Nojapyöräfoorumi

Kun nyt Arduino-elektroniikalla saa sykkeiden ja polkaisujen ajankohdat talteen ohjelmalliseen käsittelyyn ajamisen aikana, tuli mieleen yrittää seuraavaksi antaa mikroprosessorin 'ohjata' polkemistahtia ja sitä kautta sydämen lyömään haluttua tahtia.

Pyörällä ajaessa voi tietysti silmin seurata ohjaustankoon kiinnitetyn sykemittarin lukemaa ja yrittää pitää lukemaa etukäteen päätetyllä välillä , lyöntiä per minuutti. Joissakin mittareissa voi pistää myös äänihälyytyksen ilmoittamaan, milloin lyöntitaajuus on liian alhainen tai liian korkea verrattuna aiemmin näppäiltyihin asetusarvoihin.

Mittarin jatkuva vilkuilu vie huomion pois muusta liikenteestä. Äänihälytyksen rajojen asettelu ja muuttelu on työlästä.

Jos sen sijaan mikroprosessori ilmoittaisi esim. valolla tai äänellä polkaisujen ajankohdat, niin ehkä homma sujuisi kuin tanssi . Mikroon voidaan etukäteen ohjelmoida toivotut sykkeet käyrien muodossa (tai päätössäännöt käyrien laskemiseksi). Kun mikro huomaa, että syke on alhaisempi kuin pitäisi, se kiihdyttää valonvilkutustahtia tai musiikin tempoa. Jos taas syke on liian korkea, se hidastaa vilkutusta tai tiksutusta. (vrt. pianonsoiton opettelussa metronomin tiksut).

Näin voisi ajoharjoituksen sykekäyrät suunnitella etukäteen omia harjoituksen tavoitteita optimoiden. Voisi esim. pitkää matkaa varten pyrkiä tasaisen alhaiseen sykkeeseen. Intervalliharjoituksia voisi ohjelmoida. Oman tutun reitin sykkeet voisi suunnitella ennakkoon "... tuota pitkää ylämäkeä varten aloitan 160 sykkeen polkemisen 100 m aiemmin kuin viime kerralla..." Reitin eri ajokertojen sykekäyriä voisi vertailla ja esim. päätellä niistä, millaiset muutokset voisivat parantaa keskinopeutta tms haluttua suuretta.

Onko tämäntapaista systeemiä valmiina kaupallisena tuotteena?

optimistx kirjoitti:

Jos sen sijaan mikroprosessori ilmoittaisi esim. valolla tai äänellä polkaisujen ajankohdat, niin ehkä homma sujuisi kuin tanssi .

Toimisi ehkä tasamaalla, ja vaihteettomalla pyörällä. Kun on mäkiä & vaihteet, niin hankalampaa.

tavasti kirjoitti:

optimistx kirjoitti:

Jos sen sijaan mikroprosessori ilmoittaisi esim. valolla tai äänellä polkaisujen ajankohdat, niin ehkä homma sujuisi kuin tanssi .

Toimisi ehkä tasamaalla, ja vaihteettomalla pyörällä. Kun on mäkiä & vaihteet, niin hankalampaa.

Olet oikeassa, tarkkaan ajattelit. Kokeilenpa ensin vaihteettomalla sähköpyörällä tasamaalla, ja jos toimii, niin sitten voi pähkäillä vaikeampia tilanteita. Tai ihan ensiksi, kokeilen portaiden nousussa kävellen, niin tuotetun tehon alaraja on mitattavissa kaiken aikaa sykkeen kanssa. 'Piirtelen' sykekäyrän ennakkoon mikron muistiin ja katson sitten, kuinka hyvin sitä pystyi noudattamaan vilkunja tiksun avulla.

Syke näyttää reagoivan niin nopeasti kuormituksen muutoksiin, että ehkä mikro voisi tunnistaa vaihtamisen ajanhetken ja ottaa sen huomioon vilkutuksessa. Tai vaihteen asento voisi olla aina mikrolla tiedossa (langanpätkä ja potentiometri... halpaa ja helppoa ainakin teoriassa).

