Nojapyöräfoorumi

Tämmöinen kysymys tuli eräästä kate topickista mieleen kysäistä. Koskee siis vain kesäkelillä sattuneita kaatumisia ja törmäilyjä. Ajoharjoittelua esim. pythoneilla ei lasketa, eikä talvi kupsahtelua.

Jukka

Kerran, ekalla lenkillä omatekoisella ja vielä trikella

Laskin mielessä Python testit. Norminojiksella muistan vaan yhden hienon kaatumisen. Unohdin jalat polkimiin kiinni hetkeksi liian kauan kun pudotin vauhdin nollaan. Kyllä tuntee itsensä idiootiksi kun makaa kyljellään maassa ja jalat on polkimissa kiinni.

Äänestyksessä tunnustin vaan yhden kaatumisen joka sattui venäjän puolella tosi huonolla tiellä, alamäessä läks montussa pyörä alta ja tuli "ihottumaakin". Muut on enempi pyllähdyksiä joita ei lasketa ainanakaan jos ei kukaan näe.

Petri

Pehmeä hiekka on päässyt yllättämään muutamia kertoja kurvissa. Kunnon vauhdissa en ole vielä mennyt nurin kesäkeleillä, talvella onkin sitten ihan toinen juttu

Kerran olen kaatunut oikeaoppisesti hiekkatiekurvissa ihan kunnon vauhdissa. Etupypörän luisto lipsautti pyörän alta. Meni sukka rikki ja tuli pakaraan nirhama, vaikka housut jäivät ehjäksi. Toisen kerran putosi takapyörän ripustus huoltovälin venyttämisen takia. Narujen neljän vuoden vaihtoväli oli mennyt kaksi päivää pitkäksi. En oikeastaan edes kaatunut, vaan pysyin pyörän päällä pysähdyksiin saakka, vaikka runko raahasi maata.

Kerran putosi kaivonkansikuoppaan ajettuani jalka polkimelta kovassa vauhdissa ja tökkäsi kantapäällä maahan. Pyörä hyppäsi ilmaan kuin seiväshyppääjä molemmat renkaat ulvoivat luistaessaan seuranneessa s-kurvissa, mutta pysyin kuin ihmeen kautta pystyssä. Ilme olisi kyllä pitänyt saada ikuistettua. Lisäksi on muutama pyllähdys lähinnä nurmipohjalla huolimattomia liikkeellelähtöjä, joissa ei vauhti enää riittänytkään, kun molemmat klossit sain kiinni ja yksi pysähdys jalat klosseissa.

EDIT:
Laitetaan vielä tiedot vammoista, niin selviää kaatumusten terveysvaikutukset lähinnä pystypyöriin verraten. Tästä on kyllä oma ketjunsa, mutta kertaus on hyvästä.

Pieni haava nilkassa vuosi vähän, mutta kotiin päästyäni ei tarvinnut edes laastaria ja nirhama pakarassa. Ei sairasloman tai muutenkaan jarruttelun tarvetta noiden vuoksi. Pahimmat terveydelliset haitat olen saanut pystyssä pysyneen pyörän päällä kauniilla ilmalla. Käsivarret ja varsinkin kämmenselät palaneet auringossa lukuisia kertoja myös jalat toisinaan.

jori kirjoitti:

Lisäksi on muutama pyllähdys lähinnä nurmipohjalla huolimattomia liikkeellelähtöjä, joissa ei vauhti enää riittänytkään, kun molemmat klossit sain kiinni ja yksi pysähdys jalat klosseissa.

Hehe. Joku muukin kuin me oli kaatunut samalla viisiin. Muistaakseni jossain liikennevaloissa pysähtyessään. Tosi fiksun oloinen fiilis tulee.

Syksyllä siis...

Äänestin 'kerran', vaikka kyllä niitä oikeasti on kaksi. Molemmat olivat silloin kun olin aloitteleva nojakisti, alle 500 km Paseolla ajanut.

• Ensimmäinen kaatuminen kun soratie oli remontissa, tiellä noin 60 mm mursketta, enkä tyhmänä, itsevarmana ja laiskana vaivautunut nostamaan penkkiä ja jousitusta pystympään asentoon. Kyynerpäässä kaksi reikää tuosta murskeesta

• Toinen kaatuminen tietyömaalla kaupungissa. Hiekkakerroksen alla piilossa sivukalteva betoni, jolla eturengas luiskahti sivuun. Sama tyhmyys ja itsevarmuus kuin ensimmäisessä tapauksessa. Ei vaurioita.

