Nojapyöräfoorumi

Kun tekemättömät ruohonleikkuu, katonmaalaus, ojankaivuu, yms. aikuisten puuhat alkoivat painaa mieltä, piti keksiä joku hyväksyttävä pakotyö. Onneksi huomasin, että lapsenlapsi on varttumassa ikään, jossa potkupyörälle voisi olla käyttöä. Sitä puuhastellessa saavuttaisi samalla kaksikin hyvää asiaa: olisi mallikelpoinen isoisä - ja samalla saisi olla oma sisäinen lapsensa, jonka ei hetkeen tarvitsisi välittää rehottavasta ruohosta tai maalia odottavasta katosta.

Pyörät ovat 10-tuumaiset 'kottikärrynpyörät', joiden 20mm akselireikään tein pesät 22mm kuulalaakerielle.
Akelit ovat 8mm kierrekankea.

Haarukat ovat varsinaiset palapelit, joiden taivutkset on tehty putkea loveamalla.

Runkoputken kaaren taivuttelin vanhalla hiekkaa täyteen ja kuumaksi menetelmällä. Suhteellisen hyvin onnistui.

Totuttuun tapaani tein taas ensin ja suunnittelin vasta sitten. Laiskuus kostautui, josta osoituksena takahaarukan epäjatkumo ja satulan kiinnitysmekanismi. Jotain piti keksiä.

Ohessa pari kuvaa tekovaiheesta ja valmiista tuotteesta.

Mitoituksen hienosäätö tehdään sitten, kun käyttäjä siitä jotain ymmärtää.

Loppuyhteenveto: Kaupasta olisi saanut helpommin - ja melkeinpä halvemmallakin.

Hieno! On varmasti käyttäjä ylpeä ajopelistään ja isoisästään. Siinä on mummomallinen runko, niin ei ole vaikeuksia nousta kyytiin, eikä renkaat puhkea ihan helposti, ja jos puhkeavatkin, ei se vaikuta normikäyttäjän ajoon mitenkään. Mahtava peli

Meillä tarvittiin 4-vuotiaalle potkupyörää noin viikoksi. Oli kaksivuotiaasta lähtien ajellut peräpyörällä, joten polkeminen sujui hyvin. Apupyörällinen hänellä oli niin vähäisessä käytössä, että poljinkeskiön purkamalla saatiin aikaan potkupyörä. Sillä muutamana päivänä harjoittelua parin päivän potkulautaharjoittelun jälkeen, niin keskiön saattoi koota jälleen ja ajelu onnistui heti. Nopea homma, kun valmiudet oli koottu vaiheittain: Polkeminen peräpyörällä aikuisen perässä, tasapaino- ja suuntaohjaus potkulaudalla ja sama istualtaan potkupyörällä -ja loih! siinä kaikki. Ajoitus onnistui nappiin. Isosiskonsa tahkosivat apupyörällisellä pari vuotta ja uskalsivat kaksipyöräisenä vasta vuotta myöhemmin.

Jori

Tervens kaikille,

Hieno peli Joutilaan lapsenlapsella.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaupasta tuskin saa yhtä hienoa ja yksilöllistä.

Itse rakentelin omalle junnulle tällaisen kikottimen.

Meilläkin nelivuotias sai tämän avulla tasapainon nopeasti
haltuun ja siirtyminen poljettaviin kaksipyöräisiin sujui
lyhyessä ajassa, kokonaan ilman apupyörävaihetta.

Terho