Nojapyöräfoorumi

Usei tässä olen miettinyt minne katoo ne kaikki. Anteeksi kun käytän sanaa tekeleet, vanhat itse rakennetut nojapyörät. Eikö ole väärin että ei monellakaan ole paikkaa , eikä sijaa säilyttää kaikkia pyöriään. Häviääkö kaikki käsityö ja uurastus minne ja millainen näiden kuultuurihistoriaalinen merkitys voisi olla tuleville polville. Minne joutuu kaikki Sakarin ja Jukkien . Sekä muiren rakennelmat. Osa kierätetään. Osa käytetään uusissa projekteissa. Mutta jääkö niistä jälkipolville mitään. Kysymys kuuluu onko paikkaa mihin ne sijoitetaan. Kävin Karstulassa syksyllä ja sikäläinen kaiken liikkumisen museo Vanhat Vehkeet , anto sen johtaja alustavasti kiinostustaan näitä kulkimiamme kohtaan. Voimme saara ehkä sieltä vähän näyttely ja säilytys tilaa. No tartee keväällä käyrä uudestaan ja kysyä asiaa uurestaan. Yksi hyvä tapa on tietysti antaa pyörä jollekin ja pitää näin pyörä liikenteessä ja lisätä nojapyöräilijöiren kantaa maassamme.

Pääsääntöisesti pyörä jää ajokunnossa lojumaan kun mielenkiinto alkaa pyöriä uusien projektien ympärillä. Tässä välissä olen yleensä tarjonnut myyntiinkin, mutta yleensä ketään ei kiinnosta ja osa kerrallaan pyörä purkautuu. Lopulta pelkästä rungosta tulee rälläköityä jarrutapit tai joku putken pätkä niin ettei siitä enää ole ajoon.

Jukka

Nojanalle kirjoitti:

Usei tässä olen miettinyt minne katoo ne kaikki. Anteeksi kun käytän sanaa tekeleet, vanhat itse rakennetut nojapyörät. Eikö ole väärin että ei monellakaan ole paikkaa , eikä sijaa säilyttää kaikkia pyöriään. Häviääkö kaikki käsityö ja uurastus minne ja millainen näiden kuultuurihistoriaalinen merkitys voisi olla tuleville polville. Minne joutuu kaikki Sakarin ja Jukkien . Sekä muiren rakennelmat. Osa kierätetään. Osa käytetään uusissa projekteissa. Mutta jääkö niistä jälkipolville mitään. Kysymys kuuluu onko paikkaa mihin ne sijoitetaan. Kävin Karstulassa syksyllä ja sikäläinen kaiken liikkumisen museo Vanhat Vehkeet , anto sen johtaja alustavasti kiinostustaan näitä kulkimiamme kohtaan. Voimme saara ehkä sieltä vähän näyttely ja säilytys tilaa. No tartee keväällä käyrä uudestaan ja kysyä asiaa uurestaan. Yksi hyvä tapa on tietysti antaa pyörä jollekin ja pitää näin pyörä liikenteessä ja lisätä nojapyöräilijöiren kantaa maassamme.

Ihan hyvä kysymys! Olisi tosiaan hienoa, jos löytyisi paikka, jonne voisi tallentaa käytöstä poistettuja itse rakennettuja nojakkeja.

Ensimmäisestä lähtien kaikki tekemäni 15 nojakkia ovat vielä olemassa. Kolme olen myynyt eri puolille Suomea, mutta muut ovat täällä kotona Vaajakoskella. Onneksi on sen verran varastotilaa. Eivät kaikki ihan ajokunnossa ole, kun olen niistä lainaillut uudempiin joitakin osia. Silloin tällöin ne ovat olleet mukana erilaisissa näyttelyissä.

