Nojapyöräfoorumi

jviirret kirjoitti:

PW kirjoitti:

Edelleen ajo-opettelu aivan toivotonta, ei minkäänlaista oivallusta tai edistystä. Alan epäillä itseäni toivottomaksi tapaukseksi.

Anna olla, unohda koko juttu, mutta pidä pyörä ajokunnossa ja helposti käsillä. Kokeilet huvikseen silloin tällöin, ei mitään tavoitteita. Homman pitää olla hauskaa ja kaatumisten naurattaa.
Jukka

Ite oon sitä mieltä et ku päätät et opit ajamisen ni kyl sen kans oppii ku vaa runnoo harjotust kehii. Ite opettelin pythonin ajamisen noin kuukaudes kun oli hiukan aikarajotuksia. Jälkeenpäi tosi tyytyväine et vaivautu harjottelee puolväkisin vesi/räntäsateeseekni vaikka oliki vähä pakkopullaa. Hauskaa voi olla monella tapaa, joko niin et joka ajohetki on iha kivaa tai sit nii et saa sen hyvän olon siitä ku pääsee siihe tavotteesee eli tässä tapauksessa oppii ajamaan

Jokainen oppii yleesä sen minkä toinenkin. Usein epäilys oppimisesta on turhaa. Kun lakkaa jännittämästä suoritusta, se yleensä rupee sujumaan. Koitappa tälläistä vanhaa metooria .
Istu pyörän päälle , laita kädet maahan ja jalat polkimille. Otat rennosti ja sulje silmäsi. Rupeet kuvittelemaan suoritusta.
Hengität rauhallisesti ja nouset nyt pyörän päältä. Et ajattele suoritusta. Tyhjennä ajatuksesi ja lähdet polkemaan.
Näin syykämällä itseäsi pystyt paremmin oppimaan. Kun ajamaan lähtemistä ei mieti, vaan olet huomaamattasi itsesi valmentanut tapahtumaan. Itseni kohdalla tämä on usein toiminut.

PW kirjoitti:

Edelleen ajo-opettelu aivan toivotonta, ei minkäänlaista oivallusta tai edistystä. Alan epäillä itseäni toivottomaksi tapaukseksi.

Itsellä aikoinaan sama tunne, mutta kyllä se sieltä löytyi.

Harjoittelin pitkään talvisella soukalla kotikadulla, jossa jokaisen horjahduksen jälkeen piti antaa myöten ja pysähtyä.
Kun kevääntullen pääsin parkkipaikalle, jossa horjahduksen jälkeenkin saattoi jatkaa polkemista (ei toki tietenkään sinne, minne alumperin piti) huomasin osaavani paremmin kuin luulinkaan. Ajattelenkin niin, että oppimiselle on eduksi, jos on tilaa niin että alussa python saa päättää ajoreiteistä ja kuski saa keskittyä vaan polkemiseen.

Toivon kipinä välähti ajo-opettelussa kun pidin muutaman päivän "vapaata" ja tänään läksin tyhjälle parkkipaikalle kokeilemaan. Ajoittain sain pyörän kulkemaan ilman että kädet oli maassa. Ei pitkään mutta muutaman polkimen pyörähdyksen kuitenkin. Jotain oli siis tarttunut jonnekin .
Metodi vaikuttaa siis oikealta, joten jatkan samaan malliin, kiitos edelleen neuvoista ja kannustuksesta.

Petri W

PW kirjoitti:

Toivon kipinä välähti ajo-opettelussa kun pidin muutaman päivän "vapaata" ja tänään läksin tyhjälle parkkipaikalle kokeilemaan. Ajoittain sain pyörän kulkemaan ilman että kädet oli maassa. Ei pitkään mutta muutaman polkimen pyörähdyksen kuitenkin. Jotain oli siis tarttunut jonnekin

Olet siis kohta askelmalla 3...

Jukka

Tänään vaihteeksi kokeilua, tommoset kepit käsiin joilla sain maahan tukea mutt ei oikeen edistystä. Sinänsä helpotti maakosketusta kun paremmin yletin asfalttiin. Pelkillä hanskoilla ei yllä ku sormen päät ja tuntuu ett menee kurotteluks.
On se vaikeeta, pitänee odotella fiilistä.

Petri W

Minä olen jo kauan ihmetellyt tätä python-rakentelua. Miksi tehdä nojapyöriä, joilla joutuu henkensä pitimiksi mäissä jarrutteleen ja ajamaan monia satoja kilometrejä ennenkuin vartalo tottuu erikoiseen ohjaus+polkemissysteemiin. Sama koskee muuten myös kolmipyöräisiä pythoneita. ...
Sakari

Toivottavasti Sakari ei yhdistä kolmipyöräistä Pythonia Hipparioniin, vaikka molemmissa on samantapainen geometria. Mielestäni ajamani 75.000 kilometriä Hipparioneilla (Proto 0, 1 ja 2) 14 vuoden aikana osoittaa, ettei Hipsu ole toivoton ajettava, vaan helppo, turvallinen ja kätevä monen käyttötarkoituksen ajoneuvo, ainakin selvästi turvallisempi, mukavampi ja käyttökelpoisempi kuin pystypyörä. Ajoasento ja ohjaus tuntuivat minusta alusta lähtien itsestään selviltä -- jo ensimmäisen puumallin päällä. Moni muukin on osannut sillä ajaa ilman alkuopettelua: vaimo, tytär ja yli 50 testajaa, joista vain kahdella tai kolmella oli ongelma ohjauksen kanssa.

