Nojapyöräfoorumi

Tervehdys kaikille!

Nojapyöräkuume on iskenyt tässä parin viikon aikana ja olen näitä foorumeita katsellut vinkkien toivossa mutta niin monta eri tapausta on ja jokaisella omat toiveensa että on vaikea päästä lopputulokseen mikä olisi hyvä itselle.

Olen muuttanut takaisin Suomeen 3 vuoden Lontoossa asumisen jälkeen jossa pyöräilin päivittäin n 10km työmatkaa (yhteensä 20km päivässä) ja siihen meni valoineen ja ruuhkineen sellainen 45 minuuttia aamuisin.
Nyt tekisi mieli päästä nykyisestä asuinpaikastani käymään välillä kaupungissa jonne on n. 17km matka yhteen suuntaan.
Kenties tulevaisuudessa alan käymään siellä töissäkin mutta en usko että yli tunnin mittaiset pyöräilymatkat jaksavat innostaa joka päivä - varsinkin kun maisemat verrattuna Lontooseen ovat aikas karua suoraa metsää ja landea.

Voisiko nojapyörä helpottaa matkaa niin että pääsisi kys. matkan alle 50 minuuttiin? Ainakin niin että ei olisi aivan kuitti kun perille pääsee.

Onko parempi ostaa huippu pystypyörä, kaksipyöräinen nojapyörä vai trike?
Loivia ylä- ja alamäkiä on suht hyvin tuolla reitillä, joten alamäissä voisi saada trikellä hyvät vauhdit mutta voiko trikellä käydä pitkät loivat ylämäet raskaaksi ja puhti loppua? Tähän ongelmaan mietin sähköavusteisuutta mutta onko siitä hyötyä mualla kuin ylämäissä? En koe itseäni kovin hyväksi teknikoksi joten sähköavusteisen moottorin itseasennus jälkikäteen voisi olla liian vaikeaa, mutta en ole löytänyt hyvää mallia jossa olisi sähkömoottori valmiina - onko tähän jokin lakipykälä syynä?
Tie on myös aika perusasfalttia jota ei ole uusittu vähään aikaan joten pientä tärinää saattaa olla luvassa.

Trikessä miellyttäisi kenties mahdollinen talvikäyttö, turvallisuus (ei pyörätietä ensimmäiseen 13km), rento ajoasento ja mahd. tila tavaroille, mutta olisiko nopeuden kannalta tuollaisissa mäissä ja tuolla matkalla tyydyttävä kahteen pyörään? Siinä tapauksessa ostaisin varmaan peruspystypyörän sillä 2-pyöräinen nojapyörä tuntuu liian hetkulta pelkän ilmanvastuksen voittamiseksi?

Nöyrimmät kiitokset,
Teemu

huomautettakoon vielä että olen 70kg/181cm.

eihän se ilmanvastus ole se ykkösjuttu nojapyörissä vaan ajomukavuus. Siksi siis tuolle matkalle nojapyörä ja kaksipyöräinen sellainen niin ei ole puoli pyörää ajoradalla maantien reunassa ajaessa. Kaksipyöräisellä olet ehkä 10% nopeampi kuin pystypyörällä ja trikellä suunnilleen yhtä nopea kuin pystärillä.

Jukka

Tuommonen matka ei nojapyörällä tunnu juuri miltään juuri tuon ajomukavuuden vuoksi Vauhtihan riippuu tietysti polkijasta mutta helposti pääsee 20-25 km/h keskinopeuteen eli tuo tavoite aika matkallesi pitäs toteutua ainakin pienen totuttelun ja harjottelun jälkeen.
Kaikkein hauskinta nojapyörässä on juuri tuo rento ajoasento ja se ett pitkälläkään matkalla ei tule paikat kipeiks.
Nopeampi matkanteko johtuu mielestäni pääasiassa pienemmästä ilmanvastuksesta.
Kolmipyörästä ei ole paljoa omaa kokemusta mutt mitä täällä olen juttuja lueskellut, ei siitä nyt varsinaiseksi talvipyöräksi ole. Yks ylimääränen rengas uraa lumeen tekemässä ja yleensä renkaat on talvikäyttöön turhan pienikokoisia.
Kannattas varmaan etsiä koeajoon joku nojapyörä esim tältä foorumilta moni mielellään antaa kokeiltavaksi.

