Nojapyöräfoorumi

Näin jossain videon, jossa joku (biokemisti?) selvitteli oppilaille sokerin hajoamista maksassa. Kuulemma glukoosi menee suoraan läpi mutta fruktoosille tehdään konversio, jossa lopputuloksena glukoosia ja jotain rasvahappoa. Muistuttaa kuulemma alkoholin hajottamista, ja vertasi fruktoosia myrkkyyn. Tästä heräsi ajatus että kannattaisikohan korvata tavallinen sokeri panimosokerilla, joka on rypälesokeria, joka on glukoosia? Tavallinen kaupasta löytyvä sokeri on sakkaroosia, joka hajoaa puoliksi glukoosiksi ja puoliksi fruktoosiksi.

Totta tuo. Fruktoosi nostaa tosiaan veren triglyseridejä. Toisaalta fruktoosin hajoaminen maksassa on niin hidas, ettei glukoosia erity vereen niin nopeasti, että verensokeri nousisi nopeasti insuliinirajalle, eikä siksi laskekaan niin nopeasti, kuin glukoosia syömällä aiheutettu verensokeripiikki.

Sokerien, ja varsinkin glukoosin kanssa, pitää olla tarkkana, sillä sokeri on kasvin keino saada eläin levittämään siemeniään. Eläin syö makean hedelmän ja samalla kasvin siemenen, joka eläimen vatsassa pääsee siirtymään huomattavan kauas siihen nähden, minne kasvi itse sen parhaimmillaan saa toimitettua. Kasvin kannalta on sitä edullisempaa, mitä enemmän eläin sen hedelmiä syö, jotta edes joku siemenistä selviää ehjänä ruuansulatuskanavan läpi.

Sokeri aiheuttaa riippuvuutta. Keho alkaa kaivata nopean verensokerin nousun pirteyden tunnetta ja nopeasti saa vierotusoireita, kun verensokeri taas laskee. Sokeri saa haluamaan lisää sokeria. Moniin teollisiin ruokatuotteisiin lisätään glukoosisiirappia, jotta tuote aiheuttaisi riippuvuutta ja sitä menisi enemmän.

Jos ette usko, että sokeri aiheuttaa riippuvuutta, kokeilkaapa lopettaa sen käyttö totaalisesti vaikkapa vain viikoksi. Tässä kohdin on tärkeää huomata tärkkelyksen hajoaminen ohutsuolessa suoraan glukoosiksi. Sokeria saa siis kehoonsa lähes yhtä nopeasti leipomotuotteista kuin suoraan sokeria syömällä.

Verensokerin nopea nousu johtaa myös nopeaan laskuun. Terveellisempää olisi syödä siten, että veren sokeri nousee hitaammin, jolloin keho ehtii reagoida -vaan ei ylireagoida- sokerin nousuun. Sokerit kannattaa siis syödä siten, että niiden kanssa otetaan verensokerin nousua hidastavaa ruoka-ainetta, kuten rasvaa. Marjat ja hedelmät kannattaa siis syödä kermavaahdon kera.

Aiheesta antiikin filosofi Epikuroksen sanoin voi kuunnella tästä 9 ja 10 minuutin väliltä.
http://areena.yle.fi/player/index.php?c ... anguage=fi

Vaikka en ole Karpaaja niin voin sanoo että kun aloitan aamuni Kreikalaisella jykyrtilla noin 200g ja luononmarjoja noin 2rk:ta sekaan , ei sokeria eikä hunajaa talviaikaan kun kulutus on pienenpää. Pärjään tällä aamupalalla hyvin kuutisen tuntia ja nälän tunnetta ei tule. Kokovilja leipää syön kaksisiivua päivässä , normaalin kasvispitoisen ruuan lisäksi. Tällä olen hyvin pärjännyt ja paino on hivenen viikottain pudonnut. Kolmekertaa käyn uimassa tunnin jaksoissa viikossa. Että kesäksi pitäs tuo vyötärö makkara siittä vähän sulaa. Nopeitten hiilareiden vältely on ihan hyvästä , sokeri on vain turha ravinne vyötärölle ja elimistöllä ei ole työtä tuottaa ravinnosta enerkiaa, niin se imeytyy liian nopeasti veren kiertoon ja seuraukset näkee kukin peilistä.
Niinkuin olen enenkin paasannut niin tässä ikääntyessä ollaan pääasiassa YLÄPITO RUOKINNASSA sen mukaan kannattaa siellä ruokakaapilla ravata. Monesti napostelu ja herkuttelu on vain sisäisen minänme lohduttamista ja paapomista, siittä seuraa kuitenkin aina henkinen rapula ja läskin lisääntyminen.

