Fiksi nojari

[Nojanalle]

Olen tässä miettinyt onko kukaan ajanut ja rakentanut fiksiä nojapyörää. Tästä pyörästä saisi kevyen , vailla mitään ylimäärtä. Tällänen pyörä olisi omiaan esimerkiksi Nokian 12h ajoissa. Viellä kun laittaisi ratapyörän navat ja vapaarissan taakse. Tälläsessä 12h ajossa tästä keveydestä olisi hyötyä, kun noita kovia nousuja ei ole radalla. Aatelimpa heittää kehään tälläsen ajatuksen, kun olen sitä huvikseni usein piirellyt ja laskeskellut sen hyötyjä.

[Trek r200]

Aika tarkkaan saa laskea välityksen jotta jaksaa 12h polkea. Fiksihän on yhdellä kiinteällä (ei vapaaratasta) välityksellä oleva pyörä

[Nojanalle]

No voihan siihen vapaarattaan laittaa. Kyllä tierän että mikä fiksi on. Mutta monella on niissä vapaaratas laitettu. Enemmän tässä kiinostaa teoriassa tämä yksivaihteisuus. Ja ajoivathan kilpapyöräilijät pyöräilyn alkaikoina kilpaa yksivaihteisilla. Voi olla että kun pyörästä tehdään oikein kevyt ja rullaava , niin sillä hakataan helpolla radalla monivaihteiset menopelit. Tosin siinä vaaritaan vähän kestävyys voimaa ja ajokokemusta hallita voimalla , sen vaihteiden tuomat edut.

[tm]

No ei tuo Nokian rata nyt ihan tasainen ole, ja mahdollinen tuuli vielä lisäisi kuormitusvaihtelua. Velodromilla yhdellä vaihteella voi tehokkaasti ajella jonkun lyhyemmän matkan (esim. 1 h), mutta vaihtelevemmissa olosuhteissa ja pitemmällä matkalla hukataan hetkessä se pienen painonsäästön (kevyimmillään satoja grammoja) tuoma etu. Ylämäessä alkaa hapottaa ja alamäessä välitys jää lyhyeksi. Ja ketjuvaihteisen fillarin voimansiirron häviöt ovat kuitenkin aika pienet, jos ketjulinja on kohdillaan.

Mutta toki fiksissä tai sinkulassa on oma viehätyksensä, maastosinkulalla tuli takavuosina jonkun verran ajeltua. Hauska vehje, joka kehitti kyllä kuskin kuntoa. Maantiepuolella ei ole tullut kokeiltua, ehkä sellaisen nojakin voisi rakennella joskus myöhemmin, kun nojakkiajoa ylipäätään on kertynyt enemmän. Harjoitusvekottimena olisi varmasti "kehittävä" kaikin puolin .

[Nojanalle]

Tuntuu taas siltä että miehet oli ennen rautaa. Vuosia sitten kun kekustelin vanhan Tamperelaisen kilpapyöräilijän kansa ja ihailin hänen vanhaa ratsuaan. Kuuntelin näitä kertomuksia siittä pyöräilyn alkuaikojen kisailusta. Ei voi sanoo kuin joko miehet oli kovempia , kuin nykyään . Jos tunti radalla ottaa koville. Ennen miehet ajo Tampereelta esimerkiksi Hämeenlinnaan kisoihin ja siellä kisat ja viellä kotio kisojen jälkeen. Siinä oli sitä yksvaihde henkee. Jos menee hapoille niin jossain on vikaa. Mutta se paino varmaankn saadaan aika pieneksi nojapyörässä , käyttämällä keveitä materiaaleja. Luulisi että päästäs alle kymmenen kilon. Sen kuskaamiseen ei tarvita enään kovinkaan suuria tehoja , jos renkaiden virrintävastus pystytään minimoimaan. Näitä ajatuksia tässä nyt latelen, saadakseni uudenlaista keskustelua aikaiseksi yksinkertaisemman nojarin luomiseksi . Itse tuntuu näiden monikymmmen vaihteisten pyörien aika on loppumassa. Kun teoriassa nyttenkin käytämme keskimäärin lenkillä kuudesta kahdeksaan vaihdetta . Tietysti onhan se vähän tämmönen Ferrari ilmentymä mitä enemmän niitä on. Mutta ajoon ei niillä loppujen lopuksi suurta merkitystä ole kuinka paljon niitä on. Ajotekniikka ratkaisee paljon enemmän . Siksi tätä " fiksiä" heitän kehään.

