Nojapyöräfoorumi

Pastori kirjoitti:

Enivei. Suurin ongelma mulla tuntuu olevan se että mahani ärsyyntyy. Yleensä juon pelkkää vettä - ongelma on silloinkin sama. Neste tuntui toki imeytyvän ja kusitaukokin täytyi pitää. Mutta vasta nyt pari tuntia lenkin jäkeen alkaa mahan turvotus laskea. Olisko ajoasento jossa maha hiukan jännittyy - syynä asiaan?

Maha ainakin menee happamaksi ajaessa jostain syystä... Tämän koin itse pahimmin kun ajoin Ruotsissa kohti Motalaa läpi yön ja olin ostanut päivällä purkillisen mustikkamehua. Mehu oli hapanta ja aamuyöllä olo oli ankea kun oli jotain 10 astetta lämmintä ja ajoin farkkutakissa ja röyhtäilin vähän väliä mahan takia. Mahan happamuuteen voi kai vaikuttaa siihen tarkoitetuilla lääkkeillä, tosin en tiedä onko tarkoitettu urheilukäyttöön...

ukram1 kirjoitti:

Pastori kirjoitti:

Enivei. Suurin ongelma mulla tuntuu olevan se että mahani ärsyyntyy. Yleensä juon pelkkää vettä - ongelma on silloinkin sama. Neste tuntui toki imeytyvän ja kusitaukokin täytyi pitää. Mutta vasta nyt pari tuntia lenkin jäkeen alkaa mahan turvotus laskea. Olisko ajoasento jossa maha hiukan jännittyy - syynä asiaan?

Maha ainakin menee happamaksi ajaessa jostain syystä... Tämän koin itse pahimmin kun ajoin Ruotsissa kohti Motalaa läpi yön ja olin ostanut päivällä purkillisen mustikkamehua. Mehu oli hapanta ja aamuyöllä olo oli ankea kun oli jotain 10 astetta lämmintä ja ajoin farkkutakissa ja röyhtäilin vähän väliä mahan takia. Mahan happamuuteen voi kai vaikuttaa siihen tarkoitetuilla lääkkeillä, tosin en tiedä onko tarkoitettu urheilukäyttöön...

Voisihan se olla kyse tuossa mahan kiukuttelussa pelkästään siitä, ettei se ruokarytmi, eikä ruoan laatu taida reissun päällä olla ihan tavanomaista. Kannattaa kokeilla jättää lounas syömättä ja vetää pelkkää vettä tai hapanta mustikkamehua ilman polkemista. Vasta jos maha ei tästä ole moksiskaan, voi alkaa miettiä nojapyöräilyn osuutta vatsan vaikeuksiin. Miksei ne happolääkkeet olisi urheilulääkkeitä siinä missä astmalääkkeetkin.

Mainostan vielä tässä tuota kuopaisutekniikkaa. Siinä on ideana, että takapuoli nousee hiukan ylemmäs, kuten kevennetyssä ravissa ja selkänojaa painetaan lapaluilla ja keskiselällä. Vatsa voi tässä tekniikassa olla rentona ja selkä ja lantiolihakset auttavat jalkoja veivauksessa. Se on erinomainen tekniikka reissun päällä lepuuttaa etupuolen lihaksia ja siirtää tehoja takareisille, pakaroille ja selkälihaksille.

Tavastin kysymykseen, kumpi on parempaa treeniä kramppaamisen välttämiseksi, kova ja lyhytkestoinen vai kevyempi pitkäkestoinen, sanoisin, että koska kyse on verenkierron ongelmasta, sen korjaaminen vaatii valitettavasti paljon aikaa, jotta suonisto ehtii kasvaa uuden kuormitustilanteen mukaiseksi. Toisaalta saattaisi kyllä riittää, että ajaisi jalat hapoille ja elpyisi jalat ylhäällä.

Kukas tietäisi verisuoniston kasvuedellytyksistä. Valtimopoikkipinta-alaa tarvitaan lisää. Laskimot kyllä riittävät, niissä on tehoa ylösalaisin jopa liiaksikin. Avaruuslääketieteessä lienee samat ongelmat, kun painovoima ei auta valtimoita.

jori kirjoitti:

Tavastin kysymykseen, kumpi on parempaa treeniä kramppaamisen välttämiseksi, kova ja lyhytkestoinen vai kevyempi pitkäkestoinen, sanoisin, että koska kyse on verenkierron ongelmasta, sen korjaaminen vaatii valitettavasti paljon aikaa, jotta suonisto ehtii kasvaa uuden kuormitustilanteen mukaiseksi. Toisaalta saattaisi kyllä riittää, että ajaisi jalat hapoille ja elpyisi jalat ylhäällä.

