Nojapyöräfoorumi

Aiaiiai kun on niska kipiä. Ja persus. Ja ranteet. 20km reissu, yritin testata työmatkaa, mutta piti kääntyä takasin puolessavälissä. Ja sitten olikin vastatuuli ja sitäkin hitaampaa. Luulin että mäetkin olis noussut helposti mutta kyllä se painovoima teki silti tehtävänsä

Todettakoon nyt kuitenkin ettei pyörä ole mikään kilpavehje, 26" perus citymaasturi kovettuneella satulalla. Teki todellakin mieli joko pitää supermanstylellä kyynärpäät tangon päällä tai vaihtaa cf-malliseen 30 astetta takakenompaan. Toi välimuoto on jotain kamalaa.

Tai vielä enemmän teki mieli hiilikuituista nojakkia ajella, mutta ei mennä siihen. Tämä on kumminkin pystäriosio

Joitakin vuosia sitten, kun olin jo nojakkiin päässyt tottumaan. Lähdin hakemaan autoa huollosta, ja ei ollut tiedossa saako Paseon vetokoukkuun tulevaan pyöränkuljetustelineeseen kiinni. Otin tallista maastopyörän, selkään reppu jossa vesipullo.

8 km kohdalla 'sattuu käsiin'
15 km kohdalla 'sattuu takapuoleen'
20 km kohdalla 'sattuu selkään'
25 km kohdalla 'tän fillarin voi myydä pois, en tarvi kahta pystäriä'

Matka kokonaisuudessaan oli 35 km, ja sen reissun jälkeen meni rakkine myyntiin.

Syväri kirjoitti:

vaihtaa cf-malliseen 30 astetta takakenompaan.

Tuo CF on kyllä melko kauhea kovaan vastatuuleen, kuten ajoasennostakin voi päätellä. Ei ehkä niin kauhea kuin perinteinen mummiska, kun istutaan kuitenkin hieman alempana. Talvella kun suurin vastus on vierintävastus niin ei nopeudessa sitten muille pyörille häviä. Ainakaan mulla mun työmatkalla.
Nykyään oon aika sekakäyttäjä, nojakkia, cf:ää ja kickbikeä vuorotellen. Ei tule enää semmosia "voi hirviä ku on korkia" kokemuksia ku nousee pystypyörän selkään, paitsi jos erehtyy kokeilemaan jotakin cyclocrossaria.

Jukka

jviirret kirjoitti:

Syväri kirjoitti:

vaihtaa cf-malliseen 30 astetta takakenompaan.

Tuo CF on kyllä melko kauhea kovaan vastatuuleen, kuten ajoasennostakin voi päätellä. Ei ehkä niin kauhea kuin perinteinen mummiska, kun istutaan kuitenkin hieman alempana. Talvella kun suurin vastus on vierintävastus niin ei nopeudessa sitten muille pyörille häviä. Ainakaan mulla mun työmatkalla.
Nykyään oon aika sekakäyttäjä, nojakkia, cf:ää ja kickbikeä vuorotellen. Ei tule enää semmosia "voi hirviä ku on korkia" kokemuksia ku nousee pystypyörän selkään, paitsi jos erehtyy kokeilemaan jotakin cyclocrossaria.

Jukka

Joo, on varmasti. Mieluummin kuitenkin hitaammin ku että jokapaikka on kipiänä.

Meinasin muuten kesäviikkojen pahimman nojaputken jälkeen kauppareissulla kaatua pystärillä, oli se senverran hurja vehje

Yep

Tämän vuoden yli 10.000 kilometristä noin puolet ajettu pystäreillä.
Titaani Van Nicholas, Focus cyclocross, ja tuo Schwinn-sähköpyörä lähinnä työmatkoihin.
Ilman ongelmia, ilman kipuja, pisimmät lenkit yli 150km.
Muuten ajelisin noilla pitkillä kimppalenkeillä enempi Catrikellä, mutta useasti mennään
reilusti yli 30 keskarilla, joka meikäläiseltä onnistuu vain Van Nicholaksella.
Olen itse asiassa yllättynyt, kuinka mukavaa se on välillä ajaa pystärillä.
Viime vuoden kilometreistä ehkä vain 10% oli pystäreillä, mutta johtuu
lähinnä siitä, että kaikki nuo pyörät on ostettu alle vuoden sisään.