Luulemuksiani, ei tietoja:

Usein puhutaan lihasmassan kasvattamisesta, lihaksista huolehtimisesta. Ikäänkuin nykyään tekisimme yhä raskasta ruumiillista työtä, jossa lihasten energiasta on etua.
Lihakset tarvitsevat sitä ja tätä ja tuota, ja lihaksia ei ole koskaan liikaa.

Mutta eikö aivojen tarpeet ole nykyään paljon tärkeämmät työssä ja harrastuksissa? Aivot eivät varastoi glykogeenia aivosolujen sekaan, vaan saavat energiansa glukoosina verestä. Maksa toimittaa sen glukoosin verenkiertoon. Glukoosia tarvitaan, jotta jaksaisi ajatella, pirteänä ja valveilla miettiä maailman menoa sen sijaan että silmät tuhruisen näköisenä ja puoliunessa raahautuisi elämässään jotenkin eteenpäin? Lihakset kyllä pullistelevat mutta katse on samea, ajatukset tuhruisia, unissakävelijän elämää. Ajattelutoiminnot ulkoistetaan muille ja tanssitaan muiden pillin mukaan, hitaita.

Millaisella ravinnolla tuntee elävänsä valppaana, idearikkaana, luovana?

optimistx kirjoitti:

Millaisella ravinnolla tuntee elävänsä valppaana, idearikkaana, luovana?

Menee varmaan huumorin ja nokkeluuden puolelle, mutta nimenomaan tiukassa ketoosissa aivot käyttävät ketoaineita glukoosin sijaan ja olo on juuri tuo, jota kuvasit. Paaston uskonnolliset motivaatiot tähtäävät juuri tähän tilaan.
Henkisessä mielessä paras vireys saavutetaan enemmänkin matalamman kuin korkean verensokerin (glukoosi) tilassa. Ruokalevon tarve on hyvä esimerkki siitä, kun hetkeksi korkealle noussut verensokeri alkaa väsyttää.

Hyvää ja tasaiseen suoritustasoon , ihminen tarvitsee mahdollisemman tasaisen määrän enerkiaa. Mitä enenmän näitä enerkia piikkejä päivän aikana tuelee,.Sitä vähemmän elimistöllä on aikaa tuottaa enerkiaa käytettäväksi. Siksi ruokavaljon pitäisi olla rytmiltään säänöllistä ruokailujen suhteen ja syödä vähän ja määrä välein. Eikä ahnettia vatsaa täyteen nopeita hiilareita ja nuokkua lopunpäivää sokerihumalassa. Ravinnon suhteen kannattaa valita hitaasti sulavia tuotteita. Näin nälkäkin on helpo pitää kurissa. Sämpylä ja kahvi , ei ole mikään muu kuin pommi elimistölle. Näistä ketoainesta en viitsi väitellä , mutta jätän ne karpaajien aiheeksi. Itse luotan toisenlaisiin ravinto suosituksiin ja uskon hyvään monipuoliseen ei lihalliseen ruokavaljoon.

Sain hankittua glukoosia eli panimosokeria Viinimaailma kaupasta. Sitä joutuu tosiaan lapioimaan tuplamäärän tavalliseen sokeriin verrattuna, että saa saman makeustason. Ehkä fruktoosi olisi sittenkin hyvä vaihtoehto juomien maustamiseen, kun sitä tarvii vähemmin kun se on makeampaa... Tai voisi mennä Hermesetas linjalle...

ukram1 kirjoitti:

Sain hankittua glukoosia eli panimosokeria Viinimaailma kaupasta. Sitä joutuu tosiaan lapioimaan tuplamäärän tavalliseen sokeriin verrattuna, että saa saman makeustason. Ehkä fruktoosi olisi sittenkin hyvä vaihtoehto juomien maustamiseen, kun sitä tarvii vähemmin kun se on makeampaa... Tai voisi mennä Hermesetas linjalle...

Tuo riippuu siitä, mihin juomaasi sekoitettavalla aineella pyrit. Glukoosi on hyvä, jos halutaan terävä potku vireystilaan (joka tosin laskee yhtä nopeasti, kuin nousikin) fruktoosi on hyvä makeutin, joka taas ei nosta verensokeria, kuin vasta paljon myöhemmin ja vähemmän. Hermesetas vain huijaa makuhermoja ja aiheuttaa jonkin hormonaalisen vaikutuksen, en nyt tarkemmin muista minkä.
Jospa kokeilisit steviaa. Se on luonnollinen kasviperäinen makeutusaine. Ei nosta verensokeria ja makeuttaa paremmin kuin fruktoosi ja on nyt jo parin viikon ajan ollut sallittuakin -jopa suomessa.
Steviaa voi jopa viljellä itse kotosuomessa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Stevia

jori kirjoitti:

.... Glukoosi on hyvä, jos halutaan terävä potku vireystilaan (joka tosin laskee yhtä nopeasti, kuin nousikin)...