Petri

kiitos molemmille vastauksesta!

Kai se on niin että 2-pyöräinen olisi varmaan järkevämpi vaihtoehto nopeuden kannalta mutta näyttää noissa youtube-videoissa meno niin sirkustaiteilulta että hirvittää. Vaikka mielestäni omaan suht hyvän tasapainon en tahtoisi kaatua tiellä jolla kulkee autot 100kmh vieressä... Myös se että jalat ovat näkökentän edessä on negatiivista mutta pystympi asento varmaankin vähentää nopeuksia...

teemue kirjoitti:

Kai se on niin että 2-pyöräinen olisi varmaan järkevämpi vaihtoehto nopeuden kannalta mutta näyttää noissa youtube-videoissa meno niin sirkustaiteilulta että hirvittää.

Kyllä minusta nämä pystypyörä videot on paljon enempi sirkustaiteilua
Eli mitäkähän videoita olet oikein katsonut?

teemue kirjoitti:

Vaikka mielestäni omaan suht hyvän tasapainon en tahtoisi kaatua tiellä jolla kulkee autot 100kmh vieressä... Myös se että jalat ovat näkökentän edessä on negatiivista mutta pystympi asento varmaankin vähentää nopeuksia...

Onhan se tasapainoilu kieltämättä aluksi outoa, kun hitaassakin vauhdissa tasapaino ylläpidetään ohjaamalla eikä painoa siirtelemällä. Kovemmassa vauhdissa ei sitten eroa olekkaan kuin ohjausliikkeiden laajuudessa. Kyllä sen oppii.
Isompi ongelma on tuo että se pyörä millä on helppo oppia ajamaan ei ole sitten lopulliseen käyttötarkoitukseen paras mahdollinen. Ahtaalla kaupan parkkipaikalla voi kaksipyöräinen tuntua ylivoimaisen vaikealta ja ostaja päätyy siksi trikeen. Nuo korkeat ja pienipyöräiset CLWB:t on helpoimpia oppia kaksipyöräisistä, mutta niinkuin sanoit, nopeutta niillä ei saa sellaiseksi kuin matalemmilla ja enempi noja-asennossa ajettavilla.
Eli kunnon koeajolle jonkun harrastajan opastuksella, kun nuo turhat epäilyt karisee niin voi alkaa järkevältä pohjalta tekemään valintaa pyörän mallin suhteen.

Jukka

Itseänikin hirvitti lowracerilla ajo ensimmäisillä kerroilla, ja kaveri oli riittävän rohkee että sain ennen omani saapumista kokeilla M5 20/20 mallia ja tuurilla onnistu ajelut kaatumatta.

Parkkipaikalla pyörittelyä ja lähiössä yhden (myöhäisen) illan verran ja uskoa oli riittävästi lähteä aamulla 55 km "kisaan". Vain kerran mentiin pöpelikköön; syynä perinteinen juomapullo jota palauttaessa vähän horjahti 30+ vauhdissa. Ei sattunu, ja uskoa tuli lisää (tai vähäiset pelot väheni).

Tämä siis viime keväänä, kesällä tuli ajeltua sitten vähän enemmän mutta talven liukkailla ajelu tuotti rautaisen tasapainon. Jouduin sormien jäätymisen takia ajelemaan sliksillä lumisateessa yhdellä(kin) kädellä ja alkoihan se lopulta onnistua kohtuudella. Runsaasti kaatumisia, yleensä pyöräteiden kunnon vuoksi, tämä korjaantu huomattavasti kilometrien karttuessa ja etenkin kun hommasin valon jolla todella näkee (Ixon IQ, oma säie aiheesta jos kiinnostaa).