Mulle se on mukavaa vaihtelua ajaa pystäreillä, mutta varmaan totta on sekin,
että jos niillä ajetaan tosi vähän, ei kroppa siihen totu, on se sen verran
erilaista kuin nojakilla. Ja vielä epämukavampaa, jos ei ole kunnon pyörää alla.
En minäkään varmaan ajelisi muutaman satasen ankkureilla.

Männä viikonloppuna viritin yhtä pystäriä, sen jälkeen kävin muutaman sadan metrin koeajon ja rykäsin jyrkän mäen ylös niin tuli mieleen, että menipä kepeesti. Kyseessä oli joku suht keveä alumiinirunkonen pyörä. Kesällä ajelin muutaman kilometrin matkan pystärillä ja vähän jo yritti hanuriosasto puutua, satula ei tosin ollut parhaasta päästä...

terppa kirjoitti:

Männä viikonloppuna viritin yhtä pystäriä, sen jälkeen kävin muutaman sadan metrin koeajon ja rykäsin jyrkän mäen ylös niin tuli mieleen, että menipä kepeesti. Kyseessä oli joku suht keveä alumiinirunkonen pyörä. Kesällä ajelin muutaman kilometrin matkan pystärillä ja vähän jo yritti hanuriosasto puutua, satula ei tosin ollut parhaasta päästä...

Mulla tuntui että aluksi oli voimaa, mutta kun 10km jälkeen lähti kipuamaan mäkeä niin vauhti ei ollut mitenkään parempi. Tosin pyörä tuntui vakaammalta. Siitä timanttirunko on kyllä hyvä, ei paljoa vääntele. Itsestäänselvyyksiä heittelen

Mutta yhtä vähän minä pystypyöräilystä tiedän, kuin ehkä joku ammattilaispyöräilijä nojakeista

En muuta aiheeseen pysty sanomaan kun en omista nojakin lisäksi kuin yksipyöräisen,
että syksyllä kun nojakin laittaa seisomaan ja koittaa ensimmäistä kertaa sirkuspyörää
ei sillä meinaa päästä mihinkään. Tasapainon pito on niin paljon erillaista.

Itse ajelin lowraceria odotellessa vuosi sitten keväällä jokusen lenkin Stockmann-Jopolla jota oli parannettu Sachs Duomatic automaattinavalla. Jotta mäet pääsee ylös ja niiden jälkeen sitten vähän ripeempää.

Hanuriosasto ei tykänny. Vaikka ajoasento on melkein CF-tyyppinen ja ihan pysty.

Lowracerin tultua taloon olen värkillä ajanut ehkä kaksi kertaa. Ei tee mieli lähteä mistään syystä. Ja nyt kun on MP niin ei ole enää sitä viimeistäkään syytä olla lähtemättä nojakilla..

Purettuna makaa muut pystärit, huippuluokan Rossin katukisapyörä Columbus CrMo-rungolla 80-luvulta. Samoin -94 Kuwahara juhlavuoden malli alumiinurungolla ja Manitou -joustokeulalla varustettu melkein kisa-maasturi. Eipä tarvi noita läjätä, en niillä itse aja varmaan enää koskaan.

Kunhan tästä taudista vaan paranisi... keuhkot rohisi, tulehdusta epäiltiin ja mykoplasmakin on mahdollinen. Sitä hoitava kolmen päivän nappikuuri ja lepotauko alkoi...

mhelander kirjoitti:

ja mykoplasmakin on mahdollinen. Sitä hoitava kolmen päivän nappikuuri ja lepotauko alkoi...

Mulla oli viikon ajan 3x kertainen nappikuuri. Ei lähtenyt.

mhelander kirjoitti:

Itse ajelin lowraceria odotellessa vuosi sitten keväällä jokusen lenkin Stockmann-Jopolla jota oli parannettu Sachs Duomatic automaattinavalla. Jotta mäet pääsee ylös ja niiden jälkeen sitten vähän ripeempää.

