Penkille jousi hiilikuidusta
Vähän pohjia : vajaat pari vuotta sitten hankkimani lowracer tuntui liian "lepsulta" etenkin kun pistetään polkimiin vähän enemmän poweria. Tuosta syntyi sitten parin kesän ajelun perusteella ajatus että pitää saada kevyempi isopyöräinen nojakki jonka runko on niin jäykkä kuin mahdollista. Ja kohtuu hinnalla. Joten hankin MetaPhysic 700c:n.
Värkki täytti kaikki lupaukset mutta en ehtinyt ajella sillä maateilla kuin pari lenkkiä kunnes syys- ja talvikelit yllättivät.
Ja yllätys tuli siitäkin että kuinka suuri ero on ajettavuudessa kun runko ja penkki on tosi jäykkä, verrattuna lowraceriin. Olen näille lumille suurimman osan ajellut MP:llä ja kun muutaman lenkin olen käynyt sitten lowracerilla ajamassa ihmettelin miksi sillä on keskikadenssi korkeampi, keskisyke alhaisempi ja lenkkien ajat parempia kuin MP:llä. Pari MP-lenkkiä lisää ja suurin ero on "ajomukavuudessa" : MP:ssä tulee kaikki poljetun lumisen pyörätien epätasaisuudet läpi ja kyyti on tosi kovaa vaikkei renkaissa häävisti paineita olekaan.
Juuri muita eroja pyörissä ei ole, ajoasento on lähes millilleen sama, molemmissa on ollut sama penkki & niskatuki. MP:ssä on ohjaustanko vähemmän mukavassa kulmassa ranteita ajatellen ja en ole vielä kokeillut SPD-SL polkimia mutta SPD-polkimet (ja kengät) ei ole kyllä minua varten.
Tällainen idea löytyi BROL:sta jota oli ihan pakko kokeilla.
Joten ei kun tuumasta toimeen ja omaa hiilikuituista jousta rakentamaan:
Kuten kuvista käy ilmi on urosmuottina käytetty lattialankkua, noin 26 mm paksua, josta on pyöristetty toinen sivu. Sen päälle on laminoitu seuraavat kerrokset:
Tuorekelmua lankun päälle pari kierrosta (jotta kappaleen saa irti)
Hiilikuitua "twill"
Hiilikuitu + kevlar "twill"
Kaksi palaa "uni 90 knitted" eli yksimuoto-kangasta yhteen ommeltuna 90-asteen kulmaan
Hiilikuitu + kevlar "twill"
Hiilikuitua "twill" (1. proton valos)
Yksi "uni 90 knitted"
Hiilikuitu + kevlar "twill"
Hiilikuitua "twill" (2. proton valos).
Ja lopputulos näyttää tältä (2. proto) :
Palikka on 8 cm leveä, n. 34 mm "syvä" ja kaaren halkaisija siis 26 mm.
Ensimmäinen proto oli pakko kokeilla vaikka se käsissä lepsulta tuntuikin. Ja eihän se mitään kestänyt, parin kilsan ajon jälkeen hiilikuidut alkoivat katkeilla ja jännitys katosi. Mutta kevlar varmisti ettei revennyt rikki, ja varauduin särkymiseen ottamalla 20mm paksua paksua vaahtolevyä palan mukaan joten sain 20 km:n lenkin ajettua.
Koska palikka oli lepsu porasin kinnitysreiät niin lähelle kaarta kuin mahdollista että sain vielä prikat jotakuinkin tasaiselle. Tämä taisi aiheuttaa sen että taitto aiheutti kaaren keskikohtaan pistekuormituksen koska koko laaja kaari ei ollut mukana jakamassa liikettä.
Ennen tuolle lenkille lähtöä laminoin jäännöspalaan vielä mainitut kolme lisäkerrosta joilla palikasta tuli 1.75 - 1.8 mm paksu kaaren kohdalta ja painoa 19 g.
Tämä toinen proto on nyt reippaan vuorokauden "kovettunut", käytän sen tänään 45-60 minsaa saunassa 60 asteessa jälkiasettumassa jonka jälkeen poraan reiät ja pulttaan palikan penkin ja tukien väliin. Jos tuntuu vähänkään liian lepsulta niin teen kovasta uretaanilevystä sopivan palikan ja mustilla joustavilla pehmikkeillä kiilaan sen tämän jousen sisään estämään talven aikana särkymisen.
Nyt on tarkoitus että reiät poraan sen verran kauemmas kaaresta että kaari ottaa taittoa vastaan koko säteittäisellä kaarellaan. Jos on liian lepsu niin lisää kerroksia tai väliin tuo uretaanipalikka.
Tässä on tarkoitus saada pidettyä alumiinisen rungon jäykkyys mutta tuoda mukaan hieman hiilikuiturunkoisen pyörän "mukavuutta". Ainakin talven ajoon.