Yleensä kun kaatuu niin eko siinä kärsii ja jotkut pienet vauriot ihossa. Mutta tuo EKO on se pahin. Pahin kärsiminen on sattunut liikenevaloissa ja aivan pysähdyksissä. Kun keväällä on laskenut jalan alas antamaan tukee ja pirskatti santa ei siellä alla pirä vaan lähtee kaatamaan miestä. Siinä eko kärsii , kun mies istuu maassa muiden pällistellessä tuota nojapyöräilijä kummajaista ja kuskia.
Kerran olen kyllä pyörähtänyt kunnolla , kun laskin mäkeä ja olin kääntymässä kotitielle , joka on soraa ja tämä sora oli erimieltä tästä kulkusuunasta. Siinä liika vauhti opetti hillitsemään liiat himot soratielle käänyttäess ja opetti jälleen että sora ja asfalti ei ole hyvä yhdistelmä niiden yhtymäkohdassa.
Pahin oli tapahtua aikanaan kun olin Stern 1:lä liikeellä siellä Näsivillen puolella ja laskin Teiskoon menevää pyörätietä aika haipakkaa kurviin ja siellä oli sellainen maankohoama , oiken useita kymmeniä centejä, siellä se oli viellä viimekesänäkin ja on viellä Tamperelaiseen tapaan viellä tänäkin . No asiaan , siihen minä täräytin täydessä kuormassa ja kaksipyörä lentoa siinä harjoiteltiin tosissaan. Ihme kyllä pysyin pyörän päällä ja sydämmen tykytysten rauhotuttuessa ,ajoin aika rauhallisesti Yltävänperälle saakka. Sen paikan opin ainakin kerralla muistamaan.

Ruksasin vaihtoehdon yhden kerran vaikka oikeasti olen kaatunut kerran kesässä mutta kun ei niitä kesiä niin useaa ole.... vaurioina on ollut lähinnä kolhiintunut itsetunto Kerran tein u-käännöksen pehmeällä hiekalla ja eka kerta tais olla se kun en muistanut pitää pyörää jarrulla paikallaan ja lipesi jalka. Kai se kahteen jää tai sitten muisti on armollinen.

Talvikaatumisia ei kysytty mutta mainostan kuitenkin, että tänä talvena olen yhdellä muksahduksella selvinnyt, tuntuu olevan paljolti renkaista kiinni talvella...

Kolme kertaa olen kaatunut, ja kaikilla kerroilla etukate oli syypää. Ekan kerran tuoreella öljysoralla noin kolmenkympin vauhdissa, polvi meni aika pahasti rikki. Kesti puoli vuotta polven paraneminen. Toisen kerran tien laidassa olevaan betonireunukseen: Espoossa on aika mielenkiintoinen käytäntö vaihtaa valkoinen reunaviiva reunukseen, vaikka reunuksen takana on vain piennar. Pimeässä en huomannut reunusta, väistin takaatulevaa autoa ja poks! Toinen polvi auki. Onneksi oli polvituet, kun oikea polvi vihoitteli edellisen kaatumisen vuoksi. Kolmas ja viimeisin tapahtui, kun oli vastasatanutta lunta iljanteisen jään päällä. Siinä täräyksessä Azubin kate sanoi sopimuksen irti. Etukatteen hajoamisen jälkeen en ole kaatunut kertaakaan. Enkä kyllä sen puoleen ennen se asentamistakaan. Tähän en talvikaatumisia laske, pieniä pyllähdyksiä tapahtuu pari-kolme talvessa. Aika lailla yhtä usein tulee pystypyörälläkin kaaduttua. Pahimmat kaatumiset ovat olleet nimenomaan pystypyörällä (leukaluu murtui neljästä kohtaa, useita hampaita halki/poikki).

Timo

Vauhdeista en koskaan, ja pysähtyessä lukkopolkimien takia kerran, en siksi että ajoin nojakilla...

Ai niin, olen minä noiden lisäksi kerran 'kaatunut' kun lukkopolkimesta oli ruuvi löystynyt ja lukko ei auennutkaan. Latoin käden maahan, ja siinä hetken ihmettelin 45 asteen kulmassa, ja totesin ettei tästä saa ylöskään kammettua, ja laskin itseni nätisti alas. Pystärillä jos lukko ei aukene taitaa sattua vähän enemmän?

Itse en ole kaatunut, mutta pyörä on jalustalta monestikkin. Osin vaikuttaa se, etten aja työmatkoja lukoilla.

Jukka