[jviirret]

Tuntuu taas siltä että miehet oli ennen rautaa.

Joo, ja keskimääräinen elinikä yli 10v alempi kuin nykyään

Itse tuntuu näiden monikymmmen vaihteisten pyörien aika on loppumassa. Kun teoriassa nyttenkin käytämme keskimäärin lenkillä kuudesta kahdeksaan vaihdetta . Tietysti onhan se vähän tämmönen Ferrari ilmentymä mitä enemmän niitä on. Mutta ajoon ei niillä loppujen lopuksi suurta merkitystä ole kuinka paljon niitä on.

Tämä ajatus monikymmen vaihteisista pyöristähän tuli samassa lamassa kuin maastopyörätkin. Huomattiin että valmistuskustannusksia nostamatta saadaan jotakin paperilla hienoa, paljon vaihteita. Aika moni kesäpyöräilijä on kuitenkin jo lakannut ihannoimasta suurta vaihdemäärää. Itsekkin selviän tuosta työmatkastani hyvin kolmella vaihteella, kunhan ne on oikein skaalattu, eli talveksi pitää olla eri takahammasratas kuin kesäksi. Eli ei muuta kuin rohkeasti kokeilemaan, senhän voi suorittaa pyöräänsä purkamatta, ei vain käytä niitä vaihteita. Sähkönojakilla ainakin pärjää hienosti yhdellä vaihteella

Siksi tätä " fiksiä" heitän kehään.

Fiksi=Fixed gear, eli vapaarattaaton kiinteä välitys http://en.wikipedia.org/wiki/Fixed-gear_bicycle
Sinkula=Single speed, eli yksi vaihteinen vapaarattaalla http://en.wikipedia.org/wiki/Single-speed_bicycle

Jukka

[Trek r200]

No voihan siihen vapaarattaan laittaa. Kyllä tierän että mikä fiksi on. Mutta monella on niissä vapaaratas laitettu. Enemmän tässä kiinostaa teoriassa tämä yksivaihteisuus. Ja ajoivathan kilpapyöräilijät pyöräilyn alkaikoina kilpaa yksivaihteisilla. Voi olla että kun pyörästä tehdään oikein kevyt ja rullaava , niin sillä hakataan helpolla radalla monivaihteiset menopelit. Tosin siinä vaaritaan vähän kestävyys voimaa ja ajokokemusta hallita voimalla , sen vaihteiden tuomat edut.

Tiedät varmasti, paitsi jos fiksiin laittaa vapaarattaan, tulee siitä sinkula no joo. Varmasti kehittelemisen arvoinen ajatus, mutta vaatii tosiaan paljon testailua ja tarkan tiedon omista kyvyistään, jotta passeli välitys pitkille matkoille löytyy. Onhan vaihteet olleet kiellettyjä tourissakin alku aikoina Ei tainneet tosin nopeudetkaan olla nykypäivän luokkaa. Itsekin pyöritellyt ajatusta vaihteettomasta nojiksesta, leppoisaan ajeluun varmasti hauska peli. Tulihan tuota viime pyhänä ajettua jopolla kirppiskierros, pikkasen vajaa 30km, hyvin meni kun ei pitäny hoppua Kyllä siinä yksvaihteisessa oma viehätyksensä on, mutta vaatii asennetta.