Itse en vaihtaisi ihan helpolla lowraceria ainakaan trikeen. Z-mallinen tai stickbike tyyppinen 700c rattailla varustettu voisi ehkä kiinnostaa mutta kyllä tälläkin mäet ylös pääsee. Muualla lowracer onkin sitten omaa luokkaansa. Sen verran taitaa olla vauhtia verissä, eihän sitä kehtaa hiljaa tai hiljempää ajella kuin joskus 20v sitten.

Tämä http://www.lightningbikes.com/r84.htm olisi hyvä, mutta on aika arvokas. Varsinkin , jos on paljon ylämäkiä. Norjasta kyseistä merkkiä saa. http://www.sykkel-bent.no/Informasjon

Teemue on mietiskelemässä aika samanlaisia kysymyksiä kuin itse aikoinaan. Aikoinaan noilla samoilla argumenteilla (ja sillä että nojakkiin haluttiin lastenistuinkin) päädyin ostamaan Anthrotechin sähköavulla. Ostoksen osuvuutta alkuperäiseen speksiin ei vaan päästy toteamaan kun vaihdoin palkkatöistä yrittäjäksi ennen kuin pyörä saapui, ja työmatkat jäivät ajelematta.
Aika pian harraste-käytössä aloin haikailla 2-pyöräistä. Ensimmäistä nojakkia ostaessa olin kovin epäileväinen oman tasapainoni suhteen, mutta eipä sen kanssa mitään ongelmaa ole ollut. Tosin en ole ajanut 2-pyöräisellä nojakilla talvikelissä.

Se sopivan pyörän valitseminen on kyllä monimutkainen juttu, ja sopivan valintaan vaikuttavat olosuhteet joissa liikut ja tietysti omat mieltymykset. Mikäli ajelet sorateitä tai muuten huonokuntoisia väyliä, niin isot renkaat ovat mukavat. Trikessä on aina pienet pyörät, ja lisäksi 3 renkaalla on täysin mahdotonta väistellä monttuja, joku renkaista on pakko ajaa monttuun. Lisäksi triken kanssa on usein pyörätiellä ahdasta, joutuu väkisin hidastamaan lähes nollaan että pääsee ahtaista paikoista läpi. Toisaalta en kyllä lähtisi jäisellä kelillä ajamaan 2-pyöräisellä nojakilla maantien vartta, ja kyllä jyrkät mäet pyörätielläkin mietityttäisivät.

Sitäkin kannattaa miettiä oletko sitä tyyppiä joka oikeasti lähtee talvikelissä ajamaan pyörällä. Itse olen, mutta tunnen ainakin pari tyyppiä jotka 'ajavat pyörällä töihin kesät-talvet', mutta talvikelissä käytännössä tulevat sillä pyörällä ehkä 5 kertaa vuodessa. Aina muulloin on liian kylmä, liian paljon tuoretta lunta, liian mitä vaan. Se talvikäyttö on juttu joka puoltaa trikeä, muuten 2-pyöräinen on ehdoton peli.

Ja sitten se sähköapu: Jos matkalla on mäkiä joissa vauhti väkisin putoaa alle 15 km/h, niin kyllähän siitä apua on kelvollisen keskinopeuden pitämisessä. Talvikelissä sille saattaa olla käyttöä myös tasaisella. Mikäli vauhdin saa pysymään väkisin vääntämällä tuossa 15 km/h tasossa, niin säännöllisellä ajelulla kunto kasvaa ja sähköapu jää turhakkeeksi. Laillinen sähköapu on mukana vain 25 km/h vauhtiin asti, ja kesäkelissä sen polkee itsekkin tasamaalla.