Sakari

Tästä juuri on kysymys. Onneksi sain oman ensimmäisen tekeleen uudelle käyttäjälle. Mutta jos niitä olisi valmiina useampia . Uskon että tällä hetkellä niiren säilyttämiseen ei olisi paikkaa. Eli ne kansa hiljalleen tulisivat hyörynnettyä uusissa kohteissa. Toisaalta on sääli että useiden työtuntien uhraus tuhoutuu kun niillä ei ole säälistä paikkaa. Jossa ne olisi tarvittaessa otettavissa uudelleen käyttöön , tai että ne olisi muiren hämmästyksen ja tutkinnan kohteena. Siksi kävin tässä syksyllä Karstulassa ja näin avasin tietä halukkaille siirtää tarpeettomaksille käyville pyörille paikkaa. Kevättalvella kun käyn seuraavan kerran tierän enemmän saaraako sieltä säilytys ja näyttely tilaa. Samalla olen kiinostunut onko kuinkapaljon kiinostuneita sijoittamaan varastossa seisovia pyöriä sinne. Olisi mukava jos olisi vähän alustavaa tietoa kun lähtee juttelemaan sen VanhojenVehkeiden johtajan kansa tästä uudesta esittely ryhmästä hänen museoonsa. Samalla saisi sinne hyvän paikan joskus järjestettyä nojapyörätapahtumankin aikanaan . Sillä kyseseisessä paikassa on loistavat majoitus ja kokoustilat , sekä ravintolakin. Voisi järjestää vähän toisenlaisen tapahtuman. Niin siittä museosta viellä jos kiinostust riittää niin kertokaa vähän montako pyörää olisisitte sijoittamaan . Saisimpa jonkinlaista neuvottelu pohjaa kun menen käymään.

Nojanalle kirjoitti:

Tästä juuri on kysymys. Onneksi sain oman ensimmäisen tekeleen uudelle käyttäjälle. Mutta jos niitä olisi valmiina useampia . Uskon että tällä hetkellä niiren säilyttämiseen ei olisi paikkaa. Eli ne kansa hiljalleen tulisivat hyörynnettyä uusissa kohteissa. Toisaalta on sääli että useiden työtuntien uhraus tuhoutuu kun niillä ei ole säälistä paikkaa. Jossa ne olisi tarvittaessa otettavissa uudelleen käyttöön , tai että ne olisi muiren hämmästyksen ja tutkinnan kohteena. Siksi kävin tässä syksyllä Karstulassa ja näin avasin tietä halukkaille siirtää tarpeettomaksille käyville pyörille paikkaa. Kevättalvella kun käyn seuraavan kerran tierän enemmän saaraako sieltä säilytys ja näyttely tilaa. Samalla olen kiinostunut onko kuinkapaljon kiinostuneita sijoittamaan varastossa seisovia pyöriä sinne. Olisi mukava jos olisi vähän alustavaa tietoa kun lähtee juttelemaan sen VanhojenVehkeiden johtajan kansa tästä uudesta esittely ryhmästä hänen museoonsa. Samalla saisi sinne hyvän paikan joskus järjestettyä nojapyörätapahtumankin aikanaan . Sillä kyseseisessä paikassa on loistavat majoitus ja kokoustilat , sekä ravintolakin. Voisi järjestää vähän toisenlaisen tapahtuman. Niin siittä museosta viellä jos kiinostust riittää niin kertokaa vähän montako pyörää olisisitte sijoittamaan . Saisimpa jonkinlaista neuvottelu pohjaa kun menen käymään.

Hyvä Nojanalle!

Minä voisin sijoittaa heti kättelyssä 6 puunojakkia eli sh1 (Ziphy 1), sh2 (Ziphy 3), sh3 (Lulla 1), sh4 (Snake 1), sh5 (Snake 5) ja sh6 (Komsa)

Sakari

Nojanalle kirjoitti:

Tästä juuri on kysymys. Onneksi sain oman ensimmäisen tekeleen uudelle käyttäjälle. Mutta jos niitä olisi valmiina useampia . Uskon että tällä hetkellä niiren säilyttämiseen ei olisi paikkaa. Eli ne kansa hiljalleen tulisivat hyörynnettyä uusissa kohteissa.

Ei siitä vanhasta tarvi montaa osaa uudessa hyödyntää kun jo satkun osahankinnoissa säästää. Siinä suurin syy että omiani en ole ilmaiseksi kellekkään tuputtanut.

Nojanalle kirjoitti:

Toisaalta on sääli että useiden työtuntien uhraus tuhoutuu kun niillä ei ole säälistä paikkaa.

Just olen tuossa tietoisesti omien työtuntieni tuloksia polttanut kun olen halkoja leivinuuniin syytänyt. Eikä säälitä yhtään. Sama noiden pyörien kans, mitä noita jemmaa kun ovat tehtävänsä tehneet. Oma hommansa noita olisi ympäri suomea säilöön kuljetellakkin. Valokuvat ja omat kotisivut ovat kyllä säilyttäneet niistä kaiken säilyttämisen arvoisen, sähköisessä muodossa. Noiden tietojen pohjalta on aika helppo tehdä samanlainen jos joku joskus haluaa kokeilla.

Jukka

Kannustan kuitenkin ainakin Sakaria säilömään varsinkin nuo puiset nojikset jälkipolvien ihmeteltäviksi. Ne on senverran ainutlaatuisia.

