Nojapyöräfoorumi

^ Toive toteutettu, en tiedä onnistuinko...siirryin rihtausketjuun jatkamaan tätä juttua, koska ei enää liity tähän ketjuun kovinkaan paljoa .

Tällä kertaa harvinaisen sitkeä
Bakerin kysta kiusannut jo useamman viikon........
rupee pikku hiljaa ahdistaan tää kotona notkuminen.

jooseha kirjoitti:

Premnas kirjoitti:

Lisäks kuulosti siltä että jarrulevyn puoleiset pinnat ovat järjestään tiukemmalla niiden kimeämmästä soinnista päätellen, kuuluukohan sen olla niin?

Jos on, niin kuuluu. Silloin laipat ovat eri etäisyydeltä keskilinjalta ja/tai pinnat ovat eri määrän ristissä.
Symmetrisessä kiekossa tilanne on mahdoton, koska se vetäisi vanteen pois keskilinjalta.

Sanovat, että hyvästä sävelkorvasta on apua rihtauksessa. Silloin kun kaikki (saman puolen) pinnat soivat samalta korkeudelta niin kiekko on hyvin rihdattu.

Voi jumpe, arvaa harmittiko tänään töistä rautakaupan kautta kotio ajellessa. Kerrankin (!) jostain sivutieltä eteen, noin parin sadan metrin päähän, kääntyi joku "kilpapyöräilijä". Olis ollu niin haaskaa sivauttaa kaverista täydellä lastilla ohi, mut tarakalla oleva 15 kg hitsikela ja pari kassia penkin alla pakotti ain töyssyissä ottamaan vauhdin pois. Melkein jo lähdin kiertoreitille kaverin perään, mut sit tulin järkiini!

Viime päivinä on meinannut vituttaa: keväällä lasketellessa katkennut ja korjattu eturistiside pamahti uudelleen poikki fysioterapiassa. Neljä kuukautta kuntotusta kerralla viemäristä alas ja uusi leikkaus tulossa. Tarkoittaa myös nojapyöräilyn harrastamisen siirtymistä vielä puolella vuodella lisää eteenpäin, polvi ei kestä tuossa asennossa kuormitusta. Alkaa tuntua sille, että pyörä menee myyntiin ja ostan uuden vasta, kun jalka kestää....

Ei kuullosta turvalliselta kuntoutusohjelmalta. Pitäisikö nykyohjelman määrääjä vaihtaa? Voimia, mutta huonot säät olisivat muutenkin olleet kulman takana. Ei ehkä ole kuntoutujalle paras idea aloittaa ajamista kylmällä, kun se rassaa jänteitä, nivelsiteitä ja lihaksia ainakin paljon enemmän kuin kesällä. Polvessa on paikoin verenkiertoa nolla, kun ei ole verisuonia ja polvi käy helposti kylmempänä kuin muu kroppa. Naapurikudoksetkin saavat johtumalla osansa kylmyydestä.

Jos mustasta pilvestä yrittää etsiä hopeareunusta, kevätlämpöihin on aikaa yli tuon 4 kk ja sinulla on parempi mahdollisuus päästä parantuneena ajamaan säässä, joka ei lisää uuden vamman saamisen riskiä.

Nebulus kirjoitti:

Viime päivinä on meinannut vituttaa: keväällä lasketellessa katkennut ja korjattu eturistiside pamahti uudelleen poikki fysioterapiassa. Neljä kuukautta kuntotusta kerralla viemäristä alas ja uusi leikkaus tulossa. Tarkoittaa myös nojapyöräilyn harrastamisen siirtymistä vielä puolella vuodella lisää eteenpäin, polvi ei kestä tuossa asennossa kuormitusta. Alkaa tuntua sille, että pyörä menee myyntiin ja ostan uuden vasta, kun jalka kestää....

No voi harmi... Elä nyt vielä pyörää myy !

Sent from my Nexus 5X using Tapatalk

Nebulus kirjoitti:

Viime päivinä on meinannut vituttaa: keväällä lasketellessa katkennut ja korjattu eturistiside pamahti uudelleen poikki fysioterapiassa. Neljä kuukautta kuntotusta kerralla viemäristä alas ja uusi leikkaus tulossa. Tarkoittaa myös nojapyöräilyn harrastamisen siirtymistä vielä puolella vuodella lisää eteenpäin, polvi ei kestä tuossa asennossa kuormitusta. Alkaa tuntua sille, että pyörä menee myyntiin ja ostan uuden vasta, kun jalka kestää....