Mäkien nousu/lasku on tiedossa ilmanpainemittarista. Tosin tulevan mäen (tai rataprofiilin) ennakoimiseen tarvitaan gps tai muu konsti, esim. aikaisempi ajo samalla reitillä.

Jos tämä onnistuisi, olisi aika mukava yrittää optimoida energiankäyttöä niin, että mikro+ajaja yhdessä voisivat ajaa reitin fiksummin kuin ajaja yksin. Mikro voisi tehdä ehdotuksia mutta viime kädessä ajaja päättäisi, missä määrin noudattaisi niitä.

optimistx kirjoitti:

Syke näyttää reagoivan niin nopeasti kuormituksen muutoksiin, että ehkä mikro voisi tunnistaa vaihtamisen ajanhetken ja ottaa sen huomioon vilkutuksessa. Tai vaihteen asento voisi olla aina mikrolla tiedossa (langanpätkä ja potentiometri... halpaa ja helppoa ainakin teoriassa).

Entäpä kadenssianturi (reedrele ja magneetti), vaihde tulisi automaattisesti huomioitua.

jori kirjoitti:

optimistx kirjoitti:

Syke näyttää reagoivan niin nopeasti kuormituksen muutoksiin, että ehkä mikro voisi tunnistaa vaihtamisen ajanhetken ja ottaa sen huomioon vilkutuksessa. Tai vaihteen asento voisi olla aina mikrolla tiedossa (langanpätkä ja potentiometri... halpaa ja helppoa ainakin teoriassa).

Entäpä kadenssianturi (reedrele ja magneetti), vaihde tulisi automaattisesti huomioitua.

Joo, se on parempi ilman muuta. Ei vaihdevipua tarvitsekaan tunnustella.

Kävin kokeilemassa portaissa pelkän vilkun kanssa sykkeen ohjausta. Vilkussa oli valoa 50 % ajasta. Tahdissa pysyminen vaati ponnistelua. Luulenpa, että jos vilkun rytmittää vähän samaan tapaan kuin marssimusiikissa(?), niin sitten pitäisi pysyä tahdissa aivan itsestään. Lyhempi valoisuusaika,20 %, ja joka 4. vilkahdus hieman pidempi. Korvaan kuuloke, ja sitten voi vertailla, mikä tuntuisi paremmalta.

Kuka on kuunnellut polkiessa musiikkia? Millainen musiikki sopisi polkemisrytmiin luonnostaan?

optimistx kirjoitti:

Kuka on kuunnellut polkiessa musiikkia? Millainen musiikki sopisi polkemisrytmiin luonnostaan?

Vähän ehkä kova kadenssi, mutta välillä himmaa kohdassa "miljoona tyttöö bikineissään"

jori kirjoitti:

...
Vähän ehkä kova kadenssi, mutta välillä himmaa kohdassa "miljoona tyttöö bikineissään"

, lystikkäät sanat.
Kerroit toisessa säikeessä, kuinka lepo alamäessä olisi parempi tehdä polkemalla eikä pysäyttämällä jalat, siis verenkierron ylläpitämiseksi, muuten pyörrytystä tms.

Portaiden nousussa ja pyöräillessä on minulla ollut tapana pysäyttää jalat kokonaan levon ajaksi (portaissa ylätasanteella seisoen hissiä odottaessa). Täytyypä vertailla jatkossa vaihtoehtoja.

Tuli mieleen kysymys, aiheuttaako lihasten supistuminen verisuontensa supistumista samanaikaisesti ja siis suurempaa vastusta sydämen pumppaustyölle? Jos olisi noin, niin saisiko verta ja sen mukana happea lihaksiin tehokkaammin, jos polkemislihasten työjakso olisi sovitettu sydämen työjakson suhteen sopivasti?