Hanuriosasto ei tykänny. Vaikka ajoasento on melkein CF-tyyppinen ja ihan pysty.

Satula tietenkin alkuperäinen 10cm leveä ja jousittamaton?
Tai no joo, ei siihen mukavan leveää saakkaan kun polkimet on penkin alla ja leveä satula estäisi polkemisen. Asennossa ei siis ole muuta CF-tyyppistä kuin korkealla oleva tanko, muuten on kilpapyörä-tyyppinen

Jukka

Hmm. Nyt kun on projektissa uusi peräkärryn vetokoukun sovitin nojakkiin niin piti lainata miehen kevyttä normipyörää kun vein kierrätyskeskukseen roinaa. Ensin on ihan mukavaa - hei ihanan kevyt pyörä ja tuntuu että jaksaa vispata paljon kovempaa - mutta sitten tulee aukea ja vastatuuli. Vähän matkan jälkeen alkavat ranteet, perse ja niska muistuttaa olemassaolostaan. Ja sen jälkeen taas muistaa miksi tulikaan vaihdettua nojakkiin .

Totutteluahan se vaatii, sanoisko sisäänajoa

2010 meni oikeastaan täysin nojakilla. Kevät talvella aloin ajella pystiksellä, jopolla. Alkuun meni se 10km ennen kun persuus reakoi. Näinhän se menee aina tauon jälkeen, mutta niitä kymppejä tuli lisää eikä takapuoli tottunut jopon pystyyn asentoon. Kaikki paino persuuksilla, max 15km meni mukavasti. Vaihettiin sitten tytön kanssa pyöriä, alle tuli 3v Poni, uutta mallia. Alkoi uus aika, vaikka ponissakin on aika pysty asento, antaa se kuitenkin sen verran painoa käsille, ettei persuus proterstoinu 50km matkastakaan. Kesä meni ponilla ja nyt syksyllä sain hankittua erittäin vähän ajetun nopsa retkipyörän -90 luvun puolenvälin paikkeilta. Käppyräsarvet ja kaikki Kyllä silloinkin osattiin pyöriä tehdä, todella mukava ja vakaa ajaa, eikä persuuskaan ole moksiskaan vaikka satula vaan kapenee ja lenkit pitenee

Varmaan se siitä totuttelemalla paranisi, mutta ainakaan mä en pääse yli enkä ympäri niskakivuista jos asentoa hakee muuten paremmaksi kippurasarvi tyyliin

Trek r200 kirjoitti:

Kevät talvella aloin ajella pystiksellä, jopolla. Alkuun meni se 10km ennen kun persuus reakoi. Näinhän se menee aina tauon jälkeen, mutta niitä kymppejä tuli lisää eikä takapuoli tottunut jopon pystyyn asentoon. Kaikki paino persuuksilla, max 15km meni mukavasti. Vaihettiin sitten tytön kanssa pyöriä, alle tuli 3v Poni, uutta mallia. Alkoi uus aika, vaikka ponissakin on aika pysty asento, antaa se kuitenkin sen verran painoa käsille, ettei persuus proterstoinu 50km matkastakaan. Kesä meni ponilla ja nyt syksyllä sain hankittua erittäin vähän ajetun nopsa retkipyörän -90 luvun puolenvälin paikkeilta. Käppyräsarvet ja kaikki Kyllä silloinkin osattiin pyöriä tehdä, todella mukava ja vakaa ajaa, eikä persuuskaan ole moksiskaan vaikka satula vaan kapenee ja lenkit pitenee

Vähän sellainen tapa hoitaa ongelma mistä en itse ole koskaan välittänyt. ratkaisun sijaan ongelma siirretään. Jos penkki painaa persettä siirretään paino käsille eikä vaihdeta penkkiä sellaiseen joka ei paina.
Eikös sinulla ollut joskus giant revive, sellainen semi nojakki? Ei kai senkään penkki painanut persettä vaikka ajoasento oli ihan pysty?

Jukka