Hämmästyttää, ett fysioterapiassa uudestaan eikös se pitäs olla kuntouttavaa toimintaa
Toivotan parantumista ja kestämistä.

Kiitokset kannustuksesta.

Polven olisi pitänyt tuollainen hyppykoe kestää, se tehtiin siis fyssarin valvonnassa. Yhden jalan vauhditon kolmiloikkakoe, jossa verrattiin tervettä ja leikattua jalkaa toisiinsa. Olin vissiinkin toinen tapaus viidensadan kuntoutettavan joukosta, jolla se oli hajonnut. Siirrännäinen oli ilmeisesti liian ohut, kun pyöräilijällä ei nuo takareiden jänteet kasva kovin paksuiksi.

Zoxin taidan joutua myymään pois, kun jalka kipeytyy tuollaisessa asennossa ajaessa. Jousittamattomuus on myös pahasta tuolle, kun täräyksen aiheuttama voima venyttää suoraan tuota särkynyttä jännettä. Fillari on seisonut jo tämän kesän ajamattomana edellisen leikkauksen takia ja mulla on periaatteena, että pyöriä pitää käyttää tai ne myydään pois sellaisille, jotka niillä ajavat. Olen ajanut sähköavusteisella pystärillä tässä toukokuulta asti, kun sillä ei jalka kipeydy. Nojailuharraste ei toki ole jäämässä, välinepuolta pitää vain säätää tilanteeseen sopivammaksi.

Ei kiva, jos joku on jo telonut itsensä noilla opein ja uusii. Jenkeissä olisi varmaan aikamiset korvausuhkat päällä, joten uskaltaisivatkohan ekan onnetomuuden jälkeen käyttää yhtä rajuja testejä yhtä aikaisin? Ristiintreenauksen ja lihasbalanssin ystävänä kuullosti pahalta tuo kommentti pyöräilijän jänteiden kehittymättömyydestä. Varsinkin kun sain lopputalvesta aloittamallani jalkojen punttitreenin eri suuntiin treenillä apua pyörittämiseen vs runttaus ja lisätehoja, jos on uskominen Wattbike vs Veloreality 579 W huipputeho ennen takareidenkin punttitreeniä ja 622 muutamassa kuukaudesssa. Tuosta tasapuolisesta treenistä, voiman kasvattamisesta urheilusuoritukseen ja lihasten eri puolilla luita olevasta tasapainosta pitäisi olla hyötyä oikeiden asentojen säilyttämisessä lisäväännön välttämiseksi pitäisi puhua fyssarin kanssa, mutta arvaan jo vastauksen. Jos on vaje jossain, äsken mainituista syistä tasapaino pitäisi palauttaa. Olen saanut tälläistä palautetta Suomen ehkä parhaalta fyssarilta hartioiden liian eteen kääntyneisyyden sekä selkärangan ryhdin korjaamiseksi. Sama periaate toimii muuallakin. Ei ole hyvä olla Notre Damen kellonsoittaja, kun se sattuu ja kehittää uusia vaivoja.

Kantsuu kysellä sopivimmasta nojapyöliasennosta ammattilaisilta pyöräpäivityksen tueksi. Kuinka korkealla keskiö saa olla penkistä jne. Sitten herää kysymys, saatko paksummat ja/tai iskua vaimentavammat renkaat pyörääsi ja istuimeen päällysteeksi paksun pehmusteen sekä kenkään pehmusteet? Sähkön ohella, jottei tarvitse voimaa käyttää paljon.

Kai sinulla on lukkopolkimet jalan kannattelun poistamiseksi? Ja riittävän leveällä olevat polkimet, eli suuri Q arvo? Sopivan leveyden määrittämiseen voisi taas olla ammattilaislausuntokin olla hyvästä. Arvauksena ei ammatilaiselta omalla riskillä noudattettavana ehjää jalkaa ei saisi vääntää lepoasennosta vinoon missään akselissa, joten terveellä jalalla polkimien etäisyyden pitäisi olla sopiva ihanneasentoon lantion ja yläreiden välillä. Mikä se ideaali on kullekin ja mihinkin vammaan, menee heittämällä yli osaamiseni.