Kun näin netissä ensimmäisen selostuksen kaksipyöräisestä Pythonista tai sen esiasteesta (nimeä ei tainnut vielä olla) saksalaisella www-sivulla 2000-luvun alussa, luin tekijän kommenttina, että sillä on lähes mahdoton ajaa. Ihminen on kuitenkin oppivainen ja varsin monet ovat oppineet. Minulla ei niitä taitoja ole ja kolmipyöräinen Hipparion on osoittautunut minulle parhaaksi vaihtoehdoksi sekä kaupunkiliikenteessä että maaseuturetkillä. Ehkä syynä on luontainen laiskuus. Laiskuus on kai syynä siihenkin, että en ole koko ajan rakentamassa uusia pyörämalleja, kun vanha idea tuntuu toimivan eikä parempaa ole tullut mieleen. Hipparionin geometria tuntuu oikealta, kehitystä vaatisivat painon alentaminen, katteen kehittely yms.

Esko

Tätä mieltä itsekin Hipparionista:

Esko M kirjoitti:

helppo, turvallinen ja kätevä monen käyttötarkoituksen ajoneuvo.... ....Ajoasento ja ohjaus tuntuivat minusta alusta lähtien itsestään selviltä...

Mukavuus ei ole huippua täysin jäykän rungon vuoksi ainakaan omassani, mutta ei rajoita kummemmin ajoja.

Seuraavanlaiset kommentit kun pidin mielessä Pythonille opetellessa, into ei päässyt laantumaan. Valoa putken päässä... Ja nyt ollaan siellä valoisalla puolella.

Esko M kirjoitti:

..... luin tekijän kommenttina, että sillä on lähes mahdoton ajaa. Ihminen on kuitenkin oppivainen ja varsin monet ovat oppineet.

Joko pyhtoni longertaa pitkin raittii. Parasta on se kun oppii, että semppiä opetteluun. Yksinkertainen kanta siihen että yritä ja yritä. Kyllä se siittä viellä tie avautuu. On ne muutkin oppineet. Itse alotan pyörän teon heti kun muut projektit valmistuu. Malli on kohta piiretty , enään puhtaaksi piirto. Ainesten hankintaan ja sit vaan juotetaan runkoo ja ...

Nojanalle kirjoitti:

Joko pyhtoni longertaa pitkin raittii. Parasta on se kun oppii, että semppiä opetteluun. Yksinkertainen kanta siihen että yritä ja yritä. Kyllä se siittä viellä tie avautuu. On ne muutkin oppineet. Itse alotan pyörän teon heti kun muut projektit valmistuu. Malli on kohta piiretty , enään puhtaaksi piirto. Ainesten hankintaan ja sit vaan juotetaan runkoo ja ...

Hylkäsin sen joksikin aikaa, työtä joutuu välill tekemään. Uskokin vähän hiipu mutt katotaan nyt ku tulee aikaa harjotteluun.

Petri W

Risteytin tuon pythonin tekeleen ja PW3:sesta peräpään joten sain pythontriken Nyt pystyn jo minäkin ajamaan ja huimalla parinsadan metrin kokemuksella tuntuu paremmalta kuin tuo edellinen kolmipyörä. PW3 oli jotenkin jäykän tuntunen ja kokoajan tuntui ett millon kaatuu. Tässä Pythonissa perä tuntuu vaan seuraavan perässä "käärmemäisesti" .

Nyt lisää koeajoa

Petri W

Onhan tuo aika levotonta menoa kun vauhti vähänkään nousee pienissä alamäissä. Ja jos jalat tippuu polkimilta pyörä on heti linkussa. Taidan pysytellä tuossa lowracerissa , se on kuitenkin miun makuun

Petri W

PW kirjoitti:

Onhan tuo aika levotonta menoa kun vauhti vähänkään nousee pienissä alamäissä.

Rakensit liian korkean ja ohjausnivelkin on melkein pystyssä, ainakin kuvasta päätellen.

Jukka

Jokin on nyt kulmissa pielessä , eikö pyhtonin pitäs käyttäytyä juuri kuorman kanssa juuri päin vastoin. Näin olen ymmärtänyt , jos asia on toisin niin oikaiskaa. Sillä oma pioneeri vaikka on tavallinen nojapyörä. Pyrkii aina oikaisemaan itsensä, eikä ainakaan menemään linkkuun.

Voi olla ett tuo ohjauskulma muuttui ja istuin nousi kun vaan pulttasin tuohon olemassa olevaan peräosaan kiinni.

Petri W