Morjens,
Tässä hiukan tarkempi kertomus 2011 PBP seikkailusta.
BPB on vanha, ranskalaisten mukaan vanhin, kuntoajo. Innostuin pitkistä matkoista kun muutama (tanskalainen) kaverini ajoi nojakilla PBPn 2007. Vähän kuin jos hekin niin miksen minäkin.... Olen toki pyöräillyt koko ikäni ainakin töihin mutta en oikein uskonut pystyväni yli 200 km matkoihin. 2008 vuoden alussa aloitin harjoittelun ja totutellakseni kehoa, erityisesti polveani, pidensin matkaa vähitellen ja pystyin ajamaan reilun vuoden päästä ’superrandonneur’ sarjan, 200, 300, 400 ja 600 km. Tämän sarjan suorittaminen vaaditaan myös PBP:n vuonna, ja ilmoittautumaan pääsee jo aiemmin jos ajoi SR sarjan jo vuotta ennen (eli 2011 PBP:n auttaa myös 2010 suoritukset). Itse ajoin tuon SR sarjan 2009, 2010 ja 2011.
Pyöräni oli Velokraft2 takakopalla ja dynamovalolla, mukana noin 2 kiloa työkalua ja vararengasta/ulkorenkaat, lisävalot, 15 urheilupatukkaa, ½ kg maltodekstriiniä, GPS ja laturi + vara-akku, suolatabletteja ja buranaa, lisävaatteita, pakollinen heijastinliivi ja noin 3 l nestettä. Pyörä kulki Ranskaan vanerilaatikossa lentäen ja Ranskassa menin junalla hotelliin pyörälaatikon ja laukun kera. Lepäsin viikon ennen PBP:tä, oli jopa vähän flunssa, ei ollenkaan pyöräilyä. Lisäksi nukuin ja torkuin niin paljon kuin pystyin päivinä ennen lähtöä, tulin starttiin hyvin levänneenä.
Sitten itse tapahtumaan; lähtöpaikalla oli karnevaalituntumaa, esityksiä, eri telttoja, tuhansia katsojia ja pyöräilijöitä. Pyörä tarkastettiin lauantaina vuorokautta ennen lähtöä ja sain numerolapun ja chipin. Ranskan loppukesä voi yllättää, lauantai ja sunnuntai oli 30-31C lämmintä. Matkaan lähdetiin noin tunnin välein eri ryhmissä. Ryhmän sai valita 80-90h maksimiajalla. Nojakit, n. 300, oli ’special bikes’ ryhmässä jossa oli tandemit, triket, soutupyörät, käsipoljettavat, etc. Eli kaikki muut paitsi tavalliset pyörät.
Starttini oli sunnuntaina 17.30. Ajoimme noin tunnin poliisimoottoripyörän perässä ja sitten alkoi todellinen ajo. Olin jo etukäteen päättänyt ajaa suhteellisen nopeasti ensimmäiseen kontrolliin (221 km), näin välttäisin ruokajonot ja saisin mahdollisimman paljon vetoapua nojakkiryhmistä. Ajoin ehkä noin 20. nopeimpana nojakkina ekaan kontrolliin ja söin kunnon aterian, täytin vesipullot ja jatkoin matkaa. Ensimmäinen ja viimeinen 100 km oli suht tasaista, muuten matka on yhtä mäkeä. Huomasin pystyväni roikkumaan tavapyöräryhmissä pienissä tai lyhyissä ylämäissä, jyrkemmissä mäissä jäin jälkeen. Ja alamäissä menin kaikkien ohi rullaamalla, näin se menee kun on parempi aerodynamiikka pyörässä. Jatkoin reipasta ajoa ja söin aina hyvin kontrolleilla noin 100 km välein. Noin 300 km kohdalla etuvaihtaja rupesi reistailemaan, en saanut isoa ratasta päälle ja myöhemmin ei enää pieninkään mennyt ja ajoin keskirattaalla 150 km. 500km kontrollin kohdalla vaihtaja korjattiin niin että voin käyttää pienintä ja keskiratasta. Ison rattaan menettäminen ei ollut iso vahinko, keskiratas riitti 45 km/h asti, nopeammin vain rullasin. Toinen vahinko oli GPS päälaturin pettäminen 300 km jälkeen. Ei haitannut sillä koko 600km reitti oli merkitty nuolilla joka risteyksessä. Lisäksi yleensä näki jonkun ryhmän edessä tai takana ja vara-akku antoi virtaa 12 h:ksi.
Ennen Brestiä kiivettiin noin 350m korkean mäen päälle, ei kuulosta kummoselta mutta takaan että väsyneenä 20 km ylämäkeen tuntuu.Ensimmäisen nukkumatauon otin Brestissä, 630 km ja 30h jälkeen. Monet tekivät juuri näin, puolet matkasta putkeen ja vähän unta, näin takaisinpäin tullessa ei ole kiirettä ja maksimiajat eivät tuota ongelmia. Nukuin 1.5h (yksi unisykli), ajoin 100km, nukuin taas 1.5 h ja jatkoin matkaa. Nukkumiset oli satulapehmusteen päällä, suojautumisalumiinikelmuun kääriytyneenä. Kun on väsynyt nukkuu missä vain.
Toisena vuorokautena huomaan merkillisen asian; kiipeän mäet enimmäkseen keskirattaalla, aika hitaalla kadenssilla, mutta ohittelen kuitenkin pystypyöräilijöitä ja polvissa ei tunnu kuin vähäistä kipua. Tämä on vastoin yleisiä käsityksiä, alhaisen kadenssin pitäisi tuhota polvet ja nojakin pitäisi olla hitaampi ylämäkeen. Joka tapauksessa jatkoin kiipeämistä keskirattaalla, se nyt vain toimi.
Noin 52h ajon jälkeen tuli taas pimeä, olin väsynyt ja pimeässä väsyneenä pyöräily on jopa vaarallista, päätin ottaa kunnon unet, 5h kontrollin superlonipatjalla. Järjestäjät hoitavat herätyksen. Heräsin ja maaliin oli enää reilu 200 km! Tuntuu lyhyeltä jos on juuri polkenut 1000km...... Kolmantena päivänä oli voimat vähissä ja ylämäet meni hitaasti, kitkuttelin mutta selvisin maaliin ajassa 70h ja 20 min, maksimiaika olisi ollut 90 h.
Tulin maaliin noin kello 16, siitä sitten vain hotelliin yöksi. 12h unet ja herään puutuneena, lihakset kipeinä, mutta polvet yllättävän hyvinä. Jotain maagista on tapahtunut, yleensä yli 300km matkat aiheuttavat kohdallani parin viikon polvikivun, mutta ei tällä kertaa. Pari päivää hotellissa ja kivut ovat poissa, nyt neljän nukutun yön jälkeen tuntuu olo jo hyvältä. Saattaapi olla että yritän 4 vuoden päästä uudelleen!
Tuloksia voi etsiä täältä:
http://www.paris-brest-paris.org/pbp201 ... rticipants
sukunimellä löytää numeron ja numerolla voi etsiä tuloksia. Numeroni oli 6492.
/Nojailja 