivattomasti, ajamiseen tulee himo ja vaikka yöllä pitäisi herätä töihin niin tekisi mieli ajaa vielä vähän... sama fiilis oli viimeksi 9-vuotiaana kun sain pyörääni ekan mittarin, 50 km ensimmäisena päivänä . Paikat ei kipeydy vaan lihaksissa on semmoista hyvältä tuntuvaa väsymistä pitemmän lenkin jälkeen. Kainuuseen tai Lappiin en vielä tänä kesänä fillaroi mutta pyörä lähtee kuitenkin mukaan kesälomareissulle.

Auton käyttö on jäänyt pelkästään työmatkoihin ja jos ei kauhean kostea kesä tule niin luultavasti autokilometrit vähenee aika radikaalisti aikaisemmasta.

Ensimmäiset 1000 km takana, pisin päivämatka oli eilen 112 km ja edelleen olisi voinut jatkaa ajamista, aika hyvin mieheltä joka on kaikkea muuta kuin urheilullinen ja maasto meilläpäin on semmoista millaiseksi jääkausi on sen muokannut eli mäkistä tai oikeastaan pitää sanoa, että hyvän pyörän myivät... On toiminut moitteetta ja on melkoisen onnistunut kokonaisuus tavalliselle retkipyöräilijälle joka joskus saattaa eksyä pois asfaltiltakin.

Tämä ostamani pyörä oli esittely/koekäytössä ollut pyörä joten minun ei tarvinnut vaivata päätäni millaisin varustein sen tilaa mutta jos nyt pääsisin ruksaamaan vaihtoehtoja niin levyjarrut valitseisin ja ehkäpä 9-vaihteinen napavaihteisto olisi käytössä kätevämpi, samalla kirvelyllä se napadynamo/lamppu keksintökin tulisi maksettua.

Kuntokin on varmasti kasvanut mikä helpottaa mäkiajoa mutta vähintään yhtä suuri parannus on "ajosilmän" kehittyminen, jyrkkäkään lyhyt kinkare ei paljoa hidasta jos mäen alla polkaisee hyvät alkuvauhdit ja sillä energialla sitten hurautetaan mäenharjalle vaihdetta pienemmälle vekslaten. Pitkät ja puuduttavat mäet on erikseen mutta samalla tekniikalla nekin tuntuu lyhyemmältä ja aina helpottaa kun ajattelee, että paluumatkalla tässä saa ilmaiseksi aikamoiset kyydit.

Auton käyttö on jäänyt todella vähälle (ainoastaan työmatkat) eli polttoaine laskut on pienentyneet, toisaalta taas lihakeittoa ja jäätelöä kuluu huomattavasti enemmän Se vaan, että yhteenkään nojakistiin en ole vielä törmännyt...

Pyöräilyn kustannuksia olen tuossa ajellessa pohtinut ja aikanaan pyöräkuumeisena hankintahinta oli se minkä takia piti nukkua useammankin yön yli. Nojapyörän ostoidean "myin itselleni" sillä verukkeella, että jos pyörä kaikkine mahdollisine hilavitkuttimineen mitä siihen asentaa tulee maksamaan n. 2000€ ja sen käyttökulut on 0,01 €/kilometri ja jos pyöräily vähentää autoilua esim. 1800 km vuodessa niin kymmenessä vuodessa mulla ois ilmanen pyörä jos auton muuttuvat kustannukset on 0,12€/km... Nyt tuntuu hassulta, että moisia pohdin, niin paljon hyvää mieltä ja kuntoa on tullut.

Sen verran laskennassa on käppiä, että kuskin polttoainekulut nousee helposti 3-4 senttiä kilometrille mutta sehän meneekin eri budjetista

Enpäs ole koskaan asiaa moiselta kannalta ajatellut. Hintavahan tuo omakin pyörä oli ja eihän sen hankinnassa mitään käytännön järkeä ollut.

Mutta kilot on karisseet täälläkin, mieli pysyy virkeänä ja ukko muutenkin kunnossa. Hankalaa sitä omalle terveydelle hintaa on laskea. Kuten vanha sanonta kertoo: Pojat erottaa miehistä vain harrastusten hinnasta