Tai jos olisi kuntopyörä jota poljettaisiin jalat tosi korkealla, tyylin tämä:

Mun pyörän (ZOX 26 low) polkimet on peräti 28 cm istuinta korkemmalla: http://koti.mbnet.fi/maaputki/onbike_tn.jpg. Ensimmäisen vuoden aikana esiintyi puutumista pikäkestoisemmilla lenkeillä, mutta sen jälkeen en ole kärsinyt siitä saati krampeista. Jälkiasennettu sähköapu on tosin eliminoinut äärimmäisen ponnistelun tarpeen ja siten varmaankin mahdollisia polkemisasento-ongelmia.

Vuoden kuudes ajokerta:

• lähtiessä ei kahvia (kahvista ehkä 3h)
• juomana suolattu vesi ( tl / 2l )
• keli minulle liian kuuma, 26 astetta
• penkki pääasiassa alimmassa asennossa, pahimmissa mäissä yläasennossa
• reitti melkoisen raskas (mm 2x hervantaan menoja)
• pari evästaukoa, kevytmaitoa, juustoa ja kesäkurpitsaa

135 km, keskinopeus 21.4 km/h, taukoineen reilu 7.5h. Ei krampannut kertaakaan, ja kotiin tullessa olisi ihan vielä ollut voimiakin.

Sanoisin, että erilaisten hienosäätöjen vaikutus on ehkä olematon, jalat alkavat tottua näihin lenkkeihin.

EDIT: reissun jälkeen olin vähän kuiva, kilon kevyempi kuin lähtiessä. Eli en juonut tarpeeksi.

En mitään näistä asioista oikeasti tiedä, mutta oma kokemuksemi on seuraava:

Hankin ensimmäisen nojapyörän noin 3 viikkoa sitten. Mulla kramppaili jalat pahasti aluksi, 2 - 3 tunnin pyörälenkin aikana pahimmillaan saattoi tulla yli 12 kramppia. Kaikki täysin varoittamatta - yksi kramppi tuli oikein kunnon vauhdissa alamäessä, jolloin tuli tehtyä äkkijarrutus, jossa pyörän takapää nousi ilmaan ja etupää lähes osui maahan (mulla on kolmipyöräinen nuijapää).

Aloin siten popsia magnesium-tabletteja (2 kpl päivässä, yhteensä 375 mg magnesiumia, pakkauksen mukaan 100% vuorokautisesta tarpeesta) ja muutaman päivän jälkeen kramppeja ei enää ole tullut kertaakaan. Olen pyöräillyt 20 - 60 km lenkkejä, tyypillinen lenkki n. 40 km, mutta saman päivän aikana olen pyöräillyt myös yli 80 km, tosin välissä oli taukoja. Eikä siis yhtään kamppia enää muutamaan viikkoon, kun ennen tabletteja niitä tuli yhteensä useita kymmeniä viikon aikana.

(Tuossa mun pyörässä tietysti jalat on lähes samalla korkeudella kuin takapuoli, joten varsinaista ylöspäin polkemista se ei ole...)

Magnesiumin tarve on suorassa suhteessa liikunnan määrään. Itse syön 800 mg päivässä. Ei kramppeja. Niin kauan voi annostusta nostaa, kunnes vatsa rupeaa oireilemaan (= ylenmäärin pierettämään / ripuloimaan). Jos siis on tarvetta annostusta nostaa. Eri magnesium-laadut myös imeytyvät eri tavoin, joten kannattaa vaihtaa merkkiä, jos joku ei tunnu sopivan.

t. musti

ps. huomasinkin, että taidan vähän toistaa itseäni - sorry...

Sellainen lisäkommentti, että olen noin 4 vuoden ajan juoksenut 15 - 20 km matkoja noin 3 lertaa viikossa. Lisäksi vime talvena hiihdin noin 920 km yhteenensä (noin 20 - 25 km matkoja, pisin matka 36 km). Lisäksi kuntosalilla on käyty muutaman kerran viikossa. Tänä kesänä kun aloitin nojapyöräilyn noin 3 viikkoa sitten, ilman muuta pyöräilytaustaa, nuo krampit tulivat ihan yllättäen ensimmäisen parin lenkin jälkeen ja loppuivat kuin seinään muutaman päivän magnesium-tablettien käytön jälkeen.

musti&siippa kirjoitti:

Magnesiumin tarve on suorassa suhteessa liikunnan määrään. Itse syön 800 mg päivässä. Ei kramppeja. Niin kauan voi annostusta nostaa, kunnes vatsa rupeaa oireilemaan (= ylenmäärin pierettämään / ripuloimaan). Jos siis on tarvetta annostusta nostaa. Eri magnesium-laadut myös imeytyvät eri tavoin, joten kannattaa vaihtaa merkkiä, jos joku ei tunnu sopivan.

Mites tuo varastoituminen ja tarve menee? Eli jos syön tasaisesti joka päivä lisää, niin varastoituuko magnesiumia raskaiden päivien varalle?