Muuten komppaan edellä esitettyjä kommentteja. Sen varaan ei kannata elämäänsä laskea että nojapyörä olisi merkittävästi nopeampi, suurimmat erot ovat kuskissa, eivät pyörässä. Mutta mukavaa se nojakilla ajo on, eikä kerran makuun päästyään paljoa tavallisellä pyörällä ajelu kiinosta. Toki nopean mallinen nojakki voi olla alamäissä tai vastatuulessa nopeampi kuin pystäri, mutta keskinopeuksissa erot ovat pieniä.

2-pyöräisiä koeajaessa ei kannata olla turhan kriittinen. Alkuun liian makaava pyörä onkin kertakaikkisen ihana kunhan olet sillä ajanut 500 km. Pikaisessa testissä mukavan tuntoinen pystyhkö ajoasento ei välttämättä olekkaan mukava jos ajaa tuntien pituisia pitkiä reissuja.

Jos onnistut saamaan jostain käytetyn 2-pyöräisen nojakin, osta se, tai vaikka vuokraa. Käytetty siksi, että eipähän mene rahat hukkaan kun seuraavaan, siihen melkein jo oikeanlaiseen pyörään vaihtaessa myy ensimmäisen pois melkein samaan hintaan. Kunhan ensin olet ajanut yhdellä nojakilla muutaman sata kilometriä, saa erilasista koeajoistakin jo paremmin irti.

Komppaan minäkin osin edellisiä. Jos aikatauluusi vain sopii, niin kannattaa kuitenkin kokeilla erilaisia nojakkeja ennen oman hankkimista.

Tuolla on kartta, josta näkee hieman missäpäin foorumilaisia majailee:
http://maps.google.fi/maps/ms?hl=fi&ie= ... 168945&z=5

Tsekkaa lähialueesi, tarkista täältä foorumilta millaisella kalustolla kukin ajelee, ja sitten vaan rohkeasti koeajokyselyä vaikka yksityisviestinä. Itse hankin nojakin viime vuonna, ja kävin kokeilemassa useamman foorumilaisen hyvinkin erilaisia menopelejä ennenkuin päätin millaisen ostan. Sain kaikilta auliisti apua ja kommentteja koeajomahdollisuuden lisäksi, siitä kiitokset vieläkin kaikille.

Erilaisten nojakkien kirjo on sen verran laaja, että ensikertalaisen pää menee helposti pyörälle itselle sopivaa kulkupeliä etsiessä. Kannattaa siis hyödyntää koeajomahdollisuudet sekä kuunnella mitä kuskit ovat mieltä pyöristään: missä olosuhteissa ja ympäristöissä ovat hyviä ja missä vähemmän hyviä. Muutaman kunnon koeajon jälkeen omaa jo hieman näkemystä aiheesta ja mahdollisesta itselle sopivasta nojakkityypistä.

Jos satut lähiaikoina liikkumaan Tampereen talousalueella, niin esim. täältä Nokialta löytyy itseltäni 2-pyöräinen Slyway -highracer ja musti&siippa ajelee 3-pyöräisillä Triceillä. Tampereen ja Kangasalan suunnalta löytyy sitten lisää kulkupelejä. Oma Slywayni on tosin tällä hetkellä mökillä evakossa, mutta saan sen pienellä varoitusajalla tarvittaessa koeajoon.

Kovasti tuo tutulta tuntuu ja trikeä minäkin ensin katselin kun pyörää valitsin. Lisää pohdintaa omalta kohdalta löytyy täältä: http://www.nojapyorafoorumi.fi/viewtopi ... =18&t=1225

Tyytyväinen olen ollut omaan valintaan ja ajan pääasiassa työmatkaa. Entiseen työpaikkaan oli 17km matkaa ja nopeimmillaan se meni 41min ja normaalisti jotain 45min korvilla. Talvella sitten 10-15min enemmän. Säävaralla tietenkin, jos lunta tuli paljon ja aura-auto ei käynyt saattoi matkaan mennä 1 1/2h. Hankala se valinta oli omallakin kohdalla.