[irakas]

Kyllä minä ainakin tarvitsen Keski-Suomen mäkisesessä maastossa 24-vaihteisen pyörästön suurimman ja pienimmän vaihteen. Vaihteiden lukumäärä tietenkin voisi olla pienempi, onhan esim. 24-vaihteistossa paljon päällekkäisyyttä. Sähköavustus kovasti pienentää vaihtamisen tarvetta, mutta kyllä jyrkimmissä mäissä hyvinkin pientä vaihdetta tarvitaan.

Single-speed bicycle = mummopyörä

Sakari

[Nojanalle]

Muuten joku sanoi että ei tuntia radalla kauempaa . Tässä teille haaste vuonna 1930 syntynyt Tamperelainen Teuvo Louhivuori eli alias Lousku , ajoi Helsingin velokroomilla 1967 uuden SE ennätyksen 12h ajona. Silloin hän oli vasta 37 vuotias. Elää yhä ja ajaa M80:sä , on yksi Suomen vanhimmista ja pitkäaikaisemmista kilpa-ajajista. Eli näitä kaikkia tilastoja vastaa. Sen voin sanoo että kun Lousku aikanaan lähti niin vauhti ei häneltä hiipunut. Eikä niitä vaihteita välillä paljon sillon alkuaikoina käytetty. Raaka voima ratkas. Että hattua nostan vanhalle tallikaverille.

[Esko M]

Tästä pyörästä saisi kevyen, vailla mitään ylimäärtä.

Helpoin ja tehokkain tapa vähentää painoa on vähentää sitä kuljettajasta. 500 g pois pyörästä vatii paljon suunnittelua ja rahaa, 500 g pois polkijasta on pikku juttu ja säästää rahaa, pitää vain jättää pullakahvit vähemmälle.

On se taas nähty. On käynyt kuin yli 15 vuotta sitten pystypyöräilyaikoina: Paino kasvaa keskitalvella 3 kg ja laskee taas vähitellen keväällä saman verran, kun ottaa pyörän esiin. Viime kesän lopulla paino oli suunnilleen yhtä alhaalla kuin Intistä päässeenä v. 1964, mutta nyt keikkuu 3 kg ylimääräistä keskivartalossa, koska Esteri järjesti niin mahdottomasti lunta Helsinkiin ja kaupunki on niin köyhtynyt, että vain moottoriajoneuvoille raivattiin tilaa lumen keskelle -- jos aina niillekään. Tämä oli toinen talvi, kun nojailu ei maistunut. Neljä kuukautta kävelyä ja kaksi keikahdusta selälleen/persauksilleen. Kävely on vaarallista!

Esko

[ajarmala]

Tästä pyörästä saisi kevyen, vailla mitään ylimäärtä.

On se taas nähty. On käynyt kuin yli 15 vuotta sitten pystypyöräilyaikoina: Paino kasvaa keskitalvella 3 kg ja laskee taas vähitellen keväällä saman verran, kun ottaa pyörän esiin. Viime kesän lopulla paino oli suunnilleen yhtä alhaalla kuin Intistä päässeenä v. 1964, mutta nyt keikkuu 3 kg ylimääräistä keskivartalossa,

Juu, minullekin on aina ennen käynyt noin, että talvella paino nousee pari kiloa ja laskee kesän liikunnallisemmalla kaudella. Nyt tänä talvena on tilanne kuitenkin muuttunut, koska täälläkin markkinoitu Hobby Hallin neljänkympin kuntopyörä on ihan kelpo vehje: sillä kun polkee arkisin iltauutiset ja urheiluruudun, niin saa aivan kivasti aerobista harjoitusta, joka myös kuluttaa kaloreitakin. Paino uhkaa pudota huolestuttavasti, joten on pitänyt ruveta syömään ihan tarkoituksella. Lukioaikoina vuosikymmeniä sitten painoin 68 kg, mutta nyt paino pyörii jopa 67:n tienoilla. Pitääkin tästä lähteä ahmimaan...

Esko