Nokialla olikin esillä pyörä maalamattomana. Omaksi ja ehkä muidenkin hämmästykseksi en saanut sitä rikki lauantain 200m:n ja tunnin kisoissa joten ajoin sillä sitten myös sunnuntain 12h kisan.
Nopeuskisassa hämmästytti se että mittauspisteiden välillä vetävä etupyörä löi tyhjää joka polkasulla, molemmilla jaloilla. Parhaassa vedossa oli alussa vauhtia tilkan päälle 50 ja maalissa yli 56. Tuo sutiminen jäi vähän kaihertamaan joten maanantaina kotio kohti autoillessa pohdiskelin mistähän moinen mahtaa johtua.
Laitteessahan on jo pari kesää ajettu Conti Podium 19mm:n tuubirengas edessä. Se on kulunut keskeltä lähes sentin leveydeltä tasaiseksi joten pitoa pitäisi olla, ja tuo osaltaan vähän tekee ohjattavuudesta kiikkerämpää kuin freesimpi rengas. Välitykset oli noissa vedoissa 50-piikkinen pyöreä ketjuratas ja takana 11-12 piikkiset. Kadenssi nousi reippaasti päälle 110:n.
Lopputulos on hieman yllättävä. Ajoin siis syksyn tällä pyöreillä rinkuloilla ja sitten liukkaiden tultua maastonojakilla, siinäkin pyöreät rinkulat. Kevättalvella tein sitten siihen 10% ovaalit joilla ajoin kevään ja alkukesän ajot, maantiellä sitten aluksi MP:llä ja V:n rungon katkettua lowracerilla, molemmissa myös 10% ovaalit.
Eronahan poljinkierrokselle on noilla se että pyöreässä on polkimen kiertonopeus tasainen mutta 10% ovaalissa kuollut kulma ohitetaan nopeammin (ketjun suunnasta katsottuna ratas on pienempi halkaisijaltaan) ja vääntöalueella hitaammin (suurempi halkaisija). Olen siis treenannut lihakseni tekemään kovemmin töitä vääntöalueella.
Nyt kun sitten pistetään kaikki tiskiin, 200m:n vedossa tai ylämäkeen painaessa, on jaloissa enemmän "potkua" juuri vääntöalueella. En nimittäin takavetosilla saa mokomaan ovaaleilla ketjurattailla aikaiseksi millään, edes lowracerilla joka on kevytperäinen ja siinä on ollut takana sama kiekko kumeineen.