Kokeilemaan on syytä päästä, mielellään useamman kerran sekä pitkään ja rauhassa.

Itsellä on vuoden kokemus Nazca Pioneeristä ja sillä ajamaan oppi nopeasti, ensimmäiset kilometrit oli huteria mutta kun uskalsi makoilla rentona niin ajaminen rupesi sujumaan. Myyjän kanssa (Ronin nojapyörä) käytiin ehkä 10 km lenkki ajelemassa ja toisena päivänä ajelin itsekseni samanmoisen kierroksen, lisäksi harjottelin parkkipaikalla lähtöjä ja pysäytyksiä sekä ajelin ympyrää ja siksakkia minkä jälkeen pyörän hallintaa oli kohtuullisen hyvin hanskassa, ajossa ei ollut enää juurikaan eroa pystypyörään. Kolmantena päivänä ajelin sitten ihan ajamiesen ilosta 70 km ja mikään paikka ei kipeytynyt eli nojapyöräily on rentoa ja mukavaa, suosittelen...

Nopeuden puolesta suosittelen 2 pyöräistä ja on se vilkkaasti liikennöidyn tien varrella parempi jos mahtuu kokonaan pientareelle. Talvikäytössä 3 pyöräinen olisi kyllä tukevampi/turvallisempi. Omalla pyörällä pärjäsi talvella välttävästi kun nosti penkin ja jousituksen yläasentoon mutta ei sillä ole mieltä ajella kovin pehmeällä alustalla, ehkä 300 km ajelin talvikeliksi lasketuilla keleillä. Varsinkin talvikäytössä on hyvä jos pyörä on täysjousitettu. Itse varmasti ensitalveksi hankin joustokeulan.

Sähköapu -sarjoja saa kyllä tilailtua ja uskoisin, että joku pyörämekaanikko sopivalla eurokorvauksella semmoisen asentaa, kannattaa kysellä. Etuna varmaan olisi se, että päässee lähes hiettä töihin, jyrkissä mäissä semmoinen olisi hieno varuste. Jos päädyt 2 pyöräiseen niin suosittelen sellaistaa vaihteistoa missä ainakin osa vaihteista on navassa eli voi vaihtaa paikallaan. Välillä tulee ennakoimattomia pysähdyksiä isolla vaihteella, liikkeelle lähtö on vakaampaa ja turvallisempaa kun lähtee pienellä vaihteella. Itsellä on takanavassa 3 vaihdetta ja sitten on normi 8 lehtinen rataspakka. Nyt jos olisin pyörää ostamassa niin ostaisin pelkästään napavaihteella, samanmoisen kuten esim. foorumilla myytäväna olevassa http://www.nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.php?f=4&t=1861 Nazcassa. Mutta tuokin on varmaan mielipide asia, yks tykkää ja toinen ei.

Työmatkaa en kovin paljon ole ajanut kun työt alkaa 2-3 välillä yöllä mutta tuon 23 km työmatkan taitan alle tunnissa jos ei ole kova vastatuuli, pari tappomäkeä on välissä. Tämän vuotisella kunnolla kesärenkain keskinopeudet on vaihdelleet 22 - 26,5 km/h välillä suht mäkisessä maastossa ja lenkit on ollut 25 - 50 km. Maantienlaitaa pääsee nopeasti mutta pyörätiellä ajelu on välillä aika hidasta jos on paljon muuta liikennettä.