Vamman päälle ei toimi sokkona iteroinnin aloitus sopivasta q arvosta ja keskiön korkeudesta automaattisesti. Jos on väärät asetukset, kipeä paikka rasittuu turhan päiten enemmän kuin olisi mahdollista saada ihannesäädöillä. On vähän heikko tilanne lotota terveydellään, että sattuukohan tämä asento enemmän kuin äskeinen? Terveelle tuo kokeilu ei ehkä ole niin vaarallista, mutta edes pienin tehoin ja lyhyin matkoin ei välttämättä selviä seuraamuksitta vajaakuntoisena.

Ongelmana nojaillessa on siis se, että jalka on silloin tällöin rentona siten, että jalkapohja on kiinni pedaalissa (lukot) ja polvi on suorana. Siinä tilanteessa tuleva yllättävä isku (joita alueemme teillä valitettavasti riittää), pyrkii ojentamaan polvea yli. Tämä sattuu. Totta on, että jalkaa voi pitää vähän koukussa ja varoa töyssyjä, mutta hommasta menee rentous, jos joutuu varomaan muuta kuin kaatumista. Lisäksi zox:issa on melko pitkä runko, eli mulla on jalka aika lailla täysin ojennettuna polkimien ääriasennossa. Lyhyepi kampien etäisyys auttaisi tähän, mutta säätövara loppui kesken. Kammet on toki jo lyhennetyt.

Tuo hyppyharjoitus itsessään on standardikoe ja polven pitäisi se kestää. Lähes kaikilla se kestääkin. Mulla oli valitettavasti takareidestä otettu siirrännäinen normaalia ohuempi, joten se ei sitten kestänyt. Olisi varmastikin hajonnut omassa käytössä myöhemmin.

Pyöräilijällä ei tule niin paljoa äkillisiä voimia reiden jänteisiin kuin esim. pallopelien harrastajilla. Staattista voimaa kyllä on, mutta jalan varassa ei tehdä niin äkillisiä kiihdytyksiä/jarrutuksia. Jalkapalloilijoilla ja jääkiekkoilijoilla kuulemma saa takareidestä helposti 9-10 mm paksun siirrännäisen, kun mulla se jäi 6,5 milliin. Voimasta se ei kuitenkaan pitäisi olla kiinni, pystyn antamaan pystärillä kokeiltuna tehoa n. 1100 wattia kireissä. Käsittääkseni mikrotraumat ja iskut kiihdyttävät sidekudoksen vahvistumista, ei niinkään voimaharjoitteet.

Aiemmista nojapyöristäni Rainbow:n lyra on ollut polville mukavin. Sellaisen kun saisi etujousitettuna ja hieman matalammalla puomilla, niin se varmaankin olisi paras vaihtoehto. Etujousituksen puuttuminen oli päällimmäinen syy siitä luopumiseen. Pitää tässä vähän aikaa rypeä itsesäälissä ja alkaa sen jälkeen kattomaan uutta harrastepeliä. Tai lopultakin tehdä sellainen itse.

Nebulus kirjoitti:

Ongelmana nojaillessa on siis se, että jalka on silloin tällöin rentona siten, että jalkapohja on kiinni pedaalissa (lukot) ja polvi on suorana.

Tuossa se ongelma juuri onkin. Ei nojapyörässä jalka saa mennä suoraksi pelkästään rentona istuessa. Hui, hirveä ajatellakaan tuollaista. Oikealla etäisyydellä polven saa kyllä painamalla suoraksi, mutta siihen pitää tehdä työtä nilkan jänteitä vastaan. Sinulla on polkimet liian kaukana.

Pyörässäsi on 140 kammet, jotka ovat siis lyhennetyt, mutteivät lyhyet. Oikeasti lyhyillä kammilla saat ratkaistua tuon ongelman. Kammen lyhennysmatka vastaa kampikeskiön siirtoa yksi yhteen. Hommaa 120 mm tai lyhyemmät kammet, niin polvi ei mene vahingossa suoraksi, eikä toisaalta nouse liian koukkuunkaan, jotka molemmat ovat haitaksi ristisiteelle.

Kun polkimet ovat lähempänä ja kammet oikeasti lyhyet, nousee kadenssi automaattisesti korkeammaksi ja suurempi osa polkemisen rasituksista siirtyy takareidelle kuopaisutekniikan helpottuessa. Polven rasitusta on helppo säädellä painottamalla etu- ja takreittä tarpeen mukaan, eikä polvivaivoista ole enää vaivaa. Olen tätä täällä jauhanut kohta kymmenen vuotta ja kaikki, jotka ovat uskaltaneet kokeilla, ovat samaa mieltä. Muut panevat hanttiin erilaisiin syihin vedoten.

En tunne Ida Heikuraa. Mutta noin äkikseltään lukiessä järkeenpäypää asiaa mukana.

"Korkea kadenssi vähentää polkimeen kohdistuvaa voimaa ja siten hidastaa tyypin II solujen väsymistä. Toisaalta nopeampi pyöritys vaatii enemmän happea tiettyä tehoa kohden, sillä jalkojen toistuva nopea liike kuluttaa enemmän energiaa. Nopea pyöritys tehostaa kuitenkin veren kulkua tyypin I lihassoluihin ja siten edistää solujen käyttöönottoa suorituksen aikana, mikä siis parantaa suoritusta ja viivästyttää väsymystä.
"

https://idaheikura.com/tag/pyoraily/

Hirvitys iski minullakin polven suoruudesta lukiessa Mitä jos auttaisit polveasi toisellakin tavalla ja laittaisit vähintään peffasta ristiselkään korkuiselle alueelle selkänojassa paksun pehmikkeen? Etolan jooga-alusta sinisen kukan muodossa olisi hyvä paksuudeltaan ja mainio iskunvaimentaja. Tiedän tuon käteni saaman helpotuksen kautta laitettuani tuota tiheää solumuovia tri pyörän neljään tankoon ja maantiepyörässä kahteen. Jalat liikkuisivat automaattisesti kohti polkimia ja polvet taittuisivat.

1100 W on hyvä ja kertoo ristiin treenauksen hyödystä, kun silti noin ohut siirrännäinen oli potkijoihin verrattuna.

Lekurilta pyöräilykielto, käsi rikki jälleen. Ke kesken frisbeetreenin pomo soitti hälytyksellä töihin, menin 26 km pyörällä, suuren osan yksikätisesti, ja eilen turposi käsi jäädytyksestä ja nestettä poistavata jumpasta huolimatta. Jumpat ohi, kun rupesi neulanpistomaisesti pistämään käden sisältä illalla, tänään paheni. Saikkua kohoasentoa ja minimaalista liikuttelua. Että on jäykällä lihakset kädessä.

Pirunmoinen hinta kädettä ajotreenille, vaikkei se käden lepuuttelu ollutkaan syy kosahtamiseen. Hopeareunuksena se, että koin, miten tärkeää on puhdas pyöritys ilman käsiä ajaessa pomppuisalla asfaltilla tuulessa lehtien ja oksanpätkien seassa. Eniten heitteli keskivartalokämmien jälkeen runttaus tai osarunttaus. Puhdas pyöritys siivosi paljon hötkyä liikkeestä ja ohjauksesta ilman käsiä. Tasaisella tyynellä ehkä kaikki käärmeilyt poistuisivat noin, kun vain keskivartalo pysyy sillä tasolla, mitä viimeksi oli kokeessa.

Ei perustu ohjauksen tasautuminen pelkästään vauhdin kasvun esteiden ylittelyyn lentämällä yli ja gyroskopian kasvuun, kun epäpuhdas pyöritys aiheuttaa pyörää kallistelevia ja etupäätä heitteleviä liikkeitä. Jotka joka kerta siivoutuivat pois pyörityksen puhdistamisella. Kokeilin alemmalla vaihteella pyöritystä lisägyroskopian ja -nopeuden vaikutuksen eliminoimiseksi sekä tuon perusteella ohjauksen parantuminen ei tule niin paljon gyroskopiasta ynnä lisävauhdista kuin puhtaasta pyörityksestä.

Tein myös nopeusennätykseni silmämääräisesti kädettäajonopeudelle ja mitä isompi vauhti ilman epätasaisuuksiin osumista, sitä vakaammin ja tarkemmin pyörä ohjautui. Tässä lajissa uskallus on ystävä gyroskopian ohella.