Petri W

PW kirjoitti:

Kannustan kuitenkin ainakin Sakaria säilömään varsinkin nuo puiset nojikset jälkipolvien ihmeteltäviksi. Ne on senverran ainutlaatuisia.

Joo, toki, ne ovat taidetta, toisin kuin nämä mun jarruttomat yhdessä illassa kasaan räsityt prototyypit.

Jukka

jviirret kirjoitti:

PW kirjoitti:

Kannustan kuitenkin ainakin Sakaria säilömään varsinkin nuo puiset nojikset jälkipolvien ihmeteltäviksi. Ne on senverran ainutlaatuisia.

Joo, toki, ne ovat taidetta, toisin kuin nämä mun jarruttomat yhdessä illassa kasaan räsityt prototyypit.

Jukka

Joo, Vois kysyy nykytaiteen museosta. Hintalappuun vois Sakari laittaa runsaasti nollia perään.

Petri W

Seitsemän nojakkia se minullakin on autotallissa ja kokoajan uutta pukkaa mutta, silti ajelen
keltaisella trikellä ja tosihan se on että ilmaiseksi niistä ei halua luopua eikä kannata
vaikka se ehkä edistäisi nojapyöräilyn leviämistä.

tv.Simon

Oneksi meistä saa tehdä mitä halujaa pyörillään. Itse ajattelen varmaan toisella lailla ja minusta on mukavaa pistää kiertoon pyöriä , vaikka ilman. Ei niitä viitsi kovin äkkiä palastella. Sakarin pyörät todellakin on käytännön taidetta ja pitkän aikavälin aivotöitten saanoksia.
Monestikkin kaikki tämä uurastus jää vaille minkäänlaista taltiointia ja huomiointia. Sakarille tarvitsi melkein myöntää jokin titteli nojapyörä mailmassa .
Mihin häviää tämä kaikkien tekemä työ. Eikö olisi mukavaa että tulevat sukupolvet pääsisi näkemään mitä isät ja isoisät aikanaan rakentaneet ja puuhastelleet. Entä kaikki piiretty ja taltioitamoton tieto minne se häviää. Pohrin tässä tämmösii.

Sakari vois vaikka kirjoittaa kirjan nojapyöristään. Jokaiselle pyörälle oma kappale: lähtökohdat, ongelmat, tekniset ratkaisut, toiminnallisuus ja kuvia mukaan. Nimeksi vaikka suomalaisen nojapyörärakentamisen historia. Mukaan voisi lisäillä halutessaan jotain aiheeseen liittyvää.
Ei ehkä täksi jouluksi mutta varmaan 2011 joulukirjaksi kerkiäisi.

Nojanalle kirjoitti:

Mihin häviää tämä kaikkien tekemä työ. Eikö olisi mukavaa että tulevat sukupolvet pääsisi näkemään mitä isät ja isoisät aikanaan rakentaneet ja puuhastelleet. Entä kaikki piiretty ja taltioitamoton tieto minne se häviää. Pohrin tässä tämmösii.

Entäpä päinvastainen tilanne, miten kävisi jos ihmiskunta säilöisi ja arkistoisi kaiken ja kaikkien tekemiset Montako sukupolvea menisi ennen kuin oltaisiin tilanteessa jossa kukaan ei ehdi/pysty tekeen mitään uutta kun aika ja resursit menee vanhan restaurointiin ja museoimiseen?

Jukka

Asian tietysti voi nähdä tältäkin kannalta. Mutta eikö juuri vanha ja taltioitu tieto ole usein lähtökohta uudelle kehitykselle ja uurestaan keksityllekin. Itse kun olen tämmösen antiiki puolen koulutettu mies niin tuntuu hullulta että eres osaa mykyisestä tekniikasta ei jäisi tuleville polville tutkimus kohteiksi. Nykysin kun kaikki muutenkin pakkaa olemaan kertakäytöistä. Arkistointi ja museointi olisi jokaisella sukupolvella jonkinlaista kunnioittamista tuleville sukupolville.
Lisäksi voimme ajatella että lapsenlapsilla olisi mukavaa käyrä museossa katsomassa mitä aikasemmat sukupolvet on kyhännyt kasaan.

Nojanalle kirjoitti:

Lisäksi voimme ajatella että lapsenlapsilla olisi mukavaa käyrä museossa katsomassa mitä aikasemmat sukupolvet on kyhännyt kasaan.

Itsekkin olet jonkun lapsen lapsi, tuleeko paljonkin käytyä museoissa?

Jukka