Mun tajunnan virran pyörän ympärillä löytyy tuolta, http://www.nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.php?f=7&t=1356 jotain pientä mieltä askarruttavaa olen koittanut kirjoitella. Käytetyllä/edullisella olisi hyvä aloittaa koska vuoden jälkeen tietää paremmin mitä/minkälaisen haluaa mutta hyvällä pohjatyöllä ja pienellä riskillä kannattaa ostaa kerralla kunnollinen. Nyt jos olisin itselleni pyörää ostamassa niin merkki ja myyjä olisi sama mutta malliksi valkkaisin Paseon joustokeulan ja itselleni sopivamman eturengaskoon vuoksi lisäksi rukaisin parhaat jarrut, napavaihteet ja napadynamon. Mutta nojapyörä maailmassa on miljoona eri vaihtoehtoa... toinen toistaan parempia, pitää vaan onnistua löytämään se itselle paras

Nyt on todella hyviä kommentteja, varsinkin tavasti kiteytti olennaisen. Noitahan voisi siirtää vaikka jonnekin esille kiinteän otsikon alle, tai muuttaa tämän ketjun sellaiseksi.

Minä olen sen verran vähän ajava noihin muihin verrattuna että ei kannata kaikkea uskoa. Mutta Minun kokemuksen on Nazca Explorerista, levyjarrut ja 20" joustokeula. Työmatka 14km suuntaansa, ja kunto huono.

Sanonen samaa kuin yllä, että trike ei ole niin hyvä paitsi jos sille on nimenomaan tietty tarve. Jos et ole varma että ajat talvella, niin ota mieluummin kaksipyöräinen. Sen pyöräilyn oppii kyllä, ei siinä mitään ihmeellista ole. Sama mekaniikka ja jopa samat refleksit kuin pystypyörällä. Itse en ole noin 1Mm:iin kaatunut kuin kerran, ja sekin parkkipaikalla pikapysähdys-seikoillessani (jotain tippui repusta). Ajolinjat eivät ole ehkä ihan niin tarkasti hallussa kun pystypyörällä, mutta kyllä sillä sinne osuu mitä pitää. Nopeuden kannalta luulen että kaksipyörä on merkittävästi parempi. Trike ei myöskään mahdu sinne tien viereen kovin hyvin. Riippuu myös paikallisesta autokulttuurista väistävätkö hyvin.

Minun huonolla kunnollani ei nopeus juuri parantunut pystypyörään verrattuna. Joustokeula saattaa jopa syödä tehoja kun keulaa pompottaa. Toteutuneet keskinopeudet eivät ole niin hyviä kuin alkuun kuvittelin. Pyörä on rungoltaan raskaampi ja ylämäet tuottavat vaivaa. Tosin tasaisella kruisaaminen on sit kyllä kivaa. Ajomukavuus on huomattavasti parempi kuin pystypyörällä, ja tosiaan 70km päiväajoa kylmiltään ei "tunnu missään". Seuraavana päivänä on vähän uuvuksissa, mutta ei satu tai estä lähtemässä uudelleen. Tosiasia on kuitenkin että lyhyellä matkalla olen vähintään yhtä nopea pystärillä: ylämäet ison (oman) painolastin kanssa hidastavat liikaa. Silti olen erittäin tyytyväinen hankintaan ja nojapyörään, ja kannatan sellaista. Vastatuuli ei harmita ollenkaan, ja ajaminen on mukavaa ja ei ala sattumaan. Maisemista en vielä osaa ihan hirmu hyvin nautiskella: perspektiivin vaihdos on jotenkin erilainen pystärin jäljiltä. Mutta kun kerran eteen näkee, niin taitaa olla vain tottumista ja kunnon puutetta.

Sähköviritystä olen tuohon samasta syystä miettinyt, mutta en ole osannut päättää suht reippaasta hankintahinnasta johtuen. Nojapyörällä ajava tuttavani on todella vakuuttunut sähköpyöristä: sanoo että se lisää ajamisen iloa paljon. (No, kaveri asuu Norjassa, että ehkä siksi.)

Levyjarrut, napavaihde molemmat ovat hyviä asioita. Levyjarruista en luopuisi. Joustokeula (Explorerin vakio) on hyvä, mutta en sitä kaupunki/pyörätiekäytössä ole kokenut korvaamattomaksi. Napavaihteet on hyvät, mutta vain kolme navassa ei ole iso ero, joten jos sille linjalle lähtee niin kannatan Terpan ajatusta useammasta.