JOS aivot tarvitsevat x milligrammaa per lyhyt aikayksikkö, niin eikö siihen päästä napsimalla x milligrammaa jokaisessa lyhyessa aikayksikössä ? Esim. jos terävä potku vaikuttaa 30 min, niin sitten 30 min väliajoin teräviä potkuja pitää mielen pirteänä, sen sijaan et etsittäisiin mailta ja mannuilta mahdollisimman hitaita potkuja?
Esim. monen tunnin kävelyllä tai pyöräilyllä nappaisen glukoosipitoista kohtalaisen usein, heti kun mieli tekee, ja on toiminut aika hyvin. Jos tulee syntinen olo vaikkapa karkeista, niin annan tulla, kerran tässä vain eletään . Taivaassa voin sitten muiden kunniaksi syödä taivaallisia pyhäruokia juuri oikeaoppisesti, oikeita määriä, oikeilla ilmeillä. Tai helvetin puolelta ehkä sitten kuitenkin tiirailen taivaallista menoa, kateellisena, kun en tajunnut tämän ruokapelin henkeä ...

optimistx kirjoitti:

jori kirjoitti:

.... Glukoosi on hyvä, jos halutaan terävä potku vireystilaan (joka tosin laskee yhtä nopeasti, kuin nousikin)...

JOS aivot tarvitsevat x milligrammaa per lyhyt aikayksikkö, niin eikö siihen päästä napsimalla x milligrammaa jokaisessa lyhyessa aikayksikössä ? Esim. jos terävä potku vaikuttaa 30 min, niin sitten 30 min väliajoin teräviä potkuja pitää mielen pirteänä, sen sijaan et etsittäisiin mailta ja mannuilta mahdollisimman hitaita potkuja?
Esim. monen tunnin kävelyllä tai pyöräilyllä nappaisen glukoosipitoista kohtalaisen usein, heti kun mieli tekee, ja on toiminut aika hyvin. Jos tulee syntinen olo vaikkapa karkeista, niin annan tulla, kerran tässä vain eletään . Taivaassa voin sitten muiden kunniaksi syödä taivaallisia pyhäruokia juuri oikeaoppisesti, oikeita määriä, oikeilla ilmeillä. Tai helvetin puolelta ehkä sitten kuitenkin tiirailen taivaallista menoa, kateellisena, kun en tajunnut tämän ruokapelin henkeä ...

Noinkin voi tietysti tehdä. Ilman syötyä tärkkelystä ja glukoosia elävien maksa tekee vain tuon tasaisesti napsimisen automaattisesti. Hampaatkin säästyvät, kun sokeri ei käykään suussa.
Ydinidea ei ole tässä se energian = glukoosin saaminen, vaan kaiken muunkin tarpeellisen. Sokeripitoisia ruokia syövän on vaikea saada riittävästi suojaravintoaineita, koska nälkäreaktio on suojaravinteiden suhteen epäsynkronissa verensokerin pompahdellessa edestakaisin. On vaikea huomata, milloin tarve onkin vaikkapa magnesiumista tai c-vitamiinista, kun verensokerin alhaisuus hälyttää nälkää vähän väliä. Myös rasvoja on kehon pakko saada syötynä, mutta kaiken tarvitsemansa sokerin keho pystyy tekemään itse. Saadakseen tarpeeksi suojaravinteita ja rakennustarpeita, täytyy glukoosiaallokossa uivan kasvattaa syödyn energian kokonaismäärää jolloin liikunnasta tuleekin pakollista lihomisen torjuntaa hauskuuden ja nautinnon sijaan.

Minusta glukoosi-kaakaosta ei tule yhtä kovaa potkua kuin sokeri-kaakaosta, tulee pikemminkin vain kylläinen olo. Tässä glukoosi kokeilussa ideana oli tehdä terveellisempää kaakaota joka on kulinaristisessa mielessä yhtä hyvää, mutta ei oikein onnistunut. Periaatteessa laihdutusjuomaksi voisi ottaa pelkän veden... Ajattelin myös kokeilla ensi keväänä ajaa pitempiä pyörälenkkejä pelkällä vedellä, siis täysin ilman hiilarien syöntiä.

optimistx kirjoitti:

Millaisella ravinnolla tuntee elävänsä valppaana, idearikkaana, luovana?

Vaikka makkaralla ja kaakaolla, jos sen syö/juo nuotiopaikalla sieni/kala/marjastusretken yhteydessä.