Ja mites nuo haittavaikutukset, suurinpiirtein millä aikavälillä tulevat? Kyllä mahan meno ruikulille pilaa pyöräreissun jokseenkin yhtä pahasti kuin kramppailu.

Itse syön jotain magnesium-nappeja yhden päivässä, josta saa kai 100 mg.

musti&siippa kirjoitti:

ps. huomasinkin, että taidan vähän toistaa itseäni - sorry...

Ei pieni toistaminen ole niin vaarallista. Täältä loppuu keskustelu jos ei samoja jauheta uudestaan ja uudestaan

Ei magnesium juurikaan varastoidu, ylijäämä tulee kyllä ulos, siksi se mahankin vetää ruikulille. Ja siksi sitä voi huoletta popsiakin. Kannattaa syödä sitä jatkuvasti ja pikkuhiljaa nostaa sille tasolle, minkä vatsa vielä kestää. Ja pitemmille ajoreissuille kannattaa ottaa tabuja mukaan ja krampin yllättäessä heittää pari suuhun ja pureskella, niin imeytyy nopeammin.

Jos jollakulla on hyviä (tai mitä vaan) kokemuksia jostain tietystä valmisteesta, ei ainakaan minua haittaisi vaikka kauppanimi kerrottaisiin.
Kuten aiemmin tuossa sanottiin, mg:tä on monessa eri muodossa saatavilla. Löytyiskö sellaista pilleriä mistä saisi kaikki tarvittavat aineet kerralla

Itse olen popsinut seuraavia, en ole huomannut eroja näiden välillä:

Friggs Magnesium Sitruuna - poretabletteja K-citymarketista. Pakkauksen mukaan 2 tablettia sisältää 375 mg magnesiumia.

Emgesan 250 mg magnesiumvalmiste. Apteekista. Annosteluohje purkkin kyljessä "1/2 - 2 tablettia päivässä".

Ajelen Mango kinnerillä,jossa hieman jalat polkevat ylempänä takamusta.Nojapyörä kokemukset oli 3000km
ennenkuin lähdin Suomen halki ajoon.Uusia vaivoja joita maantiepyörällä ajaessa(5000-6000km vuosi) en kokenut olivat.
Akillesjänteet vihoittelevat,polven yläpuolenlihakset pienellä alalla oireilevat,varpaat puutuvat ajaessa tai kuumottaa
niinkuin päkiä ois tulessa(pyöräilykengät sopivat) Viikon reissun jälkeen vielä varpaita nipistelee ,akillekset narisee, kipua
esintyy.En tiedä johtuuko oireet nojapyöräasennosta vai pitkästä matkasta,mutta maantiepyörällä Suomen halkiajo
ois jäänyt tekemättä on se nojapyörä niin hyvä ,ei selkä,hartia eikä niska oireita.

Velonautti kirjoitti:

En tiedä johtuuko oireet nojapyöräasennosta vai pitkästä matkasta,mutta maantiepyörällä Suomen halkiajo ois jäänyt tekemättä on se nojapyörä niin hyvä ,ei selkä,hartia eikä niska oireita.

Tuttuja oireita nojakisteilla. Polvikivut korjautuvat vaihtamalla lyhyemmät kammet, jalkapohjan kipristelyt hölläämällä kenkien kiristystä ja akillesjännevaivat siirtämällä kengän klossia taakse päin kohti kantapäätä.

Itse käytän mangenesiun poretapletteja ja aina sujautan yhden vesipuloon lenkille lähdettäessä. Lisäksi tietysti sinkiä ja kaadium tapletteja. Tietysti C vitamiinit lisäksi. Näistä kammista en tiedä. Itsellä on normaalit 170 kammet ja hyvin pyörii. Taitaa olla yksiölöllistä tämä asia. Valitettavasti kukaan ajokengän valmistaja ei tee jalkinetta joka olisi tehty tälläseen Suomaluseen leveään ja korkea anturaiseen jalkaan. Aina joutuu tekemään komromissin kengän kansa ja kärsiin niiden kapeudesta. Sandaalit olis hyvät kesä kuumilla. Mutta mistä sellaiset saat. Netistä tietysti. Mutta hankalaa kun ei pääse sovitaan. Kengän kokoni on 45-46 eli pitäs löytyy. Mutta eihän tää nyt kenkä keskustelu ollutkaan. Vaan näistä krampeista tässä piti turista. Suurin osahan johtuu niistä lihasten elekdolyysi tasapainoista ja joskus tuntuu että ulkoiset tekijät ovat niitä todellisia tekijöitä . Kylmä ilma , kylmät lihakset, väärä ajo asento. Näinedelleen kun eretään niin tekijöitä on paljon. Taidan ruveta taas toistamaan aikasempia turinoita samasta aiheesta.