Polkemisessa keho saattaa ihan itse toimia viisaammin kuin aavistammekaan. Saattaa olla niin, että tietämättämme polkiessa rytmi pyrkii asettumaan sopivasti, ainakin silloin, kun ollaan väsyneitä eikä jakseta paljoa tahdolla sotkea asioita. Väsyneenä poljettaneen säästäväisemmin kuin tempoilevan pirteänä. Siis hyötysuhde väsyneenä korkeampi kuin pirteänä.

Jos näissä haihatteluissa olisi perää, niin nojapyöräilyn miellyttävyyttä saattaisi lisätä mikroprosessorin ohjauksella. Pikkusen samaa ilmiötä kuin gps-navigaattoreilla autoissa voi suunnistaa miellyttävämmin kuin ilman. Mutta sijainnin asemasta 'navigaattori' optimoi hyvinvoinnin tunnetta . Joulella tai wattitunnilla pisimmälle -kisoja

Minulla on todella elävä muistikuva tuosta jalkojen pumppausvaikutuksesta neljän ja puolen kilometrin korkeudelta vuorelta. Kun kiipeäminen (polkua pitkin) oli jo niin raskasta, ettei pystynyt normaalia kävelyrytmiä ylläpitämään, oli parempi teputtaa välillä paikoillaan tai kävellä blueskävelyä. Astutaan askel eteen, mutta ponnistetaankin takaisin taaemman jalan päälle ja vasta tämän jälkeen siirretään paino takaisin etujalalle ja jalan yli. Jos pysähtyi seisomaan, alkoi pyörryttää ja tuntui, että ilma loppuu justiinsa.

Käsittääkseni joissain joogamuodoissa rytmitetään ainakin hengitystä liikkeisiin. Varmaan gurut rytmittävät sydämenlyönnitkin. Tekniikan avulla pääsee vaivattomammin guruksi.

Näkisin tässä kaksi eri asiaa: sykkeeseen tahdistamisen ja tehon hallinnan.
Itse laiskana kuluttajana mieluumin luotan sykeanalyysiin ja omaan tahtiin (ie training effect tms) mutta voisi tuollaiselle ohjelmoinnille ehkä kilpaharjoittelusta löytyä sovellus. Esim nousukyvyn optimointi tai loppusprinttiin valmistautuminen. Sitä eivät varmaan mitkään sykekellot tee, joskin RR analyysillä varmaan jossain harvoissa tilanteissa treenataan. Mutta että olisi suorituksen aikana kone kehottamassa sykkeen etukäteiseen nostoon...

Itse tehon parantaminen varsinaisella sykesynkronoinnilla en oikein usko, elimistössä on niin paljon muutakin, hydrostaattisia puskureitaja läppiä ja hormonia ja vaikka mitä.. Pikemminkin integrointi voisi olla pyörän mekaniikan kanssa, esim vaihteenvaihdon auttamiseksi, tai muuta vastaavaa.

jori kirjoitti:

Minulla on todella elävä muistikuva tuosta jalkojen pumppausvaikutuksesta neljän ja puolen kilometrin korkeudelta vuorelta. Kun kiipeäminen (polkua pitkin) oli jo niin raskasta, ettei pystynyt normaalia kävelyrytmiä ylläpitämään, oli parempi teputtaa välillä paikoillaan tai kävellä blueskävelyä. Astutaan askel eteen, mutta ponnistetaankin takaisin taaemman jalan päälle ja vasta tämän jälkeen siirretään paino takaisin etujalalle ja jalan yli. Jos pysähtyi seisomaan, alkoi pyörryttää ja tuntui, että ilma loppuu justiinsa.

Minä käytän samantyylistä tekniikkaa parin minuutin kovan intervallityyppisen repäisyn jälkeen. Paikallaan hyppiminen ja liikehdintä tuntuu huomattavasti mukavammalta kuin liikkumatta